Lukumaratonin fiiliksiä

Parvekkeella rentoutumassa

Helatorstai oli sopiva aika Aamilukumaratonin alkamiseksi. Torstaista lauantaihin lueskelin parvekkeella, mutta sunnuntaina satoi, joten pesiydyin lukunojatuoliini. Tavoitteenani oli kuunnella äänikirjaa viisi tuntia ja lukea perinteistä kirjaa viisisataa sivua. Vauhtia lukemiseen sai Aamin järjestämiltä lukusprinteiltä Instagramissa lauantai- ja sunnnuntai-iltana.

Ensimmäiseksi luin Tuisku Hiltusen Kuutamo ja muita kertomuksia kokoelman, jossa oli kolme sarjakuvanovellia rakkauden kaipuusta. Hiltusen piirrosjälki miellyttää silmääni ja tarinat olivat koskettavia.

Olen yrittänyt päästä mukaan säeromaanihypeen. Luin Sarah Crossanin Yhden ja Kirsti Kurosen Merikin. Ne eivät kuitenkaan kolahtaneet kuten J.S Meresmaan Dodo. Dodo sai minut kaipaamaan rantasaunaa ja nuoruuden loppumattomia kesiä.

Säeromaaneihin tutustuminen on matalan kynnyksen lukemista, sillä ne ovat nopea- ja helppolukuisia. Niitä voi lukea säkeitä makustellen tai normaaliin tapaan kuin romaania.

Lukumaratonin aikana luin myös yhden hyllynlämmittäjän. Petteri Pietikäinen pureutuu tietokirjassa Hulluuden historia mielisairauksiin kaukaa historiasta nykypäivän. On järkyttävä lukea, millaisia erilaisia tapoja on ollut hoitaa mielisairaita insuliinsokeista lobotomiaan. Lobotomian kehittäjä sai muuten Nobelin 1940-luvulla. Lisäksi kirjassa käydään läpi, kuinka mieleltään sairaisiin on suhtauduttu eri aikoina. 1900-luvulla pakkosterilosoisiitin kymmeniätuhansia eugeniikan oppien innostamana.

Lukumaratonin ajan kuuntelin Harry Potter ja liekehtivä pikari-kirjaa Stephen Fryn lukemana käydessäni kävelyllä. Ihan maratonin loppupuolella ehdin aloittaa Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenta, joka on ensimmäisen 85:n sivun perusteella todella hyvä.

Yhteensä kuuntelin maratonin aikana neljä tuntia Potteria ja luin 750 sivua perinteisiä kirjoja. Hyvin sujunut maraton mielestäni.

Enni Mustonen: Paimentyttö

Enpä tiedä olisinko tähänkään tarttunut, jollen olisi etsinyt jotain (fyysisesti) kevyttä luettavaa, mieluiten hyllynlämmittäjää. Olin ostanut tämän vuonna 2012 julkaistun Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan avausosan joskus pokkarina. Minulle oli sanottu aiemmin, ettei tämä olisi minun kirjani.

Vielä mitä! 5/5! Ahmintavaara!

Kolmetoistavuotias paimentyttö Ida jää orvoksi ja päätyy aluksi navettatöihin kartanoon. Kirja kattaa muutaman vuoden jakson Idan elämästä. On virkistävää lukea työläisen näkökulmaa, kun suurin osa historiallisesta fiktiosta kertoo ylempiluokkaisten elämästä, josta toki onkin enemmän lähteitä.

Ida työskentelee yhden Suomen 1800-luvun kansallisaatteen luojan, Topeliuksen, perheessä. Tällöin hän seuraa syrjästä Topeliuksen vaikutusta, vaikkakin Topeliuksen elämä alkoi tuossa vaiheessa olla jo ehtoopuolella.

Ida on melkein raivostuttavan kiltti ja nöyrä. Kun hänellä on aikaa, hän ikävöi työntekoa,vaikka hän tekeekin pitkää päivää väsyksiin asti. Onko tämä yksi tapa glorifioida raskaan työn tekijöitä?

En ole aiemmin välittänyt historiallisista romaaneista. Suomen historiaa opiskellut ystäväni sanoi, ettei ole äkkiseltään löytänyt sarjasta virheitä.

Hyllynlämmittäjiä olen lukenut tänä vuonna jo 3/10. Paras suoritus koskaan!

Tove Jansson: Farlig midsommar

Tämä kirja on todellinen hyllynlämmittäjä! Goodreadsin mukaan Tove Janssonin Farlig Midsommar eli Vaarallinen juhannus on ollut minulla kesken jo vuodesta 2016. Siksipä jouduin aloittamaan kirjan heti uudelleen. Varmastikin yksi syy taukoon on ollut ruotsinkieli, mutta myös se, että yhdessä vaiheessa kirja oli kadoksissa pitkään ja löytyi lopulta Jyväskylästä!

Muumilaakso hautautuu hyökyaallon alle ja Muumiperhe löytää itsensä teatterista, josta on pitänyt huolta teatterirotta Emma. Muumipeikko ja Niiskuneti joutuvat muista erilleen vietettyään yön puun oksilla ja Pikku Myy ajelehtii korissa pois. Kaikki kääntyy kuitenkin lopulta hyväksi, kuten kaikissa Muumitarinoissa.

Kirjaa lukiessani pohdin, miltä juhannustaiat ja -kokko ovat vaikuttaneet ulkomaisista lukijoista. Ovatko ne näyttäytyneet yhtenä Muumien hassutuksena?

En todellakaan ymmärtänyt kaikkea lukemaani, mutta pysyin kärryillä juonesta ja tunnelmassa. Onkin sääli, että olen kirjoittanut aikanaan ihan OK arvosanan ruotsista ja lukenut yliopistoaikana ruotsinkielisiä tenttikirjoja ja nyt kieli on näin ruosteessa. Suosittelenkin ruotsin preppaajille matkaa tuttuihin Muumi-tarinoihin.

Joillekkin Muumi-kirjat voivat mennä Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Sainpa luettua vuoden ensimmäisen hyllynlämmittjäni! Rosa Liksomin hytti nro 6 voitti Finlandian 2011 ja on lämmittänyt hyllyäni useamman vuoden. Luulin, että sen lukeminen sujuisi kuin itsestään, koska siinä on vain 185 sivua. Toisin kävin.

Suomalaistyttö muuttaa Moskovaan ja haluaa meille tuntemattomasta syystä matkustaa junalla Siperian halki. Hänen kanssaan samaan hyttiin sattuu karkea työläismies. Ja kuinka karkea onkaan! Mies on niin iljettävä, että tekee moneen kertaan mieleni jättää kirja kesken. Nimettömäksi jäävä mies ja tyttö pelaavat tammea, mies juo votkaa ja ahdistelee moneen kertaan tyttöä seksuaalisesti.

”Laiturilla sumupakkanen tarrasi miehen ja tytön hengitykseen niin, että heidän piti seistä hätäilemättä pitkään paikoillaan. Laiturilla haukkua luksutteli pari nälkäistä, ketteräjalkaista koiraa.”

Olisin antanut tälle muuten vain kaksi tähteä, mutta luonnon ja säätilojen kuvaus oli sen verran sykähdyttävää, että annoin vielä kolmannenkin tähden.

Tämä on jo toinen kerta, kun Finlandian voittanut kirja etoo minua. Pitäisikö siis lopettaa tyystin palkintokirjojen kahlaaminen niiden itsensä vuoksi?

”Liksomin kieli yhdistelee kiehtovasti yhteen kaunista ja rumaa: korkeakirjallista, lyyristä kuvausta ja ronskia puhetta,” kirjoittaa Amman lukuhetki.

”Venäläisen kirjallisuuden tuntemuksesta olisi tämän kirjan kanssa varmasti iloa,” pohtii Kirsin kirjanurkka.

Hyllynlämmittäjät 2020

Olen aiemminkin yrittänyt hyllynlämmittäjät-haastetta siinä karvaasti epäonnistuen. Nyt minulla on kuitenkin hyvä lukuvire ja puhkun uuden vuoden intoa.

Bibbidi bobbidi bookin Lauran innoittamana (video täällä) katsahdin siis hyllyyni. Ja kylläpä luettavaa löytyikin nopeasti.

Seuraavassa esittelen siis tämän vuoden hyllynlämmittäjä-TBR:ni.

Hyllynlämmittäjiä valitessa koitin miettiä, mitkä ovat olleet kauan jo kesken ja mitkä sopisivat jonkin muun haasteen kohtaan.

Jhumpa Lahirin Tulvaniitty on istunut hyllyssäni jo vuosia. Ostin sen joskus Turun kirjamessuilta ajatuksena, että Keltaisen kirjaston kirjat ovat aina hyviä. Tämä sopii myös Helmet lukuhaasteen kohtaan 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja.

Minulla on ollut jo useamman vuoden tarkoituksena lukea kaikki kaunokirjallisuuden Finlandian voittaneet kirjat. No, ei tule onnistumaan, koska vihasin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät-kirjaa niin paljon, että jätin sen kesken sekä äänikirjana että perinteisenä kirjana. Yritän silti lukea muut voittajat. Hyllyäni on lämmittänyt vuosia Rosa Liksomin Hytti nro 6, joka myös paksuutensa puolesta sopii luettavaksi.

Tänä vuonna en edes yritä osallistua tietokirjahaasteeseen. Siltikin mahdutin hyllynlämmitäjiin yhden tietokirjan eli Hulluuden historian.

Minulla on vuosien ajan ollut projektina kirjallinen mailmanvalloitus. Kerroin muutama vuosi sitten tästä eräälle ystävälleni, joka antoi minulle muutaman islantilaisen kirjan. Auður Ava Ólafsdóttirin Butterflies in November viekin minut ennenkokemattomaan Islantiin. Tämä sopiikin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa.

Seuraavat neljä kirjaa valitsin mukaan ihan sen perusteella, että ne ovat minulla kesken. Luettuani kirjat saan pitkään kaipaamani kirjanmerkit muiden kirjojen väliin.

Luin kymmenisin vuotta sitten paljon Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvia dekkareita. Tummempi taivas on kirjoitettu yhdessä Ruben Eliassenin kanssa ja sijoittuu Gotlannin sijaan Kanarialle. Tämän nimenomaisen kirjan ostin muutama vuosi sitten Helsingin Kirjamessuilla ja se on jopa signeerattu. Ainakin saan ruksittua kirjallisesta maailmanmatkastani Espanjan!

Tiina Piilolan Taivaanmerkit-kirjan sain muutama vuosi sitten kustantamon tapahtumasta. Odotan vetävää hömppää.

Ymmärtääkseni Revoluationary road luetaan amerikkalaisiin klassikoihin. Siitä on tehty Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin tähdittämä elokuva. En ole sitä nähnyt, mutta ehkä kirjan luettua korjaan asian.

Sain Witi Ihimaeran Valasratsastajan joskus kauan sitten bookcrossingin kautta. En ole aiemmin lukenut Tyynenmeren saarille sijoittuvaa kirjaa.

Aioin muutama vuosi sitten harjoitella ruostunutta ruotsiani lukemalla ruotsinkielisiä kirjoja. Farlig midsommar onkin ollut pitkään kesken. Toivottavasti saan sen ennen juhannusta luettua.

Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia on odottanut hyllyssä lukuinspiraatiota. No, nyt onkin lisäsyitä lukea se, sillä ystäväni käski lukea Statovicin aiemmat kirjat ennne Finlandian voittanutta Bollaa.

Sinuhe egyptiläisen valitsin ensi kesän klassikohaastetta silmällä pitäen. Koska sain viime kesän klassikkohaasteseen luettua järkälemäisen Täällä Pohjantähden alla-trilogian, uskon mahdollisuuksiini Sinuhen selättämisessä. Jollei muuten onnistu, niin menen taas kotikotiin järveä tuijottamaan.

Olinkin jo viime päivinä kirjasomea selatessani päässyt miettimään, että pitäisikö minunkin tutustua Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita sarjaan. Olinkin yllättänyt löytäessäni sarjan ensimmäisen osan, Paimentyttö, hyllystäni. Pokkariversio onkin varmasti sopiva laukkukirja.

Tässä ovat siis tämän vuoden hyllynlämmittäjäni. Oletko sinä lukenut jonkin näistä?

Matti Rönkä: Eino

Minulla on mennyt hiukan pilalle koko hyllynlämmittäjähaaste. Viime vuonna valitut hyllyä lämmittäneet kirjat olisi pitänyt lukea viime vuoden puolella. No, sain luettua ensimmäisen hyllynlämmittäjistä vasta huhtikuussa.

Matti Rönkä on tuttu dekkareistaan sekä YLE:n uutisankkurina. Jostain minulle oli kuitenkin etsiytynyt Röngän kirja Eino, joka ei ole dekkari.

Jostain syystä sen jälkeen, kun luin Mielensäpahoittaja-kirjoja, olen alkanut verrata kaikkia kirjoja, joissa on vanhuksia Mielensäpahoittajaan. Einolla pätkii hiukan muisti, muttei hän ole mielensäpahoittaja. Pikemminkin hän on iloinen, kun pojanpoikaa kiinnostavat hänen juttunsa.

Eino liikkuu kahdessa aikatasossa. Nykyajassa Eino on vanha ja hänen pojanpoikanssa selvittää Einon menneisyyttä. Menneisyydessä Eino lähtee sodan jälkeen vielä kerran Neuvostoliittoon, tällä kertaa vakoiluretkelle.

Tätä kirja olisi voinut lukea pidempäänkin. Ehkäpä tartun jossain vaiheessa myös Röngän dekkareihin.

Kesän lukusuunnitelmia

Kesän ämpärilista bujossani

Tehdessäni bullet journaliini kesän ämpärilistaa, mietin samalla lukusuunnitelmiani. Yleensäkin minulle tulee huono omatunto, jos vietän liikaa aikaa nätillä ilmalla sisällä. Huonossa kesäilmassa olisi sekin hyvä puoli, että ehtisin lukea kaikki kirjat lukujonosta ja katsoa uutuussarjat (Twin Peaks! Game of Thrones!).

Kuten ämpärilistasta voi lukea, on siellä lukemiseen liittyen lähinnä tavoite lukea klassikko. Olen moneen kertaan uhonnut osallistuvani kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tällä kertaa olen saanut aikaiseksi jopa lainata ko. kirjan kirjastosta. Katsotaan miten käy!

Haastessa isännöi tällä kertaa Tekstiluola-blogi. Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
2. Lue valitsemasi klassikko.
3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2017. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
5. Toista kohta neljä, useasti.

Kohdan tämä postaus = Tekstiluola linkin postaus.

BFF:ni koijasi kerran minua väittämällä lukeneensa Sinuhen. Hassua tässä oli, ettei hän siihen aikaan (vielä) lukenut paljoa. Viimeksi kuukausi sitten hän ihmetteli, kun en ole vieläkään saanut Sinuhea luettua. Jollei Danten lukeminen luonnistu, niin kokeilen Sinuhea.

Lukumaratoneista minä pidän! Merkitsinkin innoissani kaikkien kolmen lukumaratonin päivät kalenteriin. Kesäkuun maraton osoittautuu hankalaksi, koska silloin olen äidin luona Iisalmessa käymässä ja äipällä on kuulema to do-lista minulle.

Kesäkuun maratonia emännöi Kirjokansi-blogi. Tässä vielä lukumaratonin ohjeet:

1. Mukaan ilmoittaudutaan tämän postauksen kommenttiosiossa. Jos sinulla on blogi, kerro myös sen osoite.
2. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
3. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 16.6. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 18.6., kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
4. Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
5. Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi joka tapauksessa lasketaan luettu sivumäärä, ilmoitetaan se blogissa ja linkitetään tuo tulospostaus minun blogiini, erilliseen lähtölaukauspostaukseen, jonka julkaisen juuri ennen maratonin alkua. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan myös luetut kirjat.
6. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa blogia. Tällöin maratonilla luetut sivut voi käydä raportoimassa minun lähtölaukauspostaukseni kommentteihin, jos haluaa, että ne lasketaan mukaan maratonin aikana luettuun kimppasivumäärään, jonka julkaisen koostepostauksessani maratonin jälkeen.
7. Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton. (Yllä olevaa kuvaa saa myös käyttää vapaasti.)

Varmasti saan myös ideoita Uudelleen luettua-lukuhaasteen tiimoilta. Mietin myös vakavasti, josko jättäisin kirjastossa käymisen vähemmälle. Varausmaksujen poistuttua kirjastosta lainaaminen on ”hiukan” ryöstäytynyt käsistä enkä enää ehdi lukea omia kirjoja.

Kesän tavoitteena onkin välttää kirjastoa (paitsi, jos jokin pitkään jonottamani kirja vapautuu minulle viimein) ja ahmia kirjoja omasta hyllystä. Samalla pääsen pureutumaan pitkästä aikaan myöskin hyllynlämmittäjät-haasteeseen.

Helmikuun lukuajatuksia

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt lukemaan jo paljon kirjoja, vaikka minulla on ollut niin sanottuja kääk-viikkoja tai -päiviä. Kääk, siis sanon, kun katson kalenteria, siitä nimitys. Olen lukenut siis jo tähän päivään (4.2.) mennessä tänä vuonna 21 kirjaa, enkä laske edes työ/tutkimuskirjallisuutta.

Nostan tässä postauksessa esiin joitain ajatuksia, joita minulla on noussut lukemistani kirjoista ja tämän vuoden lukusuunnitelmista.

Huomasin kuitenkin, että toisin kuin aiemmin, en bloggaa enää kaikista lukemistani kirjoista. Joko kirjat eivät herättäneet tarpeeksi ajatuksia tai sitten en halua ruuhkauttaa blogiani bloggaamalla joka toinen päivä jostain.

Tartuin innolla kirjastossa äkkäämääni Tiitu Takalon Jää-sarjakuva kokoelmaan. Takalo sai vasta Suomen sarjakuvaseuran puupäähattu-tunnustuksen. Hänen sarjakuvansa ihastuttavat feministisyydellään ja queerillä ajattelutyylillään.

Albumi sisältää kolmetoista sarjakuvanovellia, joiden aiheet Takalo on löytänyt omasta elämästään ja lähiympäristöön.

Luin viime kuussa Marjo Sinokin Työmotivaatio-kirjan. Olin pettynyt, sillä sen sijaan, että kirja olisi tarjonnut minulle konkreettisia työkaluja siitä, miten pitäisin omaa työmotivaatiotani yllä, olikin se hyvin teoreettinen opus ilmeisesti esimiesasemassa oleville.

Blogistanian Finlandian tulokset myös saapuivat. Sen sijaan, että kirjoittaisin oman postauksensa voittajista, huomautan itselleni, että sekä Finlandian että Globalian TOP 3 olivat kaikki sellaisia, joita en ole lukenut.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Minna Rytisalon Lempi (Gummerus). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi) ja kolmanneksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus).

Globalia-palkinnon voitti Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto). Toiseksi sijoittui Elena Ferranten Loistava ystäväni (WSOY, suom. Helinä Kangas), ja kolmannen sijan vei Colm Tóibínin Nora Webster (Tammi, suom. Kaijamari Sivill).

Kuopuksen voiton veikin juuri se, jota olinkin äänestänyt ja tiedon top 3:een pääsivät suosikkini.

Kuopus-palkinnon voittaja on Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava). Toiseksi tuli Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62 Kirja kolme: Matka (WSOY). Kolmas sija päädyttiin jakamaan, sillä eroa ehdokkaiden välille ei kyetty tekemään. Kolmanneksi sijoittuivat Janne Kukkosen Voro (Like) ja Seita Vuorelan Lumi (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena). Toiseksi sijoittui Yuval Noah Hararin Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Bazar, suom. Jaana Iso-Markku)ja kolmannelle sijalle äänestettiin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä! Opas hauskempaan elämään (S&S).

Mitä lukusuunnitelmia minulla on siis tälle kuulle? Minulla on useita kirjoja kesken mm. hyllynlämmittäjä-haasteeseen tuleva Kirsi Kunnaksen elämänkerta. Mitä muuten sanoisitte, jos tekisin postauksen kirjoista, joita luen töikseni tutkimusta varten?

Timo Parvela, Virpi Talvitie: Keinulauta

Keinulauta-kirja voitti vuonna 2006 lastenkirjallisuuden Finalandian ja varmastikin siitä syystä se oli päätynyt kirjahyllyyni. Ajattelin lukaista hyllynlämmittäjä-haasteeseen jotain kevyttä ensimmäisenä. Vaikka kyseessä on lastenkirja, ei aihe ole kevyt.

Pii istuu päivästä toiseen keinulaudallaan, muttei kukaan tule hänen kanssaan keinumaan. Suuri kuusi kaatuu keinun toiselle laidalle, ja Pii sinkoutuu seikkailuihin. Muistikirjaansa hän kirjaa havaintojaan maailmasta ja keinumisesta.

Keinulauta kertoo yksinäisyydestä ja ystävyydestä ja vähän myös erilaisuudesta. Kaikki eivät pidä keinumisesta, mutta loppujen lopuksi keinumiseen löytyy kaveri yllättävästä suunnasta.

 

Hyllynlämmittäjät-haaste

Hyllynlämmittjät-haastessa on tarkoituksena lukea pitkään lukulistalla kirjahyllyä lämmittäneitä kirjoja. 12 kirjaa. 12 kuukautta. Oheisessa kuvassa siis valikoimani kirjat. Pyrin ottamaan jokaisesta hyllykategoriasta jotain ja mahdollisimman erilaisia kirjoja.

Kathryn Srockett: Piiat. Olen nähnyt tämän elokuvan silloin, kun se ilmestyi. Taisi olla 2011. Siitä asti minulla on ollut tarkoituksenani lukea kirja, johon elokuva perustuu.

Timo Parvela & Virpi Talvitie: Keinulauta. Voitti ilmestymisvuonnan lasten Finlandian.

Sarah Turner: The Unmumsy mum. Ei voi olla kakka kirja, jos ystäväni, joka ei paljoa lue, kehui mulle tätä.

Susan Morgan: Bombay Anna. Ostin tämän 2010 Bangkokin lentokentältä. Olisikohan aika lukea?

Sinikka Nopola: Eilan, Rampen ja Likan parhaat. Vaikka kirjassa on Tampereen murretta, ajattelin ottaa härkää sarvista…

Melissa P. : Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa. Eikös tämä ollut kohukirja joskus?

Arthur C. Clarke: A Fall of Moondust. Puolisoni suositteli tätä kirjaa minulle.

Matt Lucas, David Walliams & Boy Hilton: Inside Little Britain. Tämä kirja tekee sitten sen ennätyksen. Lukematta jo vuodesta 2008.

Matti Rönkä: Eino. Koska Matti Rönkä oli niin hauska Kultainen Venla-gaalassa, niin pitäähän hänen ei-dekkarinsakin lukea.

Laura Lindstedt: Oneiron. Paljon kehuttu vuoden 2015 Finlandian voittaja.

Witi Ihimaera: Valasratsastaja. Tämä on tullut joskus minulle bookcrossingin kautta. Sopii muuten sekä Helmet- että Paperilta ruutuun-haasteeseen.

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa. Haluan tietää naisesta Tiitiäisen Satupuun takana.

---

Mielenkiintoista tietää millaisia hyllynlämmittäjiä muilla on, ja saanko listani luettua. Yleensä en rajoita paljoa lukemistoani…