Sarjakuva Finlandia ehdokkaat 2021

Sarjakuvataiteilija Avi Heikkinen peräänkuulutti Twitterissä kirjabloggaajia nostamaan esiin tämän vuoden Sarjakuva-Finlandian ehdokkaita. Oma taustani on muutaman vuoden työkokemus Turun Sarjakuvakerho ry:n tuottajana, esiraatilaisena toimiminen vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandiassa sekä tietenkin elämänmittainen sarjakuvien ahmimminen. 

Luovuuden asiamies Markku ”Mato” Valtonen valitsee vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajan valintaraadin asettamasta kärkikymmeniköstä. Valinta julkistetaan maaliskuun 2021 lopussa.

Suurimman osan ehdokkaista luin jo viime vuoden puolella, mutta osa piti varata kirjastosta. Kaiken kaikkiaan vuoden ehdokkaat ovat monipuolinen kattaus erilaisia suomalaisia sarjakuvia.

Edith Hammar: Homo Line (Förlaget)

“Kulttuuri-identiteettejä, sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevä omaelämäkerrallinen teos haastaa sekä konservatiiviset asenteet että sarjakuvailmaisun konventiot,” sanotaan Homo Linen kuvauksessa Sarjakuva Finlandian sivuilla. Minä näin tässä taidetta, joka ei avautunut minulle. Monelle voi myös olla kynnyskysymys lähteä lukemaan ruotsinkielistä sarjakuvaa, vaikkei tekstiä olisikaan paljoa. 

Aino Havukainen – Sami Toivonen: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla (Otava)

Tatu ja Patu seikkailivat alunperin Veera-lastenkirjoissa, saivat sitten oman kirjasarjansa (sekä elokuvan!) ja nyt he matkustavat junalla ensimmäistä kertaa sukuloimaan. Vauhdikas tarina tarjoaa paljon hauskaa sekä lapsille että vanhemmillekin lukijoille. Lapsille saisi mielestäni julkaista sarjakuvaa enemmänkin Suomessa!

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa)

Tämän luin kesällä 2020 riippumatossa. Ja sinne sen kolme keveää ja elämänläheistä sarjakuvanovellia miellänkin. Kokoelman niminovelli on mielestäni paras ja laadukkain. Kahdessa muussa näkyy, että ne on piirretty eri aikoina. 

Pauli Kallio ja 22 muuta tekijää: Ammatti: käsikirjoittaja (Suuri Kurpitsa)

Teos on läpileikkaus Kallion pitkästä urasta sarjakuvakäsikirjoittajana. Kirja esittelee Kallion kanssa yhteistyötä tehneitä kuvittajia sekä antaa makupaloja eri aikojen sarjakuvista Kallion ja kuvittajan kommentein. Vaikkakin otsikko hämää, luulin nimittäin itse, että kirja olisi täynnä jaarittelua käsikirjoittamisesta, kehotan tarttumaan siihen. Teos oli täynnä monipuolista ja oivaltavaa sarjakuvaa.

Karoliina Korhonen – Anssi Vieruaho (toim.) ja 9 sarjakuvantekijää: Katkenneita lankoja (Atena)

Luin tämän sarjakuvakokoelman loppuvuodesta. Teos tuo lukijalle lähelle loppuunpalamisen tarinoita. Osa tarinoista iski lujaa, osa ei niinkään. Juuri sen epätasaisuuden vuoksi en veikkaisi sitä Sarjakuva-Finlandian voittajaksi.  Kirjassa on Tuisku Hiltusen, Emmi Niemisen, Sami Nyyssölän, Niko-Petteri Nivan, Mari Ahokoivun, Milla Paloniemen, Henri Tervapuron, Avi Heikkisen ja Anssi Vieruahon sarjakuvatarinat.

Kari Korolainen: Marjatta & Ilman Kinna (Kirjokansi)

Kauaksi kotoa joutunut piika Marjatta ja linnunkoipijalkineinen kulkumies Kinna Ilma kohtaavat kyläkäräjillä, jotka on kutsuttu kokoon metsästä löytyneen salaperäisen laukun arvoituksen selvittämiseksi. Sarjakuva Finlandian esiraati kuvaili tätä jouhevasti eteneväksija piirrostyyliä lennokkkaaksi. Itse en tälle lämmennyt. Piirrostyyli ei ollut mieleeni ja hahmotkin lähinnä ärsyttivät.

Timo Mäkelä: Korpit ja muita kertomuksia (täysi KÄSI oy ja Arktinen Banaani)

Kahdeksan lyhyttä kertomusta vievät lukijan läpi taiteen historian. Idea on hyvä, mutta mielestäni kaikki kertomukset eivät ole yhtä mukaansatempaavia. Kannen Van Gogh vetää puoleensa.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (Suuri Kurpitsa)

Rintanen on piirtänyt ihmisten lähettämiä tarinoita mielenterveyden haasteista sarjakuvablogiinsa. Kirjaan on kerätty 12 kertomusta ja niiden kehyskertomuksena on Rintasen oma tarina. Memento morin ohella finalistien parhaimmistoa.

Samson: Musta hevonen: Vuokrakolmio Bermudalla (Egmont kustannus)

Olen lukenut jo vuosia Mustaa hevosta netistä. Pelkistetty piirrosjälki toimii ja strippien ideat ovat oivaltavia. Esimerkiksi jos törmää huutomerkkiin, siitä voi tulla kysymysmerkki. Hörähtelin Mustaa hevosta lukiessani useampaan kertaan. 

Tiitu Takalo: Memento Mori (WSOY)

Yritin äänestää Blogistanian Finlandiaan parhaana kotimaisena, mutta ääntäni ei laskettu, koska olin unohtanut arvostella kirjan! Autofiktiivinen kirja kertoo, kuinka Takalo saa aivoverenvuotokohtauksen. Kirja toi minulle vähemmän tuttua sairautta lähemmäs. Piirrosjälki on taattua Takalon laatua.

Lue lisää Sarjakuva-Finlandiasta

https://www.sarjakuvafinlandia.fi/

Ja lukekaa Avi Heikkisen 2019 ilmestynyt Valotusaika-sarjakuva! Mielestäni se olisi ansainnut Sarjakuva-Finlandian.

Anja Portin: Radio Popov

Yhdeksänvuotias Alfred on unohdettu lapsi. Hän asuu isänsä kanssa, muttei isä ole koskaan läsnä. Hän on joko työmatkalla tai pötköttää sohvalla antamatta huomiotaan pojalleen. Nytkin isä on matkalla, unohtanut jättää ruokarahaa, ruokaa tai maksaa sähkölaskua. Kaiken lisäksi Alfred on uneton.

Eräänä yönä Alfred asettuu eteisen lattiaallee tavoittelemaan unta. Sanomalehden mukana tipahtaakin omena ja villasukat. Kuka ne tiputti? Sitä selvittäessään Alfred ajautuu uuteen, alkaa lähettää radiolähetyksiä ja tutustuu sanomalehdenjakaja Amandaan. Sympaattinen tarina kertoo unohdetetuista lapsista. Surullista tässä onkin, että heitä oikeastikin on, muttei heillä ole omaa Amandaa auttamassa.

Kirjan lasten ja nuorten Finlandia palkinto on ansaittu. Kieli on sujuvaa, tarina koskettava ja liikutti minua. En muista milloin olisin viimeksi itkenyt kirjan parissa. Iso suositus tälle kirjalle.

Laitoin kirjat Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Sainpa luettua vuoden ensimmäisen hyllynlämmittjäni! Rosa Liksomin hytti nro 6 voitti Finlandian 2011 ja on lämmittänyt hyllyäni useamman vuoden. Luulin, että sen lukeminen sujuisi kuin itsestään, koska siinä on vain 185 sivua. Toisin kävin.

Suomalaistyttö muuttaa Moskovaan ja haluaa meille tuntemattomasta syystä matkustaa junalla Siperian halki. Hänen kanssaan samaan hyttiin sattuu karkea työläismies. Ja kuinka karkea onkaan! Mies on niin iljettävä, että tekee moneen kertaan mieleni jättää kirja kesken. Nimettömäksi jäävä mies ja tyttö pelaavat tammea, mies juo votkaa ja ahdistelee moneen kertaan tyttöä seksuaalisesti.

”Laiturilla sumupakkanen tarrasi miehen ja tytön hengitykseen niin, että heidän piti seistä hätäilemättä pitkään paikoillaan. Laiturilla haukkua luksutteli pari nälkäistä, ketteräjalkaista koiraa.”

Olisin antanut tälle muuten vain kaksi tähteä, mutta luonnon ja säätilojen kuvaus oli sen verran sykähdyttävää, että annoin vielä kolmannenkin tähden.

Tämä on jo toinen kerta, kun Finlandian voittanut kirja etoo minua. Pitäisikö siis lopettaa tyystin palkintokirjojen kahlaaminen niiden itsensä vuoksi?

”Liksomin kieli yhdistelee kiehtovasti yhteen kaunista ja rumaa: korkeakirjallista, lyyristä kuvausta ja ronskia puhetta,” kirjoittaa Amman lukuhetki.

”Venäläisen kirjallisuuden tuntemuksesta olisi tämän kirjan kanssa varmasti iloa,” pohtii Kirsin kirjanurkka.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

5699916.jpg

Äitini kirjakerhossa Savonmailla luettiin tämä kirja. Moni siellä valitti, ettei ymmärtänyt kirjaa. Äitini alkoi lukea kirjaa ääneen ja mammat melkein kuulema itkivät kielen kauneutta.

Jukka Viikilä voitti viime vuonna Finlandian tällä kirjalla. Kirjan kielestä näkee, että kyseessä on runoilijan kirjoittamaa proosaa. Kirjan kieli on kaunista.

(tässä kohtaa toivon, että olisin kuin ne monet kirjabloggaajat, jotka käyttävät post it-lappuja muistaakseen hyvät kohdat. haluaisin kovasti esitellä enemmän Viikilän kaunista kieltä, mutten vaan nyt jaksa selata kirjaa. Sori siitä.)

Carl Ludwig Engel pestataan 38-vuotiaana suunnittelemaan Venäjän keisarikunnan alaisen Suomen uutta pääkaupunkia. Aiemmin Engel on suunnitellut mm. Tallinnaa ja Pietaria. Vaimolleen hän lupaa, että perhe olisi syrjäisessä pohjoisen kaupungissa korkeintaan kuusi vuotta.

Engel kuvaa tuttuja asioita ulkomaalaisille Suomessa: pimeyttä, kylmyyttä ja kielitaidottoman vastoinkäymisiä. Finlandia-palkitun kirjan valinnut Baba Lybeck kuvaili, kuinka Helsingissä oli hauska kävellä luettuaan sen suunnittelijan (fiktiivisiä) aatoksia.

Lisätessäni kirjaa Goodreadsissa luettujen joukkoon, huomasin jonkun todenneen kirjan liian tapahtuma köyhäksi. Toisaalta kuinka paljon odottaisi kiireisen arkkitehdin kirjoittavan yöpäiväkirjaansa? Varsinkin, kun tuntuu, ettei merkintöjä ole vuotta kohden yhtä paljon kuin normaaleissa päiväkirjoissa.

Kirja on luettu mm. blogeissa P.S Rakastan kirjoja, Kirja vieköön! ja Joklaaja.

Helmikuun lukuajatuksia

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt lukemaan jo paljon kirjoja, vaikka minulla on ollut niin sanottuja kääk-viikkoja tai -päiviä. Kääk, siis sanon, kun katson kalenteria, siitä nimitys. Olen lukenut siis jo tähän päivään (4.2.) mennessä tänä vuonna 21 kirjaa, enkä laske edes työ/tutkimuskirjallisuutta.

Nostan tässä postauksessa esiin joitain ajatuksia, joita minulla on noussut lukemistani kirjoista ja tämän vuoden lukusuunnitelmista.

Huomasin kuitenkin, että toisin kuin aiemmin, en bloggaa enää kaikista lukemistani kirjoista. Joko kirjat eivät herättäneet tarpeeksi ajatuksia tai sitten en halua ruuhkauttaa blogiani bloggaamalla joka toinen päivä jostain.

jaa.jpg

Tartuin innolla kirjastossa äkkäämääni Tiitu Takalon Jää-sarjakuva kokoelmaan. Takalo sai vasta Suomen sarjakuvaseuran puupäähattu-tunnustuksen. Hänen sarjakuvansa ihastuttavat feministisyydellään ja queerillä ajattelutyylillään.

jaa2.jpg

Albumi sisältää kolmetoista sarjakuvanovellia, joiden aiheet Takalo on löytänyt omasta elämästään ja lähiympäristöön.

tyomotivaatio.jpg

Luin viime kuussa Marjo Sinokin Työmotivaatio-kirjan. Olin pettynyt, sillä sen sijaan, että kirja olisi tarjonnut minulle konkreettisia työkaluja siitä, miten pitäisin omaa työmotivaatiotani yllä, olikin se hyvin teoreettinen opus ilmeisesti esimiesasemassa oleville.

blogistanian-aanestys

Blogistanian Finlandian tulokset myös saapuivat. Sen sijaan, että kirjoittaisin oman postauksensa voittajista, huomautan itselleni, että sekä Finlandian että Globalian TOP 3 olivat kaikki sellaisia, joita en ole lukenut.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Minna Rytisalon Lempi (Gummerus). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi) ja kolmanneksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus).

Globalia-palkinnon voitti Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto). Toiseksi sijoittui Elena Ferranten Loistava ystäväni (WSOY, suom. Helinä Kangas), ja kolmannen sijan vei Colm Tóibínin Nora Webster (Tammi, suom. Kaijamari Sivill).

Kuopuksen voiton veikin juuri se, jota olinkin äänestänyt ja tiedon top 3:een pääsivät suosikkini.

Kuopus-palkinnon voittaja on Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava). Toiseksi tuli Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62 Kirja kolme: Matka (WSOY). Kolmas sija päädyttiin jakamaan, sillä eroa ehdokkaiden välille ei kyetty tekemään. Kolmanneksi sijoittuivat Janne Kukkosen Voro (Like) ja Seita Vuorelan Lumi (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena). Toiseksi sijoittui Yuval Noah Hararin Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Bazar, suom. Jaana Iso-Markku)ja kolmannelle sijalle äänestettiin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä! Opas hauskempaan elämään (S&S).

Mitä lukusuunnitelmia minulla on siis tälle kuulle? Minulla on useita kirjoja kesken mm. hyllynlämmittäjä-haasteeseen tuleva Kirsi Kunnaksen elämänkerta. Mitä muuten sanoisitte, jos tekisin postauksen kirjoista, joita luen töikseni tutkimusta varten?

Timo Parvela, Virpi Talvitie: Keinulauta

keinulauta

Keinulauta-kirja voitti vuonna 2006 lastenkirjallisuuden Finalandian ja varmastikin siitä syystä se oli päätynyt kirjahyllyyni. Ajattelin lukaista hyllynlämmittäjä-haasteeseen jotain kevyttä ensimmäisenä. Vaikka kyseessä on lastenkirja, ei aihe ole kevyt.

Pii istuu päivästä toiseen keinulaudallaan, muttei kukaan tule hänen kanssaan keinumaan. Suuri kuusi kaatuu keinun toiselle laidalle, ja Pii sinkoutuu seikkailuihin. Muistikirjaansa hän kirjaa havaintojaan maailmasta ja keinumisesta.

Keinulauta kertoo yksinäisyydestä ja ystävyydestä ja vähän myös erilaisuudesta. Kaikki eivät pidä keinumisesta, mutta loppujen lopuksi keinumiseen löytyy kaveri yllättävästä suunnasta.

 

Saako Finlandia-kirjan jättää kesken?

20161230_122514.jpg

Vuonna 2014 ilmestyneistä kirjoista suosikkejani ovat ehdottomasti Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (Finlandiaehdokas) ja Katja Ketun Kätilö. Koska kumpikaan ei voittanut Finlandiaa, minua kiinnosti lukea kyseisen vuoden voittaja Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät ja paljon kehuttu vuoden 2014 ehdokus Sirpa Kähkösen Graniittimies.

Suomen kirjasäätiö on jakanut Finlandia-palkinnon vuodesta 1984. Alunperin se myönnettiin mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta vuodesta 1992 (ikävä kyllä) vain romaanille. Finlandia-ehdokkaat ja -voittajat ovat oman vuotensa myyntimenestyksiä. Lue lisää Finlandia-palkinnosta tästä.

Monet ovat kehuneet Valtosen kirjaa. Kirsin mielestä se on uppoutumiskirja. Elina olisi lukenut enemmänkin.  Morre huomauttaa sen olevan Finlandia-voittajaksi scifistinen. Tartuin siis kirjaan luottavaisin mielin: tästäpä hyvä lukukirja!

Yllätyksekseni kirjan lukeminen olikin kuin suossa tarpomista. Päähenkilö, Joe, oli mielestäni vastenmielinen hahmo, joka jättää perheensä, koska ei kykene sopeutumaan Suomeen ja haluaa uralleen nostetta. En tarkoita etteikö kirjoissa saisi olla vastenmielisiä hahmoja, mutta jos joka kerta kirjaan tarttuessa alkaa kiukuttaa, on se parempi jättää kesken.

Sirpä Kähkösen kirjoja on kehuttu paljon. Tankkien kesä-kirja on tänäkin vuonna Finlandia-ehdokkaana. Graniittimiestä jaksoin lukea runsaat 130 sivua. Pariskunta loikkaa Neuvostoliittoon 1920-luvulla ja tavoittelee kommunistista onnea. En missään vaiheessa kokenut minkäänlaista sympatiaa hahmoja kohtaan, joka häiritsi minua liikaa.

Yleensäkin on sangen väärin tuhlata aikaa kirjoihin, joista ei ole iloa. Siksipä lopetin näiden kanssa kamppailun. Latasin äänikirjana Valtosen-romaanin, kun en halunnut täysin vielä luovuttaa. Katsotaan, josko sen saisin kuunneltua kokonaan.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

kiina.jpg

Olen aina ollut kiinnostunut Itä-Aasiasta, joten Tieto-Finlandian voittanut yhden lapsen kansa oli ehdottomasti lukulistallani. Ehdin napata sen ennen voiton julkistamista kirjastosta.

205 sivuinen kirja on jouhevasti kirjoitettu ja siinä näkyy aiheeseen paneutuminen. Lukaisin sen illassa, mutten voinut hetkeen aloittaa uutta kirjaa, koska tätä täytyi prosessoida.

Yhden lapsen politiikka aloitettiin Kiinassa 1970-luvulla. 2000-luvun alussa myönnytyksenä sallittiin pariskunnille, joilla ei ole sisaruksia, kaksi lasta. Siltikään lapsiluku ei ole noussut, koska kiinalaiset ovat tottuneet helpompaan elämään, jonka yhden lapsen kasvatus tuo.

Paljon on puhuttu tyttöjen oikeuksista, kun tyttölapsia abortoidaan tai jätetään heitteille. Toisaalta kun veli ei ole kilpailemassa vanhempien huomiosta, tytär saa avaimet hyvinvointiin ja koulutukseen. Kolikon kääntöpuolena ovat pojat, joille ei riitä vaimoja. Vaimojen haku Kaakkois-Aasian kehittyvistä maista ei ole tavatonta.

Kirja avaa silmät suurelle ihmiskokeelle. Kaikesta huolimatta monet haastatelluista puoltavat yhden lapsen politiikkaa.

Onks noloo? Suosituksia kirjan ja ruusun päiväksi.

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja ruusun päivä

Ensi viikon lauantaina viettään kirjan ja ruusun päivää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin muun muassa täällä. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän erikoiskirjan, jonka voi saada kirjakaupoista vain kyseisenä päivänä, näet yllä.

Mutta tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla Kirjan ja ruusun- päivän mainostusta, vaan tarkoituksena on listata muutamia kirjasuosituksia, joita voi sitten mennä kirjakaupoista metsästämään. Kannattaa tehdä tosiaan se metsästys Kirjan ja ruusun-päivänä, jotta saa ko. kirjan kaupan päällisiksi 15€:n tai yli ostoksesta.

20160417_133730.jpg

Onks noloo, kun on kirjan päähenkilö, mut kaverit yleensä ovat niitä, joita ilman ei selviäisi? (BTW Ihan hyvä oppi).

20160417_133924.jpg

Onks noloo, kun piiloudun humanistisuuteni taakse, kun en ymmärrä tästä kirjasta hölkäsen pöläystä.

20160417_134017.jpg
Miukunkin mielestä on noloo.

Onks noloo, ettei ole koskaan lukenut Finlandian voittanutta kirjaa? Ne on kuulemma hyviä.

20160417_135014.jpg
Miuku on taas linssilude

Onks noloo, etten ole lukenut kenenkään Nobel-kirjailijan teoksia?

20160417_134048.jpg

Onks noloo, et fanittaa A.W Yrjänää, muttei ymmärrä hänen runoistaan?

20160417_134112 (1).jpg

Onks noloo, ettei saa edes aloitettua Alastalon salissa-kirjaa?

20160417_134146.jpg

Onks noloo, et on niin innostunut sarjakuva Raamatusta, että kuva tärähtää?

Lisäksi muutamia muita nolostelun aiheita:

  • Se, että to be read-listalla on kotiin ostettuna tai saatuna yli sata kirjaa.
  • Se, että kesken on niin monta kirjaa, ettei sitä ole edes Goodreadsiin kehdannut merkitä.

Jollei tullut selväksi, niin suosittelen kaikkia kuvien kirjoja 🙂