Sarjakuva Finlandia ehdokkaat 2021

Sarjakuvataiteilija Avi Heikkinen peräänkuulutti Twitterissä kirjabloggaajia nostamaan esiin tämän vuoden Sarjakuva-Finlandian ehdokkaita. Oma taustani on muutaman vuoden työkokemus Turun Sarjakuvakerho ry:n tuottajana, esiraatilaisena toimiminen vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandiassa sekä tietenkin elämänmittainen sarjakuvien ahmimminen. 

Luovuuden asiamies Markku ”Mato” Valtonen valitsee vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajan valintaraadin asettamasta kärkikymmeniköstä. Valinta julkistetaan maaliskuun 2021 lopussa.

Suurimman osan ehdokkaista luin jo viime vuoden puolella, mutta osa piti varata kirjastosta. Kaiken kaikkiaan vuoden ehdokkaat ovat monipuolinen kattaus erilaisia suomalaisia sarjakuvia.

Edith Hammar: Homo Line (Förlaget)

“Kulttuuri-identiteettejä, sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevä omaelämäkerrallinen teos haastaa sekä konservatiiviset asenteet että sarjakuvailmaisun konventiot,” sanotaan Homo Linen kuvauksessa Sarjakuva Finlandian sivuilla. Minä näin tässä taidetta, joka ei avautunut minulle. Monelle voi myös olla kynnyskysymys lähteä lukemaan ruotsinkielistä sarjakuvaa, vaikkei tekstiä olisikaan paljoa. 

Aino Havukainen – Sami Toivonen: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla (Otava)

Tatu ja Patu seikkailivat alunperin Veera-lastenkirjoissa, saivat sitten oman kirjasarjansa (sekä elokuvan!) ja nyt he matkustavat junalla ensimmäistä kertaa sukuloimaan. Vauhdikas tarina tarjoaa paljon hauskaa sekä lapsille että vanhemmillekin lukijoille. Lapsille saisi mielestäni julkaista sarjakuvaa enemmänkin Suomessa!

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa)

Tämän luin kesällä 2020 riippumatossa. Ja sinne sen kolme keveää ja elämänläheistä sarjakuvanovellia miellänkin. Kokoelman niminovelli on mielestäni paras ja laadukkain. Kahdessa muussa näkyy, että ne on piirretty eri aikoina. 

Pauli Kallio ja 22 muuta tekijää: Ammatti: käsikirjoittaja (Suuri Kurpitsa)

Teos on läpileikkaus Kallion pitkästä urasta sarjakuvakäsikirjoittajana. Kirja esittelee Kallion kanssa yhteistyötä tehneitä kuvittajia sekä antaa makupaloja eri aikojen sarjakuvista Kallion ja kuvittajan kommentein. Vaikkakin otsikko hämää, luulin nimittäin itse, että kirja olisi täynnä jaarittelua käsikirjoittamisesta, kehotan tarttumaan siihen. Teos oli täynnä monipuolista ja oivaltavaa sarjakuvaa.

Karoliina Korhonen – Anssi Vieruaho (toim.) ja 9 sarjakuvantekijää: Katkenneita lankoja (Atena)

Luin tämän sarjakuvakokoelman loppuvuodesta. Teos tuo lukijalle lähelle loppuunpalamisen tarinoita. Osa tarinoista iski lujaa, osa ei niinkään. Juuri sen epätasaisuuden vuoksi en veikkaisi sitä Sarjakuva-Finlandian voittajaksi.  Kirjassa on Tuisku Hiltusen, Emmi Niemisen, Sami Nyyssölän, Niko-Petteri Nivan, Mari Ahokoivun, Milla Paloniemen, Henri Tervapuron, Avi Heikkisen ja Anssi Vieruahon sarjakuvatarinat.

Kari Korolainen: Marjatta & Ilman Kinna (Kirjokansi)

Kauaksi kotoa joutunut piika Marjatta ja linnunkoipijalkineinen kulkumies Kinna Ilma kohtaavat kyläkäräjillä, jotka on kutsuttu kokoon metsästä löytyneen salaperäisen laukun arvoituksen selvittämiseksi. Sarjakuva Finlandian esiraati kuvaili tätä jouhevasti eteneväksija piirrostyyliä lennokkkaaksi. Itse en tälle lämmennyt. Piirrostyyli ei ollut mieleeni ja hahmotkin lähinnä ärsyttivät.

Timo Mäkelä: Korpit ja muita kertomuksia (täysi KÄSI oy ja Arktinen Banaani)

Kahdeksan lyhyttä kertomusta vievät lukijan läpi taiteen historian. Idea on hyvä, mutta mielestäni kaikki kertomukset eivät ole yhtä mukaansatempaavia. Kannen Van Gogh vetää puoleensa.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (Suuri Kurpitsa)

Rintanen on piirtänyt ihmisten lähettämiä tarinoita mielenterveyden haasteista sarjakuvablogiinsa. Kirjaan on kerätty 12 kertomusta ja niiden kehyskertomuksena on Rintasen oma tarina. Memento morin ohella finalistien parhaimmistoa.

Samson: Musta hevonen: Vuokrakolmio Bermudalla (Egmont kustannus)

Olen lukenut jo vuosia Mustaa hevosta netistä. Pelkistetty piirrosjälki toimii ja strippien ideat ovat oivaltavia. Esimerkiksi jos törmää huutomerkkiin, siitä voi tulla kysymysmerkki. Hörähtelin Mustaa hevosta lukiessani useampaan kertaan. 

Tiitu Takalo: Memento Mori (WSOY)

Yritin äänestää Blogistanian Finlandiaan parhaana kotimaisena, mutta ääntäni ei laskettu, koska olin unohtanut arvostella kirjan! Autofiktiivinen kirja kertoo, kuinka Takalo saa aivoverenvuotokohtauksen. Kirja toi minulle vähemmän tuttua sairautta lähemmäs. Piirrosjälki on taattua Takalon laatua.

Lue lisää Sarjakuva-Finlandiasta

https://www.sarjakuvafinlandia.fi/

Ja lukekaa Avi Heikkisen 2019 ilmestynyt Valotusaika-sarjakuva! Mielestäni se olisi ansainnut Sarjakuva-Finlandian.

Helmikuun lukuajatuksia

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt lukemaan jo paljon kirjoja, vaikka minulla on ollut niin sanottuja kääk-viikkoja tai -päiviä. Kääk, siis sanon, kun katson kalenteria, siitä nimitys. Olen lukenut siis jo tähän päivään (4.2.) mennessä tänä vuonna 21 kirjaa, enkä laske edes työ/tutkimuskirjallisuutta.

Nostan tässä postauksessa esiin joitain ajatuksia, joita minulla on noussut lukemistani kirjoista ja tämän vuoden lukusuunnitelmista.

Huomasin kuitenkin, että toisin kuin aiemmin, en bloggaa enää kaikista lukemistani kirjoista. Joko kirjat eivät herättäneet tarpeeksi ajatuksia tai sitten en halua ruuhkauttaa blogiani bloggaamalla joka toinen päivä jostain.

jaa.jpg

Tartuin innolla kirjastossa äkkäämääni Tiitu Takalon Jää-sarjakuva kokoelmaan. Takalo sai vasta Suomen sarjakuvaseuran puupäähattu-tunnustuksen. Hänen sarjakuvansa ihastuttavat feministisyydellään ja queerillä ajattelutyylillään.

jaa2.jpg

Albumi sisältää kolmetoista sarjakuvanovellia, joiden aiheet Takalo on löytänyt omasta elämästään ja lähiympäristöön.

tyomotivaatio.jpg

Luin viime kuussa Marjo Sinokin Työmotivaatio-kirjan. Olin pettynyt, sillä sen sijaan, että kirja olisi tarjonnut minulle konkreettisia työkaluja siitä, miten pitäisin omaa työmotivaatiotani yllä, olikin se hyvin teoreettinen opus ilmeisesti esimiesasemassa oleville.

blogistanian-aanestys

Blogistanian Finlandian tulokset myös saapuivat. Sen sijaan, että kirjoittaisin oman postauksensa voittajista, huomautan itselleni, että sekä Finlandian että Globalian TOP 3 olivat kaikki sellaisia, joita en ole lukenut.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Minna Rytisalon Lempi (Gummerus). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi) ja kolmanneksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus).

Globalia-palkinnon voitti Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto). Toiseksi sijoittui Elena Ferranten Loistava ystäväni (WSOY, suom. Helinä Kangas), ja kolmannen sijan vei Colm Tóibínin Nora Webster (Tammi, suom. Kaijamari Sivill).

Kuopuksen voiton veikin juuri se, jota olinkin äänestänyt ja tiedon top 3:een pääsivät suosikkini.

Kuopus-palkinnon voittaja on Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava). Toiseksi tuli Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62 Kirja kolme: Matka (WSOY). Kolmas sija päädyttiin jakamaan, sillä eroa ehdokkaiden välille ei kyetty tekemään. Kolmanneksi sijoittuivat Janne Kukkosen Voro (Like) ja Seita Vuorelan Lumi (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena). Toiseksi sijoittui Yuval Noah Hararin Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Bazar, suom. Jaana Iso-Markku)ja kolmannelle sijalle äänestettiin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä! Opas hauskempaan elämään (S&S).

Mitä lukusuunnitelmia minulla on siis tälle kuulle? Minulla on useita kirjoja kesken mm. hyllynlämmittäjä-haasteeseen tuleva Kirsi Kunnaksen elämänkerta. Mitä muuten sanoisitte, jos tekisin postauksen kirjoista, joita luen töikseni tutkimusta varten?

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky

tuuli-ja-myrsky.jpg

Tämän kuun alussa uutisoitiin, että jopa 11% suomalaisista hyväksyy seksuaalisen väkivallan (Lue lisää mm. täältä.) En tahallani etsinyt uutisoinnin aikaan aiheeseen liittyvää sarjakuvaa. Olin kokoamassa puolison pikkusiskolle pakettia ylppärilahjaksi, johon olisin halunnut feministisen sarjakuvan. Ikävä kyllä ko. sarjakuva ei mahtunut pakettiin, mutta lukaisimpa sen itse.

Sarjakuvassa ystäväporukan tyttö raiskataan ja koko joukkio järkkyy. Pidetään kokous, jossa pohditaan, mitä voidaan tehdä. Otetaan yö takaisin! Järjestetään feministinen itsepuolustuskurssi.

Pidän todella paljon Takalon taiteesta. Sarjakuva on toki feministeille hyvää luettavaa, mutta miten siihen suhtautuisi seksuaalista väkivaltaa harjoittanut?