Lukupiiri: Palatkaa perhoset

20161030_160428.jpg

Olen hautonut pitkään kahden kirjan arviota. Kun minulta kysyttiin mihin lukupiiriin haluaisin bloggaajana osallistua, valitsin Juha Itkosen Palatkaa perhoset-lukupiirin. Vasta saatuani kirjan, tajusin sen olevan jatko-osa Anna minun rakastaa enemmän-kirjalle. Kirjoitan tässä nyt siis molemmista, koska molempia myös käsiteltiin lukupiirissä.

Anna minun rakastaa enemmän on julkaistu vuonna 2005. Se alkaa 1990-luvulta jääkiekkokaupungista, jossa Suvi Vahtera ja Antti Salokoski kokevat ensirakkauden huuman. Muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan he keikkailevat bändin kanssa, mutta rakkauden hiipuessa Suvi jättää bändin tullen sooloartisti Summer Mapleksi. Kirjassa kuvataan vuorotellen Antin ja Suvin äidin näkökulmaa.

Tänä vuonna julkaistu Palatkaa perhoset viittaa Suvin luovuuden metsästämiseen. Edelleen tarinaa kuvataan Antin ja Suvin äidin näkökulmasta lukuun ottamatta toiseksi viimeistä lukua, jossa Suvi pääsee itse ääneen.

Itkonen kertoi lukupiirissä muun muassa, ettei hänen tarvinnut tehdä taustatutkimusta kirjaa varten. Hän on musiikin suurkuluttaja ja musiikkiviittaukset tulivat kirjoihin kuin itsestään. Hän ei myöskään sulkenut pois mahdollisuutta julkaista kymmenen vuoden kuluttua kolmatta osaa tarinaan.

Kirjat olivat ahmittavia. Mielenkiintoisinta niissä oli nähdä Itkosen kirjoitustaidon kehittyminen kymmenen vuoden aikana. Anna minun rakastaa enemmän oli kuitenkin hänen toinen kirjansa, jonka jälkeen hän on julkaissut neljä muuta romaania ja työskennellyt kirjoittamisen parissa.

Varsinkin musiikkiharrastajille nämä kirjat antavat varmasti kosolti ennemmän kuin minulle. Niitä on sanottu myös 40-vuotiaiden suomalaisten sukupolviromaaneiksi. Odottelen, milloin löydän oman sukupolviromaanini.

Blogijumi + haaleita Helsingin kirjamessumuistoja

IMG_20161027_132908.jpg
Matkalla Helsingin kirjamessuille.

Taisi olla joskus aiemminkin paha blogijumi, mutta se ei ollut mitään tähän verrattavaa. Minulla oli elämäni pahin kaamos ja siihen yhdistettynä jouduin lopettamaan kahvin juonnin. Onneksi Turun Hansasta löysin ihanaa kofeiinitonta kahvia, jottei rutiini sotkeutunut. Peittoburritona olen viettänyt paljon aikaa. Onneksi olen pystynyt lukemaan jonkin verran, mikä tarkoittaa sitä, että nyt on tulossa paljon päivityksiä…

Aloitetaanpas kuitenkin niistä Helsingin kirjamessuista. Koska minulla oli jo valmiiksi ihan karmea olo, päätin ottaa messut rennosti. En edes yrittäisi juosta kaikkeen mahdolliseen ohjelmaan vaan tarvittaessa menisin hengaamaan pressitilaan tai lähtisin takaisin majapaikkaan.

IMG_20161028_153007.jpg
Upeat Saara Särmä, Rosa Meriläinen ja Baba Lybeck. 

Torstaina kävin siis vain hiukan pyörimässä messuilla, kun majapaikkani emäntä soitti minut syömään. Perjantaina tein täsmäiskun päästen eturiviin must see-ohjelmanumeroon, jossa Uutisvuodostakin tuttu Baba Lybeck haastatteli Saara Särmää ja Rosa Meriläistä. Edellisessä postauksessani kerroinkin heidän kirjoittamastaan upeasta kirjasta Anna mennä – opas rohkeampaan elämään. Feministeille oli saanut lähettää kysymyksiä.

Niin ja mitäkö nuo pullat tekevät kuvassa? Lybeck nosti esiin kirjassa olleen pätkän, jossa kehotettiin syömään pullaa, mikäli samassa huoneessa on sellainen luonnottomuus kuin nainen, jolla on sixpack. Lybeck on tunnettu triathlon- harrastuksestaan ja ojensi pullat Särmälle ja Meriläiselle. Ohjelman päätyttyä huomasin hänen menevän pyytämään palaa pullasta.

20161028_182153.jpg

Pian majapaikkani emäntä soitti ja käski lähteä näyttelyä katsomaan. Meillä oli tuuria ja HAM:ssa oli sopivasti ilmainen ilta. Menimme totta kai katsomaan Yaoi Kusaman näyttelyä, joka oli elämys.

IMG_20161029_114510.jpg

Lauantai meni messuilla pyöriessä lapsuudenystäväni kanssa. Jonotin hänen seuranaan Don Rosan nimmaria ja kävimme Viini – ja Ruokamessujen puolella viiniä juomassa. Yliammuin viinilippujen ostossa ja seuraavana päivänä meninkin muutaman kirjabloggajan kanssa kuluttamaan niitä.

Kirjoitan vielä enemmän huomisen postaukseen sunnuntain lukupiiristä. Stay tuned!

Messulippuarvonnan voittajat!

Samaistujat samaistuu.
Samaistujat samaistuu.

Ystävämme random.org auttaa taas arvonnassa. Tänä vuonna arvontaan osallistui kahdeksan (8) innokasta kirjojen ystävää, joten voittomahdollisuudet ovat hyvät. Ikäväkseni minulla ei ole tällä koneella mahdollisuus ottaa print screeniä ja tuloksesta ja croppailla sitä, joten joudutte vaan uskomaan, mitä minä sanon saaneeni tulokseksi…

Ensimmäinen onnellinen voittajanumero on 8!

Jenna O kommentoi:

”Odotan eniten kirjatarjouksia ja mieheni varmasti hamstraa vanhoja kirjoja, mikäli niitä vastaan tulee!”

Seuraava voittaja on numero 1!

ninieni kertoo:

”Eniten odotan lauantaiaamun Don Rosaa ja ankkaklassikoita. Se on omien messujeni kohokohta – muu ohjelma menee fiiliksen mukaan. Ainakin antikvariaattien tarjontaan aion tutustua.”

Voittaja numero 4 eli Jassu:

”Odotan hyviä ja yllättäviä kirjalöytöjä sekä muiden bloggareiden näkemistä.”

Onnenumero 6, MM sanoo:

”Odotan eniten kirjauutuuksiin tutustumista ja hyviä tarjouksia.”

Viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi numero 2, Anne:

”Odotan hyviä joululahjavinkkejä.”

Seuraavaksi lähetänkin kaikille voittajille sähköpostia, joten tarkkailkaa postianne!

Kiitoksia kaikille osallistuneille ja ihania messuja ❤

Helsingin kirjamessut tulevat! Tärpit + arvonta

kirja_logo-400x128

Tämän kuun viimeisenä viikonloppuna se tapahtuu! Helsingin kirjamessut tulevat jälleen! Samalla lipulla pääsee viini-ja ruokamessuille, kuten ennenkin!

Tänäkin vuonna messuilla on lukupiiriä. Tänä vuonna olen mukana keskustelemassa Juha Itkosen Palatkaa Perhoset-kirjasta. Lue lisää lukupiireistä tästä.

Tämän vuoden teemana on pohjola ja messuilla esitelläänkin kaikki Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuusehdokkaat.

Helsingin kirjamessut ovat tänä vuonna auki torstaina jopa kello kahdeksaan illalla ja senkin jälkeen voi jäädä messukeskukseen Alagalleriaan Kirjanrakastahien bileisiin. Lisätietoa tästä FB-eventistä.

Sitten niihin tärppeihin!

kasperdiempromoliten.jpg

Torstai

12.30 Aleksis Kivi

Anneli Aueur: Murhalesken muistelmat

”Me olimme ihan oikea perhe, jonka elämä on pilattu. Jos näin tylsälle tyypille voi tapahtua tällaista, niin vastaavaa voi tapahtua kenelle tahansa. Vapauden riistoa ja maineen menetystä paljon pahempi asia oli lasten menetys. Menetin sekä lapset että lasten lapsuuden. Kun lähdin vankilaan minulla oli neljä lasta ja kun pääsin pois ei yhtään. Vankila-aikana vanhinkin tytär kasvoi täysi-ikäiseksi ilman äitiä.” Näin kirjoittaa Anneli Auer teoksessaan ”Murhalesken muistelmat.”

13.45 Takauma

Tiedeviestinnän uusi aika

Millaista on onnistunut tiedeviestintä? Entä millainen vastuu tutkijoilla on tieteellisen tiedon saattamisesta suuremman yleisön tietoisuuteen? Panelistit kertovat omia kokemuksiaan tieteen popularisoinnista.

14:00 Aleksi Kivi

HS Ilmiö: Jaakko Hämeen-Anttila

Sukellus islamilaiseen mytologiaan: Iranin kansalliseepos tuhannen vuoden takaa. Taisteluita, hirviöitä, paholaisia ja vihamielisiä turanilaisia vastaan.

15.00 Kirjakahvila

Kasper Strömman: Tallipiällikkö & Kaspervisio

Tästä ei jostain syystä Kirjamessujen nettisivuilla ollut selostusta. Mutta itse olen innoissani, sillä olen seurannut vuosia Strömmanin hillitöntä Kasper Diem-blogia. Saipa hän juuri vuoden blogi 2016 palkinnon kulttuuri, yhteiskunta ja talous-kategoriassa.

16.30 Minna Canth

Minna Canth, Aikansa Radikaali

Minna Canth oli aikaansa edellä oleva radikaalikirjailija, yhteiskunnallinen keskustelija ja seitsemän lapsen yksinhuoltaja. Canthin merkityksestä omana aikanaan ja hänen työnsä vaikutuksesta nykypäivään keskustelevat Kansallisteatterin Canth-näytelmän käsikirjoittaja Seppo Parkkinen ja ohjaaja Kaisa Korhonen sekä kirjailija Sirpa Kähkönen ja tutkija Minna Maijala.

sinikoski_promo_saara_rosa006.jpg

Perjantai

11.30 Aleksis Kivi

Jani Toivola Musta tulee isona valkoinen

Kansanedustaja Jani Toivolan omaelämäkerrallinen teos pohtii yksilön oikeutta omaan tarinaan.

13.30 Kullervo

Sammakon 20-vu0tisjuhlavuoden uutuusrunotunti

Uusia runoja runoilijoiden itsensä esittäminä uutuuskokoelmista: Harri Hertell: Maisema ennen sadetta J. K. Ihalainen: Sytykkeitä Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu Henry Lehtonen: Perintöjalokivet Mia Rönkä: Maanalaiset linnut

15.30 Katri Vala

Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää feminismistä

Feministiset kysymykset ovat usein kinkkisiä, koska maailma on kinkkinen. Suomalaisfeminismin superstarat Rosa Meriläinen ja Saara Särmä antavat vastauksia ja pakottavat ajattelemaan itse. Lähetä kysymyksesi ennakkoon kustantamo@sets.fi.

18.00 Eino Leino

Kaupungistuminen, naisen aseman muutokset, hyvinvointivaltion synty ja kukoistus… Kiinnostavan henkilöhistorian kautta esiin piirtyy kertomus suuren yhteiskunnallisen muutoksen ajasta ja jälleenrakennuksen Suomen matkasta moniarvoiseen nykyaikaan.

maxresdefault.jpg

Lauantai

11.30 Katri Vala

Kissojen maailmanhistoria – villikissasta kissavideoihin

Kissasta on tullut 2000-luvun suosituin lemmikki. Aina näin ei ole ollut. Historian aikana kissoja on vainottu ja ne on liitetty jumalattariin. Mistä kissan ja ihmisen suhde alkoi? Mitä nykyinen kissavideo- ja kahvilabuumi kertoo meistä ja ajastamme?

13.00 Minna Canth

Paperi T Rap ja Runous

Paperi T eli Henri Pulkkinen on julkaissut vain yhden sooloalbumin mutta ehtinyt jo sillä murtaa suomalaisen musiikin rajoja ja tyhjentää palkintopöydät aina useasta Emmasta Teosto-palkintoon. Hän on tullut tunnetuksi älyllisenä räppärinä, jonka albumi Malarian pelko käsittelee rapin tavanomaisten aiheiden sijaan weltschmerziä ja alkaa kirjallisuusviittauksella. Syksyllä 2016 Paperi T laajentaa luontevasti taidettaan puhutusta painetun sanan puolelle kun hän julkaisee ensimmäisen runokokoelmansa. Kokoelma luotaa yhtäältä vaikeaa rakkautta ja toisaalta luomisen painetta tavalla, joka avaa kokonaan uusia uria suomalaisessa lyriikassa ja vahvistaa sen, että Paperi T on sukupolvensa väkevin ääni, ja yleisön hurmiollinen suosio on ansaittua.

15.30 Katri Vala

Liian ihmeellinen maailma? – Asperger-ihmiset kertovat

Onko Aspergerin oireyhtymä sairaus, vai portti maailmaan, jossa musiikki voi olla värillistä, mutta kanssaihmisten käytös täysin käsittämätöntä? Heli Rintalan haastattelukirjassa puhuvat Asperger-ihmiset.

16.30 Aleksis Kivi

Mark Levengood: Vasten auringon siltaa

”Onko huono päivä? Tuntuuko siltä, että enimmäkseen menee päin honkia? Lue Mark Levengoodin Vasten auringon siltaa. Löydät toivoa, valoa ja valtavaa naurua”, kirjoitti ruotsalaiskriitikko. Me takaamme että Markilla on sama vaikutus livenä!

Prinsessat300.jpg

Sunnuntai

11.00 Katri Vala

Melkein Geisha – Hurmaava ja hullu Japani

Minna Eväsoja on käynyt japanilaisen teekoulun. Kirjassaan hän kertoo kokemuksistaan Kiotossa yli 20 vuoden ajalta. Herkullisten, välillä uskomattomienkin tarinoiden kautta pääset kurkistamaan paljon pintaa syvemmälle japanilaiseen kulttuuriin.

12.00 Eino Leino

Mike Pohjola : 1827

Kaikkien aikojen ensimmäinen romaani Turun palosta. Turussa roihahti 4.9.1827. Pohjoismaiden historian tuhoisin kaupunkipalo haihdutti savuksi Suomen tärkeimmän johto- ja kauppakeskuksen sekä koko joukon salaisuuksia. Kuka sytytti palon ja miksi?

13.00 Kirjakahvila

Ei saa mennä ulos saunaiholla

Hulvaton esikoisteos kertoo kerrostalonaapureista, 35-vuotiaasta Sinistä ja kuusikymppisestä Eevasta sekä Eevan nirppanokkaisesta kissasta Kyllikistä. Sini hoitaa mummoja terveyskeskuksen vuodeosastolla ja elää jatkuvaa häähuumaa – sulhasta hänellä tosin ei ole. Eeva on ruvennut leskeksi jäätyään suunnittelemaan omia hautajaisiaan, vaikkei kuoleminen kuulukaan hänen suunnitelmiinsa. Kummankin polulle osuu seikkailuja, osa astelee vastaan miehen hahmossa, osa hämmentää muuten vain arkista elämänjärjestystä. Kyllikille nämä tapahtumat aiheuttavat närkästystä ja vakavia syömishäiriöitä, niin että sen kunto on toden totta koetuksella. Kirjailija on tamperelainen esikoiskirjailija. Hän pitää myös suosittua Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogia.

14.30 Tarina

Prinsessajuhlat

Täten kutsumme kaikki Prinsessat – isot, pienet, ujot, rohkeat ja rosoiset juhliin. Luvassa mm. kruunutyöpaja, prinsessakampaamo, prinsessapiirrosten väritystä sekä aitoja prinsessoja ja prinsessaylläreitä. Dresscode ”Prinsessa”.

 


hat_drawn-600x400

Arvon 5kpl kahden messulipun settiä. Osallistuaksesi tutustu Helsingin kirjamessujen ohjelmaan ja kerro, mitä odotat messuilta eniten. Tutustu ohjelmaan tästä. Aikaa osallistua kilpailuun on vain 19.10.2016 vuorokauden loppuun saakka. Ilmoitan voittajat blogissa seuraavana päivänä!

Helsingin Kirjamessut + Varjokirjamessut 2015: Sunnuntai

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa
Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

Tänään on ollut väsynyt päivä. Päivystin aluksi tunnin taas kirjabloggaajien pisteellä. Kirjoitan tätä blogia aika pitkälti omaksi ilokseni, joten oli ihmeellistä, kun messujen aikana minulle tultiin kertomaan, että blogia on tullut luettua ja että minulla on semihyvä kirjamaku. Olen imarreltu.

20151025_124031
Tässä kohtaa ei ollut edes paha ruuhka.

Kävin tekemässä muutamat ostokset idiootti-kustantamolta, jonka jälkeen suuntasin tarkastamaan Rauhanasemalla sijaitseneet anarkistiset ilmaiset Varjokirjamessut. Varjokirjamessuilla oli kuhinaa, vaikka tila olikin tiivis. Esillä oli muun muassa aseistakieltäytyjiä, zinejä, oikeutta eläimille jne.

Laura Gustafsson & Terike Haapoja: History According to Cattle (Into, 2015)
Laura Gustafsson & Terike Haapoja: History According to Cattle (Into, 2015)

Satuin paikalle juuri erään kirjaesittelyn aikaan. En kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa kuuntelemaan, koska oli niin väsynyt olo ja halusin pois ihmispaljoudesta. Varjokirjamessuilla oli vaihtoehtokirjallisuudeen lisäksi esiintynyt lauantaina myös Katja Kettu. Hienoa, että tälläinen erilainen tapahtuma on järjestetty

Messujen kirjasaalis
Messujen kirjasaalis

Nyt loppuvat messut minun osaltani ja vetäydyn junaan ja sitä kautta kotiin lukemaan saalistani. Kiitos kaikille ihanille ihmisille, joita pääsin näkemään tällä reissulla ❤

Helsingin Kirjamessut 2015: Lauantai

Ainoa kuvani bloggaajabrunssilta D:
Ainoa kuvani bloggaajabrunssilta D:

Kolmas messupäivä alkoi yhdeksän maissa bloggaajabrunssilla. Olin niin kirjailijoiden pauloissa, etten tajunnut räpsiä kuvia ennen kuin Katja Kettu tuli paikalle kertomaan Yöperhosen taustoista. Pahoitteluni, nyt saatte lukea pelkkää tekstiä.

Blooggabrunssilla olin jo viime vuonna. Kirjoitin siitä Nörttityttöihin (täällä). Tänä vuonna kirjailijoita oli brunssilla jopa kahdeksan, joten aikaa ei riittänyt vapaaseen jutusteluun, signeeraukseen ja kuvien räpsimiseen niin paljoa. Siitäkin syystä koitin kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten. Katja Kettua ja Mihail Siskiniä lukuunottamatta kaikki muut olivat esikoiskirjailijoita.

Ensimmäisenä Ella Kanninen haastatteli Simo Hiltusta, jonka esikoiskirja Lampaanvaatteissa on kirja rikollisuudesta ja pahuudesta. Hiltunen on itse toimittaja ja kertoi, että hänen mielestään pahuutta on eri asteista muun muassa puuttumatta jättäminen. Kirjaansa Hiltunen oli työstänyt vuosia. Käsikirjoitus oli kolmas. Kirjan mennessä läpi hän oli ollut ajamassa autolla, joutui pysäyttämään tien sivuun. Reaktio oli välitön: hän huusi äänensä käheäksi ja kädet tärisivät vartin.

Roope Sarvilinnan kirjassa Kateissa on Juntunen ja Höntynen, veljekset, joista toinen katoaa. Sarvilinnan mukaan kyseessä on tarina veljesrakkaudesta.

Vuokka Sajanniemen Pedot -kirja on yksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaista. Kirjoittamisprosessi oli Sajaniemen mukaan syvä, jonka jälkeen kaikki sen jälkeen on tuntunut pinnalliselta. Hän oli aloittanut kirjan kirjoittamisen junassa matkalla kotikonnuilleen Helsingistä Joensuuhun. Hän kirjoitti ranskalaisilla viivoilla tunnelmia ja asioita, jotka sitten loppujen lopuksi päätyivät kirjaan. Kirjassa esiintyykin itä-raja, sudet ja ortodoksisuus.

Saara Turunen on myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen kirjassaan Rakkauden Hirviö on traaginen tarina, joka Kannisen mukaan saa lukijan nauramaan. Kirjan kirjoittamisprosessi oli hidas. Hänellä oli aloittaessaan ollut tiedossa tarinan alku ja loppu, mutta keskiosa muotoutui prosessin aikana.

Kaisa Haatasen kirjassa Meikkipussi pohjalta on kustannustoimittaja, joka listaa elämänsä aakkosia. Haatanen nauraakin kirjansa olevan ohuempi, koska siinä on kuitenkin niin painavaa sanottavaa. Haatasen mukaan 49-vuotiaille ei ole omaa Brigdet Jonesia, joten hän halusi kirjoittaa sellaisen. Lukijakunnan ikähaitari kuitenkin yllätti hänet.

Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua on novellikokoelma, jonka voi lukea makustelemalla tai nopeasti. Mykkänen itse pitää enemmän absurdeista tarinoista kuin realismista. Hänen mukaansa ne koskettavat häntä enemmän.

Inga Röningin Hippiäisen olen arvostellut aiemmin Kirjavinkkeihin (täällä!). Kirjan päähenkilö Kreeta pamahtaa paksuksi. Kirjan alussa hän on pinnallinen uraihminen, mutta raskauden edetessä hän kohtaa kipupisteensä.

Jussi Seppäsen Kymmenottelu on urheilusta realistisen kuvan antava kirja. Seppänen toivookin, että kirjan lukisivat nekin, jotka eivät normaalisti lue urheilusta. Seppänen tykkää kirjoittaa onnistujien sijaan epäonnistumisista.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, brunssille piipahti myös Katja Kettu, joka keskittyi kertomaan uutuuskirjastaan Yöperhosesta. Eräs bloggaaja oli lukenut tarinaa veijaritarinana. Kettu totesikin, että sitä on luettu niin historiallisena fiktiona kuin maagisena realisminakin.

Idea Yöperhosesta oli tullut jo esikoiskirjan Surujenkerääjän ilmestyttyä Ketun asuessa vielä Turussa. Hänen kämppiksensä oli kansatieteilijä (ilman ännää, muistuttaa allekirjoittanut kansatieteilijä!), joka kävi tekemässä kenttätöitä suomalai-ugrilaisen sukulaiskansamme marilaisten parissa. Kettu halusikin kertoa tarinan vallan ja kielen suhteesta. Toisin kuin monilla muilla suomensukuisten kielten puhujilla, suomea puhuvilla on oikeus käyttää kieltämme.

Kettu kertoi käyneensä intiaanireservaateissa ja kiinnostuneensa saamelaisista ja vähemmistöistä. Myös mikrohistoria kiinnostaa. Ketun isoisä oli loikannut Neuvostoliittoon, joutunut sotaleirille ja yrittänyt Suomeen palattuaan palata kommunismin ihmemaahan. Reissulla oli kuitenkin hevosen jalka katkennut ja lapsia ja isoisää kantanut reki oli jäänyt Suomeen. Kettu pohtikin, olisiko häntä ollut olemassa, mikäli isoisä olisi päässyt takaisin Neuvostoliittoon.

Kettu kertoi, että hänestä on tehnyt kirjailijan sinnikkyys. On kirjoitettava uskoen, että joku haluaa lukea hänen tekstejään. Rovaniemellä asuessaan hän oli käynyt ammatinvalinnanohjaajalla. Kirjailijahaaveet oli tyrmätty. Sen sijaan kirjoittamisesta pitävälle naiselle oli suositeltu sihteerin uraa.

Yöperhonen on saanut hyvän vastaanoton. Sen käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja se on saanut hyvää palautetta suomalaiugrilaisilta. Seuraavaksi Yöperhosesta on tulossa näytelmä. Kettu aikoo julkaista myös Fintiaani-kirjan, joka kertoo Amerikansuomalaisten ja intiaanien jälkeläisistä.

Brunssille tuli myös venäläinen kirjailija Mihail Siskin, jolta on suomettu kaksi teosta: Sinun kirjeesi (2012) ja Neidon hius (2015). En jäänyt kuitenkaan kuuntelemaan Siskiniä, sillä minun oli syöksyttävä päivystämään bloggaajapisteelle.

Hanna Hällsten kertoo esikoiskirjastaan Mangojen aika.
Hanna Hällsten kertoo esikoiskirjastaan Mangojen aika.

Päivystysvuoroni jälkeen kuuntelin Louhi-lavalla, kun Kirjakallion oppilaat haastattelivat Hanna Hällsteniä hänen esikoiskirjastaan Mangojen aika. Hällsten on kirjoittamista Oriveden opistossa opiskellut sosionomi. Mangojen aika  kertoo afrikkalaisesta Davidistä, joka ei sopeudu Suomeen.

Hällsten kertoi lähettäneensä käsikirjoituksen muutamaan kustantamoon. Robustos oli valmis tekemään kustannussopimuksen, kunhan käsikirjoitusta vielä hiottaisiin. Hällstenin Afrikan kuvaus on haastattelijoiden mukaan hyvää, vaikkei Hällsten ole käynytkään Afrikassa. Hällsten kertoo ettei ole tehnyt ollenkaan taustatyötä vain kirjoitti tarkastamatta faktoja.

Kokkaava perhe on iloinen perhe?
Kokkaava perhe on iloinen perhe?

Nälkäisenä siirryin ruokamessujen puolelle. Näytöskeittiössä esiteltiin Apukokki maailmalla-kirjaa. Harri Syrjänen juonsi ja kirjan koonnut perhe, johon kuului Miikka Järvinen, Maija Koski sekä Vilho ja Pihla, kokkasivat pasta alfredoa ja mozzarella-kirsikkatomaattitikkuja.

Perhe asui vuoden Kaliforniassa ja tekivät keittokirjan, jonka reseptit ovat tehty lasten kanssa kokattaviksi. Reseptin vaiheet on jaoteltu lasten, aikuisten ja yhteisiin tehtäviin. Kirjassa on sekä amerikkalaisia että etnisiä ruokia. Kokkaillessaan Syrjänen kertoi pastasta ja perhe kertoi kokemuksiaan Amerikassa vietetystä vuodesta.

Näytöksestä jäi mieleen, että lasten kanssa kannattaa kokata, jottei lapsille jää arkuutta ruoanlaittoon. Lapsista ei myöskään tule nirsoja, kun he tietävät, mistä ruoka tulee.  Syrjänen myös muistuttaa, ettei keittokirjaa tulisi lukea kuin piru Raamattua: raaka-aineita voi vaihdella oman mieltymyksensä mukaan ja luovuutta saa käyttää.

Kaunis Mari Jungstedt
Kaunis Mari Jungstedt

En lue paljoa dekkareita, mutta silloin kun luen, luen kaimani Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvaa dekkarisarjaa. Nyt on Jungstedt on aloittanut Kanarian saarille sijoittuvan sarjan, jota hän kirjoittaa norjalaisen sulhasensa, Ruben Eliassenin, kanssa.

Eliasson ja Jungstedt tapasivat Kanarialla ja keskustelivat ensimmäisellä yhteisellä lounaallaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. He nauravat, että luulisi, että kirjan luulisi syntyvän nopeammin kahden kirjailijan voimin. Heillä oli kirjoittaessa post it lapuilla tarinan runko ja he mailailivat edestakaisin toisilleen kirjanlukuja. Jungstedt kirjoittaa ruotsiksi ja Eliasson norjaksi, joten Jungstedt joutui vielä kääntämään tekstin kokonaan ruotsiksi ennen kustantajalle lähettämistä.

Kirja on saamassa jatkoa pian. Päähenkilöinä ovat ”tyypillinen ruotsalaisnainen ja norjalaismies”.

Miesvoittoinen paneeli puhui sähkökirjasta.
Miesvoittoinen paneeli puhui sähkökirjasta.

Viimeisenä päivän ohjelmanani oli paneelikeskustelu, jossa pohdittiin, onko sähkökirjojen tilauspalvelu ratkaisu kirja-alan ahdinkoon. Panelisteina olivat kirjailija/toimittaja Karo Hämäläinen, Myllylahti kustantamon toimistusjohtaja Lassi Junkkari, opettaja ja Image-lehden bloggaaja Vesa Linja-Aho,  kuntantamo Kosmoksen toimitusjohtaja ja bloggaaja Mikko Aarno sekä Fabulan edustajana Aleksi Randell. Paneelin teemoina oli e-kirjan historia, tulevaisuuden kysymykset, yleisön kysymykset ja raha.

Suomessa e-kirjat eivät ole lyöneet läpi, kuten englanninkielisissä maissa. Linja-Aho toteaa, että ulkomainen tietokirja on helppo ostaa Amzonista. Amazon tarjoaakin laite + tuote paketteja. Hämäläinen toteaa, että Suomessa on lähinnä e-kirjoina suomalaista kaunokirjallisuutta, mutta muut e-kirjat eivät näy markkinoilla Amazonin takia. Suomalaisten e-kirjojen lukua on vaikea mitata juuri, koska osa käyttää ulkomaalaisia palveluita. Kotimaisia palveluntarjoajia pitäisi tulla enemmän.

Suomalaisia e-kirja markkinoita on hallinnut Elisan e-kirja, mutta sieltä ostetaan tuote kerrallaan. Elisa toimii myös hyvin kampanjavetoisesti esimerkiksi tabletin ostaja saattaa saada muutaman e-kirjan kaupan päälle tai e-kirja kauppaa hyödynnetään, kun siellä on tarjouksia.

Nyt ihmisillä on tablettilaite hallussa, enää heidät olisi saatava e-kirjojen käyttäjiksi. Linja-Ahon mielestä monien e-kirja palveluiden ongelmana on, että tuotetarjontaa kyllä on, mutta suurin osa on jotain ”nevehööd”-kirjailijoita.

Ennen internetiä kirjoja myytiin paljon, kun tieto oli pakko hakea kirjoista. Tietyt asiat ovat edelleen vain kirjan manuaalisessa formaatissa. Mikko Aarne kertoo, että hänen aiemmin lanseeraamastaan e-kirjapalvelusta oltiin innoissaan, mutta silti se ei ottanut tuulta alleen. Ihmisten on helpompi hyväksyä 20-30€:n hinta manuaaliselle kirjalle toisin kuin 10€:n hinta e-kirjalle. Pohdinnan alle jääkin, voiko e-kirja nousta Fabulan kuukausimaksuisen periaatteen myötä.

Kuukausiveloitteisen kirjapalvelun vahvuutena on, ettei kirjaa tule ostettua sikana säkissä, vaihtaa kirjaa, jollei nappa eikä kirjaa tarvitse lähteä hakemaan kirjastoon tai kirjakauppaan.

Panelistit pohtivat myös muuttuuko lukemis- ja tekstintuottamiskulttuuri, jos e-kirjat yleistyvät. E-kirjoja lukiessa lukeminen on pirstaleisempaa. Ideoitiin eri formaattien sekoittumista. Nykyään on myös Whatpad-tyylistä kirjoittamista, jossa kirjoitetaan kirjaa luku kerrallan ja jatketaan, mikäli se myy.

Lopuksi panelistit pohtivat e-kirjaa taloudelliselta kannalta. Suomessa e-kirjan ongelmana on ALV. Fabula taas maksaa kustantajalle könttäsumman, josta kustantaja maksaa kirjailijalle. Mutta voiko Fabulalle käydä, kuten Spotifylle? Digitalisaatio tekee suosion näkyväksi, kuten kävi Spotifyn kohdalla ja artitstit alkoivat vaatia enemmän rahaa. Kirjailijat uusivat sopimuksen uusien painosten myötä, mutta sähkökirjasta ei uusia painoksia tarvita.

Hiukan turnausväsymystä on ilmassa. Katsotaan jaksanko vielä sunnuntain kokonaan.

Helsingin kirjamessut 2015: Perjantai

Susan Abulhawa
Susan Abulhawa

Toinen messupäiväni alkoi kirjailijatapaamisella amerikanpalestiinalaisen Susan Abulhawan kanssa. Abulhawalta on aiemmin ilmestynyt kirja Jemenin aamut. Aiemmassa elämässään hän oli biologi, kunnes alkoi kirjoittaa poliittisia kommentaareja.

Abulhawan vanhemmat ovat palestiinan pakolaisia. Yhdysvaltoihin Abulhawa muutti ollessaan 13. Abulhawa kertoo, ettei hänen tyttärensä puhu paljoa arabiaa, mutta on iän myötä alkanut arvostaa juuriaan.

Abulhawan toinen suomennettu teos Sininen välissä taivaan ja veden kertoo useamman sukupolven palestiinalaisten naisten kohtaloista. Yksi hahmoista perustuu kuulema Abulhawan nuoruuden kokemuksiiin. Abulhawa kertoikin kyseisen hahmon kirjoittamisen olleen varsinainen katharsis.

Abulhawa arvosteli hiukan länsimaisten kapeaa mielikuvaa muslimimaista, vaikka kulttuurista kuin kulttuurista löytyy kaikenlaisten ihmisten kirjo. Kirjoittaessaan uutuuskirjaansa Abulhawan ei ollut tarkoitus rikkoa streotypioita, vaan teki sen tahtomattaan.  Abulhawa kertoo olevansa huono suunnittelemaan eikä hänellä ole kirjoitustyön alussa valmista konseptia tai tarinaa, vaan se muotoutuu kirjoitustyön edetesssä. Alunperin tarinan oli tarkoitus kertoa Khaled-nimisestä pojasta. Abulhawa huomasikin kirjoittaessaan tarinan muotoutuvan naisista Khaledin ympärillä.

Vaikkei kirjan ole tarkoitus olla poliittinen, siinä on poliittiikkaa pakosta tapahtumien sijoittuessa Gazaan. Abulhawa toteaakin, että hänen taustansa vuoksi kaikki, mitä hän kirjoittaa tulkitaan poliittiseksi. ”Literature is so much bigger than politics,” Abulhawa sanoo. Tarina kertoo ihmisistä, jotka vain sattuvat asumaan Gazassa.

Haastattelija kysyi Abulhawalta mielipidettä Palestiinan tilanteeseen. Abulhawan mielestä ketään ei saisi sortaa ja ihmisten tulisi olla tasa-arvoisia. Tällä hetkellä suurin osa palestiinalaisista elää pakolaisleirillä. Abulhawa itse ei enää saa edes turistiviisumia Israelin poliittisen työnsä vuoksi.

Kirjoittamisen lisäksi Abulhawa on kerännyt rahaa perustaakseen leikkipuistoja palestiinalaisille lapsille. Palestiinalaiset lapset joutuvat leikkimään vaaralllisissa paikoissa. Abulhawan mukaan 96% palestiinalaisista lapsista kärsii posttraumaattisen stressin oireista.

Kirjoittaessaan Abulhawa ei ajattele kustantajaa tai lukijoita. Hän on kuitenkin saanut kirjoistaan enimmäkseen positiivista palautetta. Goodreadsissa tosin eräs muslimimies oli kirjoittanut uutuuskirjan loukkaavan häntä siinä esiiintyvän aviorikosten ja raiskausten takia. Abulhawa sanookin, että kirjallisuus antaa meille mahdollisuuden tarkastella uhriutta, pyhimyksiä ja hirviöitä.

Abuhawan tilaisuuden jälkeen pyörin jonkin aikaa messuhallissa Hyllytontun höpinöitä-blogin Tiinan kanssa. Koimme kirjamessueuforiaa, otimme selfietä ja mietimme, mitä viedä kotiinviemisiksi.

Antti Tuomainen, Tua Harno ja Pasi Pekkola.
Antti Tuomainen, Tua Harno ja Pasi Pekkola.

Seuraavaksi oli luvassa toinen kirjailijatapaaminen, jossa Antti Tuomainen, Tua Harno ja Pasi Pekkola kertoivat uutuuskirjoistaan.

Pekkolan toinen teos, Lohikäärmeen värit, kertoo selviytymistarinan kiinalaisesta naisesta, joka rakastuu köyhään mieheen, lähtee Suomeen turvallisemman elämän perässä, mutta palaakin Kiinaan rakastettunsa luokse. Rinnalla kulkee tarina naisen Suomeen jääneestä pojasta, joka lähtee Kiinaan selvittämään juuriaan ja äitinsä kohtaloa.

Pekkola kertoo asuneensa Kiinassa kolme vuotta. Jo saadessaan tietää Kiinaan muutosta, hän alkoi lukea Kiinan historiasta ymmärtääkseen kiinalaisia. Pekkola ei oppinut Kiinassa asuessaan kieltä, koska työskentely oli niin intensiivistä. Hän haastatteli kirjaa varten kulttuurivallankumouksen kokeneita kiinalaisia tulkin välityksellä Kiinassa. Suomessa hän haastatteli kulttuurivallankumousta paenneita kiinalaisia. Hän tunsi, että haastatelluilla oli vahva tarve puhua kokemuksistaan, vaikkeivat kaikki puhuneetkaan suoraan.

Pekkola kertoi, että ensimmäisen kirjan kirjoittaminen oli haave. Toiseen kirjaan idea syntyi orpokodissa Suzhoussa, joka sijaitsee Shanghain lähellä. Kiinassa on tyttölapsilla ollut vuosikymmeniä huonommat olot kuin poikalapsilla. Nykyään Kiinassa on miehiä 24 miljoonaa enemmän kuin naisia. Tämä tieto sai Pekkolan pohtimaan tyttöjen kohtaloa.

Prostituutio on Kiinassa kiellettyä, mutta silti siellä on noin 6 miljoonaa prostituoitua. Liike-elämässä korruption lisäksi on yleistä viihdyttää asiakkaita viemällä heidät tyttöbaareihin. Niissä työskentelee maaseudulta kotoisin olevia tyttöjä. Tytöt ovat lähteneet kaupunkiin paremman elämän toivossa.  Aluksi he ovat saattaneet työskennellä tehtaassa. Tyttöbaarissa kuitenkin ansaitsee paremmin ja tehtaassa on rankat olot. Heidän kokemuksia Pekkola kävi keräämässä. Tulkkia ei tarvittu, koska tyttöbaareissa työskentelevät tytöt oppivat työssään englantia.

Tua Harnon toinen romaani Oranssi maa kertoo 30-vuotiaasta Sannasta, joka on työtön, eronnut ja raskaana. Sanna joutuu muuttamaan takaisin äitinsä luo. Sannan isä tarjoaa Sannalle graduun kaivosaihetta, johon Sanna tarttuu. Australiassa, jossa kyseinen kaivos sijaitsee, on antropologi, joka järjestää retriittejä. Sanna päättää osallistua, jotta saisi elämänsä kuntoon ennen lapsen syntymää.

Harno oli kirjoittanut esikoiskirjansa jälkeen elokuvakäsikirjoituksen (Ollaan vapaita 2015) ja saanut lapsen. Harnon mukaan ensimmäinen kirja on helppo kirjoittaa, kun sen voi ”tehdä salassa” ilman paineita. Esikoisteoksestaan hän oli saanut paljon hyvää palautetta ja pelkäsi, että pettäisi lukijat toisen kirjan ollessa erilainen.

Harnon ensimmäinen kirja sijoittuu Amerikkaan ja häneltä kysyttiinkin, kokeeko hän olevansa maailmankansalainen. Harno kertoi, ettei koe olevansa kirjailija, joka pystyisi kirjoittamaan työhuoneestaan käsin. Hän viittaa Mika Waltariin, joka ei koskaan käynyt Egyptissä. Harno sen sijaan kokee, että hänen olisi tunnettava paikat, joista hän kirjoittaa.

Harno kertoo ajaneensa Australian läpi, jolloin hän pysähtyi kaivoskaupunkiin, jossa oli vahvat western-fibat ja tunne, että jokin olisi vialla.

Antti Tuomisen Kaivos-kirja on hänen viides teoksensa. Pari vuotta sitten Tuominen oli saanut idean kirjoittaa isän ja pojan suhteesta. Kirjassa isä on ollut poissa 30 vuotta ja palaa yllättäen hiukan päälle kolmikymppisen pojan elämään. Jännite on eittämättä suuri. Vaikka viitekehyksenä on kaivos, on kirja ennen kaikkea tarina ihmisistä. Molemmilla on kirjassa elämä pelissä. Tuominen toteaakin, että vaikka kaikki hänen kirjansa vaikuttavat päällisin puolin erilaisilta, on niiden punaisen lankana rakkaus.

Kaikki kolme kirjailijaa toteavat, että on vaikea erottaa taustatyön tekemistä muusta elämästä. Idea voi tulla mistä vain. Tuominen kiitteleekin, että kirjoittajan työssä saa olla todella kiinnostunut jostain asiasta intohimoisesti vuoden päivät, kunnes kirjan julkaisun jälkeen siihen ei tarvitse enää uhrata aikaa. Harno nauraakin, että on vaikea vastata kysymykseen ”mistä kirjoittaa seuraavaksi”, kun kiinnostuksen kohteet ovat niin vaihtuvia.

20151023_163844

Kirjailijatapaamisen jälkeen menin pyörähtämään yläkerrassa ruokamessujen puolella, muttei se puoli innostanut minua yhtä paljon kuin kirjamessujen puoli. Palattuani kirjamessuille, pyörin päämäärättömästi messualueella kirjaeuforiassa. Menin tutustumaan Fabulan pisteelle, josta olin lukenut Vesan linja-blogista (täältä). Olin ladannut jo Fabulan itselleni ja aloittanut lukemaan Yksin Marssissa-kirjaa. Minulle vinkattiinkin Fabulan pisteellä, että pian alkaisi Fabulan pressitilaisuus. Kiirehdin sinne. Siitä tuleekin oma postauksensa!

Antti J. Jokinen, Katja Kettu ja Kalle Kinnunen.
Antti J. Jokinen, Katja Kettu ja Kalle Kinnunen.

Päivän viimeisenä ohjelmanumerona kävin katsomassa, kun Kätilö-elokuvan ohjaaja Antti J. Jokinen ja Katja Kettu olivat Kalle Kinnusen haastateltavina. Antti J. Jokinen kertoi, että kirjassa häntä kiinnosti rakkaus-tarina ja radikaalit ihmiset. Kettu kertoi, että hänen oli vaikea päästää irti kirjastaan. Kuitenkin hän paljasti yhden suurimmista unelmistaan toteutuneen, kun hänen kirjastaan tehtiin elokuva. ”Antti voi tehdä asiat isosti,” hän kehui.

Jokisen mielestä elokuvan teon prosessia mystifioidaan. Hänen mielestään, vaikka hän muutti elokuvan juonta, tarinan sielu jäi elokuvaan. Jokinen toteaa kuitenkin, ettei elokuvaa voi verrata kirjaan, koska kirjat voittavat elokuvan intellektuellisella tasolla.

Kettu kertoo olleensa asennoitunut siihen, ettei elokuva ole hänen hallittavissaan. Kettu kertoo nähneensä elokuvan pressinäytöksessä aamulla kello yhdeksän hermoiltuaan ensin koko yön elokuvaa. Loppujen lopuksi hän ei kehdannut lähteä teatterista, koska oli itkenyt liikutuksesta niin paljon.

Kettu kertoi olleensa iloinen, että kiinnostus kirjaan on elänyt pidempään kuin syksystä jouluun. Mikä minua ärsytti elokuvassa, oli kolttatyttö Mashan pois jättäminen. Kettu kuitenkin kertoo, että hänen mielestään se vei pois groteskiutta tarinasta.

Minun mielipiteeni elokuvasta voi lukea täältä.  

Vaikka nyt oli vasta toinen messupäivä tunnen jo suurta väsymystä. Katsotaan kuinka paljon jaksan heilua messuilla seuraavat kaksi päivää…