Minna Rytisalo: Lempi

lempi04346.jpg

Tämä kirja sopisi loistavasti Helmet-lukuhaasteen kohtaan Kirjabloggaajan suosittelema kirja. Itsekin tartuin tähän viime vuonna ilmestyneeseen helmeen juuri kirjablogeissa virranneiden suositusten ansiosta.

Vaikka kirjan nimi onkin Lempi, ei Lempi itse pääse ääneen kirjassa ollenkaan. Lempistä kertovat kirjassa vuorollaan Lempin aviomies, piika ja sisko. Jokaisen kautta piirtyy erilainen kuva seikkailuihin karanneesta naisesta toisen maailmansodan ajan Kainuussa.

Lempi on kouluja käynyt kauppiaan tytär, jota osa kyläläisistä pitää hiukan hemmoteltuna ja nokkavana. Silti maatalon poika rakastuu häneen ja vie ottaa hänet emännäkseen. Jotta Lempi pääsisi oppimaan maatalon töitä, ottaa isäntä hänelle piian.

Aviomiehen kuvauksessa korostuu rakkaus ja intohimo, piian kateus ja siskon sisaruus ja yhdessä kasvaminen. Onkin mielenkiintoista miten erilainen kuva yhdestä ihmisestä piirtyy eri kertojien kautta.

Vaikka loppu onkin puistattava, suosittelen silti tätä kirjaa vahvasti.

Mainokset

James Carr & Archana Kumar: Hipster Hitler

1411207830496_Image_galleryImage_STIAN_HITLER_HIPSTER_OUTR

Minulla ja muutamilla kavereillani on huono huumori. Vitsaillemme mm. natseista ja hipstereista. Berliinissä näin kirjakaupassa kirjan, jossa oli keksitty yhdistää nämä kaksi asiaa. Onnekseni löysin kaupunginkirjastosta Hipster Hitler-sarjakuvan ja nauroin itseni kipeäksi.

Toisin kuin luulisi sarjakuvan Hitler ei seikkaile nykyhipsterien joukossa. Sehän olisi liian maistreamia! Tarina on sijoitettu Hitlerin aikaan, mutta tietyllä hipsteri twistillä. Joku voi jopa vahingossa oppia jotain historiasta tämän kirjan avulla ja ehkä innostuakin historian opiskelusta.

hitler.jpg

Yksi hauskimmista asioista yksinkertaisesti piirretyssä sarjakuvassa ovat Hipster Hitlerin nerokkaat t-paidat. Yllä olevasta kuvasta saa hyvän käsityksen. Ilokseni Hitlerin päätettyä elämänsä kirjan lopuksi saamme lukea lisää Borsef Stalinista.

Jos musta huumori iskee etkä jaksa etsiä käsiisi tätä helmeä, löytyvät sarjakuvat myös netistä.

Mike Pohjola: 1827

1827_89796.jpg

Kerroin jo sunnuntaina lukeneeni loppuun edellispäivänä Mike Pohjolan Turun palosta kertovan 1827-kirjan ja lupailin blogipostausta jo samalle illalle. Ahmin kirjaa Saksan matkallamme, vaikka olihan päälle viisisataa sivuista kirjaa kurja raahatakin. Milloin opin lukemaan e-kirjoja!?

Tarinan alkaessa Elias Hellman on palaamassa kesän lopulla pitkältä runonkeruumatkalta Itä-Suomesta. Vaikka tarinassa seurataankin useaa henkilöä, Elias nousee kuitenkin tarinamme päähenkilöksi. Hän kasvaa idealistisesta runopojasta aikamieheksi tarinan edessä. Toinen mielenkiintoinen hahmo on Eliaksen rakkauden kohde piika Maria Vass, jota tarinoiden mukaan syytetään Turun palosta.

Suomi on ollut alle kaksikymmentä vuotta keisarillisen Venäjän alaisuudessa ja osa kansalaisista haikailee kuninkaan aikaan tai jopa itsenäisyyteen. Juonia Turun polttamisesta sikiää eri puolilla ja eri syistä.

1800-luvun tarinan lisäksi rinnalla kuljetetaan kirjan syntyyn liittyvää tarinaa nykyajassa, jonka tarpeellisuudesta en oikein saanut selkoa. Mielestäni kirja olisi pärjännyt paljon paremmin ilman välihyppäyksiä nykyaikaan.

Kirjan on kirjoittanut Mike Pohjola, jonka käsialaa oli Turun kulttuuripääkaupunki vuonna esitetty hevimusikaali 1827. Kulttuurihistorian aineopinnot suorittaneeni en hoksannut lukiessani kovin monia häiritseviä virheitä. Vaikka tarvitseeko loppujen lopuksi virheettömyyttä fiktiiviseltä romaanilta vaatiakaan?

Kirja on monien sanomalehtien ym. lisäksi arvosteltu useassa kirjablogissa, kuten Lukuisa, Mari A:n kirjablogi ja Kaisa Reetta T.

Talvi-iltain maraton

talvi-iltain

12 -13

Tällä kertaa en aloittanut lukumaratoniani Iisan Maraton-kappaleella, sillä minulla oli kiire lenkille. Kävellessäni kuuntelin 41 minuuttia Miika Nousiaisen Juurihoito-äänikirjaa. Kirjan päähenkilö tempautuu mennessään hampaiden juurihoitoon ihan sukujuurihoitoon.

13-16.00

kansi_762

Tsekkasin bolognese-reseptin Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan 400g Parhaat jauhelihareseptit kirjasta. Resepti on loistava, sillä siihen tulee jauhelihan lisäksi mm. kasviksia, punaviiniä ja pekonia. Puolet kastikkeesta menee seuraavana päivänä lasagneen.

16-20

maamme.jpg

Lukaisin kaksi ohutta kirjaa adoptiosta, jonka jälkeen pureuduin Itsenäisen Suomen kulttuurihistoriaan. Löysin kirjasta myös paljon omaan tutkimukseeni sopivia lähteitä ja tietoa. Kirja sopii tietokirjalukuhaasteen kohtaan yksi suomalainen tietokirja ja Helmet-lukuhaasteen kohtaan Suomen historiasta kertova kirja. Tämä kirja oli myös Finlandia-ehdokkaana viime vuonna.

9789523212084.JPG

Sanna Wickströmin kirja Hyvän elämän reseptit sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan kirja lisää hyvinvointiasi. Kirjoitin muistiin muutamia ajatuksia, joita se herätti:

  • Elämme suurimman osan elämästämme arjessa.
  • Se ruoho on vihreämpää, jota kastelet.
  • Totuutta ei voi vangita yhdeksi.

20-22.30

Sitten tulikin muutama kaveri käymään sunnuntai-illan ratoksi ja ennen nukkumaan menoa katsoimme puolisoni kanssa Ashens-youtube kanavan hassuuksia. Tässä yksi videoista, joita katsoimme.

Ehdin aloittaa ennen nukkumaan menoa sängyssä Miia Kankimäen Asioista, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin-kirjaa. Se sopii mielestäni useampaankin kohtaa Helmet-lukuhaastetta, mutta siitä lisää myöhemmin.

9.44

Nyt on aamu jo pitkällä ja totesin, että minun on pakko tehdä hommia. Mutta tehdäänpä kuitenkin koonti lukumaratonista:

Luetut kirjat:

Maarit Peltoniemi-Ojala: Oma lapsi – vihdoinkin 136 sivua

Pelastakaa lapset ry: Matkalla perheeksi – opas adoptiovanhemmille 77 sivua

Kaartinen, Salmi & Tuominen: Maamme – itsenäisen Suomen kulttuurihistoria. 494 sivua

Sanna Wickström: Hyvän elämän reseptit. 295 sivua

Miia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömänn nopeammin. 38 sivua.

Yhteensä 1040 sivua.

Pekka Haaviston lukuvinkit

Pekka Haavisto kertomassa lempikirjoistaan.
Pekka Haavisto kertomassa lempikirjoistaan.

Eilen Pekka Haavisto oli Turussa Sammakon kirjakaupassa kertomassa suosikkikirjoistaan. Olin tietysti ahnehtimassa lukuvinkkejä. Haavisto kertoi lukevansa mieluiten filosofiaa, historiaa, mietelmiä ja runoja.

Haavisto oli ottanut mukaansa kassillisen kirjoja ja kertoi, että joihinkin palaa aina tiettyn ikään tullessa. Haaviston nuoruuden kodissa oli ollut vierekkäin Raamattu, Koraani ja Kalevala.

Ensimmäisenä Haavisto esitteli saksaksi kirjoittaneen brittiläisen Elias Canetin Ihmisen alue-kirjan. Kirja on sen verran ohut, että poliitikkollakin on aikaa sen lukemiseen. Kirjassa on Haaviston mukaan aforismeja maanpaosta.

Seuraavaksi Haavisto nosti esiin Gracián Baltasarin Viisauden käsikirjan, jota lukematta ei pääse kuulema hänelle töihin. Haavisto kertoi, että hänen vanhempansa lukivat aikanaan paljon tämän tyylistä kirjallisuutta. Baltasarin kirjassa kerrotaan, miten maailmaa hallitaan ja, miten erilaisten ihmisten kanssa tullaan toimeen.

Aliarvostettuna kirjallisuuden tyylinä Haavisto pitää kaunokirjallista historiakirjallisuutta. Esimerkiksi hän nosti Aarni Krohnin Kuka on tuo mies? Risto Rytin elämänkerran.

”Jos olisin Kaurismäki, tekisin tästä kirjasta elokuvan,” Haavisto nauraa ja nostaa Berijan tarhat käteensä. Tarina kertoo Siperiaan karkoitetusta Unto Parvilahdesta. Keskiössä on myös hänen lahjaksi saamansa puulusikkansa.

Matkakuumeeseen Haavisto suositteli Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna– kirjaa.

Haavisto kertoi, että hänellä on Lin Yutangin kirjoja hyllyssään jopa kaksin kappalein. Hänen vanhempiensa nuoruudessa Yutangin kirjat kuuluivat nuorison lukemistoon. Haavisto piti Yutangin kirjoissa erityisesti listoista kuten hetkiä, jotka sopivat teen juontiin.  Kirjoissa on hyvin matkustamisen ja teen juonnin historiaa.

Haavisto totesi osuvasti kiinalaisista: ”Jokainen, joka on rikas on kungfutselainen. Jokainen, joka on köyhä on taolainen. Jokainen on kuollessaan buddhalainen.”

Haavisto suositelli myös Lao Tsen Salaisuuksien tie-kirjaa, jossa on taolaisia viisauksia. Haaviston mielestä kyseinen kirja on myös kokonsa kannalta loistava, jolloin sitä on helppo kuljettaa mukana.

Kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneille Haavisto suositteli Lewis Mumfordin 1930-luvulla julkaistua Kaupunkikulttuuri-kirjaa.

Lopuksi Haavisto suositteli lukemaan Stanislav Lecin oivaltavia aforismeja.

Viime aikoina Haavisto kertoo lukeneensa Nobel-palkinnon voittanutta Villa Tristeä ja sekä sisällissotaan uutta näkökulmaa tuovaa Viipuri 1918-kirjaa.