Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Noran elämä on täynnä pettymystä. Kun työelämä runtelee ja kissa kuolee, hän kokee maailman liian painavana. Hän päättää tappaa itsensä. Kuoleman sijaan hän astuukin Keskiyön kirjastoon, jossa häntä tervehtii lapsuuden kirjastosta tuttu Rouva Rouva Elm kehottaa Noraa selaamaan Katumuksen kirjaa, johon on kirjattu kaikki pienet ja suuret katumuksen aiheet Noran elämästä.

Mitä, jos olisinkin jäänyt siihen suhteeseen? Tai tavoitellut erilaista uraa? Näitä Nora pohtii selatessaan Katumusten kirjaa. Rouva Elm ojentaa Noralle kirjan kirjastosta, jonka maailmaan Nora imeytyy. Siellä hän saa kokeilla, mitä jos-elämäänsä. Heti kun hän huomaa pettyvänsä siihen, hän palaa Keskiyön kirjastoon. Mutta Keskiyön kirjasto on olemassa vain keskiyöllä.

Kirja on nopealukuinen ja luvut ovat sopivan pituisia. Vaikka masennus onkin rankka aihe sopii kirja kassikirjaksi eli kirjaksi, jota luetaan pala kerrallaan vaikkapa apteekin jonossa tai ennen nukkumaanmenoa.

Kesällä parvekkeella ahmimani Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään oli viiden tähden lukukokemus. Odotukset Keskiyön kirjaston kohdalla olivat siis kovat. Vaikka kirja olikin hyvä, ei se ollut samalla lailla ahmimiskamaa. Selkeä neljän tähden kirja kuitenkin.

”Pidän Matt Haigin tavasta kirjoittaa kevyehköjä kirjoja aiheista, joissa olisi ainesta paljon raskassoutuisempiinkin kirjoihin,” kirjoittaa Kirjojen keskellä.

”Lukijalle selitettiin mielestäni liian helpoksi kaikki, mitään ei jätetty arvailujen varaan. Päähenkilön kokemat opetukset olivat suhteellisen yllätyksettömiä ja alleviivaavia – lukiessa tietää kyllä miten kirja päättyy, ja näin se oikeastaan tekeekin,” kritisoi Lukutuulia.

”Masennus ja itsemurhat eivät ole mitään leikkisiä aiheita, ja niistä voisi tulla myös hyvin äkkiä synkkiä ja surullisia kirjoja. Elävässä elämässä näin on aina. Matt Haig on miettinyt ja käsitellyt aihetta eri tavalla fantasian kautta,” pohtii Kirjasähkökäyrä.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Luulin rehellisesti lainanneeni tietokirjan, sillä olen lukenut Matt Haigilta aiemmin tietokirjat Syitä pysytellä heingissä ja Huomioita neuroottiselta planeetalta, joista pidin paljon. Millaisen romaanin olinkaan lainannut! Ahmin sen kolmisensataa sivua kahdessa pyräyksessä ja sen jälkeen tyrkytin puolisolleni.

Tom on nelikymppisen näköinen historianopettaja Lontoossaa. Tosin hän on vain nelikymppisen näköinen, sillä oikeasti hän on syntynyt 1500-luvulla. Murrosiässä hänen ikääntymisensä alkoi hidastua radikaalisti. Hän koki suuren rakkauden 1500- ja 1600-luvun taitteessa. Tuosta avioliitosta syntynyt Marion, on Tomin tietojen mukaan samanlainen, hitaasti ikääntyvä kuin hän. Hän vain ei tiedä, missä Marion on.

Haig kirjoittaa hyvin siitä, miltä aika saattaa alkaa tuntua sitten, kun sitä on liikaa. Muistot limittyvät toisiinsa ja niiden kasaantuminen aiheuttaa Tomille päänsärkyä. Kun aikaa on paljon, ehtii miettiä moneen kertaan, mitä haluaa elämällään tehdä.

Tomin ongelmaksi muodostuu myös muiden suhtautuminen häneen. Häntä pelotellaan koe-eläimeksi joutumisella ja häntä ja hänen läheisiään epäillään noituudesta. Paljastumisen pelon vuoksi hän ei voi asettua pitkäksi aikaa aloilleen.

Kirja liikkuu vuoroin nykyajassa ja vuoroin menneessä avautuen kuin kukka. Loppua kohden Tom ymmärtää, ettei asiat olekaan kuten hän on luullut.

”Maailmaa ymmärtääksesi katso isoa kuvaa. Älä jumitu yksityiskohtiin tai pintailmiöihin. Mieti, mikä on oikeasti tärkeää,” summaa Kulttuuri kukoistaa- blogi.

”Eniten kiinnosti 1600-luvun haisevan ja kuhisevan Lontoon kuvaus. Shakespearen ajan teatteriesitysten hurjasta älämölöstä oli myös hauska lukea,” kirjoittaa Kirja vieköön!-blogi.

”Iloitsin siitä, että tarina liki vinksahti päälaelleen ja ainakin yllätti edetessään kohti loppua,” kertoo Annelin kirjoissa-blogi.

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Kuuntelinpa äänikirjana todella raadollisen kirjan. Puolalainen Lale Sokolov päätyy toisen maailmansodan alkumetreillä Auschwitz-Birkenauleirille tatuoimaan numeroita muiden vankien käsiin. Leirille joutuessaan hän päättää selvitä koettelumuksesta hengissä.

Sokolov rakastuu leirillä Gitaan. Rakkaus osaltaan pitää hänet hengissä. Osansa on myös tuurilla, mutta myös Sokolovin usko ihmisiin ja halu auttaa pelastavat hänet pulasta useaan otteeseen.

Kirja perustuu tositapahtumiin. Australiassa asuva Uusi-Seelantilainen Heather Morris haastatteli Sokolovia ennen tämän kuolemaa. Alunperin oli tarkoitus tehdä elokuvakäsikirjoitus. Se näkyykin kirjan kohtauksissa, joissa maalataan elokuvamaisia maisemia. Lisäksi se näkyy myös puutteena – juoni on ehkä liiankin juonivetoinen romaaniksi. Tosin siksi se ehkä juuri toimiikin äänikirjana.

Ei turhaan Turun Kirjamessuilla kehuttu, että tässä on yksi Bookbeatin kuunnelluimmista kirjoista. Synkästä aiheesta huolimatta kehotan tarttumaan tähän. Sitten äänikirjana tai perinteisenä.

Kirjanmerkkinä lentolippu kuvailee kirjaa aiheeseensa nähden kevyeksi ja keskeneräisenoloiseksi. Hän oli myös löytänyt Guardianin artikkelin, jossa oli huomautettu monista kirjan virheistä, kuten penisiliinin käytöstä. Mutta jos tarkoituksena on olla tositapahtumiin perustuva romaani, niin sallitaanko silloin mutkien vetäminen suoriksi?

Kirjoihin kadonnut toteaa kyseessä olevan yksi holokaustiselvitymistarina muiden joukossa.

Lukupinossa tietää kertoa Morrisilta tulevan jatkoa kirjaan sekä TV-sarja, jonka avulla juhlistetaan tänä vuonna Auschwitzin vapautumisen 75-vuotisjuhlaa.

Pauliina Littorin & Antti Marttinen: Kolme punaista rubiinia

Sain pyytämättä Aula & co-kustantamolta tämän kirjan ennakkokappaleen postissa. Mikäs siinä nopealukuinen kirja sopi välipalakirjaksi. Ilmeisesti kustantamo pumppaa tämän kirjan markkinointiin erityisesti paukkuja – olihan se syyskataloginkin kannessa. Kirjan takakannessa hehkutetaan: ”Nordic sunshine on uusi nordic noir”. Olisikohan kirjan julkaisutilaisuudessa selitetty tarkemmin tätä termiä.

Leo Lennox lähtee skottilaisesta sukulinnastaan Suomeen isänsä hämärää kuolemaa selvittämään. Mysteerikuolema unohtuu, kun Leo ottaa isältään jääneen liikehuoneiston haltuunsa ja alkaa pyörittää siinä pop-kulttuurin keräilyyn erikoistunutta liikettä. Kun vielä soppaan lisätään taiderikolliset, liivijengi ja kidnauppaus, on kirjassa vauhtia jo vaikka muille jakaa.

Luvut alkoivat päivämäärällä ja tapahtumapaikalla. Tosin tapahtumapaikan mainitseminen oli mielestäni turhaa, kun itse en ainakaan tiedä mainittuja Helsingin katuja. Kesken luvun saatettiin siirtyä ilman varoitusta Norjaan, joka sekoitti hiukan lukemista.

Toinen ärsyttävä asia kirjassa oli päähenkilö Leo. Hän vaikutti mielestäni suorastaan epämielyttävältä henkilöltä. Naisasioissakaan hän ei tajunnut antaa periksi, vaikka olisi pakit tulossa.

Kirja oli periaatteessa kuin dekkari kaikkine rikosvyyhteineen, mutta ei sittenkään, sillä päähenkilöä ei tuntunut kiinnostavan rikosten selvittäminen. Tätä ei kuitenkaan suosittelisi lällärikirjojen ystävälle, sen verran väkivaltaa tässä on.

Haemin Sunim: Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa

73689_455971514890_5398684_n
Marraskuussa 2010 otettu tatuointini muistuttaa Thaimaassa saaduista opeista.

Ollessani vaihdossa Bangkokissa kesälukukaudella 2010, osallistuin kerhoon, jota veti buddhalainen munkki. Munkki ei ikävä kyllä puhunut paljoa englantia, mutta kaverini asuntolastani oli kerhossa ja referoi tarvittavan tiedon. Tuolloin tuli istuttua paljon lattialla niin, että jalat ja takamus puutuivat ja muun muassa skannattua kehoa meditointiharjoituksissa.

Palattuani vaihdosta aloin tutustua enemmän niin muodikkaaseen minffullnesiin ja erilaisiin joogamuotoihin. Olin joskus opintojeni alussa kokeillut astanga-joogaa, mutta ilmeisesti fyysinen jooga ei ole parasta itseltään paljon vaativalle.

Tätä nykyään suurin osa kokemastani stressistä muodostuu lähinnä hyvistä asioista. Liiankin monet neuvovat karsimaan tekemisiäni. Mutta vaikka tekisin vain yhden asian päivässä ongelmana on, että vaadin itseltäni liikaa. Meditointi ja jooga ovat vähitelleen auttaneet minua huomaamaan, että minä itse olen vaatimassa itseltäni eniten.

Asioita-jotka-huomaa_kansi_72dpi

Tämän pitkän alustuksen jälkeen oletan, että teillä on käsitys siitä, miksi halusin ehdottomasti lukea korealaisen munkin, Haemin Sunimin, kirjan. Johdannossa suositellaan lukemaan kirjaa vähän kerrallaan, jotta voi työstää kirjoituksista heränneitä ajatuksia.  Kirja sopii siis loistavasti mukaan kassiin esimerkiksi bussissa luettavaksi.

Sunim alkoi jakaa ajatuksiaan Twitterissä ja Facebookissa. Kirja on koottu hänen vastauksistaan ja ajatuksistaan. Vastaukset on jaettu kahdeksan luvun alle, joiden alussa Sunim kertoo omakohtaisen esimerkin aiheeseen liittyen. Viides luku hämmensi minua. Munkki kertomassa ensirakkaudestaan. Juuri tuo mahdoton rakkaus, joka oli kyseessä, opettaa meitä kuitenkin eniten.

Vahva suositus tälle kirjalle. Uskon, että jokainen löytää siitä jonkin ajatuksen, jonka avulla parantaa elämäänsä.

Lopuksi suosituksena rentoutumisharjoituksiin Headspace, jota voi käyttää sekä selaimessa että mobiililaitteella.