Pauliina Littorin & Antti Marttinen: Kolme punaista rubiinia

Sain pyytämättä Aula & co-kustantamolta tämän kirjan ennakkokappaleen postissa. Mikäs siinä nopealukuinen kirja sopi välipalakirjaksi. Ilmeisesti kustantamo pumppaa tämän kirjan markkinointiin erityisesti paukkuja – olihan se syyskataloginkin kannessa. Kirjan takakannessa hehkutetaan: ”Nordic sunshine on uusi nordic noir”. Olisikohan kirjan julkaisutilaisuudessa selitetty tarkemmin tätä termiä.

Leo Lennox lähtee skottilaisesta sukulinnastaan Suomeen isänsä hämärää kuolemaa selvittämään. Mysteerikuolema unohtuu, kun Leo ottaa isältään jääneen liikehuoneiston haltuunsa ja alkaa pyörittää siinä pop-kulttuurin keräilyyn erikoistunutta liikettä. Kun vielä soppaan lisätään taiderikolliset, liivijengi ja kidnauppaus, on kirjassa vauhtia jo vaikka muille jakaa.

Luvut alkoivat päivämäärällä ja tapahtumapaikalla. Tosin tapahtumapaikan mainitseminen oli mielestäni turhaa, kun itse en ainakaan tiedä mainittuja Helsingin katuja. Kesken luvun saatettiin siirtyä ilman varoitusta Norjaan, joka sekoitti hiukan lukemista.

Toinen ärsyttävä asia kirjassa oli päähenkilö Leo. Hän vaikutti mielestäni suorastaan epämielyttävältä henkilöltä. Naisasioissakaan hän ei tajunnut antaa periksi, vaikka olisi pakit tulossa.

Kirja oli periaatteessa kuin dekkari kaikkine rikosvyyhteineen, mutta ei sittenkään, sillä päähenkilöä ei tuntunut kiinnostavan rikosten selvittäminen. Tätä ei kuitenkaan suosittelisi lällärikirjojen ystävälle, sen verran väkivaltaa tässä on.

Mainokset

Haemin Sunim: Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa

73689_455971514890_5398684_n
Marraskuussa 2010 otettu tatuointini muistuttaa Thaimaassa saaduista opeista.

Ollessani vaihdossa Bangkokissa kesälukukaudella 2010, osallistuin kerhoon, jota veti buddhalainen munkki. Munkki ei ikävä kyllä puhunut paljoa englantia, mutta kaverini asuntolastani oli kerhossa ja referoi tarvittavan tiedon. Tuolloin tuli istuttua paljon lattialla niin, että jalat ja takamus puutuivat ja muun muassa skannattua kehoa meditointiharjoituksissa.

Palattuani vaihdosta aloin tutustua enemmän niin muodikkaaseen minffullnesiin ja erilaisiin joogamuotoihin. Olin joskus opintojeni alussa kokeillut astanga-joogaa, mutta ilmeisesti fyysinen jooga ei ole parasta itseltään paljon vaativalle.

Tätä nykyään suurin osa kokemastani stressistä muodostuu lähinnä hyvistä asioista. Liiankin monet neuvovat karsimaan tekemisiäni. Mutta vaikka tekisin vain yhden asian päivässä ongelmana on, että vaadin itseltäni liikaa. Meditointi ja jooga ovat vähitelleen auttaneet minua huomaamaan, että minä itse olen vaatimassa itseltäni eniten.

Asioita-jotka-huomaa_kansi_72dpi

Tämän pitkän alustuksen jälkeen oletan, että teillä on käsitys siitä, miksi halusin ehdottomasti lukea korealaisen munkin, Haemin Sunimin, kirjan. Johdannossa suositellaan lukemaan kirjaa vähän kerrallaan, jotta voi työstää kirjoituksista heränneitä ajatuksia.  Kirja sopii siis loistavasti mukaan kassiin esimerkiksi bussissa luettavaksi.

Sunim alkoi jakaa ajatuksiaan Twitterissä ja Facebookissa. Kirja on koottu hänen vastauksistaan ja ajatuksistaan. Vastaukset on jaettu kahdeksan luvun alle, joiden alussa Sunim kertoo omakohtaisen esimerkin aiheeseen liittyen. Viides luku hämmensi minua. Munkki kertomassa ensirakkaudestaan. Juuri tuo mahdoton rakkaus, joka oli kyseessä, opettaa meitä kuitenkin eniten.

Vahva suositus tälle kirjalle. Uskon, että jokainen löytää siitä jonkin ajatuksen, jonka avulla parantaa elämäänsä.

Lopuksi suosituksena rentoutumisharjoituksiin Headspace, jota voi käyttää sekä selaimessa että mobiililaitteella.