Enni Mustonen: Paimentyttö

Enpä tiedä olisinko tähänkään tarttunut, jollen olisi etsinyt jotain (fyysisesti) kevyttä luettavaa, mieluiten hyllynlämmittäjää. Olin ostanut tämän vuonna 2012 julkaistun Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan avausosan joskus pokkarina. Minulle oli sanottu aiemmin, ettei tämä olisi minun kirjani.

Vielä mitä! 5/5! Ahmintavaara!

Kolmetoistavuotias paimentyttö Ida jää orvoksi ja päätyy aluksi navettatöihin kartanoon. Kirja kattaa muutaman vuoden jakson Idan elämästä. On virkistävää lukea työläisen näkökulmaa, kun suurin osa historiallisesta fiktiosta kertoo ylempiluokkaisten elämästä, josta toki onkin enemmän lähteitä.

Ida työskentelee yhden Suomen 1800-luvun kansallisaatteen luojan, Topeliuksen, perheessä. Tällöin hän seuraa syrjästä Topeliuksen vaikutusta, vaikkakin Topeliuksen elämä alkoi tuossa vaiheessa olla jo ehtoopuolella.

Ida on melkein raivostuttavan kiltti ja nöyrä. Kun hänellä on aikaa, hän ikävöi työntekoa,vaikka hän tekeekin pitkää päivää väsyksiin asti. Onko tämä yksi tapa glorifioida raskaan työn tekijöitä?

En ole aiemmin välittänyt historiallisista romaaneista. Suomen historiaa opiskellut ystäväni sanoi, ettei ole äkkiseltään löytänyt sarjasta virheitä.

Hyllynlämmittäjiä olen lukenut tänä vuonna jo 3/10. Paras suoritus koskaan!

Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata

Bongasin blogistaniasta tämän kevään uutuuskirjan ja laitoin sen kuunteluun. Lyhyet kappaleet sopivat hyvin kuuneltavaksi niin pitkille kuin lyhyillekkin matkoille.

Klaara ja Ilmari elävtä vakiintuneessa parisuhteessa perhe-elämää, jossa seksielämä on nuupahtanut. Klaaraa ei kiinnosta ollenkaan ja hän tuntee häpeää haluttomuudestaan. Koska Klaara on kokenut saman nuupahtamisen edellisissäkin parisuhteissaan, hän kokeaa ongelman olevan hänessä itsestään: kun vakiinnutaan ei enää kiinnosta.

Klaara uskaltautuu ehdottamaan Ilmarille vapaata suhdetta, jossa he saavat harrastaa seksiä muiden kanssa luvan kanssa. Samalla syttyy myös heidän kahden välinenkin seksielämänsä liekkeihin.

Kirja kertookin pitkälti Klaaran kokemuksista parisuhteessa ja seksiseuraa etsimässä. Väliin on kirjoitettu pohdintoja parisuhteen odotuksista yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Kyllähän kirja on keskustelunavaus aiheesta, jota voitaisiin ravistella enemmänkin. Kuitenkin on tylsää nähdä taas yksi keskiluokkainen kuvaus, kun mielenkiintoisempaa olisi ollut saada näkökulmaa Kehäkolmosen ulkopuolelta.

”Suhteellisen vapaata on aikalaisteos aikamme pakonomaisesta suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta,” toteaa Amman kirjablogi. Yhden hänen mielipiteeseensä myös siitä, että Klaara on ärsyttävä valittaja. Hammasta purren kuuntelin kirjan loppuun, vaikka hahmo oli niin ärsyttävä.

Suhteellisen vapaata on hankalasti luokiteltava. Siinä on ainakin päällisin puolin chick lit -aineksia, mutta luettuani kirjan kyllä tulkitsin nämä viittaukset lähinnä ironisiksi silmäniskuiksi,” kirjoittaa Kirsin kirjablogi. Chick lit-romaanit voivat olla höttöistä luettavaa, mutta tämän teoksen tavoitteena on ravistella lukijaa.

”Lukemisen edetessä ärsyyntyminen siirtyi suoraan Klaaran persoonaan ja aloin pohdiskella, että onkohan takana jotain kirjailijan henkilökohtaisia kokemuksia, koska Parisuhteen toiminnan kommentointi alkoi enemmän ja enemmän muistuttaa katkeroituneen ihmisen vahvasti yleistävää ja normittavaa avautumista,” pohtii Älä ota sitä niin vakavasti-blogi. Kirjoitaja on saattanut ajatella tämän kumouksellisiksi ajatuksenherättelyksi, mutta minua nämä osiot ärsyttivät. Tuntui rautalangan vääntämiseltä.

Voisin suositella kirjaa, niille joilla ei ole monimuotoisista suhteista kokemusta lähipiirissä. He saattaisivat saada uusia ajatuksia. Muutoin tämä on nopealukuinen viihderomaani.

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta

Aikana ennen koronaa nappasin kirjastosta norjalaisen Geir Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta-kirjan. Osa syy kirjan suomentamiseen on varmastikin se, että Gulliksen tunnetaan Klaus Ove Knausgårdin kustannustoimittajana. Knasun tavoin Gulliksenkin luottaa autofiktioon. Sen sijaan, että luin kirjaa pätkissä, kirja olisi selkeästi kaivannut yhdeltä istumalta lukemista.

Kirjan päähenkilö on mies avioeron kynnyksellä. Pariskunta on ollut naimisissä parikymmentä vuotta ja he kokevat olevansa onnellisia ja läheisiä. Paratiisiin kuitenkin hiipii ongelma. Vaimo alkaa tuntea vetoa naapurista löytyneeseen lenkkiseuraansa.

Mies kertoo avioliittonsa tarinaan ja avioeroon johtaneista tapahtumista vaimonsa näkökulmasta. Kyseessä on siis tavallaan epäluotettava kertoja, sillä hän olettaa paljon: mitä vaimo on tuntenut ja mitä on tapahtunut silloin, kun hän ei ole ollut läsnä.

Kirjan loppu oli mielestäni jotenkin groteski. No, lukekaa itse niin tiedätte.

Kirja sopii laadukkaan pohjoismaisen proosan ystävälle, kirjoittaa Kulttuuri kukoistaa-blogi.

”Väliin tuskastun Joniin ihan kokonaan ja kirjoittelen hänestä muistikirjaani vähemmän mairittelevia adjektiiveja,” kertoo Reader, why did I marry him?-blogi

”En voi ajattelematta, kuinka laimeaa on, että maailmanmaineeseen nousseen Knausgårdin ystävä ja editori kopioi menestyneen kirjailijaystävänsä konseptin ja leväyttää oman avioliittonsa kaiken kansan luettavaksi,” toteaa Nannan Kirjakimara-blogi.

Emmi-Liia Sjöblom: Paperilla toinen

Alunperin minun piti lukea Helmet-lukuhaasteen kohtaan ”Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti” Miki Liukkosen O. Sen paksuus, 858 sivua, kuitenkin lannisti minut. Kirjassa ei myöskään tunnu olevan juonta vaan siinä vyörytetään kaikki asia tyylillä, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

Minusta on tullut Bibbidi bobbidi Book-Youtubekanavan seuraaja. Tammikuun luetuissa Laura mainitsi Paperilla toinen-uutuden, joka mässäili seksillä. Ennakko-oletukseni siis tästä kirjasta oli, ettei siinä olisi muuta kuin seksiä. Päätin kuunnella kirjan äänikirjana, jotta mahdollinen huonous olisi pian ohi. Harvinaista kyllä, kuuntelin sen myös hiukan nopeutettuna.

Kirjan punaisena lankana on minä-kertojan kasvu aikuiseksi naiseksi ja äidiksi. Kirja kuitenkin pursuaa seksiä. Voikin pohtia, että kuinka oleellista sillä mässäily on kasvutarinan kuvauksessa. Ilmeisesti kirjan on tarkoitus olla autofiktiota.

Seksiä ei esitetä koko aikaa kirjassa positiivisessa valossa vaan se sattuu, hiertää ja sillä käydään kauppaa. Välillä minä-kertoja saattaa ottaa puolisoltaan suihin, jottei hänen tarvitsisi tehdä kotitöitä. Samaan aikaan minulla on ollut kesken Riitta Suomisen Suhteellisen vapaata, jossa käsitellään haluttomuutta. Kontrasti näiden välillä oli mielenkiintoinen.

Mikäli olisin lukenut kirjan fyysisenä kappaleena olisin luonnehtinut sitä loistavaksi kassikirjaksi. Se on tarpeeksi ohut, luvut ovat lyhyitä ja teksti keveää.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti, 7. Kirjassa rikotaan lakia, 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa, 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja ja 45. Esikoiskirja

Kirja on luettu myös muun muassa blogeissa Aina joku kesken, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Avec Sofié.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Tätä kirjaa lukiessa mieleeni muistui Koko Hubaran Ruskeat tytöt-kirjan lukukokemus. Elämäni valkoisena etuoikeutettuna naisena on kuin toisesta maailmasta verrattuna esimerkiksi mustien elämään.

Starr elää perheensä kanssa slummissa isänsä, äitinsä, velipuolensa ja veljensä kanssa. Vanhemmat ovat kuitenkin saaneet lapsensa paremman alueen Williamsonin kouluun , jossa Starr veljineen ovat kiintiömustia. Starr kokeekin, että hänellä on aivan erilainen rooli kotikulmilla ja koulussa.

Eräiden bileiden jälkeen poliisi pysäyttää Starrin ja Khalilin ja päätyy ampumaan Khalilin. Vaikka Starr on ihan rikki tapahtuneesta, joutuu hän moneen kertaan kertaamaan tapahtumaa niin syyttäjälle kuin mediallekin. Kirja on täynnä vihaa, surua, mutta myös rakkautta. Erityisen vaikutuksen minuun teki Starrin ja hänen läheistensä välittäminen ja rakkaus toisiaan kohtaan.

Tässäpä viiden tähden kirja. Todella vetävästi kirjoitettu kurkistus toiseen maailmaan. Aiemmin kaukaiseksi kokemani Black lives matter- liike saa silmissäni lihaa luiden ympärille ja olen askeleen lähempänä ymmärtämistä.

Kirja on luettu muun muassa Ruskeat tytöt-verkkomediassa, Kirja vieköön!– blogissa ja Lukufiiliksessä.

Sarah Crossan: Yksi & Juhani Aho: Yksin

Helmet-lukuhaasteessa on kohta 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet. Olin jo aiemmin laittanut TBR-pinooni Sarah Crossanin Yksi-säeromaanin, jota suositeltiin muun muassa Bibbidi bobbidi book-blogissa. Aloin sitten katsella kirjastosta Yksin-nimisiä kirjoja, mutta eipä niitä ollutkaan muita kuin Karo Hämäläisen ja Juhani Ahon teokset. Koska olin jo lukenut Hämäläisen (postaus täällä Kirjavinkkien puolella), päätin lukea Juhani Ahon kirjan.

Sarh Crossanin kirjasta ovat kirjoittaneet monet, muun muassa Kannesta kanteen, Yöpöydän kirjat ja Oksan hyllyltä, joten pidän kirjoitukseni lyhyenä. Kirja on säeromaani eli runomittaan kirjoitettu romaani. Olen lukenut aiemmin yhden säeromaanin, Merikin, joka ei sytyttänyt minua. Yksi ansaitsi minulta neljä ja puoli tähteä.

Kirjassa teini-ikäiset siamilaiset kaksoset Grace ja Tippi siirtyvät kotiopetuksesta normaaliin kouluun. Vaikka he eivät voi kuvitella elämäänsä ilman toista, suhtautuvat monet muut heihin kuin kummajaisiin. Tähän romaaniin säkeet tuntuvat tuovan lisäsyvyyttä. Vaikka kirja on yli neljäsataa sivua paksu, ei sen pidä pelästyttää, sillä säkeiden ilmavuus saa sivut lentämään.

Vuonna 1890 julkaistu Juhani Ahon Yksin vie aivan toisenlaisiin tunnelmiin. Blogistaniassa teosta ei ole lukenut läheskään niin moni kuin Crossanin teosta, mutta bloggaukset löytyvät ainakin Lurun luvut– ja Kohtisuora-blogeista. Ohien kirjan lukaisee yhdeltä istumalta, kunhan tottuu vanhaan kieleen.

Päähenkilö on ylemmän luokan mies, joka suunnittelee matkaa Pariisiin. Matka viivästyy rakastumisen takia, kun mies haluaa liehitellä Anna nimistä neitoa. Vaikka tuohon aikaan on naimisiinmenolla olleet tiukemmat kriteerit, puhuu minä-kertoja paljon rakkaudesta ja Anna saa loppujen lopuksi itse päättää tunteistaan. Jotenkin tuntui groteskilta, että minä-kertoja oli Annaa viisitoista vuotta vanhempi ja oli seurannut tämän kasvua lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Olipa hän todistanut Annan teini-ikäistä kiukkukohtaustakin.

Yksi sopii myös muun muassa Helmet-lukuhaasteen kohtaan 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani ja Yksin 1. Kirja on vanhempi kuin sinä.

J.K Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi

Bibbidi bobbidi bookin Lauralla ja Minnalla oli loistava idea: luetaan Harry Potterit yhdessä tämän vuoden aikana. Tässä postauksessa he käyvät läpi aikataulun. Viikottain luetaan muutama luku ja niistä sitten keskustellaan instassa.

Olin yläasteella, kun Häräntappoase piti lukea. Lukaisin sen nopeasti. Opettajan piti keksiä minulle jotain luettavaa ja hän kaivoi kaapista uutuuden, Harry Potter ja Viisasten kiven. Olen siis lukenut kirjat suunnilleen sitä tahtia kuin ne ovat ilmestyneet. En kuitenkaan koe olevani mikään Potterhead enkä ole koskaan päässyt mukaan ”mihin tupaan kuulut?”- hypetykseen.

Kaikkihan tietävät Potterin tarinan: hän kasvoi sukulaisperheensä luona portaiden alla otsassa salaman muotoinen arpi. Yhdennentoista syntymäpäivänsä paikkeilla hän sai Tylypahkasta kirjeen, jossa selvisi, että hän on velho ja hän pääsisi opiskelemaan taikuutta muiden velhojen ja noitien kanssa. Hänen opiskeluaan varjostaa kuitenkin velhomaailman pahiksen Voldemortin varjo.

Päätin kuunnella Potterit BookBeatista englanninkielisenä Stephen Fryn lukemana. Ja kuinka upea kokemus se olikaan! Tosin Fry luki eläytyen, joka ei varmastikaan kaikille kuuntelijoille sovi.

Ensimmäinen kirja on lämmittelyä, johdatus velhojen maailmaan. Kuunnellessani kirjaa mieleeni tuli muutama juttu. Ensimmäinen Potter-kirja ilmestyi 1997. Sen jälkeen teknologia on kehittynyt melkoisesti. Miten se vaikuttaa velhomaailmaan? Mitä lajitteluhattu tekee silloin, kun se ei lajittele? Se on selkeästi tietoinen esine, joten onko väärin pitää sitä haudattuna jonnekkin kaapin perällle? Miksi Harry ja muut matkaavat Tylypahkaan junalla, kun myöhemmissä kirjoissa esitellään nopeampiakin matkustustapoja?

Näihin tunnelmiin jään odottamaan ensi viikkoa ja Harry Potter ja Salaisuuksien kammio-kirjan aloittamista. Mikä on sinun suhteesi Pottereihin?