Kashmeera Loguke & Hyppe Salmi: Ilmatilaa

Shehani on hukassa. Hän työskentelee osa-aikaisena kahvilassa, tulot riittävät hintsusti elämiseen, opinnot AMK:ssa eivät etene eikä vanhemmille ole kiva feikata kaiken olevan hyvin. Ulkopuolisuuden tuin on hukassa, mutta suurena plussana hänessä keho- ja seksipositiivisuus. Hän ei anna muiden pompottaa itseään.

Kaksi asiaa on muuttunut nuoruudestani: englanninkielen käyttö ja päihteet. Shehani käyttää päihteitä siekailematta. Jouduin kysymään muilta, mitä tarkoittaa ”laittaa denssi huuleen”. Niin viaton minä olen. Englantia sekoitettiin suomeen huoletta. Kirjassa esimerkiksi strugglattiin, kun oli vaikeuksia jonkin asian kanssa.

Tässä kirja, joka todellakin kannattaa kuunnella äänikirjana. Kirjan lukee itse kirjailija, Kashmeera Lokuge, ja lukujen alussa on luvun tunnelmaan vievä äänimaisema. En tiedä, miten juuri tuo kielien sekoittaminen olisi toiminut perinteisesta kirjasta luettuna. Äänikirjana kuus kautta viis. Mikäli äänikirjoja luetaan eläytyen, sen kuuluisi olla tälläistä.

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen 2022 kohtaan 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

Oletteko te huomanneet, että nuoret tai nuoret aikuiset puhuisivat suomea ja englantia sekaisin tai suhtautuisivat päihteisiin eri tavalla?

Ylpeys ja ennakkoluulo

Lupasin kirjoittaa fiiliksiä Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo – teoksen pohjalta. Olen aiemmin ihmetellyt muun muassa erästä kaveriani, joka katsoo BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo – sarjan joka joulu. Itse siis en ollut nähnyt minkäänlaista filmatisointiakaan tarinasta. Aiemmin olin nähnyt filmatisoinnin Emmasta (2020) sekä Järjestä ja tunteesta (1995), jonka jätin viime kesänä kesken kirjana.

Bennetin perheessä on viisi tytärtä. Kuten 1700-luvun lopulla kuuluu, pitäisi kullekin tyttärelle löytää sopiva puoliso. Kukaan tytöistä ei isän kuoleman jälkeen perisi kotitilaa, vaan se menisi sukulaiselle, joten tästäkin syystä kunnon naimakaupat olisivat tuikitärkeät. Rouva Bennet innostuu kuultuaan naapuriin muuttavasta rikkaasta poikamiehestä. Hänestä saataisiin varmastikin hyvä puoliso vanhimmalle tyttärelle! 

En olisi varmaan lukenut kirjaa loppuun, jollen olisi ollut kivenkovaa päättänyt kahlaavani sen läpi ennen kuin katson BBC:n sarjan. Kirjassa seurataan Bennettien toiseksi vanhinta Elizabeth – tytärtä. Hän on kirjan ennakkoluulo, joka saa aluksi väärän käsityksen Mr Darcyn luonteesta. Mr Darcy on se ylpeys, joka kuitenkin tarinan aikana myöntyy.

Ja siinä se tarinan pihvi onkin. Arvostellessa kirjan juonta, on muistettava että tuohon aikaan naimisiinmeno oli juurikin ylemmänluokan naisten päätavoite eikä elämässä ollut paljoa huvituksia. Kirjan loppupuolella tapahtuu skandaali, jota Elizabeth seuraa ulkopuolelta. Minä olisin mielummin lukenut skandaalin keskiössä olleesta tytöstä enkä sovinnaisesta Elizabethistä!

Se BBC:n filmatisointi oli pettymys. Ymmärrän kyllä nyt Colin Firthin yhteyden Mr Darcyyn Bridget Jonesissa. Mutta varsinkin kiekuva Rouva Bennet oli karmea. En todellakaan jaksanut katsoa kuutta osaa putkeen ja samaan aikaan kyllä vilkuilin puhelinta. 

Sitten eräässä Tiktok-videossa sanottiin vuoden 2005 filmatisoinnin olevan hienovaraisempi. Miten koko tarina oli saatu sovtettua pariin tuntiin? Hyvin. Ainoa mikä minua häiritsi, oli että tässä versiossa Mr Darcy ei ollut niin ylpeä vaan pikemminkin sosiaalisesti kömpelö. Tämä oli kuitenkin se Darcy, jonka perään minä voisin huokailla. 

Varmasti ihmettelette Herra Bingleyn 5000 punnan ja Mr Darcyn 10 000 punnan omaisuutta. Ellie Dashwood perehdyttää hyvin tuon ajan tapoihin ja Austenin kirjan maailmaan Youtube- videoillaan (klik klik). Hän myöskin kertoo sen ajan avioliittomarkkinoista ja mistä herrasmiehet saivat omaisuutensa. Suosittelen katsomaan! 

Tämän kokemuksen jälkeen minun pitäisi varmastikin tutustua Ylpeys, ennakkoluulo ja Zombiet – teokseen.

Tammikuun 2022 luetut

Tammikuu oli tiiliskivitammikuu. Luin kaiken kaikkiaan viisi tiiliskiveä! Kaiken kaikkiaan luin kolme nuortenkirjaa, yhden klassikon, yhden fantasiakirjan, yhden mangan, yhden runokirjan, yhden tietokirjan sekä kaksi ihan muuta kirjaa. Kaksi lukemistani kirjoista oli äänikirjoja. Kaiken kaikkiaan kuukausi oli lukuisa. Tälläistä lisää! 

Huom! Tänä vuonna pyrin lukemaan lähinnä oman hyllyn kirjoja eli hyllynlämmittäjiä. Onnistuinkin tavoitteessani! Vain yksi kirja oli kaverilta lainattu. Kaverilta lainatut ja äänikirjat ovat hyllynlämmittäjävuoteni porsaanreiät.

Eion Colfer: Artemis Fowl

Sain idean nuoruuden suosikin uudelleenluvusta Bibbidi boddidi bookin Youtube- kanavalta, jossa Laura luki sarjan (toissakesänä?). Sain syksyllä suurimman osan sarjan kirjoista ystävältä lainaan, joten voin lukea sen, vaikka välttelen tänä vuonna kirjastoja. 

Artemis Fowl on 12-vuotias rikollisnero, jonka aikomuksena on varastaa maan alla asuvien keijujen kulta. Onko se loppujen lopuksi niin helppoa?

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen. 

Victo Hugo: Kurjat

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki – Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan.

Tämä tietokirja keskittyy terveyshumpuukiin Suomessa, vaikkakin meillä mentiin välillä suuren maailman mukana. Kirjaa lukiessa pyörittelee päätään ihmetellen, mihin kaikkeen humpuukin sitä ihmiset ovat uskoneet.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja.

Teiji Suzumaru: Love in Hell

Sain ystävältä lainaan viiden tähden mangan. Senzawa Rintaro joutuu helvetiin, eikä hän tiedä miksi. Kirja seuraa humoristisesti Rintaron synnyistä kärsimistä ja sopeutumista siihen.

Kirja sopii Helmet- lukuhaasteeseen 2022 kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

Delia Owens: Suon villi laulu

Tästä kirjasta haluaisin kirjoittaa pidemminkin, mutta pelkäänkin, että kaikki on jo sanottu. Marttendaali teki tästä kivan vlogin. 

Kay asuu suolla ja yksitellen jokainen hänen perheensä jäsen on jättänyt hänet selviämään yksin. Kylän väki karttelee häntä ja kutsuu rämelikaksi. Miten hän selviää? Onko hän sekaantunut murhaan? Ja kuinka ihanan kuuloinen marskimaa voikaan olla!

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 35. Kirjassa on oikeudenkäynti.

Hanna Storm: Kanootin säilyttämisestä talven yli

Tämä on ystäväni Hannan toinen runokirja. Sopii pieninä paloina nautittavaksi. Valitettavasti minun on sanottava, etten ymmärrä hänen runojaan, mutta muutama kolahti.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana.

Anna-Maija Aalto: Korento

Koska Mistä valo pääsee sisään oli niin loistava, halusin totta kai lukea aiemman osan, Korennon. Korento on itsenäinen tarina, joka sijoittuu samaan dystopiaan, mutta päähenkilö on eri. Satomi asuu internointikylässä eläen alistettua elämää. Voiko elämä muuttua paremmaksi? 

Mielestäni tässä kirjassa ei itse juonella ollut niin suuri merkitys kuin Satomin elämän ja maailman kuvauksella. Kyllähän tässä juonikin oli, mutta se eteni hitaasti.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin.

Haruki Murakami: 1Q84

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Kuuntelin tämän Kuopio-sarjan aloitus osan lukupiiriin. Ja ihan hyvä, että kuuntelin. Savon murteesta sain enemmän irti taitavan lukijan lukemana. 

Ensin pidin kirjan aloitusta, jossa Anna aloittaa nuorena piikatyttönä, tylsänä, mutta pian tarinaan tuli enenmmän sävyjä. En kuitenkaan innostunut muiden lukupiiriläisten lailla kirjasta, enkä todennäköisesti lue muita sarjan kirjoja.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja.

Sini Helminen: Hurme

Seela törmää entiseen deittiinsä, joka on kuollut! Miten mystinen Halla liittyy tähän kaikkeen? Tässä kirjassa on kummituksia, sateenkaarevia värejä sekä ihastuksen väreilyä.

Tämä kirja yllätti positiivisesti! Jännät kohdat olivat niin jänniä etten uskaltanut lukea juuri ennen nukkumaanmenoa. Kirja sai minut myös pitkästä aikaa nauramaan ääneen lukiessa. 

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija.

George R.R. Martin: Valtaistuinpeli

Ei varmaan ole tyyppiä, joka olisi välttynyt tältä kirjasarjalta tai tämän pohjalta tehdyltä Game of Thrones-sarjalta. Luin tämän ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi suomeksi 2003. Nyt oli uudelleenluvun aika.

Talvi on tulossa ja samalla myös Westerosin rauha järkkyy. Pohjoisen lordi Eddard Stark matkaa etelään kuninkaan palvelukseen. Juoni punoutuu kuin seitti useiden kertojien näkökulmaa seuraten. Lempihahmoni ovat älykäs Tyrion ja poikatyttö Arya. 

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa.

Miska Karhu: Nimeni on Alex

Alex on kadonnut.

Turun Varissuolle Alexin asuntoon kokoontuvat hänen avopuolisonsa Anssi, Anssin äiti Kerttu sekä Alexin vanhemmat Marjut ja Petri. Alex on kadonnut automatkalla Tampereelta Turkuun. Onko katoaminen tahallinen vai tahaton?

Näkökulma käy jokaisen mainitun läheisen pään sisällä ja välillä Alexinkin. Anssi pohti katoamisin syitä eikä Marjut suostumaan päästämään irti Alexin deadnamesta, Anusta. Olikin mielenkiintoista sukeltaa transmiehen äidin näkökulmaan, jossa surraan menetettyä tytärtä, omia unelmia ja ristiriitaista suhdetaa lapseen.

Esikoiskirjailija Miska Karhu punoo vahvan tarinan Alexin läheisten tuskasta. Pääosassa ei ole etsinnät, vaan se, mitä Alex on merkinnyt kellekin. Kirjan lopussa Alexin löytyminen on toissijaista. Tärkeämpää on, että hän tuli nähdyksi.

Turun kaupungin kirjasto oli luokitellut kirjan jännitys- genreen ilmeisen sateenkaarihyllyn sijaan. Näin turkulaisena oli myös kiva lukea tutuista paikoista. Kaikesta huolimatta oikein mukava lukukokemus, jota kehtaa suositella muillekin.

Lokakuun luetut 2021

Lokakuu oli kirjaisa kuukausi! Kuuntelin äänikirjoja ja luin paljon. Lisäksi kävin sekä Turun että Helsigin kirjamessuilla, vaikka alunperin ei ollutkaan tarkoitus. Tapasin muita kirjojen ystäviä ja vinkkasin kirjoja. Odotan marraskuulta samanlaista kirjoihin syventymisen aikaa.

Kirjamessuilla tuli myös puheeksi kirjamediat. Monet bloggaajat ovat siirtyneet vallan tekemään pelkästään kirjagramia. Osa porukasta keskittyy edelleen blogiin. Mielestäni kaikille medioille on paikkansa. On kiva huomata, että ihmiset löytävät lukuvinkkejä eri alustoilta – oli se sitten perinteine blogi tai some. Blogissa on kuitenkin enemmän työtä ja somen nopeus ja vuorovaikutus houkuttavat lyhyempään julkaisuun. Mitä mieltä sinä olet?

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Kattava katsaus suomalaiseen ruokahistoriaan. Tiesitkö esimerkiksi, että jo 1800- luvulla valitettiin marjojen jäävän keräämättä? Toivon tämän kirjan päätyvän vähintäänkin Tieto- Finlandiaehdokkaaksi.

Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus

Kokoelma Takalon lyhyitä sarjakuvia. Marginaalissa taiteilijan huomioita niistä. 

Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia

Suomalaisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu useampiakin kirjoja. Tämä tosin on hyvin yleistajuinen teos. Kirjasta oli myös mukava poimia lukuideoita loppumattomalle TBR-listalle.

Markius Zusak: Kirjavaras

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Yksi tämän syksyn sarjakuvatapauksista on feministinen Tympeät tytöt. Teos muistuttaa osin Liv Strömqvistin teoksia. Tosin tekstiä oli ajoittain vaikea lukea. Minulle kirjan aiheet olivat tuttuja, mutta voiko feminististä sarjakuvaa olla liikaa?

Kyohiko Azuma: Yotsuba 1- 15

Paras mangasarja ikinä. Luen aina uudelleen, kun saan uuden osan. Viisivuotias Yotsuba ihmettelee maailmaa. Tarinaa saadaan muun muassa rannalla käymisestä ja kastanjoiden poimimisesta.

Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista

Toimittaja muuttaa 97-vuotiaan mummonsa luo ja pohtii vaatteiden merkityksen muutosta järjestellessään mummon vaatekaappeja. Mukavan verkkainen tyyli.

Laura Friman: Tauko – Jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin.

Vihakuuntelin tämän kirjan, sillä Friman oli tässä todella ärsyttävä. Mietin, olikohan se osaltaan tehokeino. Kuka sanoo elokuvia yleisesti tylsiksi ja pitää vaatteita käyttökelpoisina lähinnä parin ensimmäisen käyttökerran aikana? Suuri kontrasti Pörstin kirjaan, vaikka molemmissa käsiteltiinkin vaatteiden ostolakkoa.

Mikko Knuuttila: Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi

Kirja keskittyy Kiinan tasavallan aikaan. Se miten lapsia lähetetään urheilukouluun mahdollisemman paremman toimeentulon toivossa, muistuttaa korealaisten nuorten pyrkimyksiä poptähdiksi: kovaa työtä, joka ei välttämättä kanna hedelmää. Kirja avasi myös silmiä urheilun roolista politiikassa.

Yumi Sakugawa: I think I am in Friend-Love with you

Söpö kirja, jonka voi lahjoittaa vaikkapa tyypille, jonka kanssa haluaa ystävystyä.

Jonás Aguilar: 7 vidas

“Minäpä luen nyt espanjankielistä sarjakuvaa,” sanoi hän ja lainasi kirjan, jossa ei ollut tekstiä nimeksikään. Kertomus kissan elämistä eri omistajien matkassa.

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä

Sammakko kustannus on kunnostautunut ruotsalaisen sarjakuvan kustantajana. Puolet kirjan jutuista aiheuttivat hymähdyksen, osa myötähäpeää ja osan jätin kesken. 

Elisa Macellari: Papaya salad

Thaimaalainen isoisä muistelee nuoruuttaan 1930- ja 1940-luvulla. Pidin piirrostyylistä, mutta tarinasta puuttui jokin.

L.M Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Netflixin Anna-sarja on katsottu, joten kuuntelen Anna-kirjat ensimmäisen kerran sitten nuoruuden. Sarja mielessäni, olin kuitenkin hämmentynyt, kun nuoruutta on vain yksi kirja. Vanhoille sisaruksille adoptoitu Anna joutuu kommelluksiin 1900-luvun alun (?) Prinnssi Edwardin saarella. Suurella mielikuvituksella siunattu tyttö rauhoittuu kasvaessaan. 

Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille

Vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuva nuorten aikuisten kirja, jossa Etelä-Suomi on kuningaskunta ja kansanusko voimissaan. Lohikäärmettä olisi voinut olla enemmän ja ihmissuhdesotkuja vähemmän. Sen verran jännään kohtaan kuitenkin jäi, että kuuntelin jatko-osan heti perään. 

Markus Zusak: Kirjavaras

Viime talvena löysin lähikirppikseltä kuvan Kirjavaras-kirjan. Onneksi se ei ehtinyt lämmittää kirjahyllyäni kovin pitkään: alkusyksystä osallistuin Kirjavaras-kimppalukuun Instagramissa. Olen auttamattomasti myöhässä, sillä kirja ilmestyi suomeksi 2008. Se oli siis juttu kirjablogeissa joskus kymmenen vuotta sitten. Ennen tätä bloggausta katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka traileri on alempana.

9-vuotias Liesel ajautuu kasvatettavaksi Hubermaneille Natsi-Saksassa 1938. Kasvatti-isä Hans alkaa opettaa öisin painajaisten vaivaamaa Lieseliä lukemaan. Lieselistä tulee innokas lukija. Vaikka hän onkin kirjavaras, oli kirjojen varastamista teoksessa ihmeen vähän.

Yksi parhaista asioista kirjassa onkin Hansin ja Lieselin lämmin suhde. Välillä Hubermanien luona vierailee heidän aikuiset lapsensa, mutta tuntuu, että Lieselissä Hans saa haluamansa isä-lapsisuhteen. Maininnan arvoinen on myös ystävyys naapurin Rudy-pojan kanssa.

Kirjassa kuvataan myös Natsisaksaa tavallisten ihmisten näkökulmasta, ja niiden, jotka eivät halua kuulua puolueeseen. Kirjan kuluessa puolueeseen kuulumattomuus alkaa vaikuttaa Hansin elämään.

En oiekin tiedä, mitä mieltä olen ratkaisusta ujuttaa aikaajoin kuolema kaikkitietäväksi kertojaksi. Kuoleman osuudet ovat alleviivaavia. Tekstin seassa on myös tarinaan kuuluvaa kuvitusta, joka mielestäni sopi kirjaan kuoleman osuutta paremmin.

Elokuva oli ihan ok sovitus kirjasta. Siinä oli kuitenkin mielestäni liian vähän Lieselin ja hänen ystäviensä kolttosia (Liesel oli poikatyttö!) eikä kirjojen julmuuksia tuotu valkokankaalle. Muutenkin minua otti päähän, että Lieselin näyttelijä oli kuin soma nukke. Lisäksi elokuvassa puhuttiin englantia saksalaisittain murtaen. Outo ratkaisu! Kirja on toki australialainen, joten oliko ratkaisun tarkoitus tuoda elokuvasta helpommin lähestyttävä englanninkielisille?

Kirjavaras olisi ollut minulle vaikuttava lukukokemus nuorempana. Joten suosittelisin tätä nuorille sen iänikuisen Sinuhe-suosituksen sijaan 😉 Ja onhan tämä vaihtelua Auschwitch-kirjojen tulvalle. Mutta jos haluat lukea toiseen maailmansotaan sijoittuvan kirjan, lue mielummin Anthony Doerin Kaikki se valo jota emme näe.

Sopii muun muassa Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä.

Syyskuun luetut 2021

J.S Meresmaa: Khimaira

Viiden tähden säeromaanii suomenvenäläisestä Sarasta. Tämän hankin itselleni.

Adebayo, Ayobami: Älä mene pois

Janne Kukkonen: Voro 3

Viiden tähden päätös loistavalle sarjakuvatrilogialle. (luin toki uudelleen myös sarjan aiemmat osat)

Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Tillie Walden: I love this part

Suloinen sarjakuva nuoresta tyttörakkaudesta

Timo Ronkainen: Ankkamestarin salaisuus: näkökulmia Carl Barksin tuotantoon

Minja Mäkilä: K-pop – Unelma huomisesta

Suurena K-popfanina luin toki tämän kirjan. Kirjasta paljastuu raastava todellisuus K-popin taustalla. Vähän tekee pahaa tämän jälkeen tukea K-popteollisuutta tämän raastavan kirjan jälkeen. 

Marianne Boucher: Talking to Strangers. A Memoir of My Escape from A Cult.

Sarjakuvan nimikin sen kertoo. Omakohtainen kertominen nuoren Mariannen ajautumisesta kulttiin, aivopesusta ja poispääsystä.

Tille Walden: The end of Summer

Varmaan olette huomanneet, että olen ihastunut Waldenin piirrokseen ja tarinankerrontaan? Tässä kirjassa odotettiin vuosi vuodelta kevättä suuressa linnassa. Pysähtynyt tunnelma. Jotenkin kuitenkin aistin, ettei tämä esikoisteos olisi palkintoja voittanut. Pidin tosin ajatuksesta jättikissalla ratsastamisesta.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Kuutelin omakohtaisen kertomuksen oravanpyörästä jättäytymisestä, pakettiautoon muuttamisesta ja reissaamisesta. Kesken Euroopanmatkan korona iskee. Jotenkin tuli mieleen, ettei tälläinenkään minimalistinen elämä ja oranvanpyörästä hyppääminen ole kaikille mahdollista. On siitä kuitenkin mukava lukea.

Riina Katajavuori & Martin Baltscheit: Oravien sota

Oravien välisen sodan voi lukea myös vertauskuvana Suomen sisällissodalle. Jännä ajatus: lastenkirja sisällissodasta.

Stjepan Sevic: Sunstone Vol. 1-5.

Lukaisin päivässä tarinan Lisasta ja Allystä, dommesta ja subista, jotka löytävät toisensa internetistä. Sarjakuvassa korostettiin luottamuksen tärkeyttä kinkyissä suhteissa. Silti draaman keskeisenä sytykkeenä on se, etteivät naiset puhu tunteistaan. Argh! Muuten hyvä. Sarjaa olisi vielä kaksi osaa, mikäli löydän ne jostain hyllystäni. Allyn ja Lisan tarina käsitellään viidessä osassa. Viimeisissä osissa kerrotaan sivuhenkilöiden tarinaa.

Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica on suosittu, koulun priimus ja menossa syksyllä huippuyliopistoon. Raskaustestiin piirtyy kuitenkin kaksi viivaa, eikä hän voi kertoa asiasta muille kuin peruskoulun aikaiselle ystävälleen, koulun hylkiölle, Baileylle. Vanhemmat ovat uskonnollisia ja nykyisille ystäville on pidettävä kulissia. Niinpä Bailey ja Veronica lähtevät road tripille toiseen osavaltioon, jossa voi tehdä abortin ilman vanhemman suostumusta.

Kirja saa arvostamaan Suomessa asumista. Mikäli abortti tulisi tarpeeseen, ei tarvitse ajaa tuhansia kilometrejä eikä kohdata klinikan ovella mielenosoittajia. Tosin viime aikoina on ollut puheenaiheena, onko nykyisessä suomalaisessa aborttilainsäädännössä sudenkuoppia: abortti pitäisi voida tehdä omasta tahdosta eikä jäädä kiinni lääkärin mielipiteeseen.

Kirjan huumori on nasevaa, sitä olisi ahminut enemmänkin, ja suomenkielisen teoksen lukija Maruska Verona eläytyi juuri sopivasti. Parasta kirjassa oli, ettei se saarnannut eikä päästänyt päähenkilöitään helpolla.

Kirja sopii vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteesee kohtaan 25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Ayobami Adebayo: Älä mene pois

Yejide ja Akin ovat rakastuneita, mutta lasta ei kuulu. Yejide ajautuu kaikenlaisiin vippaskonsteihin eikä pienokaista tule. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Tarinan rinnalla kulkee hiukan irralliselta tuntuvana Nigerian vallankaappaus, mutta kirjan loppuessa senkin merkityksen tarinalle ymmärtää.

Kirja kuvaa lapsettomuutta riipaisevasti. Pariskunta käy läpi kaikkia mahdollisia keinoja raskaaksi tulemiseksi. Lopulta Yejiden epätoivo näkyy valeraskautena, joka jatkuu toista vuotta.

Luin kirjan Turun Seudun Kalevalaisten lukupiiriä varten. Koska emme saaneet paikkaa, kokoonnuimme Zoomissa. Lukupiiri oli toiminut koronan aikana sähköpostitse, joten osallistujat olivat mielissään nähdessään toisensa virtuaalisesti. Kirja herätti paljon keskustelua ja oli pidetty.

Paikallinen kulttuuri näkyi kirjassa uskomuksineen, mutta myös naisen aseman kautta. Kun Yejide ei saanut lasta, häntä syytettiin ja Akinia kehotettiin ottamaan toinen vaimo. Perheen tärkeydestä kertoi puhuttelu vanhemmuuden kautta. Esimerkiksi minun vanhempani olisivat Baba Mari ja Iya Mari.

Eniten lukupiiriläisiä häiritsi kirjassa Yejiden siveellisyys. Oliko se kulttuurisidonnaista? Hän kertoi aikovansa näyttää ylpeänä verisiä lakanoita isälleen hääyön jälkeen. Korkeakoulutettuna hänellä oli ihmeen vähän ymmärrystä seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Nigerialainen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ on voittanut esikoiskirjallaan useampiapalkintoja, kuten  the Future Awards Africa Prize for Arts and Culture vuonna 2017. Esikoiskirjan lisäksi hän on julkaissut tekstejä eri antologioissa. Mieleläni lukisin myös niitä, mikäli ne suomennettaisiin. Tätä lukisi mieluusti lisää.

Louisa May Alcott: Pikku Naisia

Onneksi bongasin Instagramista Pikku naisia-kimppaluvun ja pääsin lukemaan tätä kaunista teosta sekä keskustelemaan siitä Discordin puolella. Aiemmin olin nähnyt tästä vuoden 1994 elokuvan, josta jäi mieleen yhden keskeisen hahmon kuolema.

Meg, Jo, Beth ja Amy March kasvavat Yhdysvaltain sisällissodan varjossa. Heidän elämänsä on niukkaa, mutta toisaalta he käyvät välillä auttamassa absoluuttisessa köyhyydessä elävää perhettä. Tyttäret ovat kukin omanlaisiaan: Meg on järkevä, mutta haaveilee välilä ylellisyyksistä, Jo on kirjailijuudesta haaveileva poikatyttö, Beth kiltti ja hiljainen ja Amy pikkuvanha taiteilija. Isän lähettäessä kirjeitä sodasta, koko perhe kokoontuu äidin ympärille kuuntelemaan sitä ääneenluettuna. 

Kirjan ensimmäisessä osassa pikku naiset ovat 12-16-vuotiaita, joille sattuu opettavaisia lapsuuden kommelluksia. Toisessa osassa he ovat kolme vuotta vanhempia ja ovat astumassa aikuisuuteen. Meg perustaa perheen, Jo kokeilee siipiään kiroittajana, Amy matkustaa Eurooppaan ja Beth jää äitinsä kanssa kotiin. 

Tyttöjen mukana kulkee myös naapurinpoika Laurie, johon tytöt suhtautuvat kuin veljeen. Laurie opiskelee yliopistossa, joka luo mielessäni kontrastia tyttöjen kodin piirissä tapahtuvaan elämään, johon kuuluvat ristipistot ja pidättyväiset käytöstavat.

Kirjassa häiritsi hiukan, ehkä ajalle tyypillinen, tarinoiden opettavaisuus. Kun Jo antaa aurigon laskea vihansa ylle, hän saa oppia anteeksiannon merkityksen. Meg käyttäytyy juhlissa flirttaillen ja huikentelevaisesta, mutta katuu sitä kovin äidilleen myöhemmin. 

Katsoin uusimman filmatisoinnin vuodelta 2019, jossa on ansiokkaasti mielestäni kuvattu suurin osa kirjan tapahtumista. Pääosissa ovat Emma Watson (Meg), Saoirse Ronan (Jo), Florence Pugh (Amy), Eliza Scanlen (Beth) sekä Laura Dern tyttöjen äitinä ja Meryl Streep Marchin tätinä.

Elokuvan kritiikkiä on muun muassa muutamassa Youtube-videossa, joissa pohditaan, ansaitsiko se oscariaan puvustuksesta. Toinen minua häirinnyt asia oli Amya näytelleen Florence Pughin matala ääni. Elokuvan alussa Amy oli 12, onko sen ikäisillä tytöillä matala ääni? 

Mikäli et ole ennen lukenut tyttökirjoja, suosittelen kokeilemaan Pikku Naisia!