Miika Pölkki & Heikki Valkama: Sushikirja. Perijapanilaisesta supisuomalaiseen.

IMG_20151015_194906

Vielä vuosikymmen sitten Sushi oli eksoottista ruokaa suomalaisessa ruokapöydässä. Pari vuotta sitten Nyt-lehti uutisoi Suomen sushirajan ja susirajan ristenneen: susiraja oli laskenut etelämmäksi ja sushiraja noussut korkeammalla. Sushikurssit ovat yhä suositumpia ja tällä Turussa ainakin sushia saa jo marketeistakin.

Pölkin ja Valkaman kirja pureutuu sushikulttuurin saloihin. Se esittelee ensin sushin historiaa, kertoo sitten kuinka sushimestariksi kasvetaan, erittelee erilaisia sushilajeja, arvostelee parhaat Japanin sushipaikat, opettaa meidät rullaamaan oikeaoppista suomisushia ja lopuksi kurkistetaan sushin kyytipoikien teen ja saken maailmaan.

Kaunis ja perusteellinen kirja on jokaisen sushifanin ostos. Kirjan viesti onkin, että sushia on erilaista eri tilanteisiin ja mielialoihin. Sushia itse kokatessa on lupa käyttää mielikuvitusta, kunhan käytössä on parhaat mahdolliset raaka-aineet.

Mainokset

Järvinen & Koski: Apukokki maailmalla

IMG_20151107_114853

Helsingin kirjamessuilla lauantaina törmäsin Apukokki maailmalla- kirjaan ja seurasin kirjan kirjoittajien ja apukokkien kokkaussessiota näytöskeittiössä. Kuten aiemmin kerroin kirjan periaatteena on ottaa lapset mukaan kokkaukseen ja karistaa näin heidän epäluulojaan ruokaa ja ruuanlaittoa kohtaan.

Kirjan reseptit on laadittu niin, että mustalla tekstillä on aikuisten tehtävät, mustalla boldatulla tekstillä yhdessä tehtävät ja teeman mukaisesti väritetyllä paksut työvaiheet apukokin (=lapsen) tehtäviä. Chili voi olla monen aikuisen ja lapsenkin mieleen, mutta ruuat valmistuvat ilman sitäkin. Chilin lisääminen onkin kirjassa merkitty sulkuihin.

Reseptejä löytyy niin periamerikkalaisesta keittiöstä, Lousianasta kuin Amerikan siirtolaistenkin keittiöstä. Perhe on tosiaan osannut ottaa kaiken irti Amerikan kokemukseltaan.

Mieheni vilkaistessa kirjan ohjeita, hän parkaisi kaikkiin ohjeisiin menevän paljon erilaisia raaka-aineita. Totta, mutta Gastronaatti-kirjasta opin soveltamisen ja luovuuden kuuluvan keittiöön.  Kokeilemani reseptien valmistukseen meni sen verran aikaa, etten nälkäisenä olisi niitä alkanut kokkaamaan. Kirjassa kuitenkin sanottiin, että lasten kanssa keittiössä on varattava paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Lukaisin kirjan läpi ja testasin kolme reseptiä. Lihamureke oli maistuvaa ja vähän parempi mac & cheese kuin löysää juustoista makaronilaatikkoa.  Pohdimme tosin, että mac & cheese olisi sopivampi aikuiseen makuun vahvemmanmakuisilla juustoilla.

Satu Koivisto: Gastronaatti

gastronaatti

Tapasin Satu Koiviston Helsingin Kirjamessuilla (lue siitä täältä). En olisi kuullutkaan Koivistosta ja hänen kirjastaan, jollen olisi lukenut hänen miehensä, Tommi Koiviston, Isyyspakkaus-blogia. Sain Otavalta Gastronaatti-kirjan arvostelukappaaleen ja olen ahmaisin sen kerralla.

Toisin kuin keittokirjat, joissa on vain reseptejä toisensa perään, on Gastronaatti tarinallinen keittokirja. Koivisto sitoo taidokkaasti oman henkilökohtaisen historiansa resepteihin. Päälimmäisenä luettuani kirjan, mieleeni jäi nauttiminen, taloudellisuus ja rohkeus kokeilla uutta.

Mistä kirjan nimi tulee? Gastronomiasta etuosa tietenkin. Loppuosa sen sijaan kuvastaa savolaisittain naattimista (=nauttimista), mutta myös eri kasvien naatteja muistuttaen meitä siitä, että ainesten kaikki osat ovat käytettävissä.

Satu Koivisto kyselikin minulta, joko kirja on päässyt tosi toimiin. Luettuani kirjan, käskin miestäni lukemaan sen ja alkamaan tosi toimiin. Vaikkei edistystä ei ole vielä havaittavissa, on kuitenkin kirjan henki nykyään osana kaikkea tekemistämme keittiössä.

Lisää kirjasta ja siihen liittyvästä hypestä voit lukea täältä.