Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät

9789510419359_frontcover_final_original.jpg

Sain tämän kirjan käsiini jo kesällä. Lukeminen lähti ensin nopsaan käyntiin, mutta pysähtyi sitten kokonaan, kunnes sain luettua tämän viime viikolla loppuun. Mikä mätti?

Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat minulle tuttuja alunperin blogimaailmasta, jonne molemmat ovat naputelleet lapsiperhearjestaan. Rämö on kirjoittanut myös aiemmin kaksi Vuoden mutsi-kirjaa Katja Lahden kanssa. Nyt hän tsemppaa lukijoita löytämään kutsumuksensa Hanne Valtarin kanssa.

Unelmahommissa-kirjassa kerrotaan, miten Rämö ja Valtari ovat tehneet bloggaamisesta työn. Molemmilla on toki muitakin työprojekteja, mutta bloggaaminen on molempien vakituinen tulonlähde. Kirja avaa ikkunan siis bloggaajan arkeen siloteltujen kulissien taakse. Kirjan neuvoja voi soveltaa muunkinlaisen työn tavoitteluun kuin bloggaamiseen. Vinkkejä saa niin luovan työn tekijät kuin kivijalkakaupasta haaveileva.

Lukujumini syy oli nimenomaan yrittäjyyden hehkuttaminen. Itseäni korpeaa yhteiskunnan tapa puhua yrittäjyydestä ongelmien ratkaisuna työttömille. Onneksi kirjassa kerrotaan myös siitä, kuinka paljon luovalla alalla varsinkin menestyminen vaatii. Mutta silti pitäisi muistaa mainita, ettei yrittäminen sovi kaikille. Vaikka kyse onkin unelmahommasta, ei se joka päivä maistu.

Kirjan suurena plussana on jokaisen luvun lopussa olevat tehtävät, jotka kannustavat lukijaa pohtimaan suuntaansa. Mikäli lukee kirjan ajatuksella saa varmasti vinkkejä tulevaa elämäänsä ajatellen.

Mainokset

Helmikuun lukuajatuksia

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt lukemaan jo paljon kirjoja, vaikka minulla on ollut niin sanottuja kääk-viikkoja tai -päiviä. Kääk, siis sanon, kun katson kalenteria, siitä nimitys. Olen lukenut siis jo tähän päivään (4.2.) mennessä tänä vuonna 21 kirjaa, enkä laske edes työ/tutkimuskirjallisuutta.

Nostan tässä postauksessa esiin joitain ajatuksia, joita minulla on noussut lukemistani kirjoista ja tämän vuoden lukusuunnitelmista.

Huomasin kuitenkin, että toisin kuin aiemmin, en bloggaa enää kaikista lukemistani kirjoista. Joko kirjat eivät herättäneet tarpeeksi ajatuksia tai sitten en halua ruuhkauttaa blogiani bloggaamalla joka toinen päivä jostain.

jaa.jpg

Tartuin innolla kirjastossa äkkäämääni Tiitu Takalon Jää-sarjakuva kokoelmaan. Takalo sai vasta Suomen sarjakuvaseuran puupäähattu-tunnustuksen. Hänen sarjakuvansa ihastuttavat feministisyydellään ja queerillä ajattelutyylillään.

jaa2.jpg

Albumi sisältää kolmetoista sarjakuvanovellia, joiden aiheet Takalo on löytänyt omasta elämästään ja lähiympäristöön.

tyomotivaatio.jpg

Luin viime kuussa Marjo Sinokin Työmotivaatio-kirjan. Olin pettynyt, sillä sen sijaan, että kirja olisi tarjonnut minulle konkreettisia työkaluja siitä, miten pitäisin omaa työmotivaatiotani yllä, olikin se hyvin teoreettinen opus ilmeisesti esimiesasemassa oleville.

blogistanian-aanestys

Blogistanian Finlandian tulokset myös saapuivat. Sen sijaan, että kirjoittaisin oman postauksensa voittajista, huomautan itselleni, että sekä Finlandian että Globalian TOP 3 olivat kaikki sellaisia, joita en ole lukenut.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Minna Rytisalon Lempi (Gummerus). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi) ja kolmanneksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus).

Globalia-palkinnon voitti Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto). Toiseksi sijoittui Elena Ferranten Loistava ystäväni (WSOY, suom. Helinä Kangas), ja kolmannen sijan vei Colm Tóibínin Nora Webster (Tammi, suom. Kaijamari Sivill).

Kuopuksen voiton veikin juuri se, jota olinkin äänestänyt ja tiedon top 3:een pääsivät suosikkini.

Kuopus-palkinnon voittaja on Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava). Toiseksi tuli Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62 Kirja kolme: Matka (WSOY). Kolmas sija päädyttiin jakamaan, sillä eroa ehdokkaiden välille ei kyetty tekemään. Kolmanneksi sijoittuivat Janne Kukkosen Voro (Like) ja Seita Vuorelan Lumi (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Mari Mannisen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena). Toiseksi sijoittui Yuval Noah Hararin Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Bazar, suom. Jaana Iso-Markku)ja kolmannelle sijalle äänestettiin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä! Opas hauskempaan elämään (S&S).

Mitä lukusuunnitelmia minulla on siis tälle kuulle? Minulla on useita kirjoja kesken mm. hyllynlämmittäjä-haasteeseen tuleva Kirsi Kunnaksen elämänkerta. Mitä muuten sanoisitte, jos tekisin postauksen kirjoista, joita luen töikseni tutkimusta varten?