Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen

9789513196233_frontcover_final_original.jpg

Minusta tuli Murakami-fani kerta heitolla, kun luin päälle kymmenen vuotta sitten Norwegian Woodsin. Siksipä otin riemuiten vastaan Tammen Keltaisessa kirjastossa syksyllä suomennetun vuonna 1992 alunperin ilmestyneen Rajasta etelään, Auringosta länteen.

Murakamille  on tyypillistä menneen nostalgisointi ja jazzia kuuntelevat hahmot. Tässäkin kirjassa päähenkilö, Hajime, pyörittää menestyviä ravintoloita ja elää onnellista perhe-elämää, mutta kaipaa lapsuuteensa, jolloin istui kuuntelemassa jazzia naapurin tytön kanssa. Tuon muiston jahtaaminen saa hänet miltei luopumaan kaikesta.

Murakamin teokset eivät ole niille, jotka haluavat onnellisen lopun tai edes jonkinlaisen. Aivan kuten oikeakin elämä ei Murakamin hahmojen elämäntarinat saa kunnollista pistettä iin päälle. Se vain jatkuu kuin joki, joka virtaa sillan alla.

Osa lukemistani arvosteluista on pitänyt tätä kirjaa heikompana Murakamin kirjana. Itse en lue Murakamia tarinan vaan tunnelman takia.

Mainokset

Margaret Atwood: Orjattaresi

atwood_orjattaresi_tammi.jpg

Minua hävettää. Spekulatiivisen fiktion klassikoihin lukeutuva Margaret Atwoodin Orjattaresi julkaistiin jo 1980-luvun puolivälissä. Trumpin valinnan myötä se ponkaisi taas Bestseller-listalle. Ihmettelin jo tuolloin, miksen olen lukenut kirjaa aiemmin. Kesällä HBO Nordicille tuli kirjaan pohjautuva sarja, jonka katsoimme puolisoni kanssa. Löysin Turun kirjakahvilasta kirjan ruotsinkielisenä. Loppujen lopuksi sain sen kuunneltua äänikirjana.

Uskonnolliset fundamentalistit ovat vallanneet Amerikan. Naisilta on kielletty lukeminen ja Vanhasta testamentista on poimittu kohta, jossa Saara antaa Abrahamin maata Raakel–orjattarensa kanssa saadakeen perillisen. Siispä korkea-arvoisemmissa talouksissa Gileadissa sinisiin pukeutuneilla naisilla makaa jalkojen välissä verenpunaiseen pukeutunut orjatar, jota talon isäntä raiskaa siittäen mahdollisen jälkeläisen.  Hedelmälliset naiset on siis alistettu synnytyskoneiksi. Orjattarien ja vaimojen lisäksi Gileadissa on marttoja, joiden tehtävänä on lähinnä kotityöt.

Tein periaatteessa virheen siinä, että katsoin sarjan ennen kuin kuuntelin kirjan. Läpi kuuntelukokemuksen vertasin kuulemaani näkemääni. Äänikirjan luki Susa Saukko, jonka värikäs ääni vei dystopian kauhuihin. Vaikkei tapahtumien suhteen kirjassa ollut mitään uutta TV-sarjaan verrattuna, kirja tuntui raa’emmalta kuin sarja.

Toisin kuin sarjassa, päähenkilön nimeä ei kerrottu. Omalla tavallaan tämä sai hänet tuntumaan kyynisemmältä. Kirjassa kertoja paljasti useaan otteeseen olevansa epäluotettava kertoja ja värittävänsä tarinaa.

Kirjan lopussa oli pitkä osuus jonkin tieteellisen konferenssin puheenvuoroa. Tutkijat olivat löytäneet c-kasetit, jolle Gileadista paennut orjatar oli nauhoittanut kertomuksensa. Konferenssissa pohdittiin kasettiien ja kertomuksen aitoutta. Tämä osuus kirjasta tuntui hiukan turhalta.

Arwoodin mukaan romaanissa ei ole mitään, mikä ei olisi vielä tapahtunut. Mikäli puudutamme itsemme katsomalla lähinnä kevyttä populaarikulttuurin tuotetta, emme näe koko kuvaa kuten esimerkiksi aborttiklinikoiden räjäyttelijöitä.

handmaids-tale-protest-ohio-1497436884.jpg

Yllä oleva kuva on kesäkuulta, kun Yhdysvalloissa kiristettiin jälleen abortinvastaisia lakeja. Lue lisää täältä.

HS:n juttu Orjattaresi-kirjasta 10.2 (voi olla maksumuurin takana).

 

Tuutikki Tolonen: Mörköreitti

9789513190682_frontcover_draft_medium.jpeg

Kuuntelin alkuvuodesta äänikirjana Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjan, joka oli jännittävä ja mukaansatempaava lasten- ja nuortenkirja. Mörköreitti jatkuu siihen, mihin edellinen kirja loppui: Maikki juoksi Grah-mörön perään toiveenaan nähdä mörköjen koti. Ovi maan alle kuitenkin sulkeutui Maikin perässä.

Tässä kirjassa perheen tytöt Maikki ja Hilla toimivat enemmän siinä missä Kaapo on kotimiehenä. Ihastuin kuitenkin jo edellisessä kirjassa Maikin neuvokkuuteen ja Kaapon tutkijaluonteeseen.

Kirjan kieli on elävää ja kirjaa ahmii mielellään. Välillä tuntuu kuin luku loppuisi kesken, mutta ehkä lukujen pituudet on suunniteltu iltasadun pituisiksi. Pidän kovin myös Pasi Pitkäsen elävästä kuvituksesta.

Arvostelut myös näissä kirjablogeissa Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ja Dysphoria.

Päivittyvä postaus: Ystävänpäivän lukumaraton 2017

Ystävänpäivä-logo 1.jpg

Kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Olen aina luullut, että lukumaratonia voi käydä vain niinä päivinä, jotka haasteessa on mainittu. Nyt sainkin kuulla, että kunhan se alkaa tai loppuu määrättyinä päivinä on kaikki ok. Mutta eihän lukumaratoneissa yleensäkään nipoteta.

Tällä kertaa ystävänpäivän lukumaratonia emännöi Tuntematon lukija. Voit lukea lisää lukumaratonista täältä.

  • Lukumaratonin pituus on 24 tuntia. Maratonin voi aloittaa mihin kellonaikaan vain, myös ensimmäistä päivää edeltävänä päivänä, kunhan osa suorituksesta osuu jollekin varsinaisista maratonpäivistä. Voit esimerkiksi aloittaa jo 10.2.2017 klo 12:00, jolloin maraton loppuu osaltasi 11.2.2017 klo 12:00. HUOMIO: maraton ei kestä yhden henkilön osalta neljää päivää, vaan saat valita parhaiten itsellesi sopivan 24 tunnin jakson maratonin ajankohdalta.
  • Jaloittelu-, ruoka- ja lepotaukoja saa pitää tarpeen mukaan, mutta niihin käytetty aika lasketaan mukaan kokonaissuoritusaikaan.
  • Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koontipostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Haasteen emäntä tekee koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä.
  • Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten vain! Luetpa siis esimerkiksi sarjakuvaa bussissa lukulaitteella tai kivikovaa klassikkoa kotisohvalla, ovat kaikki tyylit vapaita.
  • Lukumaratonin edistymistä voi raportoida myös somessa. Maratonin hashtagina on käytössä perinteinen #lukumaraton

Olen sairastanut kolmatta päivää ärhäkkää flunssaa. Järjestin Twitterissä kyselyn, että mitäs sitä seuraavaksi nuhanenänä tekisi. Kysely ei varmaan olisi ollut niin tasainen, mikäli olisin antanut enemmän aikaa…

Nyt kuitenkin päätin aloittaa lukumaratonin 10.2 klo 17. En ole paljoa suunnitellut, mitä lukisin, mutta todennäköisesti taputtelen loppuun muutamia keskeneräisiä kirjoja. Aloitin kuuntelemalla Iisan Maraton-kappaleen. Käytin kohtuuttoman paljon lukuaikaa etsiessäni youtubesta ko. biisiä. Tässä kuitenkin Spotify-linkki.


20.45

Suunnilleen kolme ja puoli tuntia lukemista takana ja hyytymistä alkaa olla havaittavissa. Uskoisin sen johtuvan enimmäkseen sitkeästä flunssasta.

IMG_20170210_172239.jpg

Ensimmäisenä luin S&S:ltä tilaamani Luovaa tekstausta-kirjan. Heti tuli hirveä himo hankkia kunnon mustekynä ja alkaa harjoittelemaan.

20170210_175544.jpg

Eräs rouva Turusta (minä) kokeili tälläisiä fontteja bullet journaliinsa. Suosittelen Luovaa tekstausta-kirjaa kalligrafiasta kiinnostuneille sekä bullet journalista innostuneelle, sillä bujon sivuja on aina kiva koristaa erilaisilla fonteilla.

144 sivua

51KHqdomSpL._AC_UL320_SR214,320_.jpg

A Silent voice-mangasta olen aiemmin kirjoittanut ainakin täällä. Sain loputkin osat sarjasta puolisolta ja päätin ahmaista tähän väliin neljännen osan. Suosittelen kaikille, joilla on jonkinlaista kokemusta kiusaamisesta ja/tai erilaisuudesta.

192 sivua

IMG_20170210_184439.jpg

Kuten aiemmin mainitsin, minulta jäi kesken Tuutikki Tolosen Mörkövahti, kun Bookbeat-palvelun tilaus päättyi. Kummia tapahtuu, kun äiti voittaa matkan Lappiin ja lapsia tulee vahtimaan mörkö. Neuvokkaat lapset Hilla, Kaapo ja Maikki näyttävät neuvokkuutensa. Mutta ketkä ovat puhuva kylpytakki ja näkymätön ääni?

Kirja jäi niin jännään kohtaan, että minun on pikimmiten etsittävä käsiini sarjan toinen osa Mörköreitti.

304 sivua

IMG_20170210_202610_678.jpg

Seuraavaksi tarkoituksenani on lukea loppuun Tommi Malmquistin Joka heti olemme yhä elossa.


11.2. 17.21

IMG_20170211_093340.jpg

Niin se flunssa hyydytti tätä lukumaratoniin osallistujaa. En jaksanut lukea Malmquistin kirjaa kovin montaa kymmentä sivua, kun jo nukhadin istualtani.

Ennen nukkumaanmenoa luin Leena Kirstinän kirjoittamaa Kirsi Kunnaksen elämänkertaa. noin 50 sivua.

Tänä aamuna oli ihan mökkihöperöolo, kun en ollut käynyt ulkona lääkärireissua lukuunottamatta sitten tiistain. Siispä lähdin kirjastossa käymään. Mukaan tarttui Mörkövahti-kirjan jatko-osa, Mörköreitti.

Päivällä luin 6o sivua Laura Gustafssonin Korpisoturi-kirjaa. Kuka muuten arvaa, mihin kohtaan Helmet-lukuhaastetta se sopii?

 

Sitten rupesimmekin leipomaan pullaa. Ruuanlaitossaja ja leipomisessa hurahtikin tovi ja sitten olikin lukumaraton ohi.

Mitä lukumaratonista siis jäi käteen?

Luettuja sivuja kokonaisuudessaan 770.

Kirjoja kokonaan luettu kolme.

Kesken jäi neljä.

Mitä opin tällä kertaa lukumaratonista?

Lukumaratonia varten kannattaa tehdä lukusuunnitelma. Välillä kannattaa lukea jotain kevyempää kuten sarjakuvia. Kirjastossa käyminen ja pullan leipominen sekä flunssa ovat kuitenkin hyviä syitä unohtua lukemasta.

Seuratkaa toki vielä muiden lukumaratoneja #lukumaraton

Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi

9789513176570_original.jpg

Olen lukenut viime aikoina paljon adoptioa koskevaa kirjallisuutta. Lilly Korpiola on viestintä- ja mediaosaajan lisäksi Adoptioperheet ry:n puheenjohtaja ja kahden intialaistaustaisen pojan äiti.

Kirja alkaa perheen adoptiotarinalla. Intiasta adoptoiminen tuntuu raskaalta byrokratian takia ja monet suhtautuvat epäilevästi hiukan vanhempien lasten adoptioon. Lopputulos on kuitenkin palkitseva ja toivottu. Korpiolan lapset sopeutuvat Suomeen ja he tuovat mukanaan palasen Intiaa Suomeen.

Kirjan loppuosa on jaoteltu erinäisten adoptiota koskevien käsitteiden, kuten kiintymyssuhde, parisuhde ja sukupolvet, mukaan. Vaikkei vanhempien lasten kansainvälinen adoptio olisi omalla kohdallaan juuri se juttu, niin kirjasta saa silti paljon yleistä adoptiotietoutta.

 

Erilaisia oppaita toukan kasvatukseen

Taas on tullut luettua vauvakuumeissa erilaisia oppaita tuohon suureen elämänmuutokseen liittyen, joka tapahtuu raskaaksi tulon ja vauvan syntymän myötä. Kokoan tähän hiukan kommentteja lukemistani kirjoista.

minaenmuutu_kansi_cmyk1-200x288

Tämä kirja löytyi Turun pääkirjaston tieto-osastolta. Luettuani kirjan olisin itse luokitellut sen kaunokirjaksi. Omaeämänkerrallisessa kirjassa lasta odottava Minna Kiistala kertaa tuntojaan. Tärkeää hänelle on, ettei äidiksi tuleminen muuta hänen suhdettaan laukkuihin ja kantakaupungissa asumiseen. En nähnyt kirjassa paljoa kasvutarinaa, lähinnä itsereflektiota.

951_23_4419_X.jpg

Vauva tilauksessa – kirja oli hyvin informatiivinen paketti hauskoilla kuvilla. Amerikkalaisuus huokui kirjasta, mutta sen sivuutettua tästä kirjasta sai paljon irti.

1064_isasyntymassa_2014101013042

Isä syntymässä-kirjan lainasin siinä toivossa, jos puolisoni oilsi halunnut lukea aiheesta. Sen sijaan luin kirjan itse ja referoin sen miehelle. Kirjassa on hyviä vinkkejä, kuinka mies voi olla raskaana olevan naisen tukena raskauden ja synnytyksen aikana ja kuinka hän voi luoda suhdetta lapseensa.

9789516927469.jpg

Isäntä on sitä mieltä, että meillä käytettäisiin kestovaippoja. Siksipä lainasin kestovaipoista ja niiden käytöstä kertovan kirjan. Asia valottui, mutta uskon meidän tarvitsevan tämän kirjan omaksi, mikäli päädymme kestoilemaan.

isan_kasvatusoppi80397.jpg

Luin myös kaksi Juha T. Hakalan lastenkasvatuskirjaa, Isän kasvatusoppi ja Onnellinen lapsi. Molemmat kirjat olivat samankaltaisia. Kirjoitustyyli vaikutti amerikkalaista self help-kirjallisuutta, joissa kirjoittaja puhuttelee suoraan lukijaa. En tiedä miksi, luin toisenkin Hakalan kirjan, vaikka ensimmäinenkin ärsytti niin paljon.

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

olimme-ihan-suunniltamme.jpg

Tähänkään kirjaan en olisi tarttunut, mikäli sitä ei olisi suositeltu aiemmin muissa kirjablogeissa. Kirja kiinnitti huomion myös kauniilla kannellaan. Tuon haluan lukea!

Alku lähti kannerrellen. Opiskelijatyttö joutuu vaikeuksiin. Tarina kuitenkin alkaa avautua perheen vaikeuksia selventäessä. Tyttö ei olekaan ainoa lapsi. Mihin ja miksi sisarukset ovat kadonneet?

Kun vielä sadannen sivun paikkeilla tapahtuu yllättävä paljastus, mielenkiintoni roihahtaa. Alan ahmia kirjaa ja olisin ahminut yötä myöten mikäli puolisoni ei olisi käskenyt nukkumaan.

Päästyäni kirjan loppuun, jäljelle jäivät kysymykset: Miten tälläistä annetaan tapahtua?