Ensimakua vuoden 2019 kirjamessuista

Pidän itseäni onnekkaana päästessäni bloggaajana erilaisiin kirjallisuustapahtumiin. Tänään olin Turun kirjamessujen pressitilaisuudessa nostattamassa messukuumetta!

Tämän vuoden kirjamessuilla on oikeastaan kolme teemaa. Sen sijaan. että jatkettaisiin entiseen tapaan eri maiden teemoilla, on päätetty aloittaa poikkitaiteellisten teemojen sarja. Pääteemana on teatteri ja kaksi muuta ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset kulttuuriin ja lukutaito. Kirjamessujen ohjelmatuotantoon osallistuu kolmen messupäivän aikana 125 ohjelmatuottajaa ja kustantamoja on paikalla 43. Tuttuun tapaan Turun Kirjamessujen yhteydessä järjestetään Turun Ruoka- ja Viinimessut sekä Levymessut.

Pressitilaisuuteen oli mahdutettu paljon. Aluksi kirjamessujen ohjelmasta kertoi ohjelmajohtaja Jenni Haukio. Ruoka- ja viinimessuista kertoi projektijohtaja Tiina Heiskari. Uudenlaista lastenaluetta olivat olleet luomassa Salla Simukka ja Siri Kolu. Ilmastonmuutosteemasta puhui kirjallisuustieteen ja kirjallisuuden professori Markku Lehtimäki. Näytelmäkirjallisuudesta kertoi dramaturgi Satu Rasila ja lopuksi saimme kuulla näytteen Turun Kaupunginteatterin musikaalista Amélie.

Turun Kirjamessuilla tulee olemaan näyttävästi esillä sekä Turun Kaupunginteatteri että Suomen Kansallisteatteri. Kirjamessujen yleisö pääsee tutustumaan teatterin tekijöihin ja ohjelmistoon A-hallin Backstagella. Messujen aikana tulee olemaan myös useita keskustelutilaisuuksia teatterin tekemiseen liittyen. Myös messuyleisö saa maistiaisia tulevasta ohjelmistosta kuten Babesta tai juurikin siitä Améliesta. Mikä jännittävintä; messujen aikana kirjoitetaan ja valmistellaan upouusi näytelmä ja se esitetään lauantaina Auditoriossa.

Lukutaito näkyy muun muassa uudistetulla lastenalueella, mutta myös messuilla mukana olevilla Lukuliikke, Lukukeskus, Lastenkirjaininstituutti sekä Elinkeinoelämänkeskusliiton lukutaitokamppanjan Operaatio Ankan muodossa. Messujen perjantaina onkin tuttuun tapaan liikkeellä erityisesti koululaisia.

Mielenkiintoinen ohjelma tulee olemaan myöskin Elämäni kirjat-otsikon alla kuultavat keskustelut, joissa Jenni Haukio haastattelee muun muassa Esko Salmista, Aino Seppoa ja Seela Sellaa.

Lisäksi kirjamessuilla on luvassa muun muassa runoutta, viihdekirjallisuutta, dekkareita, erilaisia palkintojenjakoja, queer-novelleja, aforismeja, esikoiskirjakavalkadi, historiaa ja paljon muuta.

Aiempina vuosina Ruokamessujen puolella on ollut vain yksi ohjelmalava, mutta tänä vuonna niitä onkin kaksi. Tänä vuonna Saksa on mukana ensimmäistä kertaa ja pääsemmekin maistelemaan saksalaisia viinejä. Messujen ydinalueet yhdistävä palkinto Kirja á la carte – Book áa la Carte jaetaan nyt jo kolmannen kerran.

Ensi vuonna teemana onkin musiikki. Mutta katsotaan tämä vuosi ensin!

Lue lisää Turun kirjamessuista täältä.

Mainokset

Mariela Sarkima: Make up bible

Viime aikoina minulle on syntynyt halu opetella uudelleen meikkaamaan. Onneksi Youtube ja Instagram ovat täynnä tutorialeja. Harjoittelun lisäksi minulle suositeltiin myös kasvonpiirteisiin ynnä muihin lainalaisuuksiin perehtymistä.

Löysin onnekseni kirjahyllystäni vuonna 2012 ilmestyneen suomalaisen Make up Biblen. Kuvat eivät tunnu liikaa vanhentuneilta, mutta instan ja youtuben perusteella markkinoille on tullut paljon voiteita ja muita meikkituotteita, jotka pitäisi hallita.

Make up Bible on perusteellinen. Se käy läpi yksitellen kasvot, pohjan, posket, silmät, kulmat, huulet, kynnet sekä muutamia muita yksityiskohtia kuten hää- tai työmeikin. Se antaa vinkkejä, miten meikata eri muotoiset kasvot ja eriväriset silmät.

Meikkausohjeaukeamien ohessa on KÄÄK-laatikko, jossa on sama meikki virheellisesti tehtynä. Sudenkuopat olisi helpompi tunnistaa, mikäli mallit eivät ilmehtisi niin voimakkaasti kuvissa.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä perusteos meikkaamaan harjoittelevalle. Yksi parhaista neuvoista, joita sain Twitterissä on kuitenkin: ”meikkaaminen on taidetta, ei tiedettä.”

Janne Kukkone: Voro

Työkaverini suositteli Voro-sarjakuvaa. Hän oli syventynyt jo kahden osan verran ilmestyneeseen sarjakuvaan unohtaen ympäröivän maailman. Tilasinkin sitten molemmat osat vahvan suosituksen saanutta Voroa.

Lilja on kymmenenvuotias voro, jonka mentorina toimii Seamus-vanhus. Kaupungissa on myös varkaiden kilta, jolle Seamus ja Lilja ovat periaatteessa tilivelvollisia. Lilja päätyy vohkimaan uurnan, josta löytyy salaperäinen avain. Muita aivaimia jahdetessa Lilja päätyy suureen seikkailuun. Liljan tunnuslause tuntuukin olevan vaikeuksiin joutuessa: ”Voi räkä.”

Vaikka hahmoja ei olekaan piirretty realistisiksi, herää Voron maailma henkiin Kukkosen pieteetillä piirretyssä taustassa. Tuntuu kuin taustallakin toljaileville hahmoillekin olisi kirjoitettu taustatarina.

Ja tottahan tarina imi mukanaan. Valtakunnassa tapahtuu suuria, armeijat marssivat ja Lilja ja Seamus sotkeutuvat suuriin tapahtumiin, vaikka koittavatkin pysyä poissa jaloista.

Luin paksut sarjakuvat saman viikonlopun aikana. 5/5 vahva suositus.

Voro voitti myös vuonna 2016 Sarjakuva-Finlandia. Tässä Aamulehden juttu siitä. Teos on myyty myöhemmin muun muassa Ranskaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin.

Naomi Alderman:Voima

Olin nähnyt joitain lehtijuttuja tänä keväänä suomeksi julkaistusta Naomi Aldermanin Voimasta ja muistan lukeneeni Margaret Atwoodin suositelleen kirjaa. Onnekseni sain kirjan käsiini kirjaston samana päivänä palautettujen hyllystä. Pian en malttanutkaan laskea tätä käsistäni.

Tytöille ympäri maailmaa ilmestyy kyky tuottaa sähköä käsiinsä. Vähitellen voimasuhteet miesten hallitsemassa maailmassa alkavat kääntyä. Kirjassa seurataan kymmenen vuoden ajan ennen mullistusta muun muassa amerikkalaisen kaupungin pormestaria Margotia, sijaiskodissa pompoteltua Allieta, nigerialaista toimittajamiestä Tundea sekä brittiläistä alamaamaailman tuntemaa Roxya.

Sinänsä kirja muistuttaa Margaret Atwoodin 1980-luvulla julkaistua Orjattaresi-teosta, ettei alistamisen keinot ole keksittyjä. Tässä kirjassa niitä vain käyttävät naiset. Yrittääkö Voima kertoa, etteivät naiset ole sen parempia, mikäli olisivat fyysisesti voimakkaampia kuin miehet? Fyysinen voima siis korruptoi.

Kirjassa ei ole sankareita, vaikkakin Tunde osoittautuukin symppikseksi. Jokainen voi siis ajautua pahuuden polulle.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa Anneli, Amma ja Suketus.

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata

Se, että kirja on ohut, ei tarkoita, että se olisi kevyt. Märta Tikkasen 1970-luvulla ilmestynyt Miestä ei voi raiskata on vain 144 sivuinen, mutta sitäkin raskaampaa luettavaa.

Kirjan juoni on yksinkertainen. Tova raiskataan ja hän alkaa punoa kostoa. Hän aikoo raiskata raiskaajansa. Soittaessaan lakimiehelleen ja kysyessään mahdollisesta tuomiosta, hänelle nauretaan: ”Miestä ei voi raiskata!”

Tätä kirjaa pitäisi lukea muistaen, milloin se on kirjoitettu. En ole lukenut paljoa aikakauden kirjoja, mutta naisten erilainen kohtelu paistaa läpi. Haluaisin sanoa, että ajat ovat muuttuneet, mutta yhäkin on vähättely ja tytöttely naisten vaivana.

Tämä kirja ei ole kassikirja, jota voi lukea odotushuoneissa ja busseissa, kuten halusin uskoa. Tämä vaatii sulattelua.

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide

Kävin muutama viikko sitten HAMissa Ellen Thesleff-näyttelyssä, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Olin aiemmin lukenut Thesleffistä Hesarin kuukausiliitteestä. Niinpä hain kirjastosta Hanna-Reetta Schreckin Thesleff-kirjan. Schreck tekee väitöskirjaa Thesleffiin liittyen ja on perehtynyt hänen kirjeenvaihtoonsa, joten asiantuntemusta kyllä löytyy.

Jokaisen luvun avaa taideanalyysi. Kirjassa on myös useita värikuvia Thesleffin teoksista, vaikkakin ne pääsevät oikeuksiinsa vasta livenä nähtynä. Oli miten oli, taideanalyysit tuovat Thesleffin työt lähemmäksi ja nostavat hänen ammattitaitonsa esiin.’

Ellen Thesleff syntyi 1865 suomenruotsalaiseen perheeseen. Ajalleen erikoista oli, että hänen perheensä kannusti häntä pyrkimyksissä ruveta ammattitaiteilijaksi. Tuohon aikaan säätyläismiehet tekivät nk. grand tourin Euroopassa nähdäkseen maailmaa ja sivistääkseen itseään. Kertookin paljon Thesleffin perheestä, että isä vei 17-vuotiaan Ellenin grand tourille.

Ellen matkusti paljon ja oli oikea kosmopoliitti. Siinä missä Suomessa jämähdettiin kansallisromanttiseen taiteeseen, matkasi Ellen eteenpäin ja haisteli uusia tuulia Euroopassa. Erityisen tärkeä kohde hänelle oli Italian Firenze ja Muroleen kesäkoti Suomessa.

Naiseus ja ruotsinkielisyys toivat omat haasteensa Ellen Thesleffille. Monesti hänen taidettaan selitettiin naiseuden kautta ja usein suomenkielinen krittiikki oli kovempaa kuin ruotsinkielinen. Voidaan vain arvailla, miten Thesleff olisi otettu vastaan, mikäli hänen näyttelynsä olisi matkannut Amerikkaan.

Ellen Thesleff-näyttely HAMissa 26.1.2020 saakka.

Pauliina Littorin & Antti Marttinen: Kolme punaista rubiinia

Sain pyytämättä Aula & co-kustantamolta tämän kirjan ennakkokappaleen postissa. Mikäs siinä nopealukuinen kirja sopi välipalakirjaksi. Ilmeisesti kustantamo pumppaa tämän kirjan markkinointiin erityisesti paukkuja – olihan se syyskataloginkin kannessa. Kirjan takakannessa hehkutetaan: ”Nordic sunshine on uusi nordic noir”. Olisikohan kirjan julkaisutilaisuudessa selitetty tarkemmin tätä termiä.

Leo Lennox lähtee skottilaisesta sukulinnastaan Suomeen isänsä hämärää kuolemaa selvittämään. Mysteerikuolema unohtuu, kun Leo ottaa isältään jääneen liikehuoneiston haltuunsa ja alkaa pyörittää siinä pop-kulttuurin keräilyyn erikoistunutta liikettä. Kun vielä soppaan lisätään taiderikolliset, liivijengi ja kidnauppaus, on kirjassa vauhtia jo vaikka muille jakaa.

Luvut alkoivat päivämäärällä ja tapahtumapaikalla. Tosin tapahtumapaikan mainitseminen oli mielestäni turhaa, kun itse en ainakaan tiedä mainittuja Helsingin katuja. Kesken luvun saatettiin siirtyä ilman varoitusta Norjaan, joka sekoitti hiukan lukemista.

Toinen ärsyttävä asia kirjassa oli päähenkilö Leo. Hän vaikutti mielestäni suorastaan epämielyttävältä henkilöltä. Naisasioissakaan hän ei tajunnut antaa periksi, vaikka olisi pakit tulossa.

Kirja oli periaatteessa kuin dekkari kaikkine rikosvyyhteineen, mutta ei sittenkään, sillä päähenkilöä ei tuntunut kiinnostavan rikosten selvittäminen. Tätä ei kuitenkaan suosittelisi lällärikirjojen ystävälle, sen verran väkivaltaa tässä on.