Tove Jansson: Farlig midsommar

Tämä kirja on todellinen hyllynlämmittäjä! Goodreadsin mukaan Tove Janssonin Farlig Midsommar eli Vaarallinen juhannus on ollut minulla kesken jo vuodesta 2016. Siksipä jouduin aloittamaan kirjan heti uudelleen. Varmastikin yksi syy taukoon on ollut ruotsinkieli, mutta myös se, että yhdessä vaiheessa kirja oli kadoksissa pitkään ja löytyi lopulta Jyväskylästä!

Muumilaakso hautautuu hyökyaallon alle ja Muumiperhe löytää itsensä teatterista, josta on pitänyt huolta teatterirotta Emma. Muumipeikko ja Niiskuneti joutuvat muista erilleen vietettyään yön puun oksilla ja Pikku Myy ajelehtii korissa pois. Kaikki kääntyy kuitenkin lopulta hyväksi, kuten kaikissa Muumitarinoissa.

Kirjaa lukiessani pohdin, miltä juhannustaiat ja -kokko ovat vaikuttaneet ulkomaisista lukijoista. Ovatko ne näyttäytyneet yhtenä Muumien hassutuksena?

En todellakaan ymmärtänyt kaikkea lukemaani, mutta pysyin kärryillä juonesta ja tunnelmassa. Onkin sääli, että olen kirjoittanut aikanaan ihan OK arvosanan ruotsista ja lukenut yliopistoaikana ruotsinkielisiä tenttikirjoja ja nyt kieli on näin ruosteessa. Suosittelenkin ruotsin preppaajille matkaa tuttuihin Muumi-tarinoihin.

Joillekkin Muumi-kirjat voivat mennä Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.

Paperilta ruutuun lukuhaasteen koonti

paperiltaruutuun

Innostuneena kevään lukuhaasteita miettiessäni ajattelin suorittavani tämän haasteen leikitin. Varsinkin, kun minulla on hyllyssäni monia kirjoja, joiden pohjalta on tehty elokuva. Noh, luettuani haasteen ohjeita tarkemmin, ymmärsin kyseessä on lähinnä TV-sarjoihin liittyvä kirjallisuus ja kirjoihin pohjautuvat TV-sarjat. Mutta nou worries, on niitä tullut tsekkailtua!

Luin tänä keväänä ensimmäisen Tintti-sarjakuvan, Tintti Neuvostojen maassa.  Tintti-sarjakuvien pohjalta on tehty useita elokuvia, mutta itse muistan lapsuudessani Suomessakin esittettyä animaatiosarjaa. Lisää animaatiosarjasta voi lukea mm. tästä Wikipedia-artikkelista.

Kuten haastetta emännöimässä olevassakin Karvakasan alta löytyi kirja-blogissakin vinkattiin, myös muumi-kirjat lasketaan mukaan.  Haasteaikana luin Muumikirjoista Taikatalvi- ja Muumipappa ja meri-kirjat.

Mietin myös, lasketaanko haasteeseen mukaan esimerkiksi kirja, joka kertoo tv-sarjan teosta kuten Gilmoren tytöistä tutun Lauren Grahamin Talking as fast as I can.

19ATWOOD3-master315-v2

Viime aikoina olen töllännyt HBO Nordicilta Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin (19845 alkup. 1986 suomennos) pohjautuvaa Handsmaid’s tale-sarjaa. Itse kirjan löysin onnekkaana sattumuksena Turun Kirjakahvilan vaihtohyllystä – ruotsinkielisenä toki, mutta kyllähän se niinkin menee. Jos dystopiat kiinnostavat, suosittelen tätä sarjaa lämpimästi!

Voisin myös laskea mukaan Madventures Maailmanselitys-kirjan, jonka luin joulukuussa. Kyllähän se liittyy TV-sarjaan ja olen katsonut myös viime aikoina Nelosella pyörivää ja Ruudusta löytyvää Madcook-sarjaa.

Vaikka luin ihmeen vähän TV-sarjoihin tai kirjoihin liittyviä kirjoja, niin luin monta kirjaa, joista toivoisin filmatisointia!

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

9789510364154_frontcover_final_original.jpg

Tartuin klassikkohaasteeseen, kun haasteen loppumiseen on enää alle kaksi viikkoa. Tarkoitukseni oli lukea keskeneräisenä kotona lojuva Tove Jansssonin Farlig midsommar ja harjoitella ruotsia, mutta kirja oli karannut jonnekin. Siispä kirjastoon ja lainasin sieltä Tove Janssonin Muumipappa ja meri, jonka nimi vie kummasti Hemigwayn Vanhus ja meri-kirjaan, jota en surukseni ole lukenut.

Muumipappaa vaivaa levottomuus, joka ei meinaa lakata. Koko perhe seilaa Seikkailu-veneellä saarelle, jonka majakanvartijaksi Muumipappa ryhtyy. Mammaa vaivaa koti-ikävä, mutta hän koittaa peittää sen papalta. Muumipeikko kokeilee hetken asua ulkona poissa vanhempiensa jaloista ja käy öisin katsomassa myrskylyhdyn loistessa merihevosia ja Mörköä. Pikku Myy tuntuu sopeutuvan joka paikkaan.

Kirjan teeman luulisi äkkiseltään olevan keski-ikäisen miehen levottomuus ja se, että koti tuntuu enemmän kodiltaa vasta, kun on käynyt kaukana. Kuitenkin mielestäni Muumipeikon yölliset seikkailut ansaitsevat tulla tarkastelluiksi. Mörköä karsastetaan jo kirjan alusta saakka. Möröllä ei ole koskaan ollut ystäviä. Oman teoriani mukaan Mörkö yrittää hymyillä, mutta hänen hymynsä näyttää ennemminkin irvistykseltä. Muumipeikkoa kiehtoo kauniit merihevoset, jotka kuitenkin tuntuvat pilkkaavan häntä. Vasta kirjan lopussa Muumipeikko ymmärtää, ettei Mörkö tule hänen luokseen myrskylyhden takia, vaan ystävyyden.

Annoin kirjalle Goodreadsissä viisi tähteä, sillä mielestäni tämä on ajaton klassikko. Kirja sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta, käännöskirja, suomalainen klassikkokirja ja kirja, jossa kukaan ei kuole.

Jokken kirjanurkka vertaa merihevosia Niiskuneitiin.

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista pelkäsi pienenä kalastajaa. 

Ei vain mustaa valkoisella-blogissa Tiina näkee kirjan melankolisena ja filosofisena.