Haemin Sunim: Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa

73689_455971514890_5398684_n
Marraskuussa 2010 otettu tatuointini muistuttaa Thaimaassa saaduista opeista.

Ollessani vaihdossa Bangkokissa kesälukukaudella 2010, osallistuin kerhoon, jota veti buddhalainen munkki. Munkki ei ikävä kyllä puhunut paljoa englantia, mutta kaverini asuntolastani oli kerhossa ja referoi tarvittavan tiedon. Tuolloin tuli istuttua paljon lattialla niin, että jalat ja takamus puutuivat ja muun muassa skannattua kehoa meditointiharjoituksissa.

Palattuani vaihdosta aloin tutustua enemmän niin muodikkaaseen minffullnesiin ja erilaisiin joogamuotoihin. Olin joskus opintojeni alussa kokeillut astanga-joogaa, mutta ilmeisesti fyysinen jooga ei ole parasta itseltään paljon vaativalle.

Tätä nykyään suurin osa kokemastani stressistä muodostuu lähinnä hyvistä asioista. Liiankin monet neuvovat karsimaan tekemisiäni. Mutta vaikka tekisin vain yhden asian päivässä ongelmana on, että vaadin itseltäni liikaa. Meditointi ja jooga ovat vähitelleen auttaneet minua huomaamaan, että minä itse olen vaatimassa itseltäni eniten.

Asioita-jotka-huomaa_kansi_72dpi

Tämän pitkän alustuksen jälkeen oletan, että teillä on käsitys siitä, miksi halusin ehdottomasti lukea korealaisen munkin, Haemin Sunimin, kirjan. Johdannossa suositellaan lukemaan kirjaa vähän kerrallaan, jotta voi työstää kirjoituksista heränneitä ajatuksia.  Kirja sopii siis loistavasti mukaan kassiin esimerkiksi bussissa luettavaksi.

Sunim alkoi jakaa ajatuksiaan Twitterissä ja Facebookissa. Kirja on koottu hänen vastauksistaan ja ajatuksistaan. Vastaukset on jaettu kahdeksan luvun alle, joiden alussa Sunim kertoo omakohtaisen esimerkin aiheeseen liittyen. Viides luku hämmensi minua. Munkki kertomassa ensirakkaudestaan. Juuri tuo mahdoton rakkaus, joka oli kyseessä, opettaa meitä kuitenkin eniten.

Vahva suositus tälle kirjalle. Uskon, että jokainen löytää siitä jonkin ajatuksen, jonka avulla parantaa elämäänsä.

Lopuksi suosituksena rentoutumisharjoituksiin Headspace, jota voi käyttää sekä selaimessa että mobiililaitteella.

 

Mainokset

Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus

hyv_hiljaisuus_2

Postiluukustani tupsahti liiankin pitkä aika sitten arvostelukappale Outi Ampujan kirjasta Hyvä hiljaisuus. FT Outi Ampuja on tutkinut hiljaisuutta ja ääniympäristöjä. Astuinkin siis itselleni tuntemattomalle alueelle, vaikkakin minusta on tullut aikojen saatossa hiljaisuuden ystävä.

Ampujan kirjaa varten käyttämä aineisto perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) ja Svenska litteratusälloskapet i Finlandin (SLS) hiljaisuus-aiheiseen keruukilpailuun. Keruuseen vastasi 320 eri-ikäistä suomalaista eri puolilta maata. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli suomenkielisiä ja loput ruotsinkielisiä. Vanhin vastaaja oli syntynyt vuonna 1917 ja nuorin 1990-luvun alussa. Suurin osa vastaajista oli naisia ja kaksi kolmasosaa yli viisikymmentävuotiaita.

Ampuja on jakanut kirjan kymmeneen osaan, joissa hän pureutuu hiljaisuuden eri ulottuvuuksiin. Aluksi hän kirjoittaa hiljaisuuden historiasta sekä analysoi hiljaisuutta nelikentän avulla. Hiljaisuus mielletään usein luontoon kuuluvaksi. Kolmannessa luvussa tutkitaankin hiljaisuuden paikkoja. Hiljaisuus on myös voimavara, jota käsitellään neljännessa luvussa. Itsekin olen todennut tarvitsevani säännöllisin väliajoin yksinoloa ja rauhaa. Viidennen luvun, traagiseen hiljaisuuteen, liittyy muun muassa sodan äänet ja vaikenemisen kulttuuri. Muutenkin lukujen nimet kertovat paljon sisällöstään: hiljaisuus on laastari suruihin, elämänmakuinen hiljaisuus, hiljaisuuden tulevaisuus, vaatimaton puuovi ja teoksen summaama äänen viileä sisarpuoli.

Teos on tervetullut kannanotto nykyajan hektiseen elämään, varsinkin hyvinvointikirjallisuuden suosion ollessa kukkeimmillaan. Suomen matkailuvaltti on pitkään ollut luonto. Ulkomailla käydessäni, varsinkin suurkaupungeissa, vierastan vuorokauden ympäri jatkuvaa meteliä ja suuria ihmisjoukkoja. Onkin hyvä muistaa välillä pysähtyä.

Hal Elrod: Aamun ihme. Miten yksi tunti päivässä voi muuttaa elämän.

aamun-ihme

Olin kuullut Aamun ihmeestä lähinnä amerikkalaisten youtube-videoiden kautta. Monet bullet journal-videoiden käyttäjät esimerkiksi Boho Berry  vannovat sen nimeen. Siksi päätin lainata Hal Elrodin kirjan ja katsastaa, onko hypetetystä menetelmästä mihinkään.

Ensinnäkin kirjasta en voi sanoa nauttineeni. Idea on hyvä, mutta name droppailu ja mainostaminen on todella ärsyttävää. Kirja on helppolukuista self help-kirjallisuutta, jonka lukaisee silmät ristissä iltalukemisena.

Kun nyt kirjan heikkoudesta eli myyntipuheista on päästy yli niin selvitetään hiukan tätä Aamun ihmettä eli Miracle morningia. Elrod kertoo kirjassaan kohdanneensa elämässään kaksi suurta vastoinkäymistä: autokolarin, jonka seurauksena miltei menetti kävelykykynsä ja  henkilökohtaisen konkurssin. Masennuksen kourissa hän päätti alkaa kehittää itseään. Kun ei muuhun aikaan päivästä tuntunut olevan tarmoa, jaksamista tai aikaa hän päätti alkaa heräämään aikaisemmin ja muuttaa elämänsä kukonlaulun aikaan.

Pelkkä aikaisin herääminen ei Elrodin mielestä tietenkään riitä. Hän luettelee kuusi hengenpelastajaa

  1. Hiljaisuus
  2. Vahvistuslauseet
  3. Visualisointi
  4. Liikunta
  5. Lukeminen
  6. Kirjoittaminen

Hiljaisuus voi tarkoittaa meditointia, mindfullnessharjoitusta, rukoilua jne. ihan sama mitä tekee, kunhan istuu vähintään minuutin hiljaisuudessa. Vahvistuslauseet olivat minusta kaikein amerikkalaisin ja oudoin osio. Aamun ihmeen harjoittajan tulisi laatia itselleen positiivinen motivaatiolause ja toistella sitä ääneen muutamia minuutteja päivittäin. Kun siihen uskoo se toteutuu ja sitä rataa. Visualisointi tarkoitti tulevan päivän positiivista visualisointia. ”Soitan puheluita ja ne sujuvat hyvin.” Liikunta herättää kehon ja on terveellistä. Lukemisella ei tarkoiteta, mitä tahansa lukemista vaan nimenomaan self help-kirjallisuutta tai muuta itseään kehittävää kirjallisuutta. Itse näkisin, että tässä kohtaa voisin lukea myös tentti- tai tutkimuskirjallisuutta. Kirjoittamiseen kuuluu päiväkirjan, kiitollisuuslokin tai muun sellaisen kirjoittaminen, jonka avulla käydään läpi opittua.

Mitä tästä jäi käteen?

Harvemmin olen viettänyt kiireisiä aamuja, koska olen aina tottunut heräämään vähintään kaksi tuntia ennen kuin jossain tarvitsisi olla. Nyt kuitenkin aloin heräämään kuudelta eli vähintään tuntia ennen normaalia. Aamulla en tosin voi jumppailla ja kolistella kotona, kuten Elrod tekee, mutta keväämmällä ajattelin aloittaa aamuni kävelylenkillä. Yritin visualisointia ja vahvistuslauseita, mutteivat ne minulta luonnistuneet. Sen sijaan lukemisen ja kirjoittamisen, johon olen viime aikoina ollut liian väsynyt iltaisin, olen siirtänyt aamuun. Aamulla on vähemmän ihmisiä hereillä, niin ei myöskään sähköposti- ja somenotifikaatiot pomppaa koko ajan silmille.

Voit tutusta lisää aiheeseen Miracle morning-sivustolla, jossa on tietysti kaikkea maksullista.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

Rachel Brathen: Yoga girl

20170130_175048.jpg

Rachel Brathen kertoo kirjassaan Yoga girl oman tarinansa, kuinka hän kehittyi tukholmalaisongelmanuoresta tasapainoa tavoittelevaksi joogaopettajaksi Aruballa. Lukujen välillä on eri ohjeita erilaisiin joogaharjoitteisiin.

Kirjan kuvituksena on paratiisimaisia maisemia Arubalta, joissa Brathen on eri jooga-asennoissa, suppaamassa tai meditoimassa. Liian monessa asenossa, kuten myös kannessakin, Brathen seisoo käsillään, jolloin reaktioni on lähinnä ”huh huh, itse en tuohon pystyisi.”

Brathenin polku joogassa on ollut hiljentymisestä dynaamiseen harjoitteluun ja siitä tasapainoa kohti. Ilmeisesti hän on tietämättään karismaattinen henkilö, koska on aina uusien luennointi-, opetus- ynnä muiden mahdollisuuksien edessä ihmeissään.

Kirja kannustaa kokeilemaan joogaa, mutta muistuttaa sekä dynaamisen että rauhallisen harjoittelun tarpeellisuudesta.

Talvi-iltain maraton

talvi-iltain

12 -13

Tällä kertaa en aloittanut lukumaratoniani Iisan Maraton-kappaleella, sillä minulla oli kiire lenkille. Kävellessäni kuuntelin 41 minuuttia Miika Nousiaisen Juurihoito-äänikirjaa. Kirjan päähenkilö tempautuu mennessään hampaiden juurihoitoon ihan sukujuurihoitoon.

13-16.00

kansi_762

Tsekkasin bolognese-reseptin Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan 400g Parhaat jauhelihareseptit kirjasta. Resepti on loistava, sillä siihen tulee jauhelihan lisäksi mm. kasviksia, punaviiniä ja pekonia. Puolet kastikkeesta menee seuraavana päivänä lasagneen.

16-20

maamme.jpg

Lukaisin kaksi ohutta kirjaa adoptiosta, jonka jälkeen pureuduin Itsenäisen Suomen kulttuurihistoriaan. Löysin kirjasta myös paljon omaan tutkimukseeni sopivia lähteitä ja tietoa. Kirja sopii tietokirjalukuhaasteen kohtaan yksi suomalainen tietokirja ja Helmet-lukuhaasteen kohtaan Suomen historiasta kertova kirja. Tämä kirja oli myös Finlandia-ehdokkaana viime vuonna.

9789523212084.JPG

Sanna Wickströmin kirja Hyvän elämän reseptit sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan kirja lisää hyvinvointiasi. Kirjoitin muistiin muutamia ajatuksia, joita se herätti:

  • Elämme suurimman osan elämästämme arjessa.
  • Se ruoho on vihreämpää, jota kastelet.
  • Totuutta ei voi vangita yhdeksi.

20-22.30

Sitten tulikin muutama kaveri käymään sunnuntai-illan ratoksi ja ennen nukkumaan menoa katsoimme puolisoni kanssa Ashens-youtube kanavan hassuuksia. Tässä yksi videoista, joita katsoimme.

Ehdin aloittaa ennen nukkumaan menoa sängyssä Miia Kankimäen Asioista, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin-kirjaa. Se sopii mielestäni useampaankin kohtaa Helmet-lukuhaastetta, mutta siitä lisää myöhemmin.

9.44

Nyt on aamu jo pitkällä ja totesin, että minun on pakko tehdä hommia. Mutta tehdäänpä kuitenkin koonti lukumaratonista:

Luetut kirjat:

Maarit Peltoniemi-Ojala: Oma lapsi – vihdoinkin 136 sivua

Pelastakaa lapset ry: Matkalla perheeksi – opas adoptiovanhemmille 77 sivua

Kaartinen, Salmi & Tuominen: Maamme – itsenäisen Suomen kulttuurihistoria. 494 sivua

Sanna Wickström: Hyvän elämän reseptit. 295 sivua

Miia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömänn nopeammin. 38 sivua.

Yhteensä 1040 sivua.

Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

IMG_20160627_200107

Tätä kirjaa on jonotettu kirjastosta. Itse en paljoa seuraa muotiblogeja. Koska kirjan takana on Hannele Lampela, suositun Rakkaudella Hannele-blogin kirjoittaja, luulen sen olleen osasyynä kirjan suosioon.

Moni tuskailee täyden vaatekaapin kanssa, josta ei löydy mitään päällepantavaa. Vaatteiden lahjoittaminen tai kirppikselle vieminen ja uusien ostaminen on ikuinen limbo. Lisäksi heräteostokset saavat täydellisen vaatekaapin metsästäjät ottamaan lainaa tai kulutusluottoja, joissa ei ole pidemmän päälle mitään järkeä.

Totta kai kirjassa on luettelo niistä must-vaatteista, jotka ovat vaatekaapin peruspilarina, joiden ympärille tyylikäs leidi rakentaa asukokonaisuutensa. Jos minulla tosiaan olisi luettelon verran vaatteita olisi aamuinen vaatteiden valinta helpompaa (ja pyykkipäivä paljon useammin!).

Kirjassa ei kerrota pelkästään täydellisen vaatekaapin metsästyksestä vaan myös siitä, miten tulla tuhlaajasta säästäjäksi ja miten pitää kuukauden kauneuskuuri (liikunta, riittävä vesi jne.)