Muista blogeistani.

blog.jpg

Kerroin aiemmin toisesta blogistani, Ei pulla tapa, jossa kerron kamppailusta elämäntapamuutoksen kanssa. Blogissa kerron reteesti onnistumisista ja epäonnistumisistani.

Toinen mieltä ylentävä projektini on ystäväni häissä avustaminen kaasona. Siispä kirjoitan myös Turkoosi kaaso-blogia, jotta voisin jakaa tietouttani ja kokemustani häiden ynnä muiden juhlien järjestämisestä.

Kohti unelmaduunia-blogi on perustettu akateemisten työttömien kurssin blogiksi, johon minä ja muutama muu kurssilainen kirjoitamme ajatuksia, joita syntyy kurssin aikana. Sitä en ole paljoa jaellut ympäriinsä, kun ko. blogi on niin lapsenkengissä vielä.

 

Jalkanen & Pudas: Kirjablogikirja. Rivien välissä.

20160327_181318

Olin viime viikolla alani tutkijakonferenssissa pitämässä esitelmää. Eräs tutkija kertoi tutkivansa lukemista kokemuksena ja kirjaa esineenä. Kysyin häneltä, onko hän huomioinut kirjabloggaajat. Mainitsin tutkimuksesta myös kirjabloggaaja-yhteisölle ja minun käskettiin suositella Kirjablogikirjaa tutkijalle.

Halusin itsekin uppoutua kirjabloggaamisen maailmaan. Katsoin ensin Adlibriksestä, josko olisin tilannut kirjan omaksi, mutta hinnan huimatessa päätä, käännyin kirjaston puoleen.

Kirjainten virrassa-blogin Hanna Pudas ja Lumiomena-blogin Katja Jalkanen lyöttäytyivät yhteen ja kirjoittivat kirjabloggaamisesta kirjan. He lähettivät kyselyn kirjabloggaajille, kustantamoille sekä muutamille blogia pitäville kirjailijoille ja selvittivät kirjablogiskeneä Suomessa. Aiemmin on kirjoitettu muun muassa lukupiireistä, blogeista yleisesti ja muotibloggaajista. Kirjablogeista ei ole kirjoitettu aiemmin Suomessa.

Joku saattaisi verrata kirjablogeja kirjallisuukritiikkeihin tai internet-lukupiireihin. Siinä missä kritiikkiä kirjoitetaan kiireellä ja maksusta, kirjabloggaajat makustelevat lukemaansa ja jättävät kirjoittamatta, mikäli homma tökkii. ”Oikeissa” lukupiireissä puidaan myös kirjan juonta, mutta kirjabloggaajat vähintäänkin varoittavat juonipaljastuksista, jolleivat ihan välttele niitä.

Kirjamaailmassa kirjablogit otetaan vakavasti. Blogien kirja-arvioita käytetään mainonnassa ja Blogistanian palkintotilaisuus on pidetty Helsingin Akateemisessa. Kutsutaanpa bloggaajia samoihin tialisuuksiin kuin median väkeä.

Eniten minua jännittää bloggaamisessa se, kuinka paljon suomalaiset kirjailijat lukevat kirjablogeja. Minulle lukijat ovat pelkkiä numeroita kävijälaskurissa varsinkin, kun niin harva jättää merkkinsä kommenttiboksiin.

Kirjabloggaajien yhteisö koostuu siis erilaisista tempauksista ja miittingeistä, mutta myös kirjallisesta avunannosta. Esimerkiksi juuri tämän kirjan mainitseminen, kun halusin auttaa toista tutkijaa.

Kaksi tapaa sanoa se somessa

Kuva: Prisma
Kuva: Prisma

Luin viikonloppuna kaksi kirjaa, jotka tutustuttavat lukijansa someen ja lukemiseen: Katleena Kortesuon Sano se someksi 1 ja Miki Toikkasen ja Noora Kanasen Blog by the book.

Kirjat eroavat niin värimaailmaltaan kuin viestiltäänkin. Sano se someksi on mustakantinen eikä siinä ole kuvia. Viesti on tekstisssä ja siinä, miten sitä käyttää. Kortesuo esittelee erilaisia somen muotoja, ja kertoo, kuinka niitä tulisi fiksusti käyttää.

Kuva: Lukulamppu
Kuva: Lukulamppu

Blog by the book on väreillä kyllästetty ja sen viesti on, että bloggaajan tulee loistaa taidokkaasti otetuilla kuvilla. Kirjassa on paljon toistoa. Aluksi se kertoo blogien historiasta ja käytänteistä. Suuri osa kirjoista on varattu erilaisten suomalaisten lifestyle- ja muotibloggaajien esittelyyn.

Kortesuon kirja on selkeästi ammattilaisille suunnattu, jotka luottavat tekstisisällön voimaan. Sen sijaan Toikkasen ja Kanasen kirja maalaa kuvan iloisesta blogimaailmasta toiston avulla nuoremmalle harrastelijalukijakunnalle, jotka haaveilevat bloggaamisesta ammattina.

Itse pidin Kortesuon kirjasta enemmän, mutta olenkin itse tekstipohjaiseen ilmaisuun luottava henkilö. Kortesuo kertoi, miten asiat ovat eikä jäänyt junnaamaan paikalleen.