Novellihaaste 2

novellihaaste2_banner1_500px.png

Taas pääsen kokeilemaan, saisinko suoritettua lukuhaasteen.

Ensimmäinen osa on perinteistä kirjanpitoa osallistuneista bloggaajista ja luetuista novelleista. Osallistua voi yksinkertaisesti ilmoittautumalla, eli jättämällä kommentin tähän postaukseen, ja vuoden päästä ilmoittamalla oman koontipostauksen tai listan luetuista novellilukumääristä per kirjailija, koska tällä kertaa selvitämme luetuimmat kirjailijat.

Toinen osa on valinnainen ja keskittyy novelleista kirjoittamiseen. Osallistuja voi kiinnostuksensa ja voimiensa puitteissa peukuttaa novellia osana laajempaa kirja- tai novelliarviota. Peukutus on muusta tekstistä selvästi erotettu lyhyt myönteinen suositus, jonka tarkoitus on kannustaa ja motivoida muita tarttumaan novelliin. Lyhyt tarkoittaa noin kolmea virkettä. Yksi peukutus voi koskea vain yhtä novellia.

Tarkemmat ohjeet voit lukea Nipvet-blogista.

Minulla onkin ollut sopivasti lukupinossa odottamassa Juhani Karilan Omankrotiilin kuolema ja Turun yliopiston Tieteiskulttuurikabinetin novellikokoelma Spekulatiivinen Turku. Uskon myös vakaasti selviäväni tästä haasteesta, koska aikaa on miltei vuosi.

Mainokset

Magdalena Hai & Hanna Matilainen (toim.) – ROCKNOMICON

rocknomicon
Kansi: Magdalena Hai

Marraskuussa sähköpostiini kolahti tiedote ja arvostelukappale sähköisessä muodossa Osuuskumman tiedottajalta. Tallensin e-kirjan Google kirjoihini, josta lueskelin sen rauhalliseen tahtiin.

Kirjoittajina antologiassa ovat osuuskummalaiset Maija Haavisto, Jussi Katajala, Tarja Sipiläinen, Juha Jyrkäs, Markus Harju, Magdalena Hai, Janos Honkonen ja Shimo Suntila. Vierailevina tähtinä legendaariset Sari Peltoniemi ja J. Pekka Mäkelä.

Antologian kirjoittajia ovat inspiroineet bändit kuten Peer Günt, Twisted Sister, Eluveitie, Satyricon, Danzig, The Almighty, Annihilator, Strops ja Haeritici7o74.
ROCKNOMICON on kiitos ja kunnianosoitus raskaalle rockille ja heavy metalille.

Kirja on kuin mikä tahansa kunnon rock-keikka alkaen alkujuonnosta päättyne encoreen. Osa biiseistä..tai siis tarinoista ei napannut minua niin paljo. Nostan ohessa muutamia kovimmin iskeneitä novelleja.

Maija Haaviston Perjatai-illan huumaa on kunnianosoitus pitkätukka rockille/heville ja kuvaa ansiokkaasti nuoren mielenmaisemaa. Se kertoo myös siitä, kuinka Alice Cooper muun muassa antoi luvan nuorille cis-pojille ja -miehillekäyttää kajalia menettämättä miehisyyttään.

Parhaiten mieleeni jäi Jussi Katajalan Rock’n roll ei kuole koska, jossa päädytään herättämään henkiin vanhoja rokkareita rakkauden tähden. Kyseinen tarina piti otteessaan tiukasti kuin pahimman glamrockkarin nahkahousut.

Tarinoiden välissä on lyhyitä välispiikkejä. Hauska idea oli myöskin, että kirjan loppuosan kirjoittajaesittelyssä kerrottiin myös heitä innostaneesta musiikista. Varmasti kirjasta saisin enemmän irti, mikäli olisin enemmän musiikki/rockhifistelijä.

Kirjan voi lukea sähköisenä mm. Elisa Kirjassa tai tilata paperisena Osuuskumman verkkosivuilta.

Tätä kirjoittaessa kuuntelin mm. CMX:ää ❤

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua

9789510409831_frontcover_final_medium

Koska lukupinoni on loputon, otin toisenkin ohuen kirjan. Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua koostuu lyhyistä tarinoista. Ensimmäisessä osassa tarinat ovat vain sivun mittaisia ja myöhemmin ne ovat pidempiä tai jopa lyhyempiä. Silti lyhyeenkin tekstiin mahtuu paljon tarinaa ja tunnetta.

Peili heijasti miehen, jota nainen käsitteli kuin nyljettävää eläintä, hinkkasi tahmenevaa litkua vimmoissaan vasten kaljua koko kämmenensä leveydeltä ja kaikella vartensa voimalla. Lämpö päälaella kääntyi kuumuudeksi, se poltti jo

– Oiiiiii, mies henkäsi korkealta.

-Nngggghhh, ynisi nainen matalammala. 

Miehen kalju syttyi tuleen.

Kokoelmasta kumpuaa kokeilevaisuus. Mykkänen totesikion Helsingin kirjamessujen bloggaajabrunssilla absurdien tarinoiden liikuttavan häntä enemmän kuin realististen.

Kaikkein mielenkiintoisimpia tarinoita oli Krista Kosonen-trilogia. Suurimmaksi osaksi kuvitteelliset näyttelijä Krista Kososen kohtaamisesta kertovat tarinat tuottivat minulle hiukan myötähäpeää. Johtuiko se siitä, että henkilö oli aito ja Kosonen on lukenut tarinat.

Muutoin kirja on nokkela kokoelma herkkupaloja, joita nauttii mielellään useampaankin otteeseen.