Loppuvuoden luetut

Käyn tässä lyhyesti läpi tämän vuoden lopulla luettuja kirjoja ja lukusuunnitelmiani. 

Olen viime aikoina pohtinut kirjablogimaailman vaihtumista kirjainstamaailmaan. Lukeminen on kyllä sujunut viime aikoina, mutta ajatusten kirjoittaminen paperille on ollut tahmeaa, koska olen halunnut jo tarttua seuraavaan kirjaan. Olen ajatellut alkaa kirjoittamaan pidempiä arvioita paperiseen lukupäiväkirjaan ja Goodreadsiin.

Kirjagramiksi kutsutussa kirjainstaajien maailmassa on kauniita kuvia ja blogitekstin mittaisi (melkein) ajatuksia kirjoista. Itse olen kuitenkin huono ottamaan kuvia ja vielä huonompi kirjoittamaan nakkisormillani instaan pitkiä tekstejä. Kuitenkin näyttää siltä, että kirjat ovat yhä enemmän menossa instaan. Mitä mieltä te olette? Pitäisikö minun kokeilla enemmän kirjagramia?

Noora Vaarala & Anton Vanha-Majamaa (toim.): Television lapset

Näin tämän esseekokoelman kuvan jossain päin somea ja varasin sen heti itselleni kirjastosta. Kiinnostukseni heräsi, kun kirjassa oli essee Pasila-animaatiosta. Luin innolla miltei kaikki kokoelman kaksitoista esseetä. Iloa minulle tuotti somessa seuraamani Tiia Rantasen Ei tartte auttaa-Kummeliessee. Mikäli kaipaat ilolla tuotettua esseetä elämääsi tartu tähän!

Plus-sized Elf 3&4

Olen kirjoittanut aiemmin tästä ilahduttavasta haaremimangasta täällä. Sarjan kolmas ja neljäs osa jatkavat samaa kohellusta. Mukavaa kevyttä lukemista ennen nukahtamista.

Mari Veitola: Toisinpäin

Olen tänä vuonna kuunnellut äänikirjoja enemmän kuin koskaan. Etsin kirjoja nimenomaan kirjailijan itsensä tai jonkun muun hyvän lukijan lukemana. Veitola lukee itse toisen kirjansa, jossa hän normaalista poiketen vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin. Tämä on siis kuin pitkä ystävänkirja ääneenluettuna. En tiedä miten toimisi normaalisti luettuna.

Sita Salminen: Lupa

Kuten olette varmaan jo tottuneet selitykseeni: luen asioita, joita minulle suositellaan somessa. Seuraamani somepersoona, Sita Salminen, julkaisi marraskuun lopussa eroottisen novellikokoelman. Kirjoitin tästä pitkän artikkelin Lumooja-lehteen. Novellit ovat jakaneet mielipiteitä, mutta minä tykkäsin. Kirjassa on paljon monimuotoisuutta ja se antaa kaikille luvan nauttia.

Goodreadsin lukuseurannan mukaan olen lukenut tänä vuonna 82 kirjaa. Tavoitteena oli lukea kirja viikossa, joten olen päässyt hyvin tavoitteeseeni. Todellisuudessa olen lukenut paljon enemmän, sillä olen tänä vuonna ollut Sarjakuva-Finlandian esiraadissa. En ole merkinnyt Goodreadsiin tätä tehtävää varten lukemiani kirjoja, sillä koen sen jotenkin spoilaavan tehtävääni. Tällä hetkellä sarjakuvia on minulle lähetetty noin viisikymmentä.

Enkä edes ala laskemaan ammattikirjallisuutta.

Mitä sitten ensi vuonna. Viime vuonna otin normaalia pienemmän lukutavoitteen, koska halusin lukea pakottamatta. Koska määrä täyttyi noinkin helposti, voisin aloittaa uuden vuosikymmenen ottamalla tavoitteeksi sata kirjaa, aivan kuten viime vuonnakin.

Erkka Mykkänen (toim.): Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista.

Luin aikana pian Toinen tuntematon-kokoelman jälkeen Jatkuu!- novellikokoelman. Pakostakin jäin vertailemaan kokoelmien eroja. Siinä missä Toinen tuntematon keskittyy ammentamaan Tuntemattomasta sotilaasta, on Jatkuu! ottanut kohteekseen useampia suomalaisia klassikoita.

Verrattuna Toiseen tuntemattomaan Jatkuu!-teoksen eduksi on nähtävä kirjoittajien esittely tekstien alussa. Jokainen kirjoittaja valoittaa suhdettaan valitsemaansa klassikkoon, joka syventää lukukokemusta.

Varmastikin olisin saanut enemmän irti teoksesta, mikäli olisin lukenut aiemmin lähtökohtana toimineet klassikot. Nyt kirjan tekstit näyttäytyivät minulle itsenäisinä teoksina, joiden viiittauksia en ymmärtänyt. Tosin mielenkiintoinen tulkinta sai minut kiinnostumaan useammastakin klassikosta. Mikäli tälläinen antologia saa edes yhden tarttumaan alkuperäiseen klassikkoon, on se mielestäni tehnyt tehtävänsä ja onnistunut.

Pakko vielä mainita, että kirja on tehty erityisen käsiin hyvälle tuntuvasta materiaalista. Sellaisesta, jota bibliofiili tykkää silitellä ja haistella.

Toinen tuntematon

WSOY ja viestintätoimisto Ellun kanat tekivät Suomi100-teon ja kutsuivat joukon kirjailijoita kirjoittamaan lihaa luiden ympärille Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa mainituille naisille. Syntyi 22 kirjailijan kynäilemä kudelma vahvoista naisista sodan melskeessä.

Ikäväkseni kirjan luettuani luin myös Parnasso-lehdessä olleen arvostelun. Julia Pajusen arvostelu on niin tarkka, etten usko itse saamaan yhtä monitahoista tulkintaa puristettua itsestäni. Pajunen huomauttaa muun muassa, että vaikka kirja haluaakin tuoda Linnan teokseen naisnäkökulmaa, ei se läpäisisi Bechdelin testiä. Jokaisessa tarinassa naiset puhuvat, ajattelevat tai toimivat mielesssään sukulainen, rakastettu tai joku muu sodan keskellä. Tuntuu kuin naisten toimintaa rytmittäisi suhde tuohon sotaan hukkuneeseen mieheen.

Pian novelleja lukiessa oppii pastorin käynnin tarkoittavan läheisen kaatumista. Joiltain osin novellit toistavat itseään, vaikka läheisen kaipaus ja ikävöinti olivat varmastikin monilla päällimmäisinä tunteina sodan aikaan.

Pajusen mielestä kaikkein rohkein avaus on Hanna Weseliuksen kaksiosainen novelli, jonka kuvaukseen on otettu mukaan lapsenlapsen kuvaus nykyhetkessä. Tunnen itseni tyhmäksi, sillä en tajunnut novellin ideaa ennen kuin luin Pajusen kiitokset siitä.

Tämä novellikokoelma sopii novellihaasteennovellihaasteen näkökulma-kohtaan, sillä se tuo uutta näkökulmaa Tuntemattoman sotilaan tarkasteluun. Aina suhde Linnan hahmoihin ei ole positiivinen. Muun muassa Katja Kettu kuvaa novellissaan tapahtumia valloitettujen näkökulmasta.

Haluaisinkin nähdä tämän teoksen oheislukemisena kouluissa alkuperäisen Tuntematton sotilaan ohella.

Suomalaisia saunanovelleja

Olin onnistunut unohtamaan novellihaasteen.  Onneksi sain arvostelukappaleen Aviadorin syyskuussa ilmestyneestä suomalaisia saunanovelleja-kokoelmasta.  Aivan kuten kirjan kannessakin seisoo kyseessä on saunaan liittyvien novellien kirjo Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen. Osa novelleista oli tilaustöitä osa valmiita.

Luin kokoelmaa iltapuhteella. Novellien pituudet olivatkin suurimmaksi osaksi sen pituisia, että sen lukaisi ennen nukahtamista. Muutamia poikkeuksia oli. Hannu Salaman novelli Näkymä kuivaushuoneen ikkunasta oli ylipitkä ja liian suuri osa siitä käsitteli muuta kuin saunomista. Mielestäni onnistunut novelli kiteyttää lyhyeen mittaansa oleellisen.

Novellihaasteen suhteen pokkaan tästä paikka-osion. Suomalaisia saunanovelleja on hyvä koonti suomalaisille tärkeästä paikasta eli saunasta. Plussaa siitäkin, että kirja on onnistuttu pitämään sopivan kokoisena iltalukemistoksi.

 

Novellihaaste 2

Taas pääsen kokeilemaan, saisinko suoritettua lukuhaasteen.

Ensimmäinen osa on perinteistä kirjanpitoa osallistuneista bloggaajista ja luetuista novelleista. Osallistua voi yksinkertaisesti ilmoittautumalla, eli jättämällä kommentin tähän postaukseen, ja vuoden päästä ilmoittamalla oman koontipostauksen tai listan luetuista novellilukumääristä per kirjailija, koska tällä kertaa selvitämme luetuimmat kirjailijat.

Toinen osa on valinnainen ja keskittyy novelleista kirjoittamiseen. Osallistuja voi kiinnostuksensa ja voimiensa puitteissa peukuttaa novellia osana laajempaa kirja- tai novelliarviota. Peukutus on muusta tekstistä selvästi erotettu lyhyt myönteinen suositus, jonka tarkoitus on kannustaa ja motivoida muita tarttumaan novelliin. Lyhyt tarkoittaa noin kolmea virkettä. Yksi peukutus voi koskea vain yhtä novellia.

Tarkemmat ohjeet voit lukea Nipvet-blogista.

Minulla onkin ollut sopivasti lukupinossa odottamassa Juhani Karilan Omankrotiilin kuolema ja Turun yliopiston Tieteiskulttuurikabinetin novellikokoelma Spekulatiivinen Turku. Uskon myös vakaasti selviäväni tästä haasteesta, koska aikaa on miltei vuosi.

Magdalena Hai & Hanna Matilainen (toim.) – ROCKNOMICON

Kansi: Magdalena Hai

Marraskuussa sähköpostiini kolahti tiedote ja arvostelukappale sähköisessä muodossa Osuuskumman tiedottajalta. Tallensin e-kirjan Google kirjoihini, josta lueskelin sen rauhalliseen tahtiin.

Kirjoittajina antologiassa ovat osuuskummalaiset Maija Haavisto, Jussi Katajala, Tarja Sipiläinen, Juha Jyrkäs, Markus Harju, Magdalena Hai, Janos Honkonen ja Shimo Suntila. Vierailevina tähtinä legendaariset Sari Peltoniemi ja J. Pekka Mäkelä.

Antologian kirjoittajia ovat inspiroineet bändit kuten Peer Günt, Twisted Sister, Eluveitie, Satyricon, Danzig, The Almighty, Annihilator, Strops ja Haeritici7o74.
ROCKNOMICON on kiitos ja kunnianosoitus raskaalle rockille ja heavy metalille.

Kirja on kuin mikä tahansa kunnon rock-keikka alkaen alkujuonnosta päättyne encoreen. Osa biiseistä..tai siis tarinoista ei napannut minua niin paljo. Nostan ohessa muutamia kovimmin iskeneitä novelleja.

Maija Haaviston Perjatai-illan huumaa on kunnianosoitus pitkätukka rockille/heville ja kuvaa ansiokkaasti nuoren mielenmaisemaa. Se kertoo myös siitä, kuinka Alice Cooper muun muassa antoi luvan nuorille cis-pojille ja -miehillekäyttää kajalia menettämättä miehisyyttään.

Parhaiten mieleeni jäi Jussi Katajalan Rock’n roll ei kuole koska, jossa päädytään herättämään henkiin vanhoja rokkareita rakkauden tähden. Kyseinen tarina piti otteessaan tiukasti kuin pahimman glamrockkarin nahkahousut.

Tarinoiden välissä on lyhyitä välispiikkejä. Hauska idea oli myöskin, että kirjan loppuosan kirjoittajaesittelyssä kerrottiin myös heitä innostaneesta musiikista. Varmasti kirjasta saisin enemmän irti, mikäli olisin enemmän musiikki/rockhifistelijä.

Kirjan voi lukea sähköisenä mm. Elisa Kirjassa tai tilata paperisena Osuuskumman verkkosivuilta.

Tätä kirjoittaessa kuuntelin mm. CMX:ää ❤

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua

Koska lukupinoni on loputon, otin toisenkin ohuen kirjan. Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua koostuu lyhyistä tarinoista. Ensimmäisessä osassa tarinat ovat vain sivun mittaisia ja myöhemmin ne ovat pidempiä tai jopa lyhyempiä. Silti lyhyeenkin tekstiin mahtuu paljon tarinaa ja tunnetta.

Peili heijasti miehen, jota nainen käsitteli kuin nyljettävää eläintä, hinkkasi tahmenevaa litkua vimmoissaan vasten kaljua koko kämmenensä leveydeltä ja kaikella vartensa voimalla. Lämpö päälaella kääntyi kuumuudeksi, se poltti jo

– Oiiiiii, mies henkäsi korkealta.

-Nngggghhh, ynisi nainen matalammala. 

Miehen kalju syttyi tuleen.

Kokoelmasta kumpuaa kokeilevaisuus. Mykkänen totesikion Helsingin kirjamessujen bloggaajabrunssilla absurdien tarinoiden liikuttavan häntä enemmän kuin realististen.

Kaikkein mielenkiintoisimpia tarinoita oli Krista Kosonen-trilogia. Suurimmaksi osaksi kuvitteelliset näyttelijä Krista Kososen kohtaamisesta kertovat tarinat tuottivat minulle hiukan myötähäpeää. Johtuiko se siitä, että henkilö oli aito ja Kosonen on lukenut tarinat.

Muutoin kirja on nokkela kokoelma herkkupaloja, joita nauttii mielellään useampaankin otteeseen.