Kesäkuun luetut 2021

Jani Toivola: Rakkaudesta

Toivola jatkaa pohdiskelevia kirjoituksia maskuliinisuudesta, rakkaudesta ja isyydestään. Perushyvä välipalakirja.

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

Pulitzer-palkittu kirja orjan pakomatkasta. En lukisi tätä kuitenkaan historiallisena kertomuksena, sillä kirjallisia vapauksia on otettu aika paljon.

Paula Noronen: Lomille lompsis

Kuuntelin Radiomafian aikaan Paula Norosen Tarja Kulho-kuunnelmia. Viime kesänä ilmestyi ensimmäinen Tarja Kulho-kirja. Kuuntelin sen ja nyt ilmestyneen Lomille lompsis- kirjan äänikirjana Paula Norosen lukemana. En tiedä toimisiko se mitenkään muuten.

Kevin Kwan: Ökyrikkaiden ongelmia

Kolmas kirja ökyrikkaita. Juuri sopivaa aivot pois äänikirja kuunneltavaa. Ensimmäinen osa keskittyi Rachelin ja Nickin tarinaan, mutta kirja kirjalta on alettu esittelemään ökyrikkaiden pröystäilevää elämää. Siitä on viihdyttävää lukea.

Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

Istanbuliin sijoittuva kirja selviytymisestä ja ystävyydestä. Ahmin.

D.A Mishani: Three

Kolme naista ja yksi mies, joka huijaa huijaamisesta päästyäänkin. Pidin paljon.

Salla Simukka: Matalapaine/Korkeapaine

Kääntökirja, jonka toisella puolella on Varpun tarina ja toisella Sagan. Tarinasta huomaa, että vaikka ihminen tuntuisi läheiseltä, voi hänellä olla paljon salaisuuksia.

Jacqueline Woodson: Ruskea tyttö uneksii

Kirjailijan omaan elämään perustuva säeromaani lapsuudesta 1960-luvun Amerikassa. Tuntuu, että olen jo nähnyt kaiken säeromaaneista. Kuitenkin lapsuudenkuvaus oli mukaansatempaavaa.

Tuulia Ollila: Alisa ja Elämän taitelijat

Tuttuni esikoisomakustanneromaani, jossa liikuttiin useammalla aikatasolla. Jotkut asiat jäivät vihjailun tasolle ja päähenkilö oli ärsyttävä. Luin tämän nopsaan, koska halusin kertoa mielipiteeni kirjailijalle juhanuksena. Ja hän sanoi jo kirjoittavansa seuraavaa kirjaa! Lupauduin esilukijaksi!

Tommi Uschanov: Kuinka musiikkia käytetään

Esseekokoelma musiikista. Erityisen mielenkiintoinen oli teksti äänitetyn musiikin kehityksestä ja siitä, miten se vaikutti musiikin kulutukseen.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Juhani Katila: Pienen hauen pyydystys

Vuoden paras kirja on sitten tässä. Tosin Pienen hauen pyydystys on ilmestynyt jo 2019. Viime kesänä se näkyi taajaan somessa – muuallakin kuin kirjasomessa. Laitoin sen varaukseen loppukesästä ja sain sen toukokuun puolivälissä. Jonoa siis on.

Elina on käynyt jo useamman vuoden ajan Itä-Lapissa kotikonnuillaan onkimassa hauen samasta lammesta. Hän tarpoo suolla itikoiden ja paarmojen syötävä. Tällä kertaa hauki ei niin vain tulekaan. Liikaa paljastamatta tarinassa on tiheän luontokuvauksen lisäksi maagista realismia. Rikosta selvittämään tullut poliisikin saa huomata, ettei asiat ole Lapissa samoin kuin etelässä.

Mielenkiintoisen näkökulman tarinaan tuo, että haastattelujen mukaan Karila oli alunperin kirjoittanut päähenkilön mieheksi ja muuttanut sukupuolen kustannustoimittajansa kehotuksesta. Luin teosta tämä mielessäni. Muutos oli toimiva.

Kirja on kaiken ylistyksensä arvoinen. Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtiin:

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

12. Kirjassa ollaan metsässä

Toukokuun 2021 luetut

Toukokuussa tuntui, että tein kaikkea muuta paitsi luin. Bloggauksiakin syntyi vain yksi. Luvussa oli kolme lukupiirikirjaa, jotka tuntuivat pikemminkin hidastavan minua. Edessä on kiireinen kesäkuu, jonka aikaan tuntuu, että ehdin lukea vain tutkimuskirjallisuutta. Tässä kuitenkin edellisen kuukauden luetut.

Kazuki Miya: Ascendance of a Bookworm. Part 1. Volume 1.

Ensimmäinen kerta, kun otin Tiktokin kirjavinkistä vaarin. Lukutoukka kuolee hautautumalla kirjojen alle ja herää elämään, jossa hän on sairaalloinen lapsi maailmassa, jossa ei ole kirjoja. Viiden tähden manga. Tykkäsin kovasti.

Mariko Tamaki, Joelle Jones & Sandu Florea: Supergirl. Being Super.

Raikas nykypäivään tuotu versio Supergirlin tarinasta. 

Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani

Heidi Köngäs: Mirjami

Itsenäinen jatko-osa Köngäksen kirjaan Sandra. Kirjassa seurataan sisarusten arkea sodan ajan Suomessa. Näkökulmia oli niin monta, eikä kirja keskittynyt vain Mirjamiin. Jokin muu nimi olisi sopinut kirjalle paremmin. Loppu kurottiin liian nopeasti kasaan.

Stephen Benedict Dyson: Otherworldly Politics: The International Relations of Star Trek, Game of Thrones, and Battlestar Galactica

Dyson on amerikkalainen kansainvälisten suhteiden professori, jolla oli ongelmia opetuksessa kesäkoulussa Kiinassa. Hän keksi verrata maailman tapahtumia suosittujen sarjojen, kuten Game of Thronesin ja Star Trekin, maailmaan ja juonenkäänteisiin. Mukava välipalakirja.

Carole Maurel: Luisa. Now and then.

Kolmikymppinen Luisa kohtaa viisitoistavuotiaan itsensä. Sarjakuva pohtii, ovatko lapsuuden haaveet tärkeitä aikuisena. Miten niihin suhtautuu aikuisena?

Jarno Alastalo: Oudot tyypit

Kirja esittelee nimensä mukaan outoja tyyppejä. Osan ei soisi mielestäni olevan outoja esimerkiksi herkkä mies ja vammainen. Osa tarinoista oli taas niin outoja, että niiden todenperäisyyttä epäili. Mukava välipalakirja.

Katherine McGee: Amerikan kuninkaalliset – Majesteetti

Kuuntelin viime vuonna sarjan ensimmäisen osan, jossa elettiin vaihtoehtomaailmassa, jossa kuninkaallisia on todellisuutta enemmän. Jatko-osassa Beatricen tulee lunastaa paikkansa kuningattarena. Onko nuori nainen uskottava hallitsija? Suhdesotkujakin on luvassa! Ihanan höpsö kirja, jolle toivon jatkoa.

Heidi Köngäs: Sandra

Lukaisin sitten Mirjamia edeltäneenkin kirjan, jossa kuvataa torppari-Sandran elämää. Vaikka köyhää elämää kuvattiin seikkaperäisesti, olisin halunnut seikkaperäisempää tapahtumien kuvausta. Myös nykyaika-aspekti oli mielestäni turha. 

George Orwell: 1984

Luin tämän englanniksi klassikkolukupiiriin. Uskon, että olisin saanut enemmän irti, mikäli olisin lukenut kirjan suomeksi. Monelle varmaan kirjan premissi on tuttu: asutaan dystopiassa, jossa Isoveli valvoo kaikkea ja vääristä ajatuksistakin voi joutua tuomiolle. Lukiessa kyllä huomasi, että elementtejä tästä klassikosta on käytetty myöhemmässä popkulttuurissa ja kirjallisuudessa.

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Eipä tätäkään kirjaa olisi tullut luettua ilman lukupiiriä. Emily Brontë Humiseva harju jäi kesken, mutta sisaren Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre) veti mukanaan.

Jane Eyre on orpotyttö, joka on kasvanut sukulaistensa parissa. Sukulaiset kohtelevat nuorten Janea huonosti ja lähettävät lopulta Lowoodin sisäoppilaitokseen. Opetettuaan muutaman vuoden nuorempia lapsia, Jane päätyy kotiopettajattareksi.

Minusta tuntuu, että 1800-luvun kirjallisuudessa on yleinen tyyppi hyveellinen orpo, jollainen Janekin on. Minua häiritsi myös hänen kykynsä piirtää paikkoja ja henkilöitä, joita hän ei ollut aiemmin nähnyt. Hänelle esimerkiksi kuvaillaan nainen, jonka kuvailija on nähny muutamaa vuotta aiemmin ja Jane osaakin piirtää hänet täydellisesti.

Kirjam voisi jakaa kolmeen osaan: Janen lapsuuteen, aikaan kotiopettajattarena sekä loppuosaan. Itse en pitänyt lopusta, sillä Jane käyttäytyi siinä ylidramaattisesti eikä loppuratkaisukaan ollut mieleeni.

Brontiën kirjoja pidetään romanttisina, mutten minä romantiikkaa löydä. Hahmot eivät ole miellyttäviä, vaikkakin tässä kirjassa he ovat paljon mukavampia kuin Humisevassa harjussa.

Romaanin pohjalta on tehty useita elokuvia. Katsoin vuonna 2011 valmistuneen, jossa mielestäni painotettiin vääriä asioita. Esimerkiksi Janen ajasta lastenkodissa olisi voitu kertoa enemmän. Tosin elokuva tuntui keskittyvän rakkaustarinaan, joten lapsuusajasta oli karsittu.

Mielestäni romaanin teemana on rakkauden sijasta anteeksianto. Jane antaa anteeksi menneisyyden kaltoinkohtelulle ja saa siitä palkkion.

Oletko sinä lukenut Kotiopettajattaren romaanin?

Huhtikuun luetut 2021

Jännä, että vaikka minusta tuntuu, etten olisi saanut luettua tarpeeksi huhtikuussa, sain kuitenkin luettua kelvollisen kasan kirjoja. Suurin osa oli vieläpä tosi hyviä. Olen tänä vuonna oppinut tarttumaan rohkeasti klassikkoon ja jättämään tarvittaesa kirjan kesken.

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut

Connorien perhe asuu autioituvalla saarella Kanadassa. Kalojen kadottua ei kalastajille ole töitä. Vanhemmat päätyvät käymään vuorokuukausin töissä mantereella. Kirjassa kuvataan hyvin lapsuuden ajan venyvyyttä ja haja-asutusalueen autioitumista.

Garreth M. Graff: The only plane in the sky

Todella hyvin toteutettu kirja suullista historiaa 9/11 – iskuista. Tämä pitää ehdottomasti kuunnella englanninkielisenä kirjana, jossa 9/11- muistoja lukee taitavat näyttelijät. Itkin kuunnellessani lentoemännän puhelua hätäkeskukseen.

Adam Rutherford: Vastaväitteitä rasisteille – Ihmisrotujen historia, tiede ja todellisuus

Jostain syystä luulin tämän kirja olevan yhteiskuntatieteellinen, mutta sen olikin kirjoittanut geenitieteilijä. Nopealukuinen populaarikirja perustelee sen, miksi rotu on vain keksity käsite.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia. 100 ideaa maata pitkin matkailuun.

Kirja on sitä, mitä lupaakin eikä auta matkakuumeeseen. 

A.J Jacobs: Kunnon mies: kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä

Raamatullinen vuosi-kirjasta tuttu Jacobs aloittaa taas uuden projektin. Hän yrittää elää mahdollisimman terveellisesti kaksi vuotta. Liikunnan lisäämisen ja oikeanlaisen ravinnon lisäksi hän kokeilee myös joitakin kyseenalaisia keinoja. 

Katri Merikallio: Tarja Halonen – erään aktisivistin tarina

Tarja Halosen elämänkerta, mutta näkökulmana hänen toimintansa kansalaisjärjestöissä ja ihmisoikeustyössä. Mukana myös paljon mielenkiintoisia palasi historiasta. Esimerkiksi lomaltapaluuraha kehitettiin, jotta työntekijät eivät loman jälkeen karkaisi Ruotsiin töihin.

Tillie Walden: On as sunbeam

Sarjakuvaromaani nuoresta Miasta, joka matkaa avaruudessa osana tiimiä kunnostamassa rakennuksia. Takaumissa palataan Mian sisäoppilaitosaikoihin ja nuoruuden rakkauteen. Viiden tähden lukukokemus.

Juno Dawson: Mallikappale

Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia.

Schreck on koonnut teokseen kuuden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa eläneen naisen tarinaa. Tarinat ovat persoonallisia ja se, miten Schreck puhuttelee Fin de sieclen naisia tuo mieleen Mia Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisen. 

Juno Dawson: Mallikappale

Jana Novak on huvipuistossa, kun hänet bongaa mallitoimiston kykyjenetsijä. Tilanne tuntuu vitsiltä. 17-vuotias Jana ei tunne itseään kaunottareksi. Päinvastoin. Muotitoimisto ihastuu Janan pituuteen ja luo hänelle androgyynin tyylin. Pian häntä viedään ympäri maailmaa. Vaikka Jana ei rakasta mallin työtä, hän haluaa hankkia rahaa yliopistoa varten. Ja kyllä hän myöntää saavansa mielihyvää ollessaan catwalkilla huomion keskipisteenä.

Mallikappale paljastaa muotimaailman raadollisuuden. Kirjan englanninkielinen nimi Meat market kuvastaa hyvin mallien elämää muotiluomusten hengareina. Olen katsonut aikanaan toistakymmentä kautta Huippumalli haussa- realityä, joten nautin kirjan aihepiiristä. Kirjan ote on feministinen ja tuleehan se metoo- osuuskin esiin.

Kirja on nopealukuinen ja viihdyin sen parissa hyvin. Lukujen välissä on pätkiä Janan haastattelusta, joka enteilee tulevaa. Nykynuorten kirjoissa tuttua moninaisuutta esiintyy hyvin. En kuitenkaan malta olla miettimättä, josko kirjan loppu olisi vähemmän onnellinen, mikäli se olisi aikuisten romaani.

J.R.R Tolkien: Kuninkaan paluu

Siitä on jo pari viikkoa, kun luin loppuun Kuninkaan paluun sekä Taru Sormusten herrasta- opuksen lopussa olevat liitteet. Siinä missä luin kahtan edellistä, Sormusten ritareita ja Kahta tornia, luku kerrallaan makustellen, rykäisin trilogian viimeisen osa kahdessa illassa.

Kirjan ensimmäinen puolikas eli viides kirja seurataan Legolasta, Aragornia, Gandalfia, Gilmiä sekä Merriä ja Pippiniä Gondoriin. Mordorin örkit ovat liittolaisineen valtakunnan porteilla ja sota vaikuttaa epätoivoiselta. Samaan aikaan Sam ja Frodo taivaltavat kohti Tuomiovuorta mahtisormus painonaan.

Vaikka Kuninkaan paluu kahmi elokuvana kasan Oscareita, on se mielestäni trilogian heikoin lenkki. Sekä kirjassa että elokuvassa lähinnä kurotaan tarinan polkuja yhteen ja tarinalle nähdään monta loppua. Elokuvassa ei käy selväksi, että tapahtumat ulottuvat miltei vuoden ajanjaksolle. Paluu matkallakin hobitit viettivät aikaa Rivendellissä. Frodo ei koskaan palautunut matkasta ja se käy hyvin ilmi kirjassa.

Kimppakyyti Mordoriin- lukupiirin keskustelussa nousi esiin Aragornin messiaaniset vibat. Hän tuli Gondoriin kuin pelastamaan ja linnanpihan valkoinen puu alkoi taas kukkimaan. Elokuvassa Aragorn käy myös kuoleman rajamailla. Ylhäissyntyisistä puhuttaessa kirjassa muistetaan mainita ylväs ryhti ja arvokas ulkomuoto.

Myös Eowynin hahmo puhutti. Rohanin neito ei haluaisi tyytyä perinteiseen naisen muottiin. Hän matkaakin taistelemaan yhdessä Merrin kanssa ja tappaakin lopulta Angmarin noitakuninkaan. Lukijoiden pettymykseksi hän tutustuu parantolassa Faramiriiin ja tyytyy lopulta vaimon osaan.

Tolkienin suuri urakka tulee näkyviin liitteissä, joissa on muun muassa Keskimaan eri kansojen aakkosia, historiaa ja taruja. Seuraavaksi luemme lukupiirissä Silmarillionin. Se jäikin minulta kesken lukioiässä, joten odotan mielenkiinnolla, millainen kirja sieltä paljastuu.

Maaliskuun luetut 2021

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja – kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi.

Tykkäsin tästä! Mikkola oli ammentanut tietoutta aiemmasta Ina Mikkola ❤ Porno- ohjelman teosta, asiantuntijoilta sekä “runkkuringeiltä”, jotka koostuivat monimuotoisista WhatsApp-ryhmistä. Soisin jokaisen lukevan tämän kirjan ja laajentavan mielikuvaansa seksuaalisuudesta. Kirja on saanut kritiikkiä Mikkolan persoonallisesta kielenkäytöstä sekä lihavien ihmisten puutteesta kuvituksessa.

Kaisa Paasto: Anni – Kaverinkesyttäjä

Mukava tarina 10-vuotiaasta Annista, jonka bestis on muuttanut Amerikkaan. Kesyttäessään lemmikkipossua, Anni keksii kokeilla samoja kikkoja uuden kaverin hankkimiseen.

Anja Portin: Radio Popov

J.R.R Tolkien: Taru Sormusten herrasta

Luin tämän lukupiiriä varten. Olen kirjoittanut Sormusten ritareista ja Kahdesta tornista aiemmin ja kirjoitan pian myös tuntemuksia Kuninkaan paluusta.

Anu Kaaja: Katie-Kate

Skandinaavi Katie-Kate ajautuu Lontoossa esittämään Kate Middletonin kaksoisolentoa. Raisu tarina, jossa päähenkilön mukana kulkevat Dianan, Middletonin ja glamour-malli Katie Pricen tarinat. Arvoin tälle mielessäni tähtiä yhden ja viiden välillä. Päädyin neljään, koska tarina jäi mieleen.

Edith Hammar: Homo line

Homoseksuaalisuutta pohtiva sarjakuva, jonka luin saadakseni luettua kaikki Sarjakuva- Finlandia finalistit. Ei uponnut.

David Wallace-Wells: Asumiskelvoton planeetta

Luin tämän masentavan ilmastokriisistä kertovan kirjan kirjoittaakseni siitä arvostelun Spin- lehteen. Kirjan käy läpi, millaiseksi maailma muuttuu ilmastonmuutoksen myötä, muttei esitä ollenkaan ratkaisuja. 

Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Joel on abi, kun hänen Linnea pikkusisarensa muuttaa takaisin Ruotsista. Lupaava balettiura oli katkennut loukkaantumiseen. Kaikki perheessä tuntuvat voivan huonosti. Joel yrittää ottaa selvää sulkeutuneesta siskostaan. Pidin kirjasta, mutta loppu hämmensi.

Suoritin tämän myötä Helmet-lukuhaasteen kohdan, jossa piti lukea kaksi samasta aiheesta kertovaa kirjaa. Toinen oli Viivi Rintasen Sarjakuvaterapiaa-sarjakuva. 

A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi

Mariko Tamaki & Jilliam Tamaki: Skim

Taas minä yritin lukea ruotsinkielistä sarjakuvaa! Tässä sarjakuvassa oli jo sen verran verran tekstiä, että minun ruotsintaidon puutteeni häiritsi tarinan ymmärtämistä. Skim nimellä kutsuttu tyttö elää 90-luvulla ja on kiinnostunut wiccalaisuudesta. Toinen kirjaa liikuttava piirre on tutun poikaystävän itsemurha. Kannen kuva Skimistä toi mieleeni vanhat japanilaiset kuvat hovinaisista.

Tuija Sorjanen & Anniina Vainio: Milleniaalit: uuden vuosituhannen tekijät

Kokoelma tekstejä milleniaaleista, jotka pohjautuvat ikäluokkaan kuuluvien vaikuttajien haastatteluihin. Mukana on eri nuorijärjestöjen puheenjohtajia sekä taiteilijoita. Minua olisi kiinnostanut, mitä ajattelee väliinpudonnut milleniaali.

Molly Ostertag: The Midwinter Witch

Näin tämän sarjakuvan jossain kirjasomessa. Vähän matkaa luettuani tajusin, että kyseessä on kolmas osa Witch Boy-sarjaa. Kyllähän tämän luki, mutta olisin saanut varmasti enemmän irti, jos olisin lukenut aiemmat osat. Nuorten noitien maailmaan olisi kuitenkin mukava palata myöhemminkin.

Teijo Makkonen: Kustannustoimittajan kirja

Luin mielenkiinnosta kirjan kustannustoimittamisesta. Kirja oli julkaistu vuonna 2004, joten olisi mielenkiintoista tietää miten kustannusala on muuttunut vuosien saatossa.

A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi

Kirjan koko nimi kertookin oleellisen: Raamatullinen vuosi: Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti. Kirja sijoittuu vuosiin 2005- 2006, jolloin toimittaja A.J Jacobs päättää kokeilla elää noudattaen mahdollisimman monia Raamatun käskyjä. Hän on aiemmin kirjoittanut kirjan projektistaan lukea koko Encyclopedia Britannica- tietosanakirjasarja, joten pitkät projektit eivät ole hänelle tuntemattomia. Valitettavasti sitä kirjaa ei ole suomennettu.

Jacobs alkaa muun muassa käyttämään valkoisia vaatteita, tupsuja vaatteissa sekä kasvattaa parran. Raamatusta löytyviä sääntöjä on niin paljon, että hän päätyy keskittymään tiettyihin tiettyyn aikaan ja joihinkin enemmän. Hän esimerkiksi alkaa rukoilemaan kolmesti päivässä. Olen kertaalleen lukenut Raamatun, silti kirjassa tulleet oudot Raamatun säännöt tulivat yllätyksenä.

Jacobs kokeili kaikkea avoimesti ja tutustui projektinsa erilaisiin Raamattua noudattaviin ryhmiin. Hän vieraili esimerkiksi kreationismia käsittelevässä museossa ja homoseksuaalien raamattupiirissä. Myös muiden reaktioista hänen projektiaan kohtaan oli mielenkiintoista lukea.

Taustaltaan Jacobs on agnostikko juutalainen. Suurin osa kirjasta käsitteleekin vanhaa testamenttia, jonka perkaamiseen hän saa apua monilta juutalaisoppineilta. Viimeiset kolme kuukautta Jacobs keskittyy Uuteen testamenttiin, mutta sen käsittelyssä ei mennä valitettavasti yhtä syvälle kuin Vanha testamentin käsittelyssä.

Jacobsin kirjaa oli mukava lukea ja odotin aina iltaa, jotta pääsisin tarttumaan kirjaan ennen nukkumaanmenoa. Itse en vastaavaan projektiin ryhtyisi, mutta poimisin siitä opiksi kiitollisuuden jokapäiväiseen elämään.

Sarjakuva Finlandia ehdokkaat 2021

Sarjakuvataiteilija Avi Heikkinen peräänkuulutti Twitterissä kirjabloggaajia nostamaan esiin tämän vuoden Sarjakuva-Finlandian ehdokkaita. Oma taustani on muutaman vuoden työkokemus Turun Sarjakuvakerho ry:n tuottajana, esiraatilaisena toimiminen vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandiassa sekä tietenkin elämänmittainen sarjakuvien ahmimminen. 

Luovuuden asiamies Markku ”Mato” Valtonen valitsee vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajan valintaraadin asettamasta kärkikymmeniköstä. Valinta julkistetaan maaliskuun 2021 lopussa.

Suurimman osan ehdokkaista luin jo viime vuoden puolella, mutta osa piti varata kirjastosta. Kaiken kaikkiaan vuoden ehdokkaat ovat monipuolinen kattaus erilaisia suomalaisia sarjakuvia.

Edith Hammar: Homo Line (Förlaget)

“Kulttuuri-identiteettejä, sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevä omaelämäkerrallinen teos haastaa sekä konservatiiviset asenteet että sarjakuvailmaisun konventiot,” sanotaan Homo Linen kuvauksessa Sarjakuva Finlandian sivuilla. Minä näin tässä taidetta, joka ei avautunut minulle. Monelle voi myös olla kynnyskysymys lähteä lukemaan ruotsinkielistä sarjakuvaa, vaikkei tekstiä olisikaan paljoa. 

Aino Havukainen – Sami Toivonen: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla (Otava)

Tatu ja Patu seikkailivat alunperin Veera-lastenkirjoissa, saivat sitten oman kirjasarjansa (sekä elokuvan!) ja nyt he matkustavat junalla ensimmäistä kertaa sukuloimaan. Vauhdikas tarina tarjoaa paljon hauskaa sekä lapsille että vanhemmillekin lukijoille. Lapsille saisi mielestäni julkaista sarjakuvaa enemmänkin Suomessa!

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa)

Tämän luin kesällä 2020 riippumatossa. Ja sinne sen kolme keveää ja elämänläheistä sarjakuvanovellia miellänkin. Kokoelman niminovelli on mielestäni paras ja laadukkain. Kahdessa muussa näkyy, että ne on piirretty eri aikoina. 

Pauli Kallio ja 22 muuta tekijää: Ammatti: käsikirjoittaja (Suuri Kurpitsa)

Teos on läpileikkaus Kallion pitkästä urasta sarjakuvakäsikirjoittajana. Kirja esittelee Kallion kanssa yhteistyötä tehneitä kuvittajia sekä antaa makupaloja eri aikojen sarjakuvista Kallion ja kuvittajan kommentein. Vaikkakin otsikko hämää, luulin nimittäin itse, että kirja olisi täynnä jaarittelua käsikirjoittamisesta, kehotan tarttumaan siihen. Teos oli täynnä monipuolista ja oivaltavaa sarjakuvaa.

Karoliina Korhonen – Anssi Vieruaho (toim.) ja 9 sarjakuvantekijää: Katkenneita lankoja (Atena)

Luin tämän sarjakuvakokoelman loppuvuodesta. Teos tuo lukijalle lähelle loppuunpalamisen tarinoita. Osa tarinoista iski lujaa, osa ei niinkään. Juuri sen epätasaisuuden vuoksi en veikkaisi sitä Sarjakuva-Finlandian voittajaksi.  Kirjassa on Tuisku Hiltusen, Emmi Niemisen, Sami Nyyssölän, Niko-Petteri Nivan, Mari Ahokoivun, Milla Paloniemen, Henri Tervapuron, Avi Heikkisen ja Anssi Vieruahon sarjakuvatarinat.

Kari Korolainen: Marjatta & Ilman Kinna (Kirjokansi)

Kauaksi kotoa joutunut piika Marjatta ja linnunkoipijalkineinen kulkumies Kinna Ilma kohtaavat kyläkäräjillä, jotka on kutsuttu kokoon metsästä löytyneen salaperäisen laukun arvoituksen selvittämiseksi. Sarjakuva Finlandian esiraati kuvaili tätä jouhevasti eteneväksija piirrostyyliä lennokkkaaksi. Itse en tälle lämmennyt. Piirrostyyli ei ollut mieleeni ja hahmotkin lähinnä ärsyttivät.

Timo Mäkelä: Korpit ja muita kertomuksia (täysi KÄSI oy ja Arktinen Banaani)

Kahdeksan lyhyttä kertomusta vievät lukijan läpi taiteen historian. Idea on hyvä, mutta mielestäni kaikki kertomukset eivät ole yhtä mukaansatempaavia. Kannen Van Gogh vetää puoleensa.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (Suuri Kurpitsa)

Rintanen on piirtänyt ihmisten lähettämiä tarinoita mielenterveyden haasteista sarjakuvablogiinsa. Kirjaan on kerätty 12 kertomusta ja niiden kehyskertomuksena on Rintasen oma tarina. Memento morin ohella finalistien parhaimmistoa.

Samson: Musta hevonen: Vuokrakolmio Bermudalla (Egmont kustannus)

Olen lukenut jo vuosia Mustaa hevosta netistä. Pelkistetty piirrosjälki toimii ja strippien ideat ovat oivaltavia. Esimerkiksi jos törmää huutomerkkiin, siitä voi tulla kysymysmerkki. Hörähtelin Mustaa hevosta lukiessani useampaan kertaan. 

Tiitu Takalo: Memento Mori (WSOY)

Yritin äänestää Blogistanian Finlandiaan parhaana kotimaisena, mutta ääntäni ei laskettu, koska olin unohtanut arvostella kirjan! Autofiktiivinen kirja kertoo, kuinka Takalo saa aivoverenvuotokohtauksen. Kirja toi minulle vähemmän tuttua sairautta lähemmäs. Piirrosjälki on taattua Takalon laatua.

Lue lisää Sarjakuva-Finlandiasta

https://www.sarjakuvafinlandia.fi/

Ja lukekaa Avi Heikkisen 2019 ilmestynyt Valotusaika-sarjakuva! Mielestäni se olisi ansainnut Sarjakuva-Finlandian.