Makoto Shinkai & Ranmaru Kotome: Your name

51HZogek5eL._SX331_BO1,204,203,200_.jpg

Vaikken olekaan nähnyt Your name-animea, tartuin silti odottavin mielin samannimiseen kolmiosaiseen mangaan. Ensimmäisessä osassa maaseudulla asuva Mitsuha ja Tokiossa asuva Taki huomaavat vaihtavansa kehoja. Siitä kuinka tyttö ja poika vaihtavat kehoja olisi voinut toki repiä pidemmältikin huumoria, mutta asian käsittely jää ensimmäiseen osaan.

Toisessa osassa nimittäin selviää, joten joka laittaa pakan sekaisin. Taki huomaakin, että häntä tarvitaan pelastamaan kylällinen ihmisiä. Taki ja Mitsuha haluaisivat kohdata, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Your name-mangan piirrostyyli miellyttää ainakin minun silmääni. Senkin vuoksi tarina on nopeasti luettu. Seuraavaksi tarkoituksena on tutustua itse elokuvaan.

Mainokset

Eve Hietamies: Puolinainen

lataus.jpeg

Nautittuani kovin Paavo ja Antti Pasasen seikkailuista, joita olemme saaneet seurata trilogian verran (Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju), päätin tutustua Eve Hietamiehen muuhunkin tuotantoon. Soljuvaa tekstiä tämäkin, vaikkakaan ei yllä Pasasten seikkailujen kutkuttavalle tasolle.

Ilona ja Iivari ovat jo parin vuoden ajan yrittäneet saada lasta. Kuitenkin joka kerta alkuinnostuksen jälkeen lapsi on tullut ulos. Ilona taistelee katkeroitumista vastaan. Vähitellen alkaa tuntua, että elämästä on mennyt kaikki värit pentutehtailun aloittamisen vuoksi.

Hietamiehellä on taito saada lukijat puolelleen. Nopean googlauksen perusteella kovon moni muu ei ole blogannut kirjasta. Lillin kirjataivas-blogissa kerrottiin kirjan aiheuttaneen pettymyksen, kun kyseessä ei ollutkaan hauska kirja kuten Pasastrilogia. Itse kallistun samalle kannalle. Vaikka aihe on tärkeä ja teksti kuljettaa, en innostunut kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemistani Hietamiehen kirjoista.

Kei Sanbe: Erased

9780316468459_manga-erased-volume-3-hardcover-primary

Tämä ei ole välipalasarjakuva. Sen verran paksusta mangasta ja tukevasta tarinasta on kyse. Viimeinen sarjan neljäs osa juuri ilmestynyt englanninkielisenä ja Netflixistä voi katsoa näytellyn tv-sarjaversion.

Satoru on parikymppinen pizzakuski, joka yrittää lyödä läpi mangapiirtäjänä. Hänellä on kyky, jonka avulla hän pääsee ajassa taaksepäin ja voi korjata tapahtumia. Esimerkiksi voi estää kuorma-autoa ajamasta lapsen päälle.

4ba0fe6d72e68cfdae9a368191ce0724._SX1280_QL80_TTD_.jpg

Yhtäkkiä Satoru tempautuukin lapsuuteensa 1980-luvun lopulle. Hän alkaa selvittää sarjamurhaajan tapausta, jonka kohteena ovat hänen luokkalaisensa. Lapsena on vaikeampi selvittää rikosta kuin aikuisena, sillä käytävänä on peruskoulu uudelleen.

Piirosjälki ei ollut ihan mieleistäni, mutta pääsin siitä yli uppoutuessani tarinaan.

Mangan pohjalta on tehty sekä anime että näytelty sarja, josta jälkimmäisen voi katsoa Netflixistä.

Karolina Kouvola: Soturit Assasiineista samuraihin

36146095.jpg

Soturikulttuureja tutkineen Karolina Kouvolan kirja Soturit on ilahduttavaa luettavaa. Vaikka kirjan keskiössä onkin eri aikoina ja eri kulttuureissa eläneet soturit, kertoo Kouvola samalla paljon muutakin kunkin aikalaissoturin maailmasta.

Mukaan on valikoitunut viikingit, assasiinit, temppeliherrat, samurait, lakotot sekä intialaiset tugeeni-kuristajat. Kirjaa olisi lukenut pidemmällekin. Mukana olisi voinut olla vaikka Suomen sisällisosdan jääkärit.

Mitä lähemmäs nykyaikaa kirjassa tullaan nykyaikaa, sitä runsaammaksi teksti muuttuu lähteiden varmentuessa ja monipuolistuessa. Tarinoissa viikinki-berserkeistä on mukana paljon legendaa, kun taas samurai- ja lakoto-kappaleissa on jo valokuvia.

Tämä kirja ei sopinut kassi-kirjaksi eli pätkissä luettavaksi vaan vaatii keskittymistä. Siis käpertykää lukunurkkauksiinne ja lukekaa sotureista.

Matti Rönkä: Eino

matti-ronka-eino.jpg

Minulla on mennyt hiukan pilalle koko hyllynlämmittäjähaaste. Viime vuonna valitut hyllyä lämmittäneet kirjat olisi pitänyt lukea viime vuoden puolella. No, sain luettua ensimmäisen hyllynlämmittäjistä vasta huhtikuussa.

Matti Rönkä on tuttu dekkareistaan sekä YLE:n uutisankkurina. Jostain minulle oli kuitenkin etsiytynyt Röngän kirja Eino, joka ei ole dekkari.

Jostain syystä sen jälkeen, kun luin Mielensäpahoittaja-kirjoja, olen alkanut verrata kaikkia kirjoja, joissa on vanhuksia Mielensäpahoittajaan. Einolla pätkii hiukan muisti, muttei hän ole mielensäpahoittaja. Pikemminkin hän on iloinen, kun pojanpoikaa kiinnostavat hänen juttunsa.

Eino liikkuu kahdessa aikatasossa. Nykyajassa Eino on vanha ja hänen pojanpoikanssa selvittää Einon menneisyyttä. Menneisyydessä Eino lähtee sodan jälkeen vielä kerran Neuvostoliittoon, tällä kertaa vakoiluretkelle.

Tätä kirja olisi voinut lukea pidempäänkin. Ehkäpä tartun jossain vaiheessa myös Röngän dekkareihin.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

9789513179472_frontcover_final_original.jpg

Haruki Murakami kuuluu lempikirjailijoihini, enkä epäillyt hetkeäkään huomatessani tämän kirjan kirjaston palautettujen kirjojen-hyllyssä. Tällä kertaa en ahminut kirjaa hetkessä, kuten yleensä vaan pidin sitä pitkään niin kutsuttuna kassikirjana eli se kulki mukanani kassissa ja luin sitä aina joutessani. Se sopikin siihen tarkoitukseen erinomaisesti, sillä juoni eteni verkkaisesti enkä kokenut tippuneeni kärryiltä, vaikka lukeminen oli pätkittäistä.

Tsukuru on tokiolainen rautatieasemien suunnittelija. Häntä kuitenkin vaivaa lukioaikaisen kaveriporukan rikkoutuminen. Hänen tyttöystävänsä kehottaa häntä selvittämään, miksi kaveriporukka torjui hänet toistakymmentä vuotta sitten. Tätä selvittäessä Tsukuru matkaa muun muassa Suomeen saakka (torillle!)

Murakamin kirjoissa toistuu nostalgiannälkä ja taustalla soi jazz tai klassinen. Niin tässäkin. Murakami maalaa haikean kuvan miehestä, joka yrittää selvittää menneisyytensä päästäkseen eteenpäin elämässään.

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

MielikuvitusPoikaystava_3_2

Aloitin tämän kirjan lukemisen jo kauan sitten, muttei se lähtenyt rullaamaan. Laskin sen käsistäni kuukausiksi, kunnes avasin sen taas uudelleen eilen. Sitten luinkin sen kokonaan yhdeltä istumalta.

Mielikuvituspoikaystävä alkaa siitä, kun minä-kertojan pitkä parisuhde loppuu. Hän on ollut nuoruudenrakkudensa, Nallekarhun, kanssa seitsemän vuotta eikä ole elänyt sinkkuna ollenkaan aikuisiällä. Sinkkuelämän kiemuroissa riittääkin sitten opettelemista.

Kirja on selkeä kasvutarina. En spoilaa paljoa kertomalla, että lopussa kirjoittaja ymmärtää, että tärkeintä on hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, sen sijaan että hakisi rakkautta epätoivoisesti muualta. Sinkkuelämä ei ole tietenkään niin hohdokasta kuin Sikkuelämää-tvsarja antaa ymmärtää.

Henriikka Rönkkönen pitää IRL Sinkkublogia. Voinkin vain pohtia missä määrin tämä roisi kirjanen on autofiktiota ja missä määrin keksittyä. Häneltä on juuri ilmestynyt toinen kirja Bikinirajatapaus.