Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Rakastan Mia Kankimäen esikoista Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa hän tutki Heian-kauden japanilaisessa hovissa eläneen ja runoilleen naisen Sei Shonagonin elämää. Olinkin innoissani uutuuskirjasta Naiset joita ajattelen öisin. Aluksi jaksoin keikkua pitkänpitkässä kirjaston varausjonossa, jossa kyllästyin odottamaan ja pian ostinkin kirjan itselleni. Lueskelin kirjaa iltaisin. Pidän Kankimäen tyylistä niin paljon, etten olisi halunnut kirjan loppuvan koskaan ja siksi makustelinkin sitä pienissä paloissa.

Kankimäki on nelikymppinen, perheetön ja oravanpyörästä hypännyt. Hän ajattelee öisin ennen nukahtamistaan esikuvinaan pitämiä naisia, joista hän saa voimaa. Hän päättää lähteä kulkemaan yönaistensa jalanjäljissä, ensin Afrikkaan, sitten Italiaan ja Japaniin.

Vaikka kirja tuntuukin kaikin puolin ihanalta ja voimauttavalta lukukokemukselta, suosittelen lukemaan Nelli Ruotsalaisen kirjoituksen, jossa hän kyseenalaistaa Kankimäen retken, etenkin kolonialistisen katseen piirtämän Afrikka-osuuden. Villi Afrikka ei ole länsimaisia unelmia varten.

Annoin Goodreadsissa Yönaisille viisi tähteä. Luettua Ruosalaisen kirjoituksen, aloin pohtia, pitäisikö minun lukea kirja uudelleen kyseenalaistaen enemmän Kankimäen tapaa eksotisoida kohteitaan. Miten pitkälle voi mennä voimautumisen nimissä?

Mainokset

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Satoru on täysverinen kissaihminen. Kun hän huomaa kulkukissan loukkaantuneen, hän ottaa sen hoiviinsa ja hoitaa kuntoon. Kissa saa nimen Nana ja muuttaa asumaan Satorun huomiin.

Satoru pakkaa Nanan kyytiin ja alkaa matkustaa vanhojen ystäviensä luo. Yhdessä muistellaan menneitä ja paljastuu, että Satoru on ollut täysiverinen kissafani jo lapsuudesta saakka. Tarinaan tulee melankolinen pohjavire, kun Satoru yrittää löytää Nanalle uutta kotia. Miksi hän niin tekee, vaikka Nana on selkeästi yhä hänelle rakas?

Oman lisänsä tarinaan tuo Nanan pohdinnat. Vaikka hän on yhä luonnoltaan kulkukissa, hän ei halua jättää isäntäänsä.

Matkakissan muistelmat on pakollinen lukusuositus kaikille kissafaneille, mutta myös rauhallisen viipyilevän kerronnan ystäville.

Nagata Kabi: My Lesbian Experience with Loneliness

Nagata Kabin omaelämänkerrallinen sarjakuva My Lesbian Experince with Loneliness alkaa kiusallisesta tilanteesta, jossa 28-vuotias Kabi on love hotellissa naispuolisen escortin kanssa tarkoituksenaan saada edes vähän kokemusta seksin saralla. Tarina palaa nopeasti taaksepäin, jossa Kabi kertoo miten tähän on tultu.

Kabi eli mukavaa elämää lukion loppuun saakka. Lopetettuaan yliopiston kuuden kuukauden jälkeen, hän masentui. Vähitellen olo meni yhä ahdistuneemmaksi ja hän päätyi asumaan vanhempiensa luokse, tekemään työtä, josta ei pitänyt ja haaveilemaan sarjakuvapiirtäjän urasta.

Kabi osaa kuvata ahdistuksen ja masennuksen oireet hyvin muun muassa itsensä huolehtimisen unohtamisen ja läheisyyden kaipuun kautta. Sarjakuvan nimen perusteella odotin, että olisi ollut enemmän sitä lesbian osuutta, mutta teos koostuukin enemmän siitä loneliness osudesta.

Viime vuosina on ilmestynyt paljon mielenterveyden haasteista kertovia kirjoja ja sarjakuvia ja kirjoja. Hyvinä esimerkkeinä muun muassa Rikki-projekti ja Error-kirja. Näin vähitellen poistetaan stigmaa, tarjotaan vertaistukea ja tietoa.

Lukusuunnitelmia ja kevätkuulumisia

Lopputalven ja alkukevään lukemista ja bloggaamista ovat verottaneet vaalit. Olin siis feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaana. Monena iltana olen ollut jos jonkinmoisessa vaalipaneelissa tai täytellyt vaalikoneita. Jollen muuta saanut vaalirupeamasta niin ainakin esiintymiskokemusta ja opin puolustamaan mielipidettäni.

Jotta pääsen kiinni taas lukemiseen, ajattelin osallistua pääsiäisen lukumaratoniin. Tällä kertaa lukumaratonia emännöi Yöpöydän kirjat-blogi. Lue lisää lukumaratonista täältä.

Puntaroin mielessäni, lukisinko maratonissa vain kevyitä tai semikevyitä opuksia. Toisaalta minun tekisi mieli tutustua jo Täällä pohjantähden alla – trilogiaan, jonka aion lukea klassikkohaasteeseen.

Osallistuin myös Kirjakultti- youtubekanavan Kirjafakta-videoon. Nyt kun sain viimein hankittua kolmijalan, voisin kuvata enemmänkin. Lisähaastetta tosin tuo se, ettei minulla ole mahdollisuutta editoida videoita.

Kesää kohti mennään ja pian ulkoiluni vaan lisääntyy. Samalla voikin, sitten kuunnella äänikirjoja.

Lukuisaa vuotta 2019!

Goodreads on siitä hyvä sivusto lukemisen seuraamiseen, että sieltä saa vuosittain tälläisen koonnin lukemistaan kirjoista. Tavoitteenani oli lukea sata kirjaa tänä vuonna, mutta tavoitteestani jäi puuttumaan kuusitoista. Siksipä asetin vuoden 2019 tavoitteeksi lukea 52 kirjaa. Vähemmän lukemiselle aikaa antava puolisoni asetti omaksi tavoitteekseen kaksitoista kirjaa.

Viime vuonna en lukenut mitään järkäleitä. Vuoden alussa muistan syventyneeni pidempiä aikoja kerrallaan lukemiseen, toisin kuin vuoden toisella puoliskolla, jolloin lukemiseen löytyi vain hetkiä.

Sain tietää saavani joululahjaksi Yotsuba-mangan viimeisimmän, neljännentoista, osan. Päätin lukea sarjan aiemmat osat ennen uusinta. Sarja kertoo viisivuotiaasta Yotsuba-tytöstä, joka elää täysillä. Ei sitä voi paremmin selittää. Viis kautta viis, muidenkin kuin minun mielestäni.

Pian on myös aika tarttua kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Aion lukea viimein Tuntemattoman sotilaan. Tällä kertaa haastetta emännöi Tarukirja-blogi.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee erityisen hyvä lukuvuosi.

Stephen King: Julma leikki

1206_Image_(1133)_300x455_2254

Näin vähän aikaan sitten Nostalgia criticin videon, jossa hän listasi top 11 Stephen kingin romaaneihin perustuvaa elokuvaa. Julma leikki herätti mielenkiintoni, mutta kyseistä elokuvaa ei löytynyt kirjastosta. Niinpä lainasin sen kirjana.

Keski-ikäinen pariskunta ajaa mökilleen. Mies, Gerald Burlingame sitoo vaimonsa, Jessien, käsiraudoilla sänkyyn eroottisia leikkejä varten. Gerald saa kuitenkin sydänkohtauksen ja kuolee. Jessie on jumissa sängyssä ajatustensa ja pelkojensa kanssa.

Premissi on yksinkertainen, mutta siitä on saatu aikaaan hyytävä tarina. Aluksi kirja oli kassikirjanani, kunne sen jännitys kävi niin käsin kosketeltavaksi, että minun oli ahmittava se loppuun kerralla.

Tämä oli nyt toinen lukemani Kingin romaani ja se peittosi kirkkaasti aiemmin tänä vuonna lukemani Mustan torni-sarjan aloitusosan. King osaa pitää lukijan varpaillaan ja yllättää lukijan yhä uudelleen. Jäin tosin miettimään, olisiko loppu ollut tehokkaampi muutama kymmen sivua aiemmin.

Guy Delisle: Pjonjang, Merkintöjä Burmasta ja Merkintöjä Jerusalemista

merkintöjä-jerusalemistamerkintöjä-burmasta.jpgpjongjang.jpeg

Törmäsin kirjaston lukuvinkkilistalla Guy Delislen sarjakuviin. Lainasin kaikki kolme listalla ollut ja luin ne parissa illassa.

Kronologisesti ensimmäisessä kirjassa, Pjongjang, Delisle menee Pohjois-Koreaan tekemään animaatioyhteistyötä paikallisten kanssa. Merkintöjä Burmasta ja Merkintöjä Jerusalemista ovat sinällään sisarteoksia, että niissä molemmissa Delisle on perheensä kanssa ekpatrina. Delislen vaimo työskentelee Lääkärit ilman rajoja-avustusjärjestössä ja perhe reissaa mukana sinne missä komennus kulloinkin on.

Delisletekee teräviä huomioita paikallisista oloista oli sitten kyseessä Pjonjangin kulissit, Burman sotilasjuntan hallitsema maa tai monikulttuurinen Jerusalem. Itse asiassa juurikin Merkintöjä Jerusalemista voitti parhaan albumin palkinnon Angoulémen sarjakuvafestivaaleilla 2012.

Toinen dokumentaarista sarjakuvaa tekevä piirtäjä, Joe Sacco, ei miellytä silmääni yhtä lailla kuin Delisle.

Guy Delislen sarjakuvia ovat lukeneet myös Kirjanurkkaus, Mari A:n kirjablogi ja Aamuvirkku yksisarvinen