Loppuvuoden luetut

Käyn tässä lyhyesti läpi tämän vuoden lopulla luettuja kirjoja ja lukusuunnitelmiani. 

Olen viime aikoina pohtinut kirjablogimaailman vaihtumista kirjainstamaailmaan. Lukeminen on kyllä sujunut viime aikoina, mutta ajatusten kirjoittaminen paperille on ollut tahmeaa, koska olen halunnut jo tarttua seuraavaan kirjaan. Olen ajatellut alkaa kirjoittamaan pidempiä arvioita paperiseen lukupäiväkirjaan ja Goodreadsiin.

Kirjagramiksi kutsutussa kirjainstaajien maailmassa on kauniita kuvia ja blogitekstin mittaisi (melkein) ajatuksia kirjoista. Itse olen kuitenkin huono ottamaan kuvia ja vielä huonompi kirjoittamaan nakkisormillani instaan pitkiä tekstejä. Kuitenkin näyttää siltä, että kirjat ovat yhä enemmän menossa instaan. Mitä mieltä te olette? Pitäisikö minun kokeilla enemmän kirjagramia?

Noora Vaarala & Anton Vanha-Majamaa (toim.): Television lapset

Näin tämän esseekokoelman kuvan jossain päin somea ja varasin sen heti itselleni kirjastosta. Kiinnostukseni heräsi, kun kirjassa oli essee Pasila-animaatiosta. Luin innolla miltei kaikki kokoelman kaksitoista esseetä. Iloa minulle tuotti somessa seuraamani Tiia Rantasen Ei tartte auttaa-Kummeliessee. Mikäli kaipaat ilolla tuotettua esseetä elämääsi tartu tähän!

Plus-sized Elf 3&4

Olen kirjoittanut aiemmin tästä ilahduttavasta haaremimangasta täällä. Sarjan kolmas ja neljäs osa jatkavat samaa kohellusta. Mukavaa kevyttä lukemista ennen nukahtamista.

Mari Veitola: Toisinpäin

Olen tänä vuonna kuunnellut äänikirjoja enemmän kuin koskaan. Etsin kirjoja nimenomaan kirjailijan itsensä tai jonkun muun hyvän lukijan lukemana. Veitola lukee itse toisen kirjansa, jossa hän normaalista poiketen vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin. Tämä on siis kuin pitkä ystävänkirja ääneenluettuna. En tiedä miten toimisi normaalisti luettuna.

Sita Salminen: Lupa

Kuten olette varmaan jo tottuneet selitykseeni: luen asioita, joita minulle suositellaan somessa. Seuraamani somepersoona, Sita Salminen, julkaisi marraskuun lopussa eroottisen novellikokoelman. Kirjoitin tästä pitkän artikkelin Lumooja-lehteen. Novellit ovat jakaneet mielipiteitä, mutta minä tykkäsin. Kirjassa on paljon monimuotoisuutta ja se antaa kaikille luvan nauttia.

Goodreadsin lukuseurannan mukaan olen lukenut tänä vuonna 82 kirjaa. Tavoitteena oli lukea kirja viikossa, joten olen päässyt hyvin tavoitteeseeni. Todellisuudessa olen lukenut paljon enemmän, sillä olen tänä vuonna ollut Sarjakuva-Finlandian esiraadissa. En ole merkinnyt Goodreadsiin tätä tehtävää varten lukemiani kirjoja, sillä koen sen jotenkin spoilaavan tehtävääni. Tällä hetkellä sarjakuvia on minulle lähetetty noin viisikymmentä.

Enkä edes ala laskemaan ammattikirjallisuutta.

Mitä sitten ensi vuonna. Viime vuonna otin normaalia pienemmän lukutavoitteen, koska halusin lukea pakottamatta. Koska määrä täyttyi noinkin helposti, voisin aloittaa uuden vuosikymmenen ottamalla tavoitteeksi sata kirjaa, aivan kuten viime vuonnakin.

Maria Veitola: Veitola

Maria Veitola on tunnettu muun muassa Yökylässä-sarjastaan ja muutamien vuosien takaisesta talk showstaan. Lisäksi hän on kirjoittanut kolumneja moniin eri aikakausilehteen. Sainkin odottaa tätä kirjaa, sillä kirjaston varausjono oli luvattoman pitkä.

Veitola-kirja kokoaa Veitolan kolumneja eri aihepiirien alle. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkä kokoelmateos vaan Veitola kommentoikin kolumnejaan 45-vuotiaan itsensä näkökulmasta kirjan kirjoituksen aikaan 2018. Ja on kirjassa myös muutama ennen julkaisematon teksti.

Tämän kirjan luin ahmien. Monissa kohdissa nyökyttelin Veitolan kokemuksille. Toisaalta oli myös mielenkiintoista sukeltaa Helsinkiin muuttavan musadiggarin elämään. Minulla, kun ei ole koskaan ollut halua muuttaa Helsinkiin ja olen musan sijaan diggaillut kirjallisuutta.

Kirjan on kuunnellut äänikirjana Reader, why did I marry him? -blogin Omppu.

Johanna Sinisalo: Renaten tarina

9789510418819_frontcover_final_medium

Tämä helmi olisi mennyt minulta ohitse, mikäli en olisi tajunnut mennä Turun kirjamessuilla Johanna Sinisalon ja Timo Vuorensolan Ironsky-ohjelmaa kuuntelemaan Turun kirjamessuilla. Sain kirjan arvostelukappaleen Johnny Knigalta (kiitos!) ja ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Alunperin meinasin kuvata kirjasta arvostelun youtubeen, mutta ramppikuume iski ja päädyinkin kirjoittamaan normaalin bloggauksen.

Vaikka kyseessä onkin Ironsky-leffaan liittyvä kirja, voi kirjan lukea, vaikka leffa olisikin näkemättä. Kirjan päähenkilö Renate valottaa päiväkirjansa ja muistelmiensa kautta elämää natsina Kuussa. Vaikka osa tarinasta olikin minulle tuttua elokuvan kautta, sai se uusia ulottuvuuksia Renaten näkökulman kautta.

Tarina on hyvin vetävä. Olisin lukenut kirjan yhdeltä istumalta, mikäli minulla olisi ollut mahdollisuus. Toisin kuin elokuvassa, kirjassa nousivat esiin aistit. Renate oli hengittänyt koko elämänsä Kuussa keinotekoista ilmaa ja hänen tullessaan maahan hän kohtasi paljon eri tuoksuja ja erilaisen pinnan, jonka päällä kävellä. Kuunatsien ideologia oli hyvin mietitty ja Renaten maassa kohtaamia uusia asioita puhelimista erilaiseen ruokaan oli mielenkiintoista lukea.

Sinisalo oli mukana kirjoittamassa ensimmäistä Ironsky-elokuvaa ja aiheen tarkka tuntemus näkyy kirjassa. Tämä kirja sopiikin hyvin Ironsky-fanille, joka ei malta odottaa tammikuussa ensi-iltansa saavaa uutta Ironsky-elokuvaa.

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

9789510418192_frontcover_final_original.jpg

Kaisa Haatasen esikoisessa Meikkipussin pohjalta, jonka lyhyissä tarinoissa tutustumme keski-ikäiseen kustannusnustoimittajaan Tyttiin. Ensimmäisessä kirjassa elämää verrattiin meikkipussiin, nyt matkaan. Tällä kertaa Tytti muistelee erinäisiä matkoja, joilla hän on käynyt.

Tytti tekee mieluiten kaupunkilomia, tutustuu paikalliseen kulttuuriin ja hyvässä lykyssä myös pääsee katsomaan musikaalia. Kirjassa listataan onnistuneet ja epäonnistuneet reissut ja meille rakentuu kuvaa hedonistisesta Tytistä, joka tarvittaessa osaa pitää jalkansa maassa.

Pohdin olisinko voinut laskea tämän kirjan novellihaasteeseen. Vaikka jokainen luku onkin oma tarinansa, ovat ne pituudeltaan kuin henkäyksiä. Sen sijaan, että ne tukisivat toisiaan, ne rakentavat kokonaiskuvaa Tytistä.

Pidin Tyttiä jo hiukan liikaakin korkeakulttuuriin keskittyneenä kulttuuritätinä, kunnes eräs luku onkin omistettu Doctor Who-sarjan fanittamiselle. Tytti käy Doctor Who-expossa ja intoilee Tardiksesta, jolloin hymisen tyytyväisenä.

Tämä kirja sopii loistavasti nk. laukkukijaksi. Kelkasta ei putoa, vaikka lukeminen olisikin pätkittäistä ja kirja on sekä kevyt kannettava että luettava.

Tuomas Milonoff & Riku Rantala: Maailmanselitys

9789510408025_frontcover_final_original.jpg

Minä olen sillä tavalla vinksahtanut, että pidän Madventuresin huumorista. Olin hankkinut tämän kirjan jo sen ilmestyessä 2014, mutta nyt vastauksia kaivatessani tartuin siihen. Ja mille matkalle pääsinkään!

Aluksi sanottakoon, että mikäli Madventures-huumori tai -kieli ei ole juttusi, niin jätä tämä kirja väliin. Mutta mikäli haluat ymmärtää maailmaa, tartu toki tähän opukseen.

Riku ja Tunna käyvät vuoropuhelua toistensa ja ”Viisaiden” eli luvun aiheesta paljon tietävien kanssa. He pureutuvat niin ilmastonmuutokseen, väkivaltaan kuin uskontoihinkin. Vaikka kirja on kevyesti kirjoitettu, on sisältö diippiä.

Varoitus: mm. ilmastonmuutos-faktat ahdistivat minua. Onneksi töllöstä tuli jotain turhaa ja sain harhautettua itseni oleellisesta.

Itse antaisin tämän kirjan jonkun toisen itseni kaltaisen, joka pohtii maailmanmenoa, hyppysiin. Jollekkin nuorelle vaikkapa valmistumislahjaksi.