Ronja Salmi & Jami Nurminen: Onks noloo?

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja Ruusun päivä.fi

Aiemmin olen kohkannut Kirjan ja Ruusun päivästä mm. täällä. Eipä siis ihmekään, että olin haukkana hankkimassa tämän vuoden Kirjan ja ruusun-päivän kirjaa 23.4. Tosin sain aikaiseksi luettua sen vasta eilen. Nopeasti tämän lukaisikin.

Tällä kertaa Kirjan ja Ruusun päivän-kirjana ei ollut suinkaan suositun kirjailijan välipalateosta. Sen sijaan haluttiin innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Onks noloo-kirjan takana ovat samannimisen nuortensarjan käsikirjoittajana ja juontajana tutuksi tulleet Ronja Salminen ja Jami Nurminen. 2014 Ylen tuottama Onks noloo-sarja on katsottavissa täältä.

Kirjassa seikkaillaan kuudesluokkalaisen Petjan maailmassa, joka pohtii muun muassa onks noloo tanssia hitaita. Ainakin tämän kirjan perusteella alkoi tuntui, ettei ala-asteen päättävien maailma olekaan niin erilainen nykyään kuin omana aikanani.

Kirjassa on hauskat sarjakuvamaiset kuvitukset ja varhaisteineille sopiva huumori. Olisin kuitenkin lukenut mielelläni Petjan ja kumppanien seikkailuja enemmänkin kuin 85 sivua.

Mainokset

Onks noloo? Suosituksia kirjan ja ruusun päiväksi.

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja ruusun päivä

Ensi viikon lauantaina viettään kirjan ja ruusun päivää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin muun muassa täällä. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän erikoiskirjan, jonka voi saada kirjakaupoista vain kyseisenä päivänä, näet yllä.

Mutta tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla Kirjan ja ruusun- päivän mainostusta, vaan tarkoituksena on listata muutamia kirjasuosituksia, joita voi sitten mennä kirjakaupoista metsästämään. Kannattaa tehdä tosiaan se metsästys Kirjan ja ruusun-päivänä, jotta saa ko. kirjan kaupan päällisiksi 15€:n tai yli ostoksesta.

20160417_133730.jpg

Onks noloo, kun on kirjan päähenkilö, mut kaverit yleensä ovat niitä, joita ilman ei selviäisi? (BTW Ihan hyvä oppi).

20160417_133924.jpg

Onks noloo, kun piiloudun humanistisuuteni taakse, kun en ymmärrä tästä kirjasta hölkäsen pöläystä.

20160417_134017.jpg
Miukunkin mielestä on noloo.

Onks noloo, ettei ole koskaan lukenut Finlandian voittanutta kirjaa? Ne on kuulemma hyviä.

20160417_135014.jpg
Miuku on taas linssilude

Onks noloo, etten ole lukenut kenenkään Nobel-kirjailijan teoksia?

20160417_134048.jpg

Onks noloo, et fanittaa A.W Yrjänää, muttei ymmärrä hänen runoistaan?

20160417_134112 (1).jpg

Onks noloo, ettei saa edes aloitettua Alastalon salissa-kirjaa?

20160417_134146.jpg

Onks noloo, et on niin innostunut sarjakuva Raamatusta, että kuva tärähtää?

Lisäksi muutamia muita nolostelun aiheita:

  • Se, että to be read-listalla on kotiin ostettuna tai saatuna yli sata kirjaa.
  • Se, että kesken on niin monta kirjaa, ettei sitä ole edes Goodreadsiin kehdannut merkitä.

Jollei tullut selväksi, niin suosittelen kaikkia kuvien kirjoja 🙂

 

Jari Tervo: Jarrusukka

Kuva: Plaza.fi

 

Luin viimein vuoden 2013 Kirjan ja ruusun-päivän teoksen eli Jari Tervon Jarrusukan.  Kirja on laajalti arvosteltu muissa kirjablogeissa mm. Kirsin kirjanurkka,  Koko lailla kirjallisesti ja Kirjasfääri. 

”Mistä voisi liisata mukavan vauvan? Koulun joulujuhlaa valmisteleva maahanmuuttolähiön tuuraajaopettaja huomaa pian, etteivät markkinat vastaa tällaiseen vilpittömään kysyntään. Jarrusukassa opettajan on itse tartuttava toimeen ja lopulta kysyntä kohtaa tarjonnan hämmästyttävällä tavalla.”

 

Miten lukea kirjaa, jonka päähenkilö ärsyttää heti ensi sivuilta lähtien? Koko kirjan ajan pohdin mielessäni, miten henkilö voi toimia näin. Miten hän voi olla niin fiksaantunut koulun joulujuhlanäytelmän järjestämisestä, että toimii vastoin mitään logiikkaa?

Kuten monissa arvosteluissa ja kommenteissa on todettu; kirja on kuin pitkitetty pakina. Vitsi ei tosin riitä minusta päälle sadan sivun mittaiseksi kirjaksi. Mielestäni tämä oli heikoin neljästä lukemastani Kirjan ja ruusun-päivän kirjoista.

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Kuva: Hs.fi

Pitihän minun sitten hankkia ne loputkin Kirjan ja ruusun-päivän kirjat luettavakseni. Pari viikkoa sitten lukaisin viime vuoden Kirjan ja ruusun-päivän kirjan, jonka oli kirjoittanut Anna-Leena Härkönen. Edellisen kerran luin Härköstä yläasteella, kun luettavana oli äidinkielen tunnilla Häräntappoase. Muistan sen tehneen vaikutuksen minuun ja silloiseen sydänystävääni.

Odotin, että Takana puhumisen taito olisi ollut yhtenäinen tarina. Sen sijaan se on sarja kurkistuksia elämään kuin kolumnikokoelma. Härkönen kirjoittaa konstailematta, eikä hänen tekstistään tiedä, kirjoittaako hän suoraan omasta elämästään. Kirjan päähenkilö, kun on kovin Härkösen oloinen nainen, jonka aviomies asuu Turussa.

Kirjan ahmaisin kerralla, joten voisin sanoa viiihtyneeni sen parissa.

Kari Hotakainen: Kantaja

Minulla on tunnustus. Vaikka väitänkin olevani kovemman luoka bibliofiili, en ole lukenut aiemmin Kari Hotakaista. Olen kuitenkin kokenut hänen kuuluvan samaan kastiin Saision, Härkösen ynnä muiden kanssa, jotka kuuluu vaan lukea silloin kun uusi teos ilmestyy.

Kirjan ja ruusun-päivä oli hyvä tekosyy aloittaa Hotakaisen tuotannon lukeminen. Pienoisromaanin Kantajan päähenkilöön on minun helppo samaistua: teoreettista filosofiaa lukenut keski-ikäistyvä henkilö, joka tekee hanttihommia oman alan töiden puutteessa. Minäkin luin yliopistossa lähinnä kaikkea kivaa ja valmistuin sopivasti laman aikaan, jotta pääsin kaupan kassalle.

Kirjan päähenkilö ajautuu määräaikaiseen puistotyöntekijän toimeen. Häntä pyydetään kantajaksi hautajaisiin, jossa omaisia ei ole tarpeeksi arkun kantoon. Sitten alkaakin mielikuvitus laukata. Ketä ovat nämä vainajat, joille ei tule omaisia saattamaan haudan lepoon? Päähenkilö alkaa pohtia vainajien elämää ja lukemaan heille itse kirjoittamiaan muistokirjoituksia.

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Kirjassa oli ihanaa kieltä, kuten kuvaus laahaavasta virrestä, jonka tahtiin hautajaisväki aukoi suutaan.

Suosittelien tätä kirjaa lähinnä kaikille, koska se on niin nopealukuinen ja ajatuksia herättävä. Loppukin jättää hiukan miettimistä.

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

20150423_200520

 

Kirjan ja ruusun päivä on minulle odotettu merkkitapaus, sillä silloin saan tekosyyn ostaa kirjoja ja saan vielä kaupan päälle jonkun hienon teoksen.  Alkujaan Kirjan ja ruusun-päivää on vietetty lokakuussa ja se on saanut alkunsa Espanjassa. Suomessa Kirjan ja Ruusun päiväksi on valittu kirjailija vuodesta 2012, jonka teoksen on saanut kylkiäisenä ostaessaan kirjoja merkkipäivänä. Merkkipäivän synnystä voitte lukea enemmän wikipediasta.

Alkujaan Kirjan ja ruusun päivänä on tainnut olla ideana, että nainen ostaa miehelle kirjan ja mies antaa vastalahjaksi ruusun. Muistan ostaneeni 2012 silloiselle poikaystävälleni Haruki Murakamin Norwegian woodsin ja vihjailleeni kovin ruusuista. Kirja on hänelle edelleen (sääli!) lukematta ja ruusu saamatta.

Tänä vuonna päätin fiksuna olla ostamatta nyt jo aviomieheksi päätyneelle mussukkalleni enempää kirjoja, joita hän ei kuitenkaan lue. Ostin sen sijaan itselleni Khaled Hosseinin Ja Vuoret kaikuivat sekä uusimman Mielensäpahoittajan. Hosseinin edelliset, Leijapojan ja Tuhat loistavaa aurinkoa, luin viisi vuotta sitten matkustaessani Aasiassa. Olen odottanut kauan pokkariversiota Ja vuoret kaikuvat-kirjasta. Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja-kirjan täysi hintaisuuden kestin sillä, että tiesin saavani vielä kaupan päällisiksi Hotakaisen-kirjan.

Viime aikoina en ole tänne postannut, koska olen purkanut Kirjavinkit-arvostelupalveluun luettavien kirjojen lukujonoa. Voisin pitkästä aikaa aloittaa myös kirjoja ihan omasta lukupinostani. Jollei muuta, niin ainakin sarjakuvia olisi lukemattomana.

Näistä kirjoista minulla on suuret odotukset. En malttaisi odottaa niiden aloittamista.