Turun kirjamessut 2017: Lauantai

bty
Olen näkevinäni kirjailijan kengissä kimallusta ja hyväksyn.

Kaiken marinan päälle, jota olen marissut somessa, haluan todeta heti alkuun: mielestäni Tekstiretriitti on parasta tämän vuoden kirjamessuilla. Tänään oli ainakin aamupäivästä siellä ovi auki ja ihmiset tuntuivat löytävän sinne.

Kuten aiemmin mainitsin, halusin aluttaa päiväni ko. tilasta Varsinaissuomalaisia runoilijoita kuunnellen. Olin ajoissa, joten tulin paikalle, kun Virpi Hämeen-Anttila luki Italiaan sijoittuvaa kirjaansa ääneen. Ihanaa, ääneenlukua!

IMG_20171007_112912.jpg
Hanna Storm esiintyy.

Neljänkymmenenviiden minuutin runokimaraan mahtui seitsemän paikallista runoilijaa. Ystäväni Hanna Stormin lisäksi runoja lausuivat Artemis Kelosaari, Pirkko Soininen, Esa Hirvonen, Jouni Teittinen, Ainhoa Gonzales ja Kalle Talonen. Järjestävänä tahona oli Varsinais-Suomen runoviikko, jost en ollut ennen kuullutkaan. Tänä vuonna runoviikko järjestetään marraskuun alussa. Lue lisää ruonoviikosta täältä. Hanna Storm on kerännyt runoportfoliotaan instaan. Tsekkaa täältä.

Muutamien muuttujien, kuten venähtäneen lounastauon takia, en nähnyt syytä syöksyä suunnitellusti Tieto-lavalle vaan suuntasin Onerva-lavan luo varmistamaan paikkani Esko Valtaojaa katsomaan. Olen nähnyt Valtaojan kerran aiemmin. Maailmanloppua oli ennustettu 22.12.2012, jolloin Martin kirkossa oli myöhään Valtaojan ja srk:n papin keskustelutilaisuus maailmanloppuun liittyen. Muistan kyseisestä tilaisuudesta papin yrittäneen puhua Valtaojaa pussiin.

Tällä kertaa Valtaojaa haastateltiin liittyen hänen uuteen kirjaansa, Maammetaulu, liittyen. Vaikka olenkin utelias ja monesta asiasta samaa mieltä Valtaojan kanssa, en allekirjoita muun muassa hänen väitettään:

”Mikään tietämisen arvoinen ajatus ei mahdu yhteen twiittiin”

Mielestäni twiittien 140 merkkiä opettavat nokkeluutta ja tiivistämisen taitoa. Valtaoja pyrkii nostamaan ihmisiä pessimismistä uudessa teoksestaan ja kutsuu itseään optimistin sijasta realistiksi. Vaikka hän kertaakin monen asian olevan tässä ajassa hyvin ja näkee tulevaisuuden valoisana, on yltiöpositiivisuudella mielestäni varjopuoli: unohtamalla huonot asiat tulee työntäneeksi pään puskaan ja sortuu helposti ”not in my backyard”-ajatteluun.

IMG_20171007_122340.jpg
Virallinen kirjamessujakkuni, joka julistaa kulttuuritäteyttäni. Lisää huulipunaa kehiin!

Eilen olin ollut fiksu ja jättänyt lompakon kotiin. Tänään minulla oli rahaa, mutta käytin suunnattomasti aikaa alueella kiertelyyn ja eri toimijoihin tutustumiseen. Esittelen messusaalistani myöhemmin omassa postauksessaan.

IMG_20171007_142051.jpg
Vuoden 2017 Tohtori tuli kaupunkiin-kuva.

Suuren osan loppuajasta vietin Tekstiretriitti-tilassa. Minä ihan aikuisten oikeasti rakastuin kirjailijoihin, jotka lukivat kuulijoilleen uutta tekstiään.

Huomenna aion ehtiä ainakin seuraaviin:

10.40 – 11.00 Fiore A-Halli

Kata Melander, esikoiskirjalija ja Twitter-kaverini, kertoo tänä vuonna ilmestyneestä kirjastaan. Kirjoitin siitä aiemmin arvostelun (klik!).

11.20-13.00 Onerva 2krs.

Kjell Westö-lukupiiri. Nuff said.

13.40-14.00 Eino 2krs.

Mikä olisi erikoisempi esine kuin kirja? Bibliofiilin must go-ohjelmanumero!

 

 

Mainokset

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Valo.jpg

Pidin kovin Pekka Kytömäen ensimmäisesä runokokoelmasta Ei talvikunnossapitoa. Oli siis pakko saada käsiin myös Kytömäen toinen runokokoelma Valo pilkkoo pimeää. Naurahdin, kun Kytömäki kuvaa itseään kannen sisäsivulla itseään keski-ikäiseksi tamperelaispojaksi. Aikuistuminen on tylsää.

Kokoelman runot ovat lyhyitä aforismimaisia paloja, jotka ahmii miellellään, mutta niitä jää miettimään vielä kirjan suljettuaankin.

Huvituin kovin kokoelman ensimmäisestä runosta:

 

En suisto jäämään

yhden hudin ihmeeksi.

Olen uusinut kynänkantolupani

ja tähtään ladon seinään.

 

Kytömäen runoja voi hyvällä mielellä suositelle runojen parissa aloittaville. Niistä tulee kerta kerran jälkeen hyvälle mielelle.

 

Kirjat rakastavat sinua

ja tietävät sinun

tuntevan samoin.

 

Runokokoelmasta on myös kirjoitettu mm. blogeissa Kirjojen keskellä, Luettua elämää ja Kirjakaapin avain.

Paperi T: Post alfa

IMG_20161001_133136.jpg

Pojatkin lukee-kampanjan myötä päädyin seuraamaan somessa Kalenterikarjua. Siviilielämässään Kalenterikarju toimii Kosmos kustantamon viestintävastaavana, joten ehkä juuri siitä syystä tuntui, että Paperi T:n runokirjaa hypetettiin silmissäni.

Kävin kurkkaamassa Turun kirjamessujen ensimmäisenä päivänä Rosebudin pöydässä ko. kirjaa, mutta 25€ runokirjasta, josta en ollut ihan varma tuntui suolaiselta. Illalla Internet kertoi painoksen olevan loppuunmyyty. Seuraavana päivänä lampsinkin ensimmäiseksi hakemaan ko. kirjan ja tsekkasin sunnuntaina messuista väsyneenä kirjan.

Kirjan ilmestyttä Twitterfeedini täytti myös hashtag teeomapapruruno. Lisää siitä tästä Nyt-liitteen jutusta.

Tätä runokirjaa painaessa ei ole säästelty painomustetta, sillä koko opus on valkoista mustalla. Isoja kirjaimia ja välimerkkejä ei ole ja kansilaipioin esittelytekstin paikalla on pitkän pitkän virke täynnä ajatuksen virtaa.

 

kun saan unen päästä kiinni

puristan

kunnes se muuttuu siniseksi

 

Kirjassa on paljon myös ajankuvaa: asioita ja sanoja, jotka eivät ehkä aukea myöhemmin. Sen takia uskoisinkin tämän  runokirjan olevan sopiva esine aikakapseliin kuvastamaan tätä aikaa.

Ja kyllä! Myös SE nenäkakkaruno löytyy. En kopioi sitä tähän vaan saatte itse etsiä kirjan käteenne ja kokea sen!

Mutta kaiken kaikkiaan. Kaikesta hypestä huolimatta, nautin tästä runokirjasta ja palaan siihen vielä uudelleen.

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni

20160417_162522.jpg

Jatkan edelleen runojen maailmaan. Sain S&S:ltä arvostelukappaleen Elämäni-runokirjasta, joka sisältää lyriikkaa elämästä, lääkäreiltä potilaille. Kansi on kutsuva ja siitä kävi selväksi, mitä sisältä löytyy.

Neurologi kokeillut kortisonia,

joka subjektiivisesti helpotti näköoiretta.

Tällä hetkellä ei murheita huulien kanssa.

Alkoholia aniharvoin.

Esipuheessa Niemi ja Öhman kertovat työskentelevänsä potilasohjeiden ja terveydenhuollon tekstien kääntäjinä. He alkoivat kerätä pieniä potilasrunoja työhuoneen ovenpieleen, joita muut tulivat ihastelemaan.

Hemmetissä asuva rouva.

Jalat ei kanna yhtään,

henkisesti kuitenkin virkeä ja asiallinen.

Vastaanoton aikana ei halua puhua.

Kirja on siis täynnä anekdootteja terveydenhuollon ja potilaiden elämästä. Ikävä kyllä, minulle eivät nämä runot auenneet. Ajattelin lähettää runokirjan äidilleni äitienpäiväksi, jos entinen sairaanhoitaja saisi tästä jotain irti.

Asiallinen ja huoliteltu rouva.

Ei kaarimaisia oksennuksia.

Potilaalla tai potilaan suvussa ei äkkikuolemia.

 

 

 

 

Onks noloo? Suosituksia kirjan ja ruusun päiväksi.

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja ruusun päivä

Ensi viikon lauantaina viettään kirjan ja ruusun päivää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin muun muassa täällä. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän erikoiskirjan, jonka voi saada kirjakaupoista vain kyseisenä päivänä, näet yllä.

Mutta tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla Kirjan ja ruusun- päivän mainostusta, vaan tarkoituksena on listata muutamia kirjasuosituksia, joita voi sitten mennä kirjakaupoista metsästämään. Kannattaa tehdä tosiaan se metsästys Kirjan ja ruusun-päivänä, jotta saa ko. kirjan kaupan päällisiksi 15€:n tai yli ostoksesta.

20160417_133730.jpg

Onks noloo, kun on kirjan päähenkilö, mut kaverit yleensä ovat niitä, joita ilman ei selviäisi? (BTW Ihan hyvä oppi).

20160417_133924.jpg

Onks noloo, kun piiloudun humanistisuuteni taakse, kun en ymmärrä tästä kirjasta hölkäsen pöläystä.

20160417_134017.jpg
Miukunkin mielestä on noloo.

Onks noloo, ettei ole koskaan lukenut Finlandian voittanutta kirjaa? Ne on kuulemma hyviä.

20160417_135014.jpg
Miuku on taas linssilude

Onks noloo, etten ole lukenut kenenkään Nobel-kirjailijan teoksia?

20160417_134048.jpg

Onks noloo, et fanittaa A.W Yrjänää, muttei ymmärrä hänen runoistaan?

20160417_134112 (1).jpg

Onks noloo, ettei saa edes aloitettua Alastalon salissa-kirjaa?

20160417_134146.jpg

Onks noloo, et on niin innostunut sarjakuva Raamatusta, että kuva tärähtää?

Lisäksi muutamia muita nolostelun aiheita:

  • Se, että to be read-listalla on kotiin ostettuna tai saatuna yli sata kirjaa.
  • Se, että kesken on niin monta kirjaa, ettei sitä ole edes Goodreadsiin kehdannut merkitä.

Jollei tullut selväksi, niin suosittelen kaikkia kuvien kirjoja 🙂

 

Viikko 4 lukumaraton koontipostaus

81swIRkFbpL._SL1420_.jpg

25.1.2016

12.51

Perinteisesti aloitan lukumaratonin kuuntelemalla Iisan Maraton-kappaleen.

Niin koville se otti, etten vieläkään itseni ole en.

Sun reittis kulki nelkytkaks kilometriä saaristomaisemaa

Mun omani mun pääni sisällä, sinne mutkia laittaa saa

On lähdettävä kaupungille asioille, mutta otan mukaan mahdollisia odottelu hetkiä varten runokirjan ja romaanin.

18.27

Tulin kaupunkiasioilta. Aloin paistamaan banaaniohukaisia. Paistettuani ohukaiset istuin lukemaan juuri mieheltäni saamia a silent voice-mangan ensimmäistä ja kolmatta osaa. Hiukan nurinkurista lukea ne tässä järjestyksessä.

Ennen nukkumaanmenoa katsoimme vielä vuonna 1951 valmistuneen Katharine Hepburnin ja Humphrey Bogartin tähdittämän The African Queen leffan, joka perustuu C.S Foresterin samannimiseen kirjaan. Nukahdin heti elokuvan jälkeen lukematta yhtään sivua.

 

26.1.

IMG_20151025_115016

07.00

Aloitin päivän lukemisella. Aamutoimien ohella luin Tuomo Jäntin Talven hallava hevosta.

 

18.21

Tulin kotiin kaupunkiasioilla. Olin kaupungilla ollessani lukenut sivuja Tove Janssonin Farlig Midsommarista. Pekka Kytömäen Ei talvikunnossapitoa kirjan sain luettua kokonaan loppuun. Haluan jakaa teille runon, johon samaistun täysin rinnoin

Seinät vuorattu

kirjapinoin maailman

kylmyyttä vastaan.

Ilta venyi yöhön minun selvitellessä mahdollisia kursseja, joita voisin käydä tänä keväänä. Löysin myös uudelleen Coursera-sivuston, jolla voi käydä eri yliopistojen kursseja ilmaiseksi. Valitsin itselleni kiinan alkeet ja Skandinaavisen elokuvan.

Ennen nukahtamista yritin lukea vielä mangaa, mutta mikään niistä ei napannut. Loppujen lopuksi päädyin lukemaan taas Donald Spoton Marilyn Monroen elämäkertaa.

 

27.1

 

09.30

Paistoin pitkästä aikaa aamiaiseksi banaanimunakkaan. Siihen tulee yksi banaani ja kaksi munaa ja sekoituksen jälkeen paistetaan ohukaispannulla. Herkullista!

Lukeminen jäi aamupäivältä, kun jumituin pelaamaan Habitica-peliä, jossa ollaan oman elämänsä antisankareita ja saadaan kokemuspisteitä suorittamalla päivittäisiä asioita.

21.07

*huh* palasin vihdoin kotiin puolitoista tuntia sitten. Kaupungilla kävellessäni kuuntelin äänikirjaa, jossa Lumikki Andersson seikkaili taas. Kävin myös kirjastossa kuuntelemassa esikoiskirjailija Tuomo Jäntin haastattelua.

28.1.2016

Kansi_119

Kuuntelin taas kaupungilla käppäillessäni pitkälti Lumikki-trilogian toista osaa. En tiedä, mitä tästä sanoisi.

Kävin katsomassa mysterielokuvanäytöksessä Carol-elokuvan, joka perustuu 1952 julkaistuun Patricia Highsmithin The Price of Salt-kirjaan. Liikutuin elokuvasta. Suosittelen sitä lämpimästi ja uskon, että jompikumpi pääosan esittäjistä saa oscarin.

29.1.2016

Tulikin välipäivä lukemisesta, kun oli niin paljon muita kiireitä 😦

30.1.2016

Kuuntelin Valkoinen kuin lumi-kirjan loppuun. Kirjassa tunnuttiin olevan koko ajan pulassa tai juoksemassa karkuun. Kyllä minä aion kuunnella viimeisenkin osan sarjasta, mutta odotukset eivät ole kovat. Olenkohan liian vanha nuorten kirjoille?

Katsoimme eilen Viattomuuden aika-elokuvan, joka perustuu samannimiseen 1921 julkaistuun kirjaan. Kirja sopi Helmet-haasteen kohtaan kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Sain luettua sitä 67 sivua ennen kuin alkoi tökkimään. Kirja oli liian siirappinen. Odotin koko elokuvan ajan, milloin päähenkilöt saisivat aikaan kuuman romanssin, mutta ilmeisesti 1870-luvulle sijoittuvassa tarinassa muutama suudelma on jo kuuma romanssi. Totesin, ettei kirja ja elokuva sovi minulle.

31.1.1.2016

20160131_154827.jpg

Tänäkään päivänä en lukenut paljoa. Viimeistelin Barry Keithin 100 Science Fiction Films-kirjan, joka esitteli sata eri aikoina tehdyt scifi-pläjäykset.

Pelasimme useamman tunnin (miltei kuusi!) eri lautapelejä porukalla. Hyvin vietetty sunnuntai siis!

Nyt loppuilta menee varmastikin muissa kuin lukuhommissa. Vaikka minun oli tarkoitus lukea tällä viikolla enemmän, en koe onnistuneeni siinä.

Luettuja sivuja maratonin aikana yhteensä 938.

Helena Anhava: Valoa

Kuva: Finlandia-kirja

 

Viime talvena ystäväni piti ravintolapäivänä runokahvilaa, jossa päätin piipahtaa. Lueskelin seinille ja lattialle teipattuja runoja. viimein otin pinosta käteen summanmutikassa kirjastosta lainatun kirjan.

 

”Haluat punaisen tuvan ja kukkamaan.

Joudut maaorjaksi itsellesi.

 

Kun perustaa nurmikon, on kuin pälvikaljua hoitaisi.

 

Shakespeare-tulppaani lakastui, 

Sarah Bernhardt-pioni puhkeaa juuri,

Mozart-ruusu on nupulla.

Kulttuuri kukkii.”

 

En ole ennen lukenut kokonaista runokirjaa, joten en ole ihan varma, miten tämän arvostelua lähestyisi.  Lukemani runot tekivät minuun kuitenkin vaikutuksen.

Eilen sitten kahvilaa pitänyt ystäväni tuli kylään. Ja mitäpä muuta hän olikaan löytänyt Sodankylän pääkirjaston poistomyynnistä kuin tuon samaisen runokirjan, jota olin tuolloin ravintolapäivänä lukenut. Sain sen myöhästyneeksi nimipäivälahjaksi ja mieluinen lahja se olikin.

 

”Voi miten hän suree.

Veljiä, jotka lähtevät kotoa.

Kavereita, jotka muuttuvat,

kuin pettäisivät.

Lapsuutta, josta on luovuttava.”

 

Wikipedia tietää kertoa, että Helena Anhava (os.Pohjanpää) syntyi 1925 Helsingissä ja toimii runoilijana, kirjailijana ja suomentajana. Häneltä on ilmestynyt runojen lisäksi mm. novelleja, aforismeja ja kuunnelmia. Hän on saanut monia kirjallisuuspalkintoja kuten  Kirjallisuuden valtionpalkinto vuonna 1980 ja Samuli Paronen palkinto 2006.

Runokokoelman kolme ensimmäistä lukua tarkkailevat luontoa ja ajankulua:

 

”Arki helpottaa

ja kuuntelet vuosia,

hiljaisuutta.

Valoa.

Vitilunta.”

 

Neljäs luku onkin yllättäen kunnianosoitus Kreeta-Liisa Isokorvelle (1874-1913), joka teki mahdolliseksi kansanperinteen kerääjän Samuli Paulaharjun elämäntyön pitämällä kotia pystyssä miehensä keruumatkojen aikana.

 

”Turha hämätä.

Uni tuntee sinut.”

 

Loppukirjan runoja en osaa kategorisoida yhtä selkeästi kuin kokoelma alkuosaa. Nautin kuitenkin kokonaisuudessaan koko runokokoelmasta. Varsinkin alkuosan runot antoivat minulle paljon, mutta tulen palaamaan näihin runoihin vielä tulevaisuudessa.