Loppiaisen lukumaraton koontipostaus

Ihan hyvin sain nopealla aikataululla lukijoita mukaan loppiaisen lukumaratoniin. Kirjaimia-blogin Laura luki yhteensä 621 sivua ja pääsi vauhtiin aloittamalla urakan Mummo-sarjakuvasta. Kirjanmerkkinä lentolippu-blogin Paula aloitti maratonin kuuntelemalla äänikirjaa. Yhteissaldo maratonista 547 luettua sivua ja 62 kuunneltua minuuttia. Oksan hyllyltä-blogin Marika luki kolmea eri kirjaa yhteensä 664 sivua. Taikakirjaimet-blogin Raija luki yhteensä kolme pienoisromaania ja aloitti yhtä kirjaa, sivusaldonaan 404.

Miten minun kävi?

Kaikenmoisten kulttuurimenojen vuoksi aloitin maratonin vasta sunnuntaina hiukan ennen puoltapäivää. Halusin aloittaa Tuntemattomalla sotilaalla, koska tahdon saada sen luetuksi klassikkohaasteeseen ja se sopii myös moneet Helmet-haasteen kohtaan.

Teksti oli vetävämpää kuin olin kuvitellut. Kuitenkin edellisilta verotti ja nukahdin useammaksi tunniksi sohvalle.

Välipalakirjana luin Jarkko Jokisen runokokoelman Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä. Olin saanut kirjan arvostelukappaleena runoilijalta, kun olin kirjoittanut blogiini hänen toisesta teoksestaan Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa. 

Jokisen runot olivat yhtä valloittavia kuin aiemminkin. Tällä kertaa runoja säesti Teemu Juhanin piirrokset.

Heiluttelen jalkojani meressä. Kun tarkemmin tuumin, jalkani heiluttelevat merta. Kun lopulta nostan jalkani vedestä, ne eivät ole enää likaiset, mutta varpaista roikkuu levää.

Puolisoni teki loistavaa makkarapataa ja katsoimme Itse ilkimys 3-elokuvan, jonka jälkeen jatkoin Tuntemattoman lukemista.

Tarkoitukseni oli lukea vielä ennen töihin lähtöä maanantaiaamuna, mutta tiedättehän te maaanantaiaamut. Kuuntelin kuitenkin työmatkalla puoli tuntia Michelle Obaman kirjoittamaa ja lukemaa kirjaa Becoming.

Lukumaratonin saldoksi jäi minulla siis 68 sivua runoja ja 183 sivua Tuntematonta sotilasta.

Mikäli oikein laskin kaikki osallistujien lukumaratonin osallistuneiden lukusaldo oli 1866 sivua ja 92 minuttia äänikirjoja.

Kiitoksia kaikille lukumaratoniiin osallistuneille. Mukavaa vuoden alkua!

Mainokset

Jarkko Jokinen: Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa

ajatukseni-olisivat-kaivanneet-ripauksen-ruususuolaa

Avasin tämän runokirjan summanmutikassa Turun kirjamessuilla ja silmiini osui runo, joka sai minut ostamaan kyseisen teoksen:

Olin varma, ettei Terminaattori löytäisi minua ainakaan kolmeen päivään tästä pikkukaupungin motellista. Koko olemukseni huokui onnea ja levollisuutta. Terminaattori löysikin, mutta nähdessään minut ei tappanut, sillä ei halunnut pilata olotilaani. Hän kertoi, että oli kyllästynyt ihmisten tappamiseen ja tympääntynyt Skynetin mielivaltaan. Luulin, etteivät terminaattorit käyttäytyisi niin. Olen tainnut myös tässä tapauksessa saada elokuvista ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.

Tämä on ensikosketukseni proosarunouteen ja pidän siitä. Lueskelin parin illan aikana Jokisen runokokoelman läpi ja mieleni olisi tehnyt tehdä uusi kierros runoja tarkempaan makustellen.

Ronja Westerlund on tehnyt pehmeän kuvituksen kirjaan, jonka pastellinvärinen maailma tukee teoksen mielikuvia.

Jos proosarunous on tätä, haluan sitä lisää.

Turun kirjamessut 2017: Lauantai

bty
Olen näkevinäni kirjailijan kengissä kimallusta ja hyväksyn.

Kaiken marinan päälle, jota olen marissut somessa, haluan todeta heti alkuun: mielestäni Tekstiretriitti on parasta tämän vuoden kirjamessuilla. Tänään oli ainakin aamupäivästä siellä ovi auki ja ihmiset tuntuivat löytävän sinne.

Kuten aiemmin mainitsin, halusin aluttaa päiväni ko. tilasta Varsinaissuomalaisia runoilijoita kuunnellen. Olin ajoissa, joten tulin paikalle, kun Virpi Hämeen-Anttila luki Italiaan sijoittuvaa kirjaansa ääneen. Ihanaa, ääneenlukua!

IMG_20171007_112912.jpg
Hanna Storm esiintyy.

Neljänkymmenenviiden minuutin runokimaraan mahtui seitsemän paikallista runoilijaa. Ystäväni Hanna Stormin lisäksi runoja lausuivat Artemis Kelosaari, Pirkko Soininen, Esa Hirvonen, Jouni Teittinen, Ainhoa Gonzales ja Kalle Talonen. Järjestävänä tahona oli Varsinais-Suomen runoviikko, jost en ollut ennen kuullutkaan. Tänä vuonna runoviikko järjestetään marraskuun alussa. Lue lisää ruonoviikosta täältä. Hanna Storm on kerännyt runoportfoliotaan instaan. Tsekkaa täältä.

Muutamien muuttujien, kuten venähtäneen lounastauon takia, en nähnyt syytä syöksyä suunnitellusti Tieto-lavalle vaan suuntasin Onerva-lavan luo varmistamaan paikkani Esko Valtaojaa katsomaan. Olen nähnyt Valtaojan kerran aiemmin. Maailmanloppua oli ennustettu 22.12.2012, jolloin Martin kirkossa oli myöhään Valtaojan ja srk:n papin keskustelutilaisuus maailmanloppuun liittyen. Muistan kyseisestä tilaisuudesta papin yrittäneen puhua Valtaojaa pussiin.

Tällä kertaa Valtaojaa haastateltiin liittyen hänen uuteen kirjaansa, Maammetaulu, liittyen. Vaikka olenkin utelias ja monesta asiasta samaa mieltä Valtaojan kanssa, en allekirjoita muun muassa hänen väitettään:

”Mikään tietämisen arvoinen ajatus ei mahdu yhteen twiittiin”

Mielestäni twiittien 140 merkkiä opettavat nokkeluutta ja tiivistämisen taitoa. Valtaoja pyrkii nostamaan ihmisiä pessimismistä uudessa teoksestaan ja kutsuu itseään optimistin sijasta realistiksi. Vaikka hän kertaakin monen asian olevan tässä ajassa hyvin ja näkee tulevaisuuden valoisana, on yltiöpositiivisuudella mielestäni varjopuoli: unohtamalla huonot asiat tulee työntäneeksi pään puskaan ja sortuu helposti ”not in my backyard”-ajatteluun.

IMG_20171007_122340.jpg
Virallinen kirjamessujakkuni, joka julistaa kulttuuritäteyttäni. Lisää huulipunaa kehiin!

Eilen olin ollut fiksu ja jättänyt lompakon kotiin. Tänään minulla oli rahaa, mutta käytin suunnattomasti aikaa alueella kiertelyyn ja eri toimijoihin tutustumiseen. Esittelen messusaalistani myöhemmin omassa postauksessaan.

IMG_20171007_142051.jpg
Vuoden 2017 Tohtori tuli kaupunkiin-kuva.

Suuren osan loppuajasta vietin Tekstiretriitti-tilassa. Minä ihan aikuisten oikeasti rakastuin kirjailijoihin, jotka lukivat kuulijoilleen uutta tekstiään.

Huomenna aion ehtiä ainakin seuraaviin:

10.40 – 11.00 Fiore A-Halli

Kata Melander, esikoiskirjalija ja Twitter-kaverini, kertoo tänä vuonna ilmestyneestä kirjastaan. Kirjoitin siitä aiemmin arvostelun (klik!).

11.20-13.00 Onerva 2krs.

Kjell Westö-lukupiiri. Nuff said.

13.40-14.00 Eino 2krs.

Mikä olisi erikoisempi esine kuin kirja? Bibliofiilin must go-ohjelmanumero!

 

 

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Valo.jpg

Pidin kovin Pekka Kytömäen ensimmäisesä runokokoelmasta Ei talvikunnossapitoa. Oli siis pakko saada käsiin myös Kytömäen toinen runokokoelma Valo pilkkoo pimeää. Naurahdin, kun Kytömäki kuvaa itseään kannen sisäsivulla itseään keski-ikäiseksi tamperelaispojaksi. Aikuistuminen on tylsää.

Kokoelman runot ovat lyhyitä aforismimaisia paloja, jotka ahmii miellellään, mutta niitä jää miettimään vielä kirjan suljettuaankin.

Huvituin kovin kokoelman ensimmäisestä runosta:

 

En suisto jäämään

yhden hudin ihmeeksi.

Olen uusinut kynänkantolupani

ja tähtään ladon seinään.

 

Kytömäen runoja voi hyvällä mielellä suositelle runojen parissa aloittaville. Niistä tulee kerta kerran jälkeen hyvälle mielelle.

 

Kirjat rakastavat sinua

ja tietävät sinun

tuntevan samoin.

 

Runokokoelmasta on myös kirjoitettu mm. blogeissa Kirjojen keskellä, Luettua elämää ja Kirjakaapin avain.

Paperi T: Post alfa

IMG_20161001_133136.jpg

Pojatkin lukee-kampanjan myötä päädyin seuraamaan somessa Kalenterikarjua. Siviilielämässään Kalenterikarju toimii Kosmos kustantamon viestintävastaavana, joten ehkä juuri siitä syystä tuntui, että Paperi T:n runokirjaa hypetettiin silmissäni.

Kävin kurkkaamassa Turun kirjamessujen ensimmäisenä päivänä Rosebudin pöydässä ko. kirjaa, mutta 25€ runokirjasta, josta en ollut ihan varma tuntui suolaiselta. Illalla Internet kertoi painoksen olevan loppuunmyyty. Seuraavana päivänä lampsinkin ensimmäiseksi hakemaan ko. kirjan ja tsekkasin sunnuntaina messuista väsyneenä kirjan.

Kirjan ilmestyttä Twitterfeedini täytti myös hashtag teeomapapruruno. Lisää siitä tästä Nyt-liitteen jutusta.

Tätä runokirjaa painaessa ei ole säästelty painomustetta, sillä koko opus on valkoista mustalla. Isoja kirjaimia ja välimerkkejä ei ole ja kansilaipioin esittelytekstin paikalla on pitkän pitkän virke täynnä ajatuksen virtaa.

 

kun saan unen päästä kiinni

puristan

kunnes se muuttuu siniseksi

 

Kirjassa on paljon myös ajankuvaa: asioita ja sanoja, jotka eivät ehkä aukea myöhemmin. Sen takia uskoisinkin tämän  runokirjan olevan sopiva esine aikakapseliin kuvastamaan tätä aikaa.

Ja kyllä! Myös SE nenäkakkaruno löytyy. En kopioi sitä tähän vaan saatte itse etsiä kirjan käteenne ja kokea sen!

Mutta kaiken kaikkiaan. Kaikesta hypestä huolimatta, nautin tästä runokirjasta ja palaan siihen vielä uudelleen.

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni

20160417_162522.jpg

Jatkan edelleen runojen maailmaan. Sain S&S:ltä arvostelukappaleen Elämäni-runokirjasta, joka sisältää lyriikkaa elämästä, lääkäreiltä potilaille. Kansi on kutsuva ja siitä kävi selväksi, mitä sisältä löytyy.

Neurologi kokeillut kortisonia,

joka subjektiivisesti helpotti näköoiretta.

Tällä hetkellä ei murheita huulien kanssa.

Alkoholia aniharvoin.

Esipuheessa Niemi ja Öhman kertovat työskentelevänsä potilasohjeiden ja terveydenhuollon tekstien kääntäjinä. He alkoivat kerätä pieniä potilasrunoja työhuoneen ovenpieleen, joita muut tulivat ihastelemaan.

Hemmetissä asuva rouva.

Jalat ei kanna yhtään,

henkisesti kuitenkin virkeä ja asiallinen.

Vastaanoton aikana ei halua puhua.

Kirja on siis täynnä anekdootteja terveydenhuollon ja potilaiden elämästä. Ikävä kyllä, minulle eivät nämä runot auenneet. Ajattelin lähettää runokirjan äidilleni äitienpäiväksi, jos entinen sairaanhoitaja saisi tästä jotain irti.

Asiallinen ja huoliteltu rouva.

Ei kaarimaisia oksennuksia.

Potilaalla tai potilaan suvussa ei äkkikuolemia.

 

 

 

 

Onks noloo? Suosituksia kirjan ja ruusun päiväksi.

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja ruusun päivä

Ensi viikon lauantaina viettään kirjan ja ruusun päivää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin muun muassa täällä. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän erikoiskirjan, jonka voi saada kirjakaupoista vain kyseisenä päivänä, näet yllä.

Mutta tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla Kirjan ja ruusun- päivän mainostusta, vaan tarkoituksena on listata muutamia kirjasuosituksia, joita voi sitten mennä kirjakaupoista metsästämään. Kannattaa tehdä tosiaan se metsästys Kirjan ja ruusun-päivänä, jotta saa ko. kirjan kaupan päällisiksi 15€:n tai yli ostoksesta.

20160417_133730.jpg

Onks noloo, kun on kirjan päähenkilö, mut kaverit yleensä ovat niitä, joita ilman ei selviäisi? (BTW Ihan hyvä oppi).

20160417_133924.jpg

Onks noloo, kun piiloudun humanistisuuteni taakse, kun en ymmärrä tästä kirjasta hölkäsen pöläystä.

20160417_134017.jpg
Miukunkin mielestä on noloo.

Onks noloo, ettei ole koskaan lukenut Finlandian voittanutta kirjaa? Ne on kuulemma hyviä.

20160417_135014.jpg
Miuku on taas linssilude

Onks noloo, etten ole lukenut kenenkään Nobel-kirjailijan teoksia?

20160417_134048.jpg

Onks noloo, et fanittaa A.W Yrjänää, muttei ymmärrä hänen runoistaan?

20160417_134112 (1).jpg

Onks noloo, ettei saa edes aloitettua Alastalon salissa-kirjaa?

20160417_134146.jpg

Onks noloo, et on niin innostunut sarjakuva Raamatusta, että kuva tärähtää?

Lisäksi muutamia muita nolostelun aiheita:

  • Se, että to be read-listalla on kotiin ostettuna tai saatuna yli sata kirjaa.
  • Se, että kesken on niin monta kirjaa, ettei sitä ole edes Goodreadsiin kehdannut merkitä.

Jollei tullut selväksi, niin suosittelen kaikkia kuvien kirjoja 🙂