Sarjakuva Finlandia ehdokkaat 2021

Sarjakuvataiteilija Avi Heikkinen peräänkuulutti Twitterissä kirjabloggaajia nostamaan esiin tämän vuoden Sarjakuva-Finlandian ehdokkaita. Oma taustani on muutaman vuoden työkokemus Turun Sarjakuvakerho ry:n tuottajana, esiraatilaisena toimiminen vuoden 2019 Sarjakuva-Finlandiassa sekä tietenkin elämänmittainen sarjakuvien ahmimminen. 

Luovuuden asiamies Markku ”Mato” Valtonen valitsee vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinnon saajan valintaraadin asettamasta kärkikymmeniköstä. Valinta julkistetaan maaliskuun 2021 lopussa.

Suurimman osan ehdokkaista luin jo viime vuoden puolella, mutta osa piti varata kirjastosta. Kaiken kaikkiaan vuoden ehdokkaat ovat monipuolinen kattaus erilaisia suomalaisia sarjakuvia.

Edith Hammar: Homo Line (Förlaget)

“Kulttuuri-identiteettejä, sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevä omaelämäkerrallinen teos haastaa sekä konservatiiviset asenteet että sarjakuvailmaisun konventiot,” sanotaan Homo Linen kuvauksessa Sarjakuva Finlandian sivuilla. Minä näin tässä taidetta, joka ei avautunut minulle. Monelle voi myös olla kynnyskysymys lähteä lukemaan ruotsinkielistä sarjakuvaa, vaikkei tekstiä olisikaan paljoa. 

Aino Havukainen – Sami Toivonen: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla (Otava)

Tatu ja Patu seikkailivat alunperin Veera-lastenkirjoissa, saivat sitten oman kirjasarjansa (sekä elokuvan!) ja nyt he matkustavat junalla ensimmäistä kertaa sukuloimaan. Vauhdikas tarina tarjoaa paljon hauskaa sekä lapsille että vanhemmillekin lukijoille. Lapsille saisi mielestäni julkaista sarjakuvaa enemmänkin Suomessa!

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa)

Tämän luin kesällä 2020 riippumatossa. Ja sinne sen kolme keveää ja elämänläheistä sarjakuvanovellia miellänkin. Kokoelman niminovelli on mielestäni paras ja laadukkain. Kahdessa muussa näkyy, että ne on piirretty eri aikoina. 

Pauli Kallio ja 22 muuta tekijää: Ammatti: käsikirjoittaja (Suuri Kurpitsa)

Teos on läpileikkaus Kallion pitkästä urasta sarjakuvakäsikirjoittajana. Kirja esittelee Kallion kanssa yhteistyötä tehneitä kuvittajia sekä antaa makupaloja eri aikojen sarjakuvista Kallion ja kuvittajan kommentein. Vaikkakin otsikko hämää, luulin nimittäin itse, että kirja olisi täynnä jaarittelua käsikirjoittamisesta, kehotan tarttumaan siihen. Teos oli täynnä monipuolista ja oivaltavaa sarjakuvaa.

Karoliina Korhonen – Anssi Vieruaho (toim.) ja 9 sarjakuvantekijää: Katkenneita lankoja (Atena)

Luin tämän sarjakuvakokoelman loppuvuodesta. Teos tuo lukijalle lähelle loppuunpalamisen tarinoita. Osa tarinoista iski lujaa, osa ei niinkään. Juuri sen epätasaisuuden vuoksi en veikkaisi sitä Sarjakuva-Finlandian voittajaksi.  Kirjassa on Tuisku Hiltusen, Emmi Niemisen, Sami Nyyssölän, Niko-Petteri Nivan, Mari Ahokoivun, Milla Paloniemen, Henri Tervapuron, Avi Heikkisen ja Anssi Vieruahon sarjakuvatarinat.

Kari Korolainen: Marjatta & Ilman Kinna (Kirjokansi)

Kauaksi kotoa joutunut piika Marjatta ja linnunkoipijalkineinen kulkumies Kinna Ilma kohtaavat kyläkäräjillä, jotka on kutsuttu kokoon metsästä löytyneen salaperäisen laukun arvoituksen selvittämiseksi. Sarjakuva Finlandian esiraati kuvaili tätä jouhevasti eteneväksija piirrostyyliä lennokkkaaksi. Itse en tälle lämmennyt. Piirrostyyli ei ollut mieleeni ja hahmotkin lähinnä ärsyttivät.

Timo Mäkelä: Korpit ja muita kertomuksia (täysi KÄSI oy ja Arktinen Banaani)

Kahdeksan lyhyttä kertomusta vievät lukijan läpi taiteen historian. Idea on hyvä, mutta mielestäni kaikki kertomukset eivät ole yhtä mukaansatempaavia. Kannen Van Gogh vetää puoleensa.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (Suuri Kurpitsa)

Rintanen on piirtänyt ihmisten lähettämiä tarinoita mielenterveyden haasteista sarjakuvablogiinsa. Kirjaan on kerätty 12 kertomusta ja niiden kehyskertomuksena on Rintasen oma tarina. Memento morin ohella finalistien parhaimmistoa.

Samson: Musta hevonen: Vuokrakolmio Bermudalla (Egmont kustannus)

Olen lukenut jo vuosia Mustaa hevosta netistä. Pelkistetty piirrosjälki toimii ja strippien ideat ovat oivaltavia. Esimerkiksi jos törmää huutomerkkiin, siitä voi tulla kysymysmerkki. Hörähtelin Mustaa hevosta lukiessani useampaan kertaan. 

Tiitu Takalo: Memento Mori (WSOY)

Yritin äänestää Blogistanian Finlandiaan parhaana kotimaisena, mutta ääntäni ei laskettu, koska olin unohtanut arvostella kirjan! Autofiktiivinen kirja kertoo, kuinka Takalo saa aivoverenvuotokohtauksen. Kirja toi minulle vähemmän tuttua sairautta lähemmäs. Piirrosjälki on taattua Takalon laatua.

Lue lisää Sarjakuva-Finlandiasta

https://www.sarjakuvafinlandia.fi/

Ja lukekaa Avi Heikkisen 2019 ilmestynyt Valotusaika-sarjakuva! Mielestäni se olisi ansainnut Sarjakuva-Finlandian.

Maria Pettersson: Historian jännät naiset

Olin mukana tykkäilemässä ja seuraamassa Maria Petterssonin twiittejä viime vuonna, kun hän kertoi historian jännistä naisista. Moni kehotti tuolloin laajentamaan aihetta postaussarjasta kirjaksi. Kevättalvella julkaistiin menestyksekäs mesenaatti-kampanja ja muutama viikko sitten Historian jännät naiset-kirja julkaistiin Atenan kustantamana. Oman kappaleeni lui kustantajalta saatuna e-kirjana.

Esipuheesaan Pettersson kertoo esittelevänsä nimenomaan jänniä naisia. Naisia, jotka eivät pakosta ole toimineet moraalisesti oikein vaan mielenkiintoisia tarinoita. Kirjassa on nimenomaan historian jänniä naisia, joten elossa olevia ei ole mahtunut mukaan. Myöskään suomalaisia naisia ei kirjasta löydy. Lieköhän historian jännille naisille olisi tulossa jatkoa?

Kirjasta löytyy siis niin tutkijoita, urheilijoita, kansalaisaktivisteja kuin merirosvojakin. Minulle aiemmin tuttuja joukossa oli vain muutama. Esimerkiksi Josephine Barker oli sata vuotta sitten kuuluisa tanssija ja vaudeville-tähti, joka tuli tunnetuksi pukeutumalla esityksessään pelkkiin banaaneihin. Tässä näkyi ajalle tyypillinen mustan esiintyjän eksotisointi. Barker viettikin suuren osan elämästään Euroopassa, sillä mustien sorto hänen kotimaassaan Yhdysvalloissa oli niin räikeää.

Historian jännät naiset sopii niin uppoutumiseen kuin välipalaksikin. Luvut ovat juuri sopivan ahmittavan pituisia. Ainoana miinuspuolena minulle henkilökohtaisesti oli se, että sisällysluettelo oli kirjan lopussa eikä alussa.

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

MielikuvitusPoikaystava_3_2

Aloitin tämän kirjan lukemisen jo kauan sitten, muttei se lähtenyt rullaamaan. Laskin sen käsistäni kuukausiksi, kunnes avasin sen taas uudelleen eilen. Sitten luinkin sen kokonaan yhdeltä istumalta.

Mielikuvituspoikaystävä alkaa siitä, kun minä-kertojan pitkä parisuhde loppuu. Hän on ollut nuoruudenrakkudensa, Nallekarhun, kanssa seitsemän vuotta eikä ole elänyt sinkkuna ollenkaan aikuisiällä. Sinkkuelämän kiemuroissa riittääkin sitten opettelemista.

Kirja on selkeä kasvutarina. En spoilaa paljoa kertomalla, että lopussa kirjoittaja ymmärtää, että tärkeintä on hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, sen sijaan että hakisi rakkautta epätoivoisesti muualta. Sinkkuelämä ei ole tietenkään niin hohdokasta kuin Sikkuelämää-tvsarja antaa ymmärtää.

Henriikka Rönkkönen pitää IRL Sinkkublogia. Voinkin vain pohtia missä määrin tämä roisi kirjanen on autofiktiota ja missä määrin keksittyä. Häneltä on juuri ilmestynyt toinen kirja Bikinirajatapaus.

Chigozie Obioma: Kalamiehet

Kalamiehet.jpg

Tarkoitukseni oli mennä Turun kirjakahvilassa järjestettävään afrikkalaisen kirjallisuuden lukupiiriin. Kun lukupiirin päivä koitti, en ollut saanut luettua kirjaa loppuun. En kehdannut mennä juonipaljastusten pelossa lukupiiriin ollenkaan, vaan jäin kotiin lukemaan kyseisen kirjan loppuun.

Hävettää myöntää, että mielikuvani Afrikasta ovat pitkälti hyväntekeväisyysjärjestöjen rahankeruukuvien muodostamia. Siksi olikin hyvä idea yrittää lukea edes jotain Afrikkalaista. Obioman kirja Kalamiehet on ollut lukuisten kirjallisuuspalkintojen saajaksi muun muassa Bookerin.

Vaikka kirjan nimi on Kalamiehet, ei siinä paljoa kalastella. Kalastelusta kuitenkin lähtevät tapahtumat vyörymään. Veljekset innostuvat kalastamisesta. Yhdellä kalareissulla kuitenkin paikallinen kylähullu ennustaa veljenmurhan. Ennustus aiheuttaa juovan läheisten veljesten välillä ja alkaa tuhota heidän välejään hitaasti mutta varmasti.

Olin odottanut, että kirjassa olisi ollut enemmänkin afrikkalaisia piirteitä, joita en tunnistaisi, lukukokemusta häiritsemässä. Loppujen lopuksi niitä taisi olla lähinnä todennäköisesti todelliset henkilöt, joita mainittiin. Tosin heidät oli kuvattu niin, että heidän suhteensa tarinan kulkuun ymmärsi, vaikkei heitä tuntenutkaan.

Välillä teksti hyppää ajassa varoittamatta, muttei liikaa. Lähinnä menneisyyden muistelot peilaavat taidokkaasti sen hetkiseen tarinan kulkuun. Kirja olikin ahmittaviin lukeutuva. Vahva suositus siis!

Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus

hyv_hiljaisuus_2

Postiluukustani tupsahti liiankin pitkä aika sitten arvostelukappale Outi Ampujan kirjasta Hyvä hiljaisuus. FT Outi Ampuja on tutkinut hiljaisuutta ja ääniympäristöjä. Astuinkin siis itselleni tuntemattomalle alueelle, vaikkakin minusta on tullut aikojen saatossa hiljaisuuden ystävä.

Ampujan kirjaa varten käyttämä aineisto perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) ja Svenska litteratusälloskapet i Finlandin (SLS) hiljaisuus-aiheiseen keruukilpailuun. Keruuseen vastasi 320 eri-ikäistä suomalaista eri puolilta maata. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli suomenkielisiä ja loput ruotsinkielisiä. Vanhin vastaaja oli syntynyt vuonna 1917 ja nuorin 1990-luvun alussa. Suurin osa vastaajista oli naisia ja kaksi kolmasosaa yli viisikymmentävuotiaita.

Ampuja on jakanut kirjan kymmeneen osaan, joissa hän pureutuu hiljaisuuden eri ulottuvuuksiin. Aluksi hän kirjoittaa hiljaisuuden historiasta sekä analysoi hiljaisuutta nelikentän avulla. Hiljaisuus mielletään usein luontoon kuuluvaksi. Kolmannessa luvussa tutkitaankin hiljaisuuden paikkoja. Hiljaisuus on myös voimavara, jota käsitellään neljännessa luvussa. Itsekin olen todennut tarvitsevani säännöllisin väliajoin yksinoloa ja rauhaa. Viidennen luvun, traagiseen hiljaisuuteen, liittyy muun muassa sodan äänet ja vaikenemisen kulttuuri. Muutenkin lukujen nimet kertovat paljon sisällöstään: hiljaisuus on laastari suruihin, elämänmakuinen hiljaisuus, hiljaisuuden tulevaisuus, vaatimaton puuovi ja teoksen summaama äänen viileä sisarpuoli.

Teos on tervetullut kannanotto nykyajan hektiseen elämään, varsinkin hyvinvointikirjallisuuden suosion ollessa kukkeimmillaan. Suomen matkailuvaltti on pitkään ollut luonto. Ulkomailla käydessäni, varsinkin suurkaupungeissa, vierastan vuorokauden ympäri jatkuvaa meteliä ja suuria ihmisjoukkoja. Onkin hyvä muistaa välillä pysähtyä.

Rachel Brathen: Yoga girl

20170130_175048.jpg

Rachel Brathen kertoo kirjassaan Yoga girl oman tarinansa, kuinka hän kehittyi tukholmalaisongelmanuoresta tasapainoa tavoittelevaksi joogaopettajaksi Aruballa. Lukujen välillä on eri ohjeita erilaisiin joogaharjoitteisiin.

Kirjan kuvituksena on paratiisimaisia maisemia Arubalta, joissa Brathen on eri jooga-asennoissa, suppaamassa tai meditoimassa. Liian monessa asenossa, kuten myös kannessakin, Brathen seisoo käsillään, jolloin reaktioni on lähinnä ”huh huh, itse en tuohon pystyisi.”

Brathenin polku joogassa on ollut hiljentymisestä dynaamiseen harjoitteluun ja siitä tasapainoa kohti. Ilmeisesti hän on tietämättään karismaattinen henkilö, koska on aina uusien luennointi-, opetus- ynnä muiden mahdollisuuksien edessä ihmeissään.

Kirja kannustaa kokeilemaan joogaa, mutta muistuttaa sekä dynaamisen että rauhallisen harjoittelun tarpeellisuudesta.

Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar

KK+FB-profiili+2017.png

Tilasin tämän kirjan arvostelukappaleen juuri siksi, että haluan nousta kukkaroni kuningattareksi. Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ja niin edelleen.

Kirjan kirjoittaja Jenni Selosmaa on financial personal trainer ja sitä allegoriaa hän käyttääkin kirjassa. Kun on alun motivaatio-osasta, jossa kerrotaan talouden perusteista, päästään itse treeniin. Selosmaa on luonut kahdeksan askeleen talouden treeniohjelman, johon kuuluu muun muassa omien kulutustottumusten ymmärtäminen ja oman talouden tarkastelu.

Raha on käytännössä poletti, jolle joku on päättänyt arvon. Jos antaisit rahallisen arvon ajallesi, niin miten sen käyttäisit? Onko rahan perässä juokseminen loppujen lopuksi sinun juttusi vai löytyykö elämäsi tarkoitus jostain muualta?

 

Blogijumi

Joskus lukeminen sujuu, mutta bloggaaminen jumittaa. Vaikka kovin uhosin, että saisin luettua Draculan klassikkohaasteeseen, se ei lähtenyt vetämään. Olen lukenut tämän kahden viikon aikana kuitenkin paljon niin lehtiä, blogeja kuin kirjojakin.

Kirja, joka sai minut ryhtymään toimeen…

kuva

Hyvän mielen vaatekaapin luin samalla agendalla kuin Täydellisen vaatekaapin aiemmin, halusin järjestystä elämääni, lopettaa aamujen asukriisit ja lopettaa ”Ei ole mitään päälle pantavaa”- valituksen. Kirjan periaate on sama kuin edellä mainitussa, mutta valmiita vastauksia ei anneta ja kauniiden kuvien sijaan panostetaan faktoihin ja tietoon.

Tämä kirjan innoittaman viimein siivosin vaatekaappini, kysyin vaatteiltani rakastanko niitä todella ja asukriisit ovat nyt ainakin pari viikkoa pysyneet poissa 🙂

Kirja, joka sai minut haaveilemaan…

odottavan_aidin_kirja01.jpg

Joo, biologinen kello tikittää ja luin tämän kätilöiden kirjoittaman kirjan raskaudesta ja synnytyksestä. Vastasi todella moniin kysymyksiin, joita tälläinen n00b ei olisi osannut tai uskaltanut kysyä.

Kirja, joka sai minut surulliseksi…

rrr1

Tämä kirja neuvoo hyväntahtoisesti, miten syödä ja liikkua raskauden aikana. Minä koin kirjan kuitenkin painostavaksi. En koskaan saisi lapsia, koska olen ylipainoinen ja niin edespäin! Onneksi seuraavana päivänä pystyin jo nauramaan reaktioilleni yltiöterveellisestä elämäntavasta. Kelpaan hyvin näin.

Kirja, joka ilahdutti…

Yotsuba&!_Manga_Volume_13_en_new

Yotsuba on pieni tyttö, jonka elämää seuraava sarjakuva on edennyt jo 13 osaan. Lukija pohtii väistämättä, miksi hänkin voisi arjessaan olla yhtä utelias ja avoin. Suosittelen tätä sarjaa lämpimästi niillekkin, jotka eivät normaalisti mangaa luekaan.

Tämmöistä tällä. Nyt äkkiä lukemaan.