Tea Tauriainen: Mad Tea Party ynnä muita helmiä

Ei ole ensimmäinen kerta, kun innostun jostain sarjakuvasta luettuani ensin sen tekijän blogia. Olen lukenut vuosia Tea ”Tee” Tauriaisen Mad Tea Party-sarjakuvablogia. Sain viimein ostettua omakseni hänen julkaisujaan.

Kuten arvata saattaa pohjautuvat kolme Mad Tea Party-kirjaa Tauriaisen sarjakuvablogiin. Takakansiteksti lupaa sarjakuvaa arjesta totuutta hipoen. Aivan kuten aiemminkin luettuani muun muassa Ahdistunut pupu-sarjakuvaa, koin voimakasta samaistumista kuvattuun päähenkilöön. Goodreadsin arviossa tätä sarjakuvaa suositellaan nimenomaan 15-30-vuotiaille naisille, mutta itse en koe samaistumista pelkästään sukupuolen ja iän kautta vaan myös luonteen: vaikkakin päähenkilö on synkistelyyn taipuva, hän osaa olla oma itsensä ja selviytyä eri koettelumuksista.

System error on eläinten kautta kerrottu tarina kissasta, joka tuntee suurta ahdistusta. Maan pinnalle hänet saa koira. Luettuani ensin Mad Tea Party- sarjakuvat näin suoran vertauksen kissan ja koiran ja Mad Tea Partyn-pariskunnan välillä.

Tottelematon kusipää läski on vaatimaton sarjakuva koirasta, joka koirapuistossa kohtelee muita koiria itseään alempiarvoisina. Sarjakuvaa lukiessa olisi halunnut uskoa koiran kehitykseen ja hyväksi muuttumiseen. Loppu onkin jotain aivan muuta.

Pidän todella paljon Tauriaisen piirrostyylistä. Jälki on minulle tärkeää sillä usein, jos se ei miellytä silmääni jää hyväkin tarina lukematta. Kehotan tutustumaan ensin Tauriaisen blogiin, jonka jälkeen voi sukeltaa hänen julkaisuihinsa.

Kari A. Sihvonen: Kapteeni Kanki

Olen tainnut aiemminkin mainita, että minulla on mielenkiintoinen huumori. Eräänä iltana puolisoni toi minulle alennuksesta löytämänsä Kapteeni Kanki: Onnenavaimet-sarjakuvan. Luin sen samana iltana ja hykertelin naurusta. Minun oli saatava lisää tätä! Onneksi löysin muutaman lisää (kuvassa yllä) Turun Sarjakuvakaupasta.

Kapteeni Kanki on ilmestynyt alunperin Myrkky-lehdessä vuodesta 2003. Myrkky-lehden lopetettua Sihvonen on piirtänyt Kanki-sarjakuvia valitettavasti harvemmin. Harvoin päivittyvältä Kangen FB-sivulta voi seurata sankaremme retkeä.

Toisin kuin moni muu supersankari, on Kapteeni Kanki monellakin tapaa supersankareiden Aku Ankka tai Uuno Turhapuro. Kangen samaistaminen edellä mainittuihin suomalaisten rakastamiin hahmoihin kertookin jo paljon hahmosta. Toinen puoli onkin siinä, että sarjaa on alunperin julkaistu juuri räävittömässä Myrkky-lehdessä.

Kanki saattaa ajautua välillä omille teilleen joillei omasta tahdostaan, niin Viinamäenmiehen kannustamana. Kangelle pitää kotona kuria Justiinan lailla feminismiinkin taipuvainen Pirjo. Kankea vastassa ovat erilaiset superpahisten irvikuvat.

Mikäli sinulla on vinksahtanut huumori, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Kapteeni Kankeen!

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Kaisa Haatasen esikoisessa Meikkipussin pohjalta, jonka lyhyissä tarinoissa tutustumme keski-ikäiseen kustannusnustoimittajaan Tyttiin. Ensimmäisessä kirjassa elämää verrattiin meikkipussiin, nyt matkaan. Tällä kertaa Tytti muistelee erinäisiä matkoja, joilla hän on käynyt.

Tytti tekee mieluiten kaupunkilomia, tutustuu paikalliseen kulttuuriin ja hyvässä lykyssä myös pääsee katsomaan musikaalia. Kirjassa listataan onnistuneet ja epäonnistuneet reissut ja meille rakentuu kuvaa hedonistisesta Tytistä, joka tarvittaessa osaa pitää jalkansa maassa.

Pohdin olisinko voinut laskea tämän kirjan novellihaasteeseen. Vaikka jokainen luku onkin oma tarinansa, ovat ne pituudeltaan kuin henkäyksiä. Sen sijaan, että ne tukisivat toisiaan, ne rakentavat kokonaiskuvaa Tytistä.

Pidin Tyttiä jo hiukan liikaakin korkeakulttuuriin keskittyneenä kulttuuritätinä, kunnes eräs luku onkin omistettu Doctor Who-sarjan fanittamiselle. Tytti käy Doctor Who-expossa ja intoilee Tardiksesta, jolloin hymisen tyytyväisenä.

Tämä kirja sopii loistavasti nk. laukkukijaksi. Kelkasta ei putoa, vaikka lukeminen olisikin pätkittäistä ja kirja on sekä kevyt kannettava että luettava.

James Carr & Archana Kumar: Hipster Hitler

Minulla ja muutamilla kavereillani on huono huumori. Vitsaillemme mm. natseista ja hipstereista. Berliinissä näin kirjakaupassa kirjan, jossa oli keksitty yhdistää nämä kaksi asiaa. Onnekseni löysin kaupunginkirjastosta Hipster Hitler-sarjakuvan ja nauroin itseni kipeäksi.

Toisin kuin luulisi sarjakuvan Hitler ei seikkaile nykyhipsterien joukossa. Sehän olisi liian maistreamia! Tarina on sijoitettu Hitlerin aikaan, mutta tietyllä hipsteri twistillä. Joku voi jopa vahingossa oppia jotain historiasta tämän kirjan avulla ja ehkä innostuakin historian opiskelusta.

Yksi hauskimmista asioista yksinkertaisesti piirretyssä sarjakuvassa ovat Hipster Hitlerin nerokkaat t-paidat. Yllä olevasta kuvasta saa hyvän käsityksen. Ilokseni Hitlerin päätettyä elämänsä kirjan lopuksi saamme lukea lisää Borsef Stalinista.

Jos musta huumori iskee etkä jaksa etsiä käsiisi tätä helmeä, löytyvät sarjakuvat myös netistä.

Mikko Kallinen: Sormibrighton tulee jäälleen

Sormibrighton on vuodesta 2012 Facebookissa ilmestynyt kaksimielinen puujalkasarjakuva. Hiukan Fingerporin sukua siis, mutta tikku-ukoin ja -akoin piirrettynä. Mieleen tulee myös Hugleikur Daggsonin räävittömät tikku-ukot, mutta mielestäni Sormibrighton ei yllä ihan samalle tasolle räävittömyydessään. Ja hyvä niin.

Tämä albumi tarttui mukaan Turun kirjamessuilta. Lukaisin sen hekotellen osittain kotimatkalla osittain yöpuulle käydessä. Minun huonolle huumorilleni kaikki vitsit sopivat, voi olla tietenkin ihmisiä, jotka ottavat nokkiinsa, mutta samat ihmiset varsmastikin nyrpistävät nenäänsä Fingerporille. Vitseissä on myös paljon munansaannoksia…eli sananmuunnoksia.

Domen haastattelussa Sormibrightonin piirtäjä Mikko Kallinen kertoo piirtäneensä ensimmäiset Sormibrightonit jo 80-, 90-luvun taitteessa. Kallinen piirsi jonkin verran peruskoulu- ja lukioaikana, mutta aloitti piirtämisen uudelleen vasta 2010-luvun alussa. Aluksi hän julkaisi sarjakuvia Fingerturku-nimisenä julkisessa Facebook-albumissa, kunnes suosio laajeni sen verran, että oli perustettava oma fanisivu ja muutettava nimi vähemmän Fingerporia muistuttavaksi.

Päivätöinään Kallinen tekee homia peliyrityksessä. Visuaalisesti Sormibrighton on yksinkertainen, koska Kallinen haluaa keskittyä itse vitsin ideaan. Kallinen perusteleekin, että mikäli sensuroisi vitsejään, hän ei voisi tehdä mitään, sillä kaikesta pitää olla oikeus loukkaantua.

Sormibrightonista on aiemmin ilmestynyt kaksi albumia: Sormibrighton ja Sormibrighton palaa.

Tykkääjiä sarjakuvalla on Facebookissa miltei 40 000. Tykkää sinäkin Sormibrightonista täällä.

Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä

Facebookissa on hieno tapahtuma nimeltään vaihtoehtoinen juonitiivistelmä.

Kirjojen kansista blokataan muutama kirjain ja keksitään syntyneelle kirjalle uusi juoni. Ja pysytään sitten rohkeasti siinä ihan omassa fiktiossa eikä lähdetä pohtimaan vaikkapa kirjailijoiden persoonaa tai osaamista sen enempää. Sillä lailla hyvän mielen asialla, ikään kuin.
The idea is to create a new book by blocking a few letters from an existing book cover and then inventing a new synopsis for it.

 

Repeilin lahjakkaasti Kirjasfäärin Taikan tuotoksille, joten oli pakko itsekin koettaa. Näin uudenvuodenyön myöhäistunteina iskimme rakkaan aviopuolisoni kanssa viisaat päämme yhteen (au) ja keksimme hienoja vaihtoehtoisia juonitiivistelmiä. Tai siis mies taisi peittämisen ja minä tiivistelyn. Kiitos ja anteeksi.

 

”Max Eng paneutuu kirjassaan Suu itään suurruhtinaskunnan aikaan Suomesta itään suuntautuneeseen prostituutioon.”

”Tauno-Olavi Pertti on pyristellyt vapaaksi henkisesti kuluttavasta Iinan kultista ja kertoo nyt kokemuksiaan pyhää kiinalaista symbolia palvovista iinalaisista ravisuttavassa tarinassaan.”

”Äiti opetti aina, että ennen illallista on nautittava jotain suolaista, jottei sitten nouse viini päähän. Tässä kulinaristisen alan tutkimuksessa selvitetään, mitä käy, kun nautitaankin ensnen illallista pullollinen viiniä alle.”

 

”Kotka ilman haavaa on Suomen suurruhtinaskuntaan sijoittuva fennomaaninen agenttitrilleri”

”On tunnettu tosi asia, että Koreassa syödään ravitsevaa koiran lihakeittoa. Vähemmän tunnettu tosiasia on, että Lähi-idässä vararavinnoksi tarjotaan hyvin maustettua tujua kissaa. Tämä kirja esittelee tunnetuimmat kissareseptit.”

Huomaa kyllä kellonajan näistä ideoista, mutta toivottavasti jotakuta edes naurattaa (muitakin kuin meitä).