Roxane Gay: Bad feminist

IMG_20170614_214818

Poikkeuksellisesti aloitan bloggauksen asiaan liittyvällä kuvalla. Jokin aika sitten Areena/Fem esitti vuonna 1968 valmistuneen Barbarella-elokuvan. Itse olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja ja näytän sen aina uusille ihmisille tilaisuuden tullen. Harmikseni Imdb:n tähtien mukaan elokuva on vain 5,9 tähden arvoinen. Kun Hesarissa oli kyseisen elokuvan arvio, korjasin tähdet. Julkaisin kuvan instassa, jolloin sain kommentin, jossa ihmeteltiin, miten feministi voi tykätä elokuvasta, joka on miesten tekemä elokuva miehille.

Keskutelimme tästä Facebookin Geek Girls Unite (Finland)-ryhmässä, jossa sain paljon sympatiaa. En ole ainoa, joka näkee Barbarellan itsenäisenä naisena, joka nauttii muodista ja seksistä. Sen sijaan, että hän olisi objekti hän taistelee tarinan läpi ja mielestäni myös kehittyy hahmona.

Näissä tunnelmissa avasin Roxane Gayn Bad Feminist-esseekokoelman. Olen kuullut pitkään jämähtäneitä käsityksiä siitä, saako feministi meikata, tuoda feminiinejä piirteitään esiin tai haluta olla kotiäiti. Samoin Gay pohtii, onko hän huono feministi pitäessään naisia halventavasta rap-musiikista, jossa on kuitenkin hyvä biitti.

Tehdäänpä se nyt selväksi: feministi antaa meille luvan olla sellaisia kuin haluamme: feminiinejä, maskuliinisia, angrogyynejä, antaa meidän seurata omia polkujamme ja taistella oikeuksiemme puolesta. Aivan kuten esimerkiksi muslimeita tai keskustan kannattajia, meitä on moneen junaan eikä feministejä ole kahta samanlaista.

Kirjan suomalaisen laitoksen esipuheen ovat kirjoittaneet Ruskeat tytöt-blogistaan, -verkkojulkaisustaan ja –kirjastaan tuttu Koko Hubara ja toimittaja Anu Partanen. He ovat myös suomentaneet kirjan esseet ja poistaneet siitä esseet, jotka avautuvat enemmän amerikallaisille.

Bad Feminist on loistava kokonaisuus eri pituisia esseitä maailmasta feminististen lasien läpi. Kuten aiemmin lukemani Hubaran kirja, se on ei-valkoisen kirjoittama, joka tuo siihen omanlaisensa mausteen. Toisin kuin Hubaran teos, ei Gay kuitenkaan ole kirjoittanut kirjaa pelkästään ei-valkoisille. Hän katsoo maailmaa myös korkeasti koulutetun ei-valkoisen naisen näkökulmasta, varsinkin huomatessaan olevansa harvoja kaltaisiaan luentosalissa.

Kirja on jaettu osiin Minä, Sukupuoli ja seksuaalisuus, Rotu ja viihde, Politiikka, sukupuoli ja rotu sekä takaisin minuun. Gay huomioi esimerkiksi viihteen kuvaa ei-valkoisista, Twitterin voimaa, johon nykyjournalistit eivät enää vastaa ja seksuaalista kielenkäyttöä.

Tämä on taas niitä kirjoja, joita suosittelen kaikille. Itselleni se avasi muun muassa näkemään mustien ongelmallisen kuvaamisen viihdemaailmassa.

Mainokset

Jyrkän ruukin kesäteatteri: Työmiehen vaimo

5813233
Kuva: Savon Sanomat

Savon reissulla äiti herätti päiväunilta ja ilmoitti, että lähdemme kesäteatteriin. Käsitykseni maakuntien kesäteattereista ei ole kummoinen, joten lähdin matkaan vasta hetken nuristuani.

Yllätyin kuitenkin iloisesti. Äiti oli seurueestamme, joka oli lukenut Minna Canthin alkuperäisteoksen. Hän totesi, että hyvinhän tämän näytelmän jaksaa istua, koska ei kirjakaan ollut kovin paksu.

Kesäteatterielämämykseen kuuluu usein myös kylmä ja sateinen ilma.  Parhaimmillaan katsomoa ei ole katettu. Muutamia vuosia sitten kävin katsomassa Aboa Vetuksen pihassa esitetyn Linnateatterin version Tuomas Kyrön Miniästä. Sinä iltana sekä näyttelijät että yleisö kastuivat litimäriksi. Olikin iloinen yllätys, ettei tällä kertaa tarvinnut värjötellä ulkona. Näytös oli Ruukin yläkerrassa ja tilaisuudessa tuli jopa lämmin, kun pieni katsomo oli täynnä yleisöä. Toisen näytöksen aikaan sade ropisi tunnelmallisesti kattoa vasten.

Teoksessa korostettiin Canthin feminististä otetta ja saavutuksia, joita hän teoksillaan sai aikaiseksi. Yllä olevassa kuvassa näyttelijä esitti silmälasit päässään Minna Canthia, joka kommentoi näyttämön tapahtumia. Otettuaan silmälasit pois hän  oli naapurin Vappu, joka auttoi Johannaa pulassa.

Tarina alkaa, kun Johanna menee naimisiin. Sulhasen kaveri onnittelee häntä hyvien naimakauppojen johdosta, morsian kun on rahoissaan. Avioliiton myötä Johannan omaisuus siirtyy kuitenkin hänen miehensä nimiin. Vuoden kuluttua on omaisuus ryypätty ja Johanna koitti pitää talouden kasassa.

Näytelmä kommentoi naisten oikeuksien lisäksi myös erilaisuutta. Kuviossa on myös romaninainen, jota yhteisö kohtelee kaltoin. Luokkaerot korostuvat rikkaampien arvioidessa köyhän äidin kykyä huolehtia lapsestaan.

Erityistä kiitosta näytelmä saa äänimaailmastaan. Esitykseen kuului myös lauluja. Huvituin suuresti, kun suomenruotsalaista eliittiä esittävät savolaisnäyttelijät huudahtelivat tanssin lomassa: ”Hopsan!”

Ikävä kyllä jäljellä on enää kolme näytöstä tämän viikon torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Mikäli olet Ylä-Savon suunnalla ja mielit nähdä tämän, tsekkaa Jyrkän Ruukin kesäteatterin sivut.

Mia Malmi (toim.): Hullu akka!

hulluakka_0.jpg

Tämä kirja osui silmiini etsiessäni kirjoja, joihin Rosa Meriläinen olisi kontribuoinut jotenkin.  Vuonna 2010 ilmestyneen kirjoituskokoelman tarkoituksena on herätellä ajatuksia feminismiin ja naiseuteen liittyen.

Osa teksteistä sai minut nyökkäilemään raivokkaasti, osa nostatti verenpainetta ja sai savun nousemaan korvistani. Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka koskettavat kukin eri naiseuden osaaluetta: tyttönä ja naisena, äitinä ja raivona.  Olisin odottanut enemmän eri aiheita, mutta mennään nyt tällä.

Ilahduttavaa oli, että kirjoittajia oli valittu sekä miehiä että naisia. Harmittavan moni työskenteli kuitenkin median tai taiteen parissa. Olisi ollut mukava saada kuuluviin muidenkin ääntä esimerkiksi poliitikon, yhdistyksessä toimivan (esim. marttaliitto) tai vaikkapa entisen Lotan haastattelu.

Tämä kirja vaatisi lukukohtaista ruotimista. Mutta totean kuitenkin, että lähinnä minua ärsytti useammassa luvussa nouseva sukupuolten binäärisyys ja/tai kategorisointi. Voi myös olla, että osa kategorisoinnista oli heitetty vitsinä, mutta minä taidankin olla tälläinen hapan feministi, jota ei naurata.

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky

tuuli-ja-myrsky.jpg

Tämän kuun alussa uutisoitiin, että jopa 11% suomalaisista hyväksyy seksuaalisen väkivallan (Lue lisää mm. täältä.) En tahallani etsinyt uutisoinnin aikaan aiheeseen liittyvää sarjakuvaa. Olin kokoamassa puolison pikkusiskolle pakettia ylppärilahjaksi, johon olisin halunnut feministisen sarjakuvan. Ikävä kyllä ko. sarjakuva ei mahtunut pakettiin, mutta lukaisimpa sen itse.

Sarjakuvassa ystäväporukan tyttö raiskataan ja koko joukkio järkkyy. Pidetään kokous, jossa pohditaan, mitä voidaan tehdä. Otetaan yö takaisin! Järjestetään feministinen itsepuolustuskurssi.

Pidän todella paljon Takalon taiteesta. Sarjakuva on toki feministeille hyvää luettavaa, mutta miten siihen suhtautuisi seksuaalista väkivaltaa harjoittanut?

Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä. Opas hauskempaan elämään.

9789515238320.jpg

 

Tämä kirja julkaistiin jo keväällä, mutta ikäväkseni pääsin siihen käsiksi vasta nyt. Minä rakastan tätä kirjaa, enkä olisi halunnut sen loppuvan.

Saara Särmä on somessa nickillä huippumisukka ja hänen tohtoriväitöskaronkkansa teema oli yksisarviset. How cool is that? Roosa Meriläinen kohahdutti aikanaan eduskunnassa minihameessa, koska jakkupuvut ovat niin tylsiä. Yhdessä he ovat perustaneet feministisen ajatushautomo Hatun.

nelio-300x300.jpg
Rakastan tätä kuvaa, jossa Särmällä on päässään tohtorin hattu ja Meriläisellä kana.

Tämä kirja on täynnä niin paljon hyvää, etten rupea kaikkea tähän kirjoittamaan. Kannattaa tutustua kirjaan ihan itse. Muutamia loistavuuksia tässä:

  • Patriarkaatti on syvältä.
  • Jos kotona tuntuu olevan sotkuista, etkä jaksa siivota, tuijota kattoa. Se on aina siisti.
  • Kehu nainen päivässä. Itsellekin tulee hyvä mieli, eikä vain kehuttavalle.
  • Ihminen on kaunis.
  • TV-Sarjat ja elokuvat opettavat meille elämästä. Ja Mad Max – Fury Road on rautaa.
  • Avoin puhe poistaa häpeää.

Lue lisää tästä kirjasta täältä.