Heinäkuun luetut 2021 ja Kafka rannalla

Heinäkuussa luin loppuun harmillisen pienen määrän kirjoja. Uskoakseni tämä johtui siitä, että kirjoitin aktiivisesti tieteellistä artikkelia enkä laske siihen luettuja lähdekirjoja lukusaldooni. Tässä postauskessa siis lyhyesti kahdesta lukemastani kirjasta ja hiukan pidemmin Murakamin teoksesta.

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Kokoelma liikuttavia ja pysäyttäviä tekstejä, joista sain ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Paranee teksti tekstiltä! Suosittelen!

A.J Jacobs: The Know it all. One man’s humble quest to become the smartest person in the world.

Olen lukenut aiemmin Jacobsilta kirjat, joissa hän yrittää elää mahdollisimman terveellisesti ja kirjan, jossa hän koettaa elää Raamatun oppien mukaisesti. Tämä on samaa sarjaa. Outoja faktoja ja palasia Jacobsin elämästä.

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Vaikka Murakami on yksi lempikirjailijoistani, on hänen kirjojaan ollut vuosia minulla hyllynlämmittäjänä. Onneksi instagramissa potkaistiin käyntiin tänä kesänä Kafkan kanssa rannalla-lukuhaaste, jossa luettiin yhdessä Murakamin Kafka rannalla.

Nimettömäksi jäävä 15-vuotias poika karkaa kotoaan, kulkee nimellä Kafka Tamura ja päätyy työskentelemään kirjastoon. Samaan aikaan yksinkertainen Nakata-vanhus menettää kykynsä jutella kissoille ja lähtee suorittamaan mystistä tehtävää, joka selviää hänelle vähitellen.

Tämä kirja herätti paljon tunteita. Kafka oli hahmona vastenmielinen ja olisin suonut koko kirjan kertovan Nakatasta. Monilla Kafkan ajatukset ja teot laskivat paljonkin lukukokemuksesta annettua pistemäärää. Minusta taas tuntuu, että kirja on hyvä, jos se pystyy nostamaan pintaan erilaisia tunteita – oli sitten osa niistä negatiivisia. 

Murakamin kirjoitustyylissä on jotain lumoavaa. Hänen maailmoissaan on hiukan maagisuutta eikä kaikkea selitetä puhki. Myös popkulttuuri viittaukset ilahduttavat. 

Sitä vain jäin miettimään, että kuljetettiinko walkmaneja tosiaan mukana? Muistelen, että kun minulla oli mukana kulkeva cd-soitin, en tykännyt käyttää sitä esim. kävellessä, kun levy hyppi. 

Suuri Potter-pohdinta

Yläasteella piti lukea Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Minä ja ystäväni innostuimme kirjasta ja ahmaisimme sen muita nopeammin. Äidinkielenopettajamme kaivoi kaapeistaan uuden kirjan: Harry Potter ja Viisasten kivi. Ensimmäiset neljä kirjaa luin suomeksi, mutta sen jälkeen en enää jaksanut odottaa käännöksia. 

Varoitus. Seuraavaksi tulee pitkä postaus, jossa koitan selvittää ajatuksiani Harry Potter-sarjasta.

Bibbidi bobbidi book-blogi polkaisi vuoden alussa käyntiin Harry Potter-lukumaratonin. Kaikki seitsemän kirjaa jaettiin pienempiin viikkoannoksiin. Viikottain Bibbidi bobbidi bookin Instagram-tilillä ilmestyi keskustelunavauksia, välillä  blogin Laura avasi tuntojaan kirjoista YouTubessa ja muutaman kerran blogin Laura ja Minna juttelivat kirjoista Instagram livessä. Lue lisää täältä.

Olen lukenut Potterit vain kertaalleen silloin, kun ne ilmestyivät, eikä minulla ole niitä hyllyssä. En ole koskaan kirjautunut Wizardin worldiin (ent. Pottermore), enkä siis tiedä, mihin tupaan kuuluisin tai millainen suojelius minulla olisi. 

Samaan aikaan, kun olen kuunnellut Pottereita englanniksi Stephen Fryn lukemana, olen katsonut elokuvia ystäväni kanssa, joka on myös niinikään kuunnellut Potterit vasta. Elokuvat ovat huonoja. Se selittää, miksi mielikuvissani kirjatkaan eivät olleet niin hyviä. Näiden mielikuvien saattelemana aloin kuuntelemaan Pottereita helmikuussa. Yllätyin. 

Jollet ole ollut tynnyrissä viimeistä kahtakymmentä vuotta, niin Harry Potterin tarina on sinulle varmastikin tuttu. Harry Potter asuu portaiden alla sukulaistensa luona ja saa yksitoista vuotta täytettyään kirjeen velhojen ja noitien koulusta Tylypahkasta. Hän saa tietää, ettei hänen vanhempana kuolleetkaan auto-onnettomuudessa vaan pahan velhon Voldemortin toimesta. Yrittäessään tappaa Harrya Voldemort kuoli ja Harrylle jäi salamanmuotoinen arpi otsaan. Kirjasarjassa seurataan Harryn ja hänen ystäviensä kasvua ja Voldemortin uutta valtaan nousua.

Kahdessa ensimmäisessä kirjassa, Viisasten kivessä ja Salaisuuksien kammiossa, tutustutaan vasta velhomaailmaan. Oma lempparini on Azkabanin vanki, jossa pimeyden voimilta suojautumisen opettajana toimii Remus Lupin, eikä meno ole käynyt vielä liian teiniksi tai synkäksi. Lappe lukee- Youtubekanavalla suositeltiin aloittamaan Azkabanin vangista, sillä siinä vielä ohjataan sisään maailmaan kirjan alussa. Aiempiin kirjoihin voi kyllä palata, mikäli innostus heräsi.

Bibbidi bobbidi bookin Laura on postauksissaan ja vlogeissaan huomioinut muun muassa Pottereiden aikuiset. Miten lasten annetaan pelata niinkin vaarallista peliä kuin huispaus? Miksei koulua suljettu, kun Salaisuuksien kammio oli aukaistu? Miksi Sirius ei pääse yli siitä, ettei Harry ole isänsä James? Miksei Kalkaros pääse yli Harryn Lily-äidistä ja kanavoi vihaansa Jamesia kohtaan kiusaamalla Harrya? Hyviä mietteitä muun muassa Molly Weasleystä ja Kalkaroksesta löytyy Bibbidi bobbidi bookin Lauran postauksessa täällä.

Minullekin on noussut monia kysymyksiä sarjaa lukiessa. Mikäli velholapset eivät ole ennen Tylypahkaan menoa jästisyntyisiä, käyvätkö he mitään koulua ensin? Miten he oppivat lukemaan ja laskemaan? Miksi juuri 11 on raja velhokouluun pääsemiselle? (Ilmeisesti siksi, että niihin aikoihin jästitkin menevät sisäoppilaitokseen) Onko velhoilla ammattikouluja Tylypahkan jälkeen vai oppivatko he ammatin oppisopimustylisesti?

Näin kahden Ihmeotukset-elokuvan jälkeen olikin mielenkiintoista, että viimeisessä kirjassa, Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, kerrottiin niin paljon Grindewaldista. Mielestäni Grindewald vaikuttaa kiinnostavammalta pahikselta kuin Voldemort, joka on enemmän tunteidensa vietävänä. 

Pottereita on tutkittu paljon toteaa Bibbidi bobbidi bookin Minna (tässä). Tutkimuksissa on noussut esiin, että Pottereita lukemalla suvaitsevaisuus lisääntyy. Tämä on mielenkiintoista huomioiden Rowlingin viime vuosien ulostulot sukupuolivähemmistöjen kyseenalaistajana. Jotkut ovat menneet niin pitkälle, että haluavat hankkiutua eroon jo hankituista Potter-tuotteistaan. En tiedä onko boikotista tässä kohtaa hyötyä, sillä Rowling on jo rikastunut. Mieleeni tulee Michael Jackson, jonka musiikkia moni kuuntelee, vaikka itse laulaja syyllistyi lasten hyväksikäyttöön.

Toivon kovasti, että Pottereista tehtäisiin TV-sarja Game of Thronesin budjetilla. Leffoissa Kalkaros, Lupin ja Sirius ovat liian vanhoja ja ohjaajien vaihtuessa leffoihin on tullut epätasaisuutta. Uskoisin myös, että TV-sarja houkutelisi myös uusia nuoria Potter-kirjojen pariin. 

Onkin sääli, että puolisoni ei ole lukenut kirjoja vaan on nähnyt vain elokuvat, jotka ovat vain pintaraapaisu velhomaailmaan. Ehdottomasti aina lue kirja äläkä tyydy pelkkään elokuvaan. 

En edelleenkään suhtaudu intohimoisesti Pottereihin enkä usko, että kirjautuisin Pottermoreen. Läimin kuitenkin Goodreadsissä Pottereille neljää, viittä tähteä. Ensimmäisestä kirjasta huomaa, että se on ensimmäinen eikä Rowling ole varmaan tiennyt, näytetäänkö vihreää valoa jatkolle. Feeniksin kilta on ylipitkä ja se olisi kaivannut karsimista. Pidän kuitenkin paljon siitä, kuinka lukija voi kasvaa päähenkilöiden kanssa. Minua ei haitannut Harryn teiniraivoaminen ensimmäisellä lukukerralla, koska kirjoja lukiessani olin itsekin teini ja samaistuin angsteihin ja ihastumisiin. Pidän siitä, kuinka kaksi kirjaa ovat niin selkeästi lastenkirjoja sävyn tummuessa loppua kohti. Viimeisen kirjan epilogi on kuitenkin minusta turha ja myötähäpeää aiheuttava. 

Oletko sinä lukenut Pottereita? Entä jotain nuoruudenkirjaa uudelleen aikuisena? 

Muumilaakson lukuhaaste

Kirjatubesta ja -gramista tutut Syyslukija ja Kymmenes kirjain polkaisivat käyntiin Muumilaakson lukuhaaasteen, joka huipentui Tove Janssonin syntymäpäivänä eilen. Valtioneuvosto muuten suositteli silloin ensimmäistä kertaa liputusta. Olin pettynyt, kun meidän taloyhtiömme lipputangossa ei liehunut lippu.

Käydäämpä lyhyesti läpi kirjoja, joita luin Muumilaakson lukuhaasteeseen.

Pikku Myy-kohtaan sopi mainiosti Kirsti Kurosen säeromaani Paha puuska. Neljästoista vuotiaan Hillan pikkuveli Lauri jää junan alle. Kirjassa tehdään surutyötä eikä Hilla usko, että Lauri olisi tehnyt itsemurhaa. Olisin lukenut kirjaa pidempäänkin.

Hemuli-kohtaan luin Turku kaupunkioppaan. Vaikka olenkin asunut Turussa jo kuusitoista vuotta, löysin oppaasta uusia puolia kotikaupungistani. Olen pitänyt Turun kaupunginkirjaton uutta osaa ihan vasta avattuna, mutta kaupunkioppaasta luinkin sen valmistuneen vuonna 2007. Niin se aika kuluu. Tosin vuonna 2017 julkaistussa kirjassa oli muutamia vanhentuneita tietoja.

Nuuskamuikkunen-kohtaan kuuntelin Beth O’Learyn Kimppakämpän. Tiffany muuttaa Kimppakämppään Leonin kanssa. Leon tekee yötyötä saattohoidossa ja Tiffany työskentelee kustannustoimittajana. Sopimukseen kuuluu, että Tiffany on kämpässä arkiyöt ja viikonloput ja Leon muut ajat. Pienessä kämpässä he jakavat saman sängyn ja keskustelevat post it-lapuilla.

Annoin tälle kirjalle Goodreadsissa viisi tähteä, koska siinä tuntui kaikki natsaavan ja se oli viihdekirjaksi hyvä. Pidin myös siitä, että Leonin pätkät luki mies ja Tiffanyn nainen, jolloin juonta oli helpompi seurata.

2020-luvulla Annastiina on säätämässä lakia rajatusta kansalaisoikeudesta, jossa omaisuus siirtyy valtiolle, jollei henkilö kuole ennen 75 täyttäessään. 2050-luvulla Annastiina on täyttämässä 75. Kuolinpäiväjuhlien ja exituksen lähestyessä hän ei olekan enää niin varma.

Kirja sopii kohtaan Haisuli. Rikos siinä on juuri Annastiinan pakeneminen. Vanhuus tuntuu kaukaiselta, kunnes se on tässä.

Mörkö-kohtaan valitsin Sinuhen, joka pelotti paksuudellaan ja klassikkoasemallaan. Voit käydä lukemassa Sinuhe-bloggaukseni tästä.

Mukava, että niin moni tuntui ottaneen haasteen vastaan. Kuvia oli mukava seurata sekä #muumilaaksonlukuhaaste että #muumilaaksonkuvahaaste tägien alla.

Miten meni Stay Home Reading Rush?

Bongasin Bibbidi bobbidi bookin videosta kansainvälisen Stay Home Reading Rushin, joka tapahtui 16.-19.4.2020. Torstaista sunnuntaihin sai lukea haasteeseen sopivia kirjoja, osallistua IG-liveen ja kuvahaasteisiin. Voit lukea lisää Reading Rushin virallisilta sivuilta.

Julkaisin instassa lukusuunnitelmani. Tarkoituksena oli siis lukea kirja, jonka kannessa on talo (Arthur C. Clarke: The City and the Stars), kirja, joka sijoittuu paikkaan, jossa haluat vierailla (Tove Jansson: Farlig midsommar), kirja, joka saa sinut hymyilemään (Tarja Kulho: räkkärimarketin kassa) sekä kirja kokonaan samassa huoneessa (toivottavasti parvekkella joku näistä!).

Miten haaste sitten sujui omalta osaltani? Kuuntelin Tarja Kulho-kirjaa puoleen väliin torstaina. Unohdin kuitenkin maksaa BookBeatin, joten loppuviikon kuuntelin lenkillä podcasteja. Farlig Midsommaria luin aika paljon parvekkeella, mutten kuitenkaan kokonaan. The City and the Starsia luin useamman luvun Reading Rushin IG-livejen aikana, mutta sekin jäi. Viikonloppuuni kuului lukemisen sijaan useampi elokuva sekä monen tunnin etälautapelisessio ystävien kanssa.

Bibbidi bobbidi book teki Stay Home Reading Tagin videolla, jolla julkaisi Reading Rushin kirjansa. Ohessa vastaukseni kysymyksiin:

1. Miten lukuneminen on sujunut kotona oleskelun aikana?

Luulin, että lukisin enemmän kuin normaalisti, mutta loppujen lopuksi tekemistä on ollut niin paljon, että lukeminen on sujunut suunnilleen samassa rytmissä kuin normaalistikin.

2. Missä paikoissa olet lukenut kotonasi?

Parvkepesässäni, olohuoneen nojatuolissa ja sängyssä.

3. Paras kirja, jonka olet lukenut eristyksen aikana?

Aloitin viime viikolla Enni Mustosen Paimentytön, josta Syrjästäkatsojan tarina-sarja alkaa. Vaikken olekaan saanut sitä vielä loppuun, rohkenen pisteyttää sen 5/5 kirjaksi.

4. Mikä on suosikkisi hyvänmielenkirja?

Jojo Moyesin kirjat ovat iloisia ja kepeitä kirjoja.

5. Minkä kirjan haluaisit ostaa tai lainata kirjastosta?

Lisää Syrjästäkatsojan tarinaa!

6. Kenelle kirjailijalle haluat lähettää kiitokset tänä aikana?

Toistan itseäni, mutta Enni Mustoselle 😀

7. Mikä on lukulistasi Reading Rush -päiviä varten?

Siellä ne minun keskenjääneet kirjani ovatkin ylhäällä.

Seuraava Reading Rush olisi 22.-28.7.2020. Sitä odotellessa!

Juhani Aho: Rautatie

IMG_20180131_160840.jpg

Minua nolottaa hiukan, etten ole aiemmin lukenut Juhani Ahon tuotantoa. Olen kotoisin Iisalmesta, jonka Kirkkopuistossa on Juhani Ahon patsas ja Mansikkaniemellä Juhani Ahon museo. Kävin koulua Juhani Ahon yläasteella. Minulla on hämärä muistikuva, että olisin nähnyt pätkiä Rautatien elokuvasovituksesta.

WSOY julkaisi viime vuonna 12 klassikkoa, joista yksi oli Juhani Ahon Rautatie. Rautatie oli myöskin helppo valinta, sillä pienoisromaanin pituus on vain 142 sivua. Kauniista kannen maalauksesta on vastuussa Susanne Gottberg. Arvostan muutenkin teoksen materiaalia, joka tuntuu karhealta kädessä sekä kirjanmerkkinauhaa.

Mutta itse tarinaan.

Matti ja Liisa asustavat korvessa jossain päin Ylä-Savoa. Matti saa kuulla rovastin luona käydessään, että Lapinlahdelle on tullut rautatie. Matti ja Liisa eivät voi käsittää, miksi tie on tehty raudasta ja miksi sillä kulkeva hevonen syö halkoja. Pitäähän sitä mennä katsomaan.

Rautatie on alunperin julkaistu 1884, jolloin Savon rata oli vasta suunnitteluasteella. Kuopio-Iisalmi rataosuus avattiin vasta 1902. Kirjassa kuvataan muutosta, jonka rautatie on tuonut ja miten niin kutsuttu rahvas ymmärtää uuden menopelin tulon. Kirjasta saa väläyksen siitä, millaista oli asua korvessa 1800-luvun lopulla.

Vaikka yleensä vanhempien teosten lukeminen on minulle hankalaa vanhemman tyylisen kerronnan ja kielen takia, luin Rautatien miltei yhdeltä istumalta. Sillä onkin hyvä aloittaa suomalaisiin klassikoihin tutustuminen.

Novellihaaste 2

novellihaaste2_banner1_500px.png

Taas pääsen kokeilemaan, saisinko suoritettua lukuhaasteen.

Ensimmäinen osa on perinteistä kirjanpitoa osallistuneista bloggaajista ja luetuista novelleista. Osallistua voi yksinkertaisesti ilmoittautumalla, eli jättämällä kommentin tähän postaukseen, ja vuoden päästä ilmoittamalla oman koontipostauksen tai listan luetuista novellilukumääristä per kirjailija, koska tällä kertaa selvitämme luetuimmat kirjailijat.

Toinen osa on valinnainen ja keskittyy novelleista kirjoittamiseen. Osallistuja voi kiinnostuksensa ja voimiensa puitteissa peukuttaa novellia osana laajempaa kirja- tai novelliarviota. Peukutus on muusta tekstistä selvästi erotettu lyhyt myönteinen suositus, jonka tarkoitus on kannustaa ja motivoida muita tarttumaan novelliin. Lyhyt tarkoittaa noin kolmea virkettä. Yksi peukutus voi koskea vain yhtä novellia.

Tarkemmat ohjeet voit lukea Nipvet-blogista.

Minulla onkin ollut sopivasti lukupinossa odottamassa Juhani Karilan Omankrotiilin kuolema ja Turun yliopiston Tieteiskulttuurikabinetin novellikokoelma Spekulatiivinen Turku. Uskon myös vakaasti selviäväni tästä haasteesta, koska aikaa on miltei vuosi.

Maaliskuun puolivälin lukuajatuksia

20170313_120715.jpg
Kirjojako mietin, kun niin hymyilyttää?

Minua ei ole ole vaivannut varsinainen lukujumi vaan ennemminkin kiire. On ollut väitöskirjan luvun palauttamista, tentti ja tietenkin kunnallisvaalit. Täältä löytyy vaaliblogini ja vaali FB:ni täältä. Mutta ei siitä sen enempää. Pian edessä on myös konferenssimatka Saksaan. Kaiken tämän keskellä olen huomannut bullet journalin pitämisen olevan oikein sopiva tapa tuoda ryhtiä päivään.

IMG_20170224_131731.jpgLukeminen on jäänyt tosiaan vähiin tai sitten en ole vain saanut saatettua yhtään kirjaa loppuun, jotta voisin raportoida asiasta täällä. Olen sen sijaan tehnyt kirjoitus harjoituksia niin kirjallisuusterapeuttisessa ryhmässä kuin itsenäisestikin Art Houselta arvostelukappaleena saamastani Luovan kirjoittajan työkirjasta. Pyrin tekemään siitä kunnon arvostelun, kunhan saan tehtyä enemmän harjoituksia sieltä.

kirjabloggaajienklassikkohaaste.jpg

Luovan kirjoittamisen työkirjan ensimmäisessä luvussa käsiteltiin James Joycea. Aloinkin pian luettuani sen osion ja tehtyäni tehtävät kysellä kirjabloggareiden keskuudessa, milloin tulee seuraava klassikkohaaste, jotta voisin lukea Odysseuksen.

Ja tulihan se. Tekstiluolan Tuomas toimii haasteen isäntänä ja haasteeseen voi käydä tustusmassa ja ilmoittautumassa täällä. Itse siis ajattelin kokeilla sitä James Joycea.

Onneksi tämä kiire hellittää Saksan matkan jälkeen. Sitten voin taas rauhassa ahmia kirjallisuutta.

Kevään 2017 lukusuunnitelmia

Vuosi 2017 alkaa lukemisella. Luin jo ennen kuin isäntä heräsi. Tässä kohtaa on hyvä miettiä, mitä yrittää lukea kevään 2017 aikana.
Edelleen käyn maita läpi Kirjallisessa maailmanvalloituksessa.  Koko vuoden ovat käynnissä Helmet-lukuhaaste ja Tietokirjallinen varjokirjaahaaste.
talvi-iltain.png
Klassikkojen lumoissa-blogissa oli sopiva haaste, johon saatan tarttua jo tänään.
Ohjeet (ne perinteiset):
  • Lue 24 tunnin aikana niin paljon kuin ehdit ja haluat. Saat valita milloin suoritat maratonin, kunhan luet viikolla yksi. Tauot lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  • Merkitse ylös luetut kirjat ja sivumäärä. Ilmoita ne omassa blogissasi, sosiaalisessa mediassa ja/tai kirjoita ne tämän blogin kommenttikenttään.
  • Käy lopuksi laittamassa linkki kommentteihin, jotta lisään blogisi ja lukemasi teokset yhteiseen koontiin (ilmestyy viikolla 2).

Lue lisää haasteesta täältä.

paperiltaruutuun.jpg

Paperilta ruutuun-lukuhaaasteeseen hyppän mukaan kesken kaiken. Olen aiemmin arvostellut mm. Kätilön, Mielensäpahoittajan, Yksin Marssissa, Tatu ja Patun, Kerro minulle hyvää ja Marvelin Civil Warin.

Haastetta emännöi Karvakasan alta löytyi kirja-blogi ja voit lukea haasteesta enemmän täältä.

Mukavaa lukuvuotta kaikille!

Lisää kesän lukusuunnitelmia

lukumaraton2016.jpg

Kerroin kesän alussa lukusuunnitelmistani täällä.  Mitäs suunnitelmilleni kuuluu? Vloggausta en sitten saanut tehtyä Riikan kanssa, mutta omaa settiä on tulossa. Draculaa en ole vielä aloittanutkaan. Muutoin olen ihan mennyt suunnitelmien mukaan, vaikkakin kirjaston kirjat ovat ”hiukan” myöhässä.

Tarkoituksenani on osallistua 10.7 kesälukumaratoniin, jota emännöi Ja kaikkea muuta – blogi.

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 

5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.

6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton 

Olen maratonin aikana Tartossa seminaarissa, mutta onneksi viikonloppuna on vapaa-aikaa lukea.

 

kesäbingo

Lisää haastetta kesälukemiseen tuo Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingo. Ruksin bingoruudukosta jo lukemani kirjat. Dystopia oli Salla Simukan Jäljellä-kirja, Menneisyyteen sijoittuva kirja oli osittain ainakin Tuomo Jäntin Talven Hallava Hevonen, Lasten kirja Onks Noloo? ja Mielisairaalan kesätyttö- kirjan kannessa oli nainen. Marvelin Civil War – sarjakuvakirjaan perustuva elokuva oli loppukevään hitti.

Tälläisiä haasteita tällä kertaa.

 

Lukemisen suunnittelua

screenshot

Huomasin, etten ole ehtinyt blogata tänne pariin viikkoon. On ollut milloin äiti kylässä, milloin olen ollut ollut hommissa. Lukenut kyllä olen, mutten ole saanut mitään luettua loppuun.

Koska olen lukenut viime aikoina vähän sieltä, vähän täältä, päätin alkaa tavoitteelliseksi lukijaksi ja käyttää samaa projektinhallintatyökalua lukemisen suunnitteluun kuin, mitä käytän väitöskirjaa väsätessäni. Lisäsin myös kesken olevat kirjat tuonne sivupalkissa olevaan Goodreadsin vimpaimeen.

Lukijan roolissa Riikan kanssa on tarkoitus kokeilla ensi viikolla vloggaamista. Olen aiemmin tehnyt kirjavloggauksia Nörttityttöjen kanssa. Katsotaan saammeko luettua sopimamme kirjat ajoissa 🙂

Blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä emännöidään kirjabloggaajien kolmatta klassikkohaastetta. Ajattelin saada siis heinäkuun loppuun mennessä lukea sen kuuluisan Bram Stokerin Draculan.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa laajemminkin Yle Areenassa nähtävillä olevasta Sekasin-sarjasta. Aivoni eivät tunnu kuitenkaan toimivan näillä helteillä tarpeeksi hyvin, jotta pystyisin kirjoittamaan sarjasta mitään uutta. Masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat aihe, joista pitäisi voida puhua ja stigmtisointi lopettaa. Katsoin sarjan kerralla putkeen. Lyhyitä, mutta oivaltavia jaksoja.

Minun oli tarkoitus myös kirjoittaa uudesta Type&Tell-omakustanne palvelusta.  Oli tarkoitus osallistua dekkariviikkoon lukemalla dekkareita ja lukea Fabulasta e-kirjoja.

Kaikkea ei voi ehtiä eikä jaksaa. Ei edes lukea kaikkia maailman kirjoja 😦