Lukumaratonin fiiliksiä

Parvekkeella rentoutumassa

Helatorstai oli sopiva aika Aamilukumaratonin alkamiseksi. Torstaista lauantaihin lueskelin parvekkeella, mutta sunnuntaina satoi, joten pesiydyin lukunojatuoliini. Tavoitteenani oli kuunnella äänikirjaa viisi tuntia ja lukea perinteistä kirjaa viisisataa sivua. Vauhtia lukemiseen sai Aamin järjestämiltä lukusprinteiltä Instagramissa lauantai- ja sunnnuntai-iltana.

Ensimmäiseksi luin Tuisku Hiltusen Kuutamo ja muita kertomuksia kokoelman, jossa oli kolme sarjakuvanovellia rakkauden kaipuusta. Hiltusen piirrosjälki miellyttää silmääni ja tarinat olivat koskettavia.

Olen yrittänyt päästä mukaan säeromaanihypeen. Luin Sarah Crossanin Yhden ja Kirsti Kurosen Merikin. Ne eivät kuitenkaan kolahtaneet kuten J.S Meresmaan Dodo. Dodo sai minut kaipaamaan rantasaunaa ja nuoruuden loppumattomia kesiä.

Säeromaaneihin tutustuminen on matalan kynnyksen lukemista, sillä ne ovat nopea- ja helppolukuisia. Niitä voi lukea säkeitä makustellen tai normaaliin tapaan kuin romaania.

Lukumaratonin aikana luin myös yhden hyllynlämmittäjän. Petteri Pietikäinen pureutuu tietokirjassa Hulluuden historia mielisairauksiin kaukaa historiasta nykypäivän. On järkyttävä lukea, millaisia erilaisia tapoja on ollut hoitaa mielisairaita insuliinsokeista lobotomiaan. Lobotomian kehittäjä sai muuten Nobelin 1940-luvulla. Lisäksi kirjassa käydään läpi, kuinka mieleltään sairaisiin on suhtauduttu eri aikoina. 1900-luvulla pakkosterilosoisiitin kymmeniätuhansia eugeniikan oppien innostamana.

Lukumaratonin ajan kuuntelin Harry Potter ja liekehtivä pikari-kirjaa Stephen Fryn lukemana käydessäni kävelyllä. Ihan maratonin loppupuolella ehdin aloittaa Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenta, joka on ensimmäisen 85:n sivun perusteella todella hyvä.

Yhteensä kuuntelin maratonin aikana neljä tuntia Potteria ja luin 750 sivua perinteisiä kirjoja. Hyvin sujunut maraton mielestäni.

Päivi Störgård: Keinulaudalla

keinulaudalla.jpg

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Hänellä on kiinnostava ura televisiossa, lahjakas aviomies ja heille syntyy lapsia. Hänen elämäänsä hiipii kuitenkin depressio, joka nielee kaiken.

Kirjassa vuorottelee mielenkiintoisesti vuoden 2012 sairaalajakso ja aiemmat tapahtumat. Ne avaavat lukijalle sairaala-arjen pysähtyneisyyttä ja sairauden kehittymistä.

Tätä kirjaa minun oli hankala lukea. Se tuli liian lähelle. Olin juuri hakenut kirjastosta sen, jotta voin tutustua mielen sairauksiin, mutta uppouduin kirjaan liikaa.

Iltasanomien jutun mukaan kirja pohjautuu kirjailijan omaan sairaushistoriaan. En uskokaan, että hän olisi muutoin onnistunut kuvaamaan yhtä voimakkaasti oireita.

Kirja on luettu myös muun muassa Kirjasfäärissä, Kirjavinkeissä ja Rakkaudesta kirjoihin-blogeissa.

Järvi, Hotti & Poppius: Error. Mielen häiriöitä.

error

Kun näin tämän kirjan mainoksen Turun pääkirjastolla, tilasin arvostelukappaleen Likeltä viipymättä. Lähipiirissäni on sen verran ”mielen häiriöitä”, että halusin tietää, mitä uudessa kirjassa heistä kirjoitetaan.

Kirjassa on 15 eri tarinaa ihmisistä diagnoosien takana. Itselläni on tietoa vain muutamista mielen sairauksista, mutta oli mielenkiintoista lukea myös millaista on elämä epävakaan persoonallisuushäiriön tai trikollitomanian kanssa. Tarinoiden kuvituksena oli kauniita kuvia haastatelluista henkilöistä.

Kirjan lopussa oli tietoa lyhyesti eri diagnooseista sekä suomalaisesta mielisairauksien hoidoista kuten lobotomiasta ja 1990-luvulla nousseesta lääkehypestä.

Kirja on saanut julkisuutta, kun sitä on arvioitu mm. Soundissa, Radio Rockissa ja Me Naisten-nettisivuilla. Varmastikin, koska kirjassa tarinansa ovat kertoneet mm. Herra Ylppö ja muutama muu artisti.

Kaikkien tulisi lukea tämä kirja, jotta ”hulluuden stigma” poistuisi vähitellen. Kuitenkin jokainen mielisairas on muutakin kuin diagnoosi. Pitkäaikaissairaus on vain yksi ominaisuus muiden joukossa, joka värittää elämää.