Marraskuun 2021 luetut

Marraskuussa luin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta (4) ja sarjakuvia (5). Lisäksi luin kaksi tietokirjaa ja kaksi romaania. Yhteensä siis kolmetoista kirjaa. Joulukuussa tavoitteenani on saada tämän vuoden Helmet-lukuhaaste suoritettua ja lukea kaikki nyt lainassa olevat kirjaston kirjat. Mutta ne marraskuun luetut:

Briitta Hepo-Oja: Sydämiä seireeneille

Mukiinmenevä jatko-osa Suomea lohikäärmeille-kirjalle. Tällä kertaa seikkaillaan Botnian erämaissa noitaa etsimässä. 

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

Pitihän minun tarkistaa, mikä tässä suursuosioon nousseessa sarjassa on niin hienoa. Kirja oli todellakin lukukirja, sillä sivut kääntyivät kuin itsestään. Tarina oli lässy ja siinä oli omat heikkoutensa, mutta lukukokemuksen nautinnollisuuden takia annoin neljä tähteä. Joskus pitää vain saada lukea hömppää.

Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait.

Lainasin tämän kirjan, koska olen pitänyt Porrasmaan suomentamista romaaneista. Kirjan nimi kertookin paljon. Tosin välillä oli vaikeuksia löytää punaista lankaa.

Miska Karhu: Nimeni on Alex

Suvi Ahola: Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?

Loistava yhdistelmä esseitä Joenpellosta ja pätkiä Joenpellon teksteistä. Suosittelen kaikkia Joenpellosta kiinnostuneiden lukemaan!

Sara Valta: Monisuhdetta: Päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta

Sarjakuva polyamoriasta. Sopii sekä monisuhteisille, siitä kiinnostuneille että ihan kaikille muille. Voi aiheuttaa maailmankuvan laajenemista.

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 4. Annikki ja Poppamiehet.

Ihana sarjakuva lapsuuden kesistä. Lyhenevä kesä sijoittuu aikaan ennen videopelejä ja somea, jolloin rajana oli vain mielikuvitus.

Elisa Macellari: Kusama: The Graphic Novel.

HAM:ssa oli vuonna 2016 japanilaisen Kusaman näyttely, jossa minäkin kävin uppoutumassa pilkkujen maailmaan. Sarjakuva kertoo Kusaman elämäntarinan. Ikävä kyllä sarjakuva painottuu liikaa Kusaman nuoruusvuosiin.

Arne Bellstorf: Baby’s in black: Astrid Kircherr, Stuart Sutcliffe, and The Beatles

Tiesitkö, etttä Beatles aloitti soittamalla Hampurilaisella klubilla. En minäkään. Sarjakuva kertoo siitä ajasta viidennen beatlen ja häneen rakastuneen Kircheririn näkökulmasta.

Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 Terra: Kloonit

Pitihän minun tarkastaa tämän vuoden Finlandia-ehdokkaita. Kepler62 on suosittu lanu- kirjasarja, jota on ilmestynyt jo monia osia. Terra aloittaa uuden “tuotantokauden”, jonka mukaan voi hypätä aiempia kirjoja lukematta. Luin kirjan nopsaa, sillä Parvelan tarinaa rytmittivät Pitkäsen kuvitukset. Aikuislukija löytää viitauksia muun muassa Mad Maxiin ja Game of Thronesiin.

Barnaby Legg, James McCarthy & Jim McCarthy: Death Rap Tupac Shakur: A Life

Kirjaston nettisivuilla suositeltiin elämänkertasarjakuvia. Minua olisi kiinnostanut enemmän lukea myös Tupacin lapsuudesta ja idän ja lännen räppäreiden kaunoista. Sarjakuva tuntui pintaraapaisulta.

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Jos kohtaat karhun

Ilahduttava lastenkirja tuli luettua, koska se on tänä vuonna lanufinlandiaehdokkaana. Koska kirja on kirjoitettu alunperin ruotsiksi, voisin harkita treenaavani kieltä ja lukevani sen uudelleen alkuperäiskielellä.

Vappu Kannas: Rosa Clay

Romaani historiallisesta henkilöstä, suomalaisesta mustasta 1800-luvun lopun Suomessa. Minua häiritsi, että kirja oli suurimmaksi osaksi pitkälti kuin Rouva C., mutta välillä seassa oli kirjailijan omaa pohdintaa, jotka muistuttivat Mia Kankimäen kirjojen pohdintaa. Tähän olisin kaivannut jotain muuta ratkaisua.

Pia Krutsin & Jani Itkonen: Kaupunki kukaties

Ilahduttavasti kuvitettu lasten urbaani runokirja, jonka olisin suonut voittavan Finlandian.

Miska Karhu: Nimeni on Alex

Alex on kadonnut.

Turun Varissuolle Alexin asuntoon kokoontuvat hänen avopuolisonsa Anssi, Anssin äiti Kerttu sekä Alexin vanhemmat Marjut ja Petri. Alex on kadonnut automatkalla Tampereelta Turkuun. Onko katoaminen tahallinen vai tahaton?

Näkökulma käy jokaisen mainitun läheisen pään sisällä ja välillä Alexinkin. Anssi pohti katoamisin syitä eikä Marjut suostumaan päästämään irti Alexin deadnamesta, Anusta. Olikin mielenkiintoista sukeltaa transmiehen äidin näkökulmaan, jossa surraan menetettyä tytärtä, omia unelmia ja ristiriitaista suhdetaa lapseen.

Esikoiskirjailija Miska Karhu punoo vahvan tarinan Alexin läheisten tuskasta. Pääosassa ei ole etsinnät, vaan se, mitä Alex on merkinnyt kellekin. Kirjan lopussa Alexin löytyminen on toissijaista. Tärkeämpää on, että hän tuli nähdyksi.

Turun kaupungin kirjasto oli luokitellut kirjan jännitys- genreen ilmeisen sateenkaarihyllyn sijaan. Näin turkulaisena oli myös kiva lukea tutuista paikoista. Kaikesta huolimatta oikein mukava lukukokemus, jota kehtaa suositella muillekin.

Lokakuun luetut 2021

Lokakuu oli kirjaisa kuukausi! Kuuntelin äänikirjoja ja luin paljon. Lisäksi kävin sekä Turun että Helsigin kirjamessuilla, vaikka alunperin ei ollutkaan tarkoitus. Tapasin muita kirjojen ystäviä ja vinkkasin kirjoja. Odotan marraskuulta samanlaista kirjoihin syventymisen aikaa.

Kirjamessuilla tuli myös puheeksi kirjamediat. Monet bloggaajat ovat siirtyneet vallan tekemään pelkästään kirjagramia. Osa porukasta keskittyy edelleen blogiin. Mielestäni kaikille medioille on paikkansa. On kiva huomata, että ihmiset löytävät lukuvinkkejä eri alustoilta – oli se sitten perinteine blogi tai some. Blogissa on kuitenkin enemmän työtä ja somen nopeus ja vuorovaikutus houkuttavat lyhyempään julkaisuun. Mitä mieltä sinä olet?

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Kattava katsaus suomalaiseen ruokahistoriaan. Tiesitkö esimerkiksi, että jo 1800- luvulla valitettiin marjojen jäävän keräämättä? Toivon tämän kirjan päätyvän vähintäänkin Tieto- Finlandiaehdokkaaksi.

Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus

Kokoelma Takalon lyhyitä sarjakuvia. Marginaalissa taiteilijan huomioita niistä. 

Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia

Suomalaisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu useampiakin kirjoja. Tämä tosin on hyvin yleistajuinen teos. Kirjasta oli myös mukava poimia lukuideoita loppumattomalle TBR-listalle.

Markius Zusak: Kirjavaras

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Yksi tämän syksyn sarjakuvatapauksista on feministinen Tympeät tytöt. Teos muistuttaa osin Liv Strömqvistin teoksia. Tosin tekstiä oli ajoittain vaikea lukea. Minulle kirjan aiheet olivat tuttuja, mutta voiko feminististä sarjakuvaa olla liikaa?

Kyohiko Azuma: Yotsuba 1- 15

Paras mangasarja ikinä. Luen aina uudelleen, kun saan uuden osan. Viisivuotias Yotsuba ihmettelee maailmaa. Tarinaa saadaan muun muassa rannalla käymisestä ja kastanjoiden poimimisesta.

Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista

Toimittaja muuttaa 97-vuotiaan mummonsa luo ja pohtii vaatteiden merkityksen muutosta järjestellessään mummon vaatekaappeja. Mukavan verkkainen tyyli.

Laura Friman: Tauko – Jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin.

Vihakuuntelin tämän kirjan, sillä Friman oli tässä todella ärsyttävä. Mietin, olikohan se osaltaan tehokeino. Kuka sanoo elokuvia yleisesti tylsiksi ja pitää vaatteita käyttökelpoisina lähinnä parin ensimmäisen käyttökerran aikana? Suuri kontrasti Pörstin kirjaan, vaikka molemmissa käsiteltiinkin vaatteiden ostolakkoa.

Mikko Knuuttila: Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi

Kirja keskittyy Kiinan tasavallan aikaan. Se miten lapsia lähetetään urheilukouluun mahdollisemman paremman toimeentulon toivossa, muistuttaa korealaisten nuorten pyrkimyksiä poptähdiksi: kovaa työtä, joka ei välttämättä kanna hedelmää. Kirja avasi myös silmiä urheilun roolista politiikassa.

Yumi Sakugawa: I think I am in Friend-Love with you

Söpö kirja, jonka voi lahjoittaa vaikkapa tyypille, jonka kanssa haluaa ystävystyä.

Jonás Aguilar: 7 vidas

“Minäpä luen nyt espanjankielistä sarjakuvaa,” sanoi hän ja lainasi kirjan, jossa ei ollut tekstiä nimeksikään. Kertomus kissan elämistä eri omistajien matkassa.

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä

Sammakko kustannus on kunnostautunut ruotsalaisen sarjakuvan kustantajana. Puolet kirjan jutuista aiheuttivat hymähdyksen, osa myötähäpeää ja osan jätin kesken. 

Elisa Macellari: Papaya salad

Thaimaalainen isoisä muistelee nuoruuttaan 1930- ja 1940-luvulla. Pidin piirrostyylistä, mutta tarinasta puuttui jokin.

L.M Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Netflixin Anna-sarja on katsottu, joten kuuntelen Anna-kirjat ensimmäisen kerran sitten nuoruuden. Sarja mielessäni, olin kuitenkin hämmentynyt, kun nuoruutta on vain yksi kirja. Vanhoille sisaruksille adoptoitu Anna joutuu kommelluksiin 1900-luvun alun (?) Prinnssi Edwardin saarella. Suurella mielikuvituksella siunattu tyttö rauhoittuu kasvaessaan. 

Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille

Vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuva nuorten aikuisten kirja, jossa Etelä-Suomi on kuningaskunta ja kansanusko voimissaan. Lohikäärmettä olisi voinut olla enemmän ja ihmissuhdesotkuja vähemmän. Sen verran jännään kohtaan kuitenkin jäi, että kuuntelin jatko-osan heti perään. 

Helsingin kirjamessut 2021 tärppejä

Tänä vuonna ei ollut tarkoittuksenani mennä ollenkaan kirjamessuille. Kävin Turun kirjamessuilla pikaisesti ja nyt olen saanut bloggaajapassin Helsingin kirjamessuille. Tässä postauksessa nostan muutamia kiinnostavia ohjelmapoimintoja. Lisäksi arvon Instagramin puolella kaksi messulippua. Laitan arvonnan pystyyn tämän illan aikana, käy kurkkaamassa!

Mikäli koronaturvallisuus mietityttää, Helsingin kirjamessujen sivuilla on siitä infoa täällä.

Torstai 28.10

Hanasaari 11.00-11.30

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky? Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi.

Näytöskeittiö 12.30- 13.30

Mitä jos suosikkireseptisi toimisikin vegaanisena? Oona-Emilia Enkelsaari kertoo tuoreesta teoksestaan, jossa kulkevat rinnakkain sekä perinteinen että vegaaninen resepti. Ne opastavat myös satunnaisesti kasvisruokaa kokkaavat vegemaailman pariin.

Senaatintori 14.30 – 15.00

Helsingin Sanomat: Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta

Kuinka Taru sormusten herrasta kääntyi suomeksi? Maamme huomattavimpiin suomentajiin kuuluva Kersti Juva sai Tolkienin klassikon käännettäväkseen vain 23-vuotiaana aloittelijana. Muun muassa örkki-sanan keksinyt Juva jätti käännöstyöllään lähtemättömän vaikutuksen suomen kieleen.

Perjantai 29.10.

Esplanadi 12.00 – 12.30

Banksy – katutaiteen ristiriitainen supertähti

Banksy on maailmankuulu katutaiteilija, salaperäinen supertähti ja virkavaltaa pakoileva kapinallinen, jonka todellista henkilöllisyyttä ei edelleenkään tiedetä. Kapitalismikriitikko, jonka kaupallisuutta irvailevista teoksista maksetaan huippuhintoja. Suomen ensimmäinen Banksy-näyttely Serlachius-museossa myytiin loppuun ennen avajaisia. Näyttelyn pohjalta tehty kirja – myös ensimmäinen lajiaan Suomessa – käsittelee Banksyn tuotantoa taidehistorian ja -teorian näkökulmasta.

Töölönlahti 14.00 – 14.30

Sarjakuva piloillaan

Keskustelua sarjakuvien menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vieraana sarjakuvataiteilija Pertti Jarla. Valopäät-podcastin juontajat Jan Ahonen ja Henri Järvinen

Suomenlinna 16.00 -16.30

Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?

Eeva Joenpelto oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista, Lohja-sarjan luoja sekä aikansa kirjallinen vaikuttaja ja megajulkkis. Suvi Aholan esseet valottavat Joenpellon ajatuksia, persoonaa ja julkisuuskuvaa, jota hän tarkasti vaali.

Lauantai 30.10

Kallio 11.00 – 11.30

YA-kirja Hurme edustaa mustanpuhuvaa sateenkaarifantasiaa ja käsittelee kuoleman, menetyksen sekä muunsukupuolisuuden teemoja. Hurme on itsenäinen avaus Lujaverinen -trilogialle, joka yhdistää urbaania fantasiaa, kauhua ja romantiikkaa hirtehiseen huumoriin. Kirjailija Sini Helminen on aiemmin kirjoittanut kotimaista mytologiaa käsitelleen nuortenkirjasarjan Väkiveriset.

Kallio 14.00 – 14.30

Nimeni on Alex

Trillerimäinen esikoisromaani pohtii transsukupuolisuutta vähemmistön omalla äänellä. Nuori transmies Alex katoaa ajomatkalla Turusta Tampereelle. Polttava huoli tuo yhteen joukon eripuraisia ihmisiä: miesystävä Anssin, Anssin äidin Kertun ja Alexin vanhemmat, joista erityisesti Marjut-äiti ei vieläkään kykene hyväksymään lapsensa korjattua sukupuolta ja uutta nimeä. Löytyykö Alexin yksityisviesteistä johtolankoja? Liittyykö tapaukseen rikos, vai onko Alex kadonnut omasta halustaan?

Lonna 17.00 – 18.00

Lukupiiri. Laura Malmivaara: Vaiti

Ravisuttavan omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.

31.10.

Esplanadi 10.30-11.00

Kevät ilman kosketusta

Kevät ilman kosketusta on yllättävä, moniääninen ja sensuelli novellikokoelma tarinoiden kuningasaikakaudella. Se on ajankohtainen novellikokoelma ajasta, jolloin lähirakkauden puutosta korvattiin mielikuvituksella. Kaikki kirjoittajat ovat kirjoittamisen ammattilaisia, ja se näkyy tuloksessa. Lukija saa arvuutella, kuka on kirjoittanut minkäkin novellin. Kirjoittajat keskustelevat idean isän Jan Erolan johdolla, oliko kirjoittaminen inspiroivaa vai pelottavaa.

Kruunuhaka 14.00 – 14.30

Viikingeistä Victoriaan – Ruotsin monarkian tarina

Suomalaisena arvostettuna hoviasiantuntijana ja menestysteoksen Monarkian muruset kirjoittajana tunnetuksi tullut Sanna-Mari Hovi vie uudessa kirjassaan lukijan matkalle Ruotsin kuningashuoneen värikkääseen historiaan. Teos tarjoaa lukijalle runsaasti uutta ja yllättävää tietoa esimerkiksi siitä, kuinka pitkään ensimmäisen Bernadotte-kuninkaan hiusten kähertäminen kesti, miksi erästä prinssiä kutsuttiin veturia vajaammaksi ja kuinka Carl Philipistä meinasi tulla Viron kuningas.

Kallio 15.00 – 15.30

Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä

Räjäytetään tyttöyden raja-aidat! Tympeät tytöt -kirjan värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. Kirja on riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Tympeät tytöt eivät etsi syntipukkia, vaan joutuvat kerta toisensa jälkeen toteamaan, että asenteet elävät kaikkialla yhteiskunnassamme, myös heissä itsessään.

Nähdäänkö messuilla?

Markus Zusak: Kirjavaras

Viime talvena löysin lähikirppikseltä kuvan Kirjavaras-kirjan. Onneksi se ei ehtinyt lämmittää kirjahyllyäni kovin pitkään: alkusyksystä osallistuin Kirjavaras-kimppalukuun Instagramissa. Olen auttamattomasti myöhässä, sillä kirja ilmestyi suomeksi 2008. Se oli siis juttu kirjablogeissa joskus kymmenen vuotta sitten. Ennen tätä bloggausta katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka traileri on alempana.

9-vuotias Liesel ajautuu kasvatettavaksi Hubermaneille Natsi-Saksassa 1938. Kasvatti-isä Hans alkaa opettaa öisin painajaisten vaivaamaa Lieseliä lukemaan. Lieselistä tulee innokas lukija. Vaikka hän onkin kirjavaras, oli kirjojen varastamista teoksessa ihmeen vähän.

Yksi parhaista asioista kirjassa onkin Hansin ja Lieselin lämmin suhde. Välillä Hubermanien luona vierailee heidän aikuiset lapsensa, mutta tuntuu, että Lieselissä Hans saa haluamansa isä-lapsisuhteen. Maininnan arvoinen on myös ystävyys naapurin Rudy-pojan kanssa.

Kirjassa kuvataan myös Natsisaksaa tavallisten ihmisten näkökulmasta, ja niiden, jotka eivät halua kuulua puolueeseen. Kirjan kuluessa puolueeseen kuulumattomuus alkaa vaikuttaa Hansin elämään.

En oiekin tiedä, mitä mieltä olen ratkaisusta ujuttaa aikaajoin kuolema kaikkitietäväksi kertojaksi. Kuoleman osuudet ovat alleviivaavia. Tekstin seassa on myös tarinaan kuuluvaa kuvitusta, joka mielestäni sopi kirjaan kuoleman osuutta paremmin.

Elokuva oli ihan ok sovitus kirjasta. Siinä oli kuitenkin mielestäni liian vähän Lieselin ja hänen ystäviensä kolttosia (Liesel oli poikatyttö!) eikä kirjojen julmuuksia tuotu valkokankaalle. Muutenkin minua otti päähän, että Lieselin näyttelijä oli kuin soma nukke. Lisäksi elokuvassa puhuttiin englantia saksalaisittain murtaen. Outo ratkaisu! Kirja on toki australialainen, joten oliko ratkaisun tarkoitus tuoda elokuvasta helpommin lähestyttävä englanninkielisille?

Kirjavaras olisi ollut minulle vaikuttava lukukokemus nuorempana. Joten suosittelisin tätä nuorille sen iänikuisen Sinuhe-suosituksen sijaan 😉 Ja onhan tämä vaihtelua Auschwitch-kirjojen tulvalle. Mutta jos haluat lukea toiseen maailmansotaan sijoittuvan kirjan, lue mielummin Anthony Doerin Kaikki se valo jota emme näe.

Sopii muun muassa Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä.

Syyskuun luetut 2021

J.S Meresmaa: Khimaira

Viiden tähden säeromaanii suomenvenäläisestä Sarasta. Tämän hankin itselleni.

Adebayo, Ayobami: Älä mene pois

Janne Kukkonen: Voro 3

Viiden tähden päätös loistavalle sarjakuvatrilogialle. (luin toki uudelleen myös sarjan aiemmat osat)

Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Tillie Walden: I love this part

Suloinen sarjakuva nuoresta tyttörakkaudesta

Timo Ronkainen: Ankkamestarin salaisuus: näkökulmia Carl Barksin tuotantoon

Minja Mäkilä: K-pop – Unelma huomisesta

Suurena K-popfanina luin toki tämän kirjan. Kirjasta paljastuu raastava todellisuus K-popin taustalla. Vähän tekee pahaa tämän jälkeen tukea K-popteollisuutta tämän raastavan kirjan jälkeen. 

Marianne Boucher: Talking to Strangers. A Memoir of My Escape from A Cult.

Sarjakuvan nimikin sen kertoo. Omakohtainen kertominen nuoren Mariannen ajautumisesta kulttiin, aivopesusta ja poispääsystä.

Tille Walden: The end of Summer

Varmaan olette huomanneet, että olen ihastunut Waldenin piirrokseen ja tarinankerrontaan? Tässä kirjassa odotettiin vuosi vuodelta kevättä suuressa linnassa. Pysähtynyt tunnelma. Jotenkin kuitenkin aistin, ettei tämä esikoisteos olisi palkintoja voittanut. Pidin tosin ajatuksesta jättikissalla ratsastamisesta.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Kuutelin omakohtaisen kertomuksen oravanpyörästä jättäytymisestä, pakettiautoon muuttamisesta ja reissaamisesta. Kesken Euroopanmatkan korona iskee. Jotenkin tuli mieleen, ettei tälläinenkään minimalistinen elämä ja oranvanpyörästä hyppääminen ole kaikille mahdollista. On siitä kuitenkin mukava lukea.

Riina Katajavuori & Martin Baltscheit: Oravien sota

Oravien välisen sodan voi lukea myös vertauskuvana Suomen sisällissodalle. Jännä ajatus: lastenkirja sisällissodasta.

Stjepan Sevic: Sunstone Vol. 1-5.

Lukaisin päivässä tarinan Lisasta ja Allystä, dommesta ja subista, jotka löytävät toisensa internetistä. Sarjakuvassa korostettiin luottamuksen tärkeyttä kinkyissä suhteissa. Silti draaman keskeisenä sytykkeenä on se, etteivät naiset puhu tunteistaan. Argh! Muuten hyvä. Sarjaa olisi vielä kaksi osaa, mikäli löydän ne jostain hyllystäni. Allyn ja Lisan tarina käsitellään viidessä osassa. Viimeisissä osissa kerrotaan sivuhenkilöiden tarinaa.

Timo Ronkainen: Carl Barks – ankkamestarin salaisuus

Suomalaisten on vuosia sanottu oppineen lukemaan Aku Ankkaa tavaten. Monille onkin siis tuttuja Carl Barksin (1901 – 2000) sarjakuvat. Barksin kynästä ovat myös monet tunnetut hahmot Roopea Ankasta Pelle Pelottomaan. Tartuinkin suurella mielenkiinnolla Timo Ronkaisen pieteetillä kirjoittamaan teokseen.

Ronkaisen kirja ei ole elämänkerta vaan peilaa Barksin sarjakuvia hänen elämäänsä ja yhteiskuntaan. Barksin tarinoissa oli alusta asti enemmän syvyyttä kuin muissa funny animal-sarjakuvissa ja piirretyissä. Ronkaisen mukaan Barksin tausta animaattorina näkyy hänen piirrosjäljessään. Kirjasta voi lukea myös alan muutoksen: Barksin uran alussa yhtiöillä oli aikaa palautekeskusteluihin ja palkollistensa työhyvinvoinnista huolehtimaan, kun myöhemmin yhteydenpito typistyi ja päätöksiä sarjakuvien sisällöstä saatettiin tehdä taiteilijalta kysymättä.

Barksin aikaan vaikutti sarjakuvien comic code (luen tästä lisää), jonka tarkoituksena oli siivota sarjakuvista liika väkivalta ja seksuaalisuus. Comic codesta ei ollut lakia, mutta käytännössä suurin osa sarjakuvien julkaisijoista noudatti sitä. Tämä kertoo siitä, kuinka sarjakuvien pitkään ajateltiin olevan lasten viihdettä. Olikin mielenkiintoista lukea, miten se vaikutti Barksin työhön, varsinkin kun hänen julkaisijansa Western Publishing noudatti vieläkin tiukempaa linjaa.

Muina aiheina kirjassa ovat muun muassa Barksin naishahmot, eksoottiset lokaatiot sekä joulutarinat. Vaikka Barks ei ilmeisesti välittänyt joulusta, ovat hänen joulutarinansa erityisen väkeviä, esiteltiinhän Roopekin alunperin joulutarinassa!

Kirjan kirjoittanut Timo Ronkainen on ansioitunut ankisti ja sarjakuvaneuvos, joka on päätoimittanut yli 20 vuoden ajan Ankkalinnan pamaus-zineä. Disney-maailmaan ja erityisesti Barksiin keskittyvä julkaisu palkittiin amerikkalaisen Carl Barks Fan Clubin myöntämällä Goose Egg Nugget Award -palkinnolla 2005. Ronkaisen kirjoitustyyli on juuri sopivasti asiallisen tietokirjailijan ja paneutuneen ankistin välillä. Tekstiä rytmittävät Barksin ruudut sekä englannin- että suomenkielisellä tekstauksella.

Mikä on sinun lempparisi Barksin luomista ankkahahmoista? Omani on Milla Magia.

Arvostelukappale saatu Arktiselta banaanilta. Kiitos.

Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica on suosittu, koulun priimus ja menossa syksyllä huippuyliopistoon. Raskaustestiin piirtyy kuitenkin kaksi viivaa, eikä hän voi kertoa asiasta muille kuin peruskoulun aikaiselle ystävälleen, koulun hylkiölle, Baileylle. Vanhemmat ovat uskonnollisia ja nykyisille ystäville on pidettävä kulissia. Niinpä Bailey ja Veronica lähtevät road tripille toiseen osavaltioon, jossa voi tehdä abortin ilman vanhemman suostumusta.

Kirja saa arvostamaan Suomessa asumista. Mikäli abortti tulisi tarpeeseen, ei tarvitse ajaa tuhansia kilometrejä eikä kohdata klinikan ovella mielenosoittajia. Tosin viime aikoina on ollut puheenaiheena, onko nykyisessä suomalaisessa aborttilainsäädännössä sudenkuoppia: abortti pitäisi voida tehdä omasta tahdosta eikä jäädä kiinni lääkärin mielipiteeseen.

Kirjan huumori on nasevaa, sitä olisi ahminut enemmänkin, ja suomenkielisen teoksen lukija Maruska Verona eläytyi juuri sopivasti. Parasta kirjassa oli, ettei se saarnannut eikä päästänyt päähenkilöitään helpolla.

Kirja sopii vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteesee kohtaan 25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Ayobami Adebayo: Älä mene pois

Yejide ja Akin ovat rakastuneita, mutta lasta ei kuulu. Yejide ajautuu kaikenlaisiin vippaskonsteihin eikä pienokaista tule. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Tarinan rinnalla kulkee hiukan irralliselta tuntuvana Nigerian vallankaappaus, mutta kirjan loppuessa senkin merkityksen tarinalle ymmärtää.

Kirja kuvaa lapsettomuutta riipaisevasti. Pariskunta käy läpi kaikkia mahdollisia keinoja raskaaksi tulemiseksi. Lopulta Yejiden epätoivo näkyy valeraskautena, joka jatkuu toista vuotta.

Luin kirjan Turun Seudun Kalevalaisten lukupiiriä varten. Koska emme saaneet paikkaa, kokoonnuimme Zoomissa. Lukupiiri oli toiminut koronan aikana sähköpostitse, joten osallistujat olivat mielissään nähdessään toisensa virtuaalisesti. Kirja herätti paljon keskustelua ja oli pidetty.

Paikallinen kulttuuri näkyi kirjassa uskomuksineen, mutta myös naisen aseman kautta. Kun Yejide ei saanut lasta, häntä syytettiin ja Akinia kehotettiin ottamaan toinen vaimo. Perheen tärkeydestä kertoi puhuttelu vanhemmuuden kautta. Esimerkiksi minun vanhempani olisivat Baba Mari ja Iya Mari.

Eniten lukupiiriläisiä häiritsi kirjassa Yejiden siveellisyys. Oliko se kulttuurisidonnaista? Hän kertoi aikovansa näyttää ylpeänä verisiä lakanoita isälleen hääyön jälkeen. Korkeakoulutettuna hänellä oli ihmeen vähän ymmärrystä seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Nigerialainen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ on voittanut esikoiskirjallaan useampiapalkintoja, kuten  the Future Awards Africa Prize for Arts and Culture vuonna 2017. Esikoiskirjan lisäksi hän on julkaissut tekstejä eri antologioissa. Mieleläni lukisin myös niitä, mikäli ne suomennettaisiin. Tätä lukisi mieluusti lisää.

Louisa May Alcott: Pikku Naisia

Onneksi bongasin Instagramista Pikku naisia-kimppaluvun ja pääsin lukemaan tätä kaunista teosta sekä keskustelemaan siitä Discordin puolella. Aiemmin olin nähnyt tästä vuoden 1994 elokuvan, josta jäi mieleen yhden keskeisen hahmon kuolema.

Meg, Jo, Beth ja Amy March kasvavat Yhdysvaltain sisällissodan varjossa. Heidän elämänsä on niukkaa, mutta toisaalta he käyvät välillä auttamassa absoluuttisessa köyhyydessä elävää perhettä. Tyttäret ovat kukin omanlaisiaan: Meg on järkevä, mutta haaveilee välilä ylellisyyksistä, Jo on kirjailijuudesta haaveileva poikatyttö, Beth kiltti ja hiljainen ja Amy pikkuvanha taiteilija. Isän lähettäessä kirjeitä sodasta, koko perhe kokoontuu äidin ympärille kuuntelemaan sitä ääneenluettuna. 

Kirjan ensimmäisessä osassa pikku naiset ovat 12-16-vuotiaita, joille sattuu opettavaisia lapsuuden kommelluksia. Toisessa osassa he ovat kolme vuotta vanhempia ja ovat astumassa aikuisuuteen. Meg perustaa perheen, Jo kokeilee siipiään kiroittajana, Amy matkustaa Eurooppaan ja Beth jää äitinsä kanssa kotiin. 

Tyttöjen mukana kulkee myös naapurinpoika Laurie, johon tytöt suhtautuvat kuin veljeen. Laurie opiskelee yliopistossa, joka luo mielessäni kontrastia tyttöjen kodin piirissä tapahtuvaan elämään, johon kuuluvat ristipistot ja pidättyväiset käytöstavat.

Kirjassa häiritsi hiukan, ehkä ajalle tyypillinen, tarinoiden opettavaisuus. Kun Jo antaa aurigon laskea vihansa ylle, hän saa oppia anteeksiannon merkityksen. Meg käyttäytyy juhlissa flirttaillen ja huikentelevaisesta, mutta katuu sitä kovin äidilleen myöhemmin. 

Katsoin uusimman filmatisoinnin vuodelta 2019, jossa on ansiokkaasti mielestäni kuvattu suurin osa kirjan tapahtumista. Pääosissa ovat Emma Watson (Meg), Saoirse Ronan (Jo), Florence Pugh (Amy), Eliza Scanlen (Beth) sekä Laura Dern tyttöjen äitinä ja Meryl Streep Marchin tätinä.

Elokuvan kritiikkiä on muun muassa muutamassa Youtube-videossa, joissa pohditaan, ansaitsiko se oscariaan puvustuksesta. Toinen minua häirinnyt asia oli Amya näytelleen Florence Pughin matala ääni. Elokuvan alussa Amy oli 12, onko sen ikäisillä tytöillä matala ääni? 

Mikäli et ole ennen lukenut tyttökirjoja, suosittelen kokeilemaan Pikku Naisia!