Minna Rytisalo: Lempi

lempi04346.jpg

Tämä kirja sopisi loistavasti Helmet-lukuhaasteen kohtaan Kirjabloggaajan suosittelema kirja. Itsekin tartuin tähän viime vuonna ilmestyneeseen helmeen juuri kirjablogeissa virranneiden suositusten ansiosta.

Vaikka kirjan nimi onkin Lempi, ei Lempi itse pääse ääneen kirjassa ollenkaan. Lempistä kertovat kirjassa vuorollaan Lempin aviomies, piika ja sisko. Jokaisen kautta piirtyy erilainen kuva seikkailuihin karanneesta naisesta toisen maailmansodan ajan Kainuussa.

Lempi on kouluja käynyt kauppiaan tytär, jota osa kyläläisistä pitää hiukan hemmoteltuna ja nokkavana. Silti maatalon poika rakastuu häneen ja vie ottaa hänet emännäkseen. Jotta Lempi pääsisi oppimaan maatalon töitä, ottaa isäntä hänelle piian.

Aviomiehen kuvauksessa korostuu rakkaus ja intohimo, piian kateus ja siskon sisaruus ja yhdessä kasvaminen. Onkin mielenkiintoista miten erilainen kuva yhdestä ihmisestä piirtyy eri kertojien kautta.

Vaikka loppu onkin puistattava, suosittelen silti tätä kirjaa vahvasti.

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Ruskeat_Tytot-768x1107

Muutama vuosi sitten kuplassani kohistiin: ”Oletko lukenut, mitä Koko Hubara on kirjoittanut?” Hubara oli aloittanut Ruskeat tytöt-blogin, joka oli hänen, suomalaisen jemeniläistaustaisen kirjoituskokoelma, muille itsensä ruskeaksi tytöksi kokeville. Sittemmin Hubara on perustanut Ruskeat tytöt-verkkomedian ja koonnut bloginsa tekstejä esseekokoelmaksi, jonka nyt luin.

Aluksi Hubara määrittelee ruskean tytön: ei-valkoinen tytöksi itsensä kokeva ihminen. Ongelmana on, että Suomessa kasvaneella Hubara ei ole nähnyt samaistuttavia henkilöitä mediassa. Yksi kirjoituksista koskee hänen rakkauttaan hiphop-musiikkiin, vaikkakin hiphopin naiskuva on ongelmallinen.

Nykyään ei Suomessa voi kutsua ei-valkoisia ihmisiä maahanmuuttajiksi. Nykyään ei voi tietää, onko henkilö syntynyt Suomessa ja mikä hänen kokemuksensa hänen kotimaastaan on. Hubaran juuret ovat Jemenissä, mutta hän toteaa, että sen lisäksi ettei ole koskaan käynyt siellä, ovat hänen tietonsa maasta hatarat.

Luin tämän kirjan suuren uteliaisuuden vallassa. Monessa kohtaa Hubara puhuttelee lukijaa ”Sinä ruskea tyttö”, jolloin tiedän, ettei tämä ole minun kirjani. Sain pienen kurkistusikkunan siihen, miltä ruskeista tytöistä tuntuu jokapäiväisessä elämässä Suomessa ja haluan tätä lisää.

Eve Hietamies: Tarhapäivä

9789511259282.jpg

Nautittuani kovin Antti ja Paavo Pasanen-sarjan ensimmäisestä osasta, Yösyöttö, varasin oitis sarjan toisen osan, Tarhapäivän. Paavo on jo viisivuotias uhmakas tenava, Antti on palannut töihin ja elämä on asettunut omiin uomiinsa. Edellisen kirjan lopussa Antin ex-vaimo ilmestyi takaisin ja Antti yrittää parhaansa mukaan tyydyttää Paavon halua tavata äitiään, vaikkakaan Piia ei pysty aina huolehtimaan itsestäänkään.

Antin läheiseksi äitikaveriksi muodostui jo Yösyötössä Enni, jolla on Paavon ikäinen Terttu-tytär. Eräänä päivänä kuitenkin  Tertun päiväkodista soitetaan. Enni ei ole tullut hakemaan Terttua ja Antti rientää apuun. Kun Enni ei pystykään vähään aikaan hoitamaan tytärtään, joutuu Antti uuden eteen: miten selvitä arjesta kahden lapsen kanssa ja varsinkin tytön kanssa, jolle ei poikien kuumelääke kelpaa?

Tarina oli vetävä, kuten edellisessäkin kirjassa – selkeää ahmimisainesta. Vaikka muutamassa lukemassani blogissa, joissa oli luettu tämä kirja, löydettiin kritiikin kohteita, en itse jaksanut niistä välittää. Minulla oli pitkään ongelmana, etten kyennyt katsomaan historiallisia elokuvia, koska historiaa opiskelleena ja nuorena liikaakin lukeneena, pienet virheet pistivät silmään ja häiritsivät katselukokemusta. Kun viimein pystyin suhtautumaan fiktiivisiin teoksiin viihteenä, kykenin viimein katsomaan historiallisiakin elokuvia ärsyyntymättä. Uskon, että esimerkiksi tämän kirjan sukupuolistereotypioita lukevat vertaavat lukemaansa liikaa tietämäänsä. Tieto lisää tuskaa ja vaikeuttaa ilonpitoa.

Kirja on luettu myös muun muassa blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjoihin kadonnut ja Kirjojen keskellä.

Mia Malmi (toim.): Hullu akka!

hulluakka_0.jpg

Tämä kirja osui silmiini etsiessäni kirjoja, joihin Rosa Meriläinen olisi kontribuoinut jotenkin.  Vuonna 2010 ilmestyneen kirjoituskokoelman tarkoituksena on herätellä ajatuksia feminismiin ja naiseuteen liittyen.

Osa teksteistä sai minut nyökkäilemään raivokkaasti, osa nostatti verenpainetta ja sai savun nousemaan korvistani. Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka koskettavat kukin eri naiseuden osaaluetta: tyttönä ja naisena, äitinä ja raivona.  Olisin odottanut enemmän eri aiheita, mutta mennään nyt tällä.

Ilahduttavaa oli, että kirjoittajia oli valittu sekä miehiä että naisia. Harmittavan moni työskenteli kuitenkin median tai taiteen parissa. Olisi ollut mukava saada kuuluviin muidenkin ääntä esimerkiksi poliitikon, yhdistyksessä toimivan (esim. marttaliitto) tai vaikkapa entisen Lotan haastattelu.

Tämä kirja vaatisi lukukohtaista ruotimista. Mutta totean kuitenkin, että lähinnä minua ärsytti useammassa luvussa nouseva sukupuolten binäärisyys ja/tai kategorisointi. Voi myös olla, että osa kategorisoinnista oli heitetty vitsinä, mutta minä taidankin olla tälläinen hapan feministi, jota ei naurata.

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: Ne Kuukautiskirja

ne_netti.jpg

Olen kuullut kritiikkiä kirjan nimestä. Miksei pelkkä Kuukautiskirja? Onhan siinä oma vitsinsä, kun joskus kysellään toisiltamme ”Onks sulla ne?”

Kiinostuin tästä kirjasta, kun Rosa Meriläinen teki tutkimusta kirjaa varten Twitterissä. Silloin ajattelin lukevani kirjan, varisnkin kun olen tähän asti tykännyt Meriläisen tuotannosta.

Kirjahan olisi loistava lahja nuorelle pubertiteetin kynnyksellä olevalle tytölle. Oma kuukautismuistoni on se, kun ”ne” alkoivat niin nuorena, ettei meille oltu kerrottu ”niistä” vielä koulussa. Minulla oli tietenkin sisaruksina vain veljiä eikä äitini ollut ajatellut, että minulla alkaisivat ”ne” vielä niin aikaisin. Olin poissa koulusta sen päivän ja illalla töistä tultuaan äiti kertoi minulle asiasta. Tosin sitä minä en tiennyt, ettei koulussa seuraavani päivänä olisi kannattanut kertoa kaikille poissaolon syytä.

Kirjassa kerrotaan seikkaperäisestä kuukautisten syistä, erilaisista kuukautisista sekä kuukautissuojista. En ollut esimerkiksi koskaan kuullut märkätamponista! Digitalisaatio on tuonut meille myös älytamponin.

Kirjassa erilaiset mensturuoivat ihmiset kertovat kokemuksiaan. Tavoitteena on poistaa kuukautisista puhumiseen liittyvää stigmaa. Parempi, että puhumme asioista, jotta häpeä häipyy ja saamme kullanarvoisia vinkkejä sekä vertaistukea!

Kesän lukusuunnitelmia

IMG_20170525_114545.jpg
Kesän ämpärilista bujossani

Tehdessäni bullet journaliini kesän ämpärilistaa, mietin samalla lukusuunnitelmiani. Yleensäkin minulle tulee huono omatunto, jos vietän liikaa aikaa nätillä ilmalla sisällä. Huonossa kesäilmassa olisi sekin hyvä puoli, että ehtisin lukea kaikki kirjat lukujonosta ja katsoa uutuussarjat (Twin Peaks! Game of Thrones!).

kirjabloggaajienklassikkohaaste (1).jpg

Kuten ämpärilistasta voi lukea, on siellä lukemiseen liittyen lähinnä tavoite lukea klassikko. Olen moneen kertaan uhonnut osallistuvani kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tällä kertaa olen saanut aikaiseksi jopa lainata ko. kirjan kirjastosta. Katsotaan miten käy!

Haastessa isännöi tällä kertaa Tekstiluola-blogi. Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

  1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
  2. Lue valitsemasi klassikko.
  3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2017. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
  4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
  5. Toista kohta neljä, useasti.

Kohdan tämä postaus = Tekstiluola linkin postaus.

BFF:ni koijasi kerran minua väittämällä lukeneensa Sinuhen. Hassua tässä oli, ettei hän siihen aikaan (vielä) lukenut paljoa. Viimeksi kuukausi sitten hän ihmetteli, kun en ole vieläkään saanut Sinuhea luettua. Jollei Danten lukeminen luonnistu, niin kokeilen Sinuhea.

kesalukumaratonit2017.jpg

Lukumaratoneista minä pidän! Merkitsinkin innoissani kaikkien kolmen lukumaratonin päivät kalenteriin. Kesäkuun maraton osoittautuu hankalaksi, koska silloin olen äidin luona Iisalmessa käymässä ja äipällä on kuulema to do-lista minulle.

Kesäkuun maratonia emännöi Kirjokansi-blogi. Tässä vielä lukumaratonin ohjeet:

  1. Mukaan ilmoittaudutaan tämän postauksen kommenttiosiossa. Jos sinulla on blogi, kerro myös sen osoite.
  2. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
  3. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 16.6. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 18.6., kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
  4. Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  5. Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi joka tapauksessa lasketaan luettu sivumäärä, ilmoitetaan se blogissa ja linkitetään tuo tulospostaus minun blogiini, erilliseen lähtölaukauspostaukseen, jonka julkaisen juuri ennen maratonin alkua. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan myös luetut kirjat.
  6. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa blogia. Tällöin maratonilla luetut sivut voi käydä raportoimassa minun lähtölaukauspostaukseni kommentteihin, jos haluaa, että ne lasketaan mukaan maratonin aikana luettuun kimppasivumäärään, jonka julkaisen koostepostauksessani maratonin jälkeen.
  7. Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton. (Yllä olevaa kuvaa saa myös käyttää vapaasti.)

koko-nayton-kaappaus-5-10-2016-131153-001

Varmasti saan myös ideoita Uudelleen luettua-lukuhaasteen tiimoilta. Mietin myös vakavasti, josko jättäisin kirjastossa käymisen vähemmälle. Varausmaksujen poistuttua kirjastosta lainaaminen on ”hiukan” ryöstäytynyt käsistä enkä enää ehdi lukea omia kirjoja.

Kesän tavoitteena onkin välttää kirjastoa (paitsi, jos jokin pitkään jonottamani kirja vapautuu minulle viimein) ja ahmia kirjoja omasta hyllystä. Samalla pääsen pureutumaan pitkästä aikaan myöskin hyllynlämmittäjät-haasteeseen.

Paperilta ruutuun lukuhaasteen koonti

paperiltaruutuun

Innostuneena kevään lukuhaasteita miettiessäni ajattelin suorittavani tämän haasteen leikitin. Varsinkin, kun minulla on hyllyssäni monia kirjoja, joiden pohjalta on tehty elokuva. Noh, luettuani haasteen ohjeita tarkemmin, ymmärsin kyseessä on lähinnä TV-sarjoihin liittyvä kirjallisuus ja kirjoihin pohjautuvat TV-sarjat. Mutta nou worries, on niitä tullut tsekkailtua!

Luin tänä keväänä ensimmäisen Tintti-sarjakuvan, Tintti Neuvostojen maassa.  Tintti-sarjakuvien pohjalta on tehty useita elokuvia, mutta itse muistan lapsuudessani Suomessakin esittettyä animaatiosarjaa. Lisää animaatiosarjasta voi lukea mm. tästä Wikipedia-artikkelista.

Kuten haastetta emännöimässä olevassakin Karvakasan alta löytyi kirja-blogissakin vinkattiin, myös muumi-kirjat lasketaan mukaan.  Haasteaikana luin Muumikirjoista Taikatalvi- ja Muumipappa ja meri-kirjat.

Mietin myös, lasketaanko haasteeseen mukaan esimerkiksi kirja, joka kertoo tv-sarjan teosta kuten Gilmoren tytöistä tutun Lauren Grahamin Talking as fast as I can.

19ATWOOD3-master315-v2

Viime aikoina olen töllännyt HBO Nordicilta Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin (19845 alkup. 1986 suomennos) pohjautuvaa Handsmaid’s tale-sarjaa. Itse kirjan löysin onnekkaana sattumuksena Turun Kirjakahvilan vaihtohyllystä – ruotsinkielisenä toki, mutta kyllähän se niinkin menee. Jos dystopiat kiinnostavat, suosittelen tätä sarjaa lämpimästi!

Voisin myös laskea mukaan Madventures Maailmanselitys-kirjan, jonka luin joulukuussa. Kyllähän se liittyy TV-sarjaan ja olen katsonut myös viime aikoina Nelosella pyörivää ja Ruudusta löytyvää Madcook-sarjaa.

Vaikka luin ihmeen vähän TV-sarjoihin tai kirjoihin liittyviä kirjoja, niin luin monta kirjaa, joista toivoisin filmatisointia!