David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta

David Attenborough on tunnettu luonto-ohjelmien juontaja jo BBC:n alkuajoilta 1950-luvulta. Vuonna 2020 hänen nimissään julkaistiin samaan aikaan Life on Earth-dokumentti Netflixiin ja Yksi elämä, yksi planeetta-kirja. Muutamaan kertaan ihmettelin, kuinka 94-vuotias Attenborough on pysynyt kunnossa, jotta voi esitellä meille maailman ihmeitä.

Paljastan heti alkuun, että kirja ja dokumentti kulkevat samoja polkuja. Niissä on miltei samat asiat. Kirja oli myös todella nopea lukuinen. Siinä oli paljon kuvia ja taitto oli väljä.

Kirja alkaa todistajanlausunnolla: Attenborough on nähnyt elämänsä aikana luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ollut mukana tuomassa luontoa kansan olohuoneisiin. Pysäyttäviä lukuja ovat lukujen alussa maapallon asukasluku, hiiltä ilmakehässä sekä koskematonta luontoa jäljellä.

Seuraavaksi kirjassa kerrotaan, mitä on edessä sekä maalataan tulevaisuuden visio. Attenboroughilla on konkteettisia keinoja ja esimerkkejä, kuinka maapallon tilaa saadaan parannettua. Suurin osa keinoista on isomman skaalan toimia, mutta ainakin yksi on jokaisen toteuttettavissa. Jokainen voi vähentää eläinkunnan tuotteiden kulutusta.

Sijoitin kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa. Annoin kirjalle viisi tähteä.

Lukuvuoden 2020 summaus ja joulukuun 2020 luetut

On aika lukuvuoden 2020 summauksen. Koko vuoden ajan minusta tuntui, että haluaisin lukea enemmän ja mielenkiintoisia kirjoja oli yhä enemmän. Osaltaan tämä voi johtua siitä, että seurasin kirjatubea ja kirjagramia yhä enemmän. Ehkä se on myös osaltaan huijarisyndroomaa, etten pidä itseäni ”kunnon lukijana”, vaikka luin vuonna 2020 159 kirjaa. Osaltaan tähän määriin päästiin huonon työtilanteen takia.

Merkitsin Instagramiin viiden tähden kirjani vuodelta 2020. Tässäpä niitä:

J.K Rowling: Harry Potter-sarja (varsinkin Stephen Fryn lukemana!!!)

Jeff Smith: Bone

Yuval Harari: Sapiens: Ihmiskunnan synty. Osa 1.

Riku Rantala & Tuomas Milonoff: Mad Spirit

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Beth O’Leary: Kimppakämppä

J.S Meresmaa: Dodo

Jari Saxell (toim.): Parasta katseluaikaa

Paula Nivukoski: Mainingin varjo

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Brian K. Vaughan, Cliff Chiang, Matthew Wilson: Paper girls

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Maria Pettersson: Historian jännät naiset

Taylor Jenkins Reed: The seven husbands of Evelyn Hugo

Rainbow Rowell: Pumpkinheads

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Sarah Crossan: Kuunnousu

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Helena Kulmala: Turku kaupunkiopas

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Kaiken kaikkiaan oli siis hyvä kirjavuosi. Osallistuin myös useampaan lukumaratoniin, Muumilaakson lukuhaasteeseen sekä kahteen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen (Sinuhe ja Linnunradan käsikirja).

Aloin myös lukea enemmän oman hyllyn kirjoja. Poistin hetkellisesti kirjaston varaukset. Tein TBR-purkin, johon pudotin kirjahyllyni lukemattomien kirjojen nimet. Niitä oli yli 200! Loppuvuodesta sorruin kuitenkin taas kirjastosta varailuun..

Vuonna 2021 aion jatkaa hyllynlämmittäjieni lukemista. Osallistun ehdottomasti taas kirjabloggaajien klassikkohaasteisiin, joista ensimmäinen kolkutteleekin jo ovella. Lisäksi haluan kehittyä kirjagrammaajana.

Lopuksi vielä joulukuun 2020 luetut. Joulukuussa oli ilmassa hiukan lukujumia ja lukupino kasvoi kasvamistaan.

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Neil Gaiman & Terry Pratchett: Good Omens

Minulla oli todella suuret odotukset, sillä puolisoni oli ylistänyt tätä. Good Omensista on myös suosittu sarja Amazon Primellä. Tarvoin kuitenkin tämän kirjan parissa miltei kuukauden peläten lukujumia. Ensimmäiset sata sivua olivat tuskaa. Vasta kolmensadan sivun jälkeen alkoi tapahtua kunnolla. Minut sai jaksamaan ajatus, että kirjan saa kahteen Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa ja 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja. Lopulta annoin kirjalle kolme tähteä. 

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla

Tatu ja Patu saavat kutsun Simo-sedän luo Hääppölään. Matkaan lähdetään junalla, jolla kumpikaan ei ole aiemmin matkustanut. Mitä otetaan evääksi? Millainen on ravintolavaunu? Kirja on samantyylistä koheltamita kuin aiemmatkin Tatu ja Patu-kirjat, nyt sarjakuvamuodossa. Muutamat naurut tästä sain.

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This one summer

Eisner-palkittu sarjakuvaromaani teini-ikäisen Rosen kesästä perheen kesämökillä. Juonta ei ole paljoa, mutta tunnelma voitti puolelleen. Piirrostyyli miellytti silmääni. 

Synecdoche: Plus-Sized Elf, Vol. 5 & 6

Haaremimanga, jonka keskiössä on ihmisten maailmaan eksynyt Elfuda-haltia, joka on mieltynyt ranskalaisiin perunoihin. Mikäli painaa enemmän kuin ihmisten maailmaan tullessaan, ei voi palata kotimaailmaansa. Siksi koko kirjasarjan ajan Elfuda kamppailee painonsa kanssa.

Kirsi Hiilamo & Heli Pruuki: Aina tytär, aina äiti

Sain tämän kirjan kirjastosta paketoituna, joten en tiennyt kirjasta, sitä lainatessani. Kirja kertoo äitien ja tytärten suhteesta. Oli kyllä jotenkin pettymys. Meinasin nukahtaa useamman kerran sitä lukiessani. Lopun kirjeet äideille pelasti yhdestä tähdestä kahteen.

Anssi Vieruaho & Karoliina Korhonen (toim.): Katkenneita lankoja. 

Mukiinmenevä sarjakuvakokoelma loppuunpalamisesta. Mukana muun muassa Milla Paloniemi ja Avi Heikkinen. 

Jeff Smith: Bone

Mika Waltari: Joulutarinoita

Kokoelma Mika Waltarin eri julkaisuihin kirjoittamista joulutarinoista enimmäkseen 1930- ja 1940-luvuilta. Jossain vaiheessa tarinat alkoivat toistaa itseään. 

Miltä sinun kirjavuosi 2020 näytti? Millaisia lukusuunnitelmia sinulla on vuodelle 2021?

Jeff Smith: Bone

Luin teininä Luupäät-sarjakuvaa, mutten päässyt ihan loppuun asti. Päätin korjata asian hankkimalla sarjan kaikki osat käsittävän noin 1300 sivuisen järkäleen alukuperäiskielellä. Tätä ei lueta ennen nukahtamista sängyssä. Kirjan kanssa piti asettautua nojatuoliin ja perehtyä teokseen.

Fone, Smiley ja Phoney Bone saapuvat Bonevillestä laaksoon. Bone-nimi viittaa heidän luumaiseen olemukseensa. Kunnollinen Fone on Smileyn ja Phoneyn serkku. Kolmikko on ajettu kotoaan Phoneyn konnankoukkujen takia. Laaksossa he tutustuvat Thorn-tyttöön ja hänen Rose-mummoonsa. Fone vähän ihastuukin Thorniin.

Laakson ihmisten ja rottaolioiden aselepo järkkyy ja petoja nähdään yhä enemmän laaksossa. Thorn näkee kummallisia unia. Luupäiset serkukset ajautuvat seikkailuun, josta ei käänteitä ja lohikäärmeitä puutu. Tarina alkaa kepemmin, mutta synkkenee asteittain.

Piirrosjälki miellyttää silmää eikä huumoriakaan puutu. Mitä muuta sarjakuvalta voisi toivoa? Suosittelen kaikkia sarjakuvan ystäviä tarttumaan tähän järkäleeseen! Viiden tähden lukukokemus!

Enpä tiennyt sarjan monista palkinnoista ennen kuin vilkaisin kirjan takasivua. Huomattavin näistä toki on sarjakuvien Oscariksikin tituleerattu Eisner-palkinto. Ja ansaitusti!

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Noran elämä on täynnä pettymystä. Kun työelämä runtelee ja kissa kuolee, hän kokee maailman liian painavana. Hän päättää tappaa itsensä. Kuoleman sijaan hän astuukin Keskiyön kirjastoon, jossa häntä tervehtii lapsuuden kirjastosta tuttu Rouva Rouva Elm kehottaa Noraa selaamaan Katumuksen kirjaa, johon on kirjattu kaikki pienet ja suuret katumuksen aiheet Noran elämästä.

Mitä, jos olisinkin jäänyt siihen suhteeseen? Tai tavoitellut erilaista uraa? Näitä Nora pohtii selatessaan Katumusten kirjaa. Rouva Elm ojentaa Noralle kirjan kirjastosta, jonka maailmaan Nora imeytyy. Siellä hän saa kokeilla, mitä jos-elämäänsä. Heti kun hän huomaa pettyvänsä siihen, hän palaa Keskiyön kirjastoon. Mutta Keskiyön kirjasto on olemassa vain keskiyöllä.

Kirja on nopealukuinen ja luvut ovat sopivan pituisia. Vaikka masennus onkin rankka aihe sopii kirja kassikirjaksi eli kirjaksi, jota luetaan pala kerrallaan vaikkapa apteekin jonossa tai ennen nukkumaanmenoa.

Kesällä parvekkeella ahmimani Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään oli viiden tähden lukukokemus. Odotukset Keskiyön kirjaston kohdalla olivat siis kovat. Vaikka kirja olikin hyvä, ei se ollut samalla lailla ahmimiskamaa. Selkeä neljän tähden kirja kuitenkin.

”Pidän Matt Haigin tavasta kirjoittaa kevyehköjä kirjoja aiheista, joissa olisi ainesta paljon raskassoutuisempiinkin kirjoihin,” kirjoittaa Kirjojen keskellä.

”Lukijalle selitettiin mielestäni liian helpoksi kaikki, mitään ei jätetty arvailujen varaan. Päähenkilön kokemat opetukset olivat suhteellisen yllätyksettömiä ja alleviivaavia – lukiessa tietää kyllä miten kirja päättyy, ja näin se oikeastaan tekeekin,” kritisoi Lukutuulia.

”Masennus ja itsemurhat eivät ole mitään leikkisiä aiheita, ja niistä voisi tulla myös hyvin äkkiä synkkiä ja surullisia kirjoja. Elävässä elämässä näin on aina. Matt Haig on miettinyt ja käsitellyt aihetta eri tavalla fantasian kautta,” pohtii Kirjasähkökäyrä.

Marraskuun luetut 2020

Julia Tuvesson: Arkivegeä

Tämän kirjan tarkoituksena on kannustaa kasvisruokavalioon, vähentämään hävikkiä ja antaa inspiraatiota arkiruokaan. Valitettavasti olen vasta tutustunut Elina Innasen ja Suvi Auvisen Lapsiperheen vegaanikeittokirjaan, jossa mennään piirun verran pidemmälle. Tuvessonin kirjassa haittaa, että proteiininlähteenä käytetään usein juustoa. Kirja on ruotsalainen ja se näkyy – Suomessa tutut härkikset ja nyhtökaurat loistavat poissaolollaan.

Neil Gaiman, Andy Kubert & Richard Isanove: Marvel 1602

Entä jos Marvelin supersankarit eläisivätkin 1600-luvun alussa? Idea on mielenkiintoinen ja sarjakuvan on käsikirjoittanut fantasiakirjailija Neil Gaiman. Tuntuu kuitenkin, että paukut käytetään nopeasti loppuun. Ihan jees.

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän

Elina Innanen & Suvi Auvinen: Lapsiperheen vegaanikeittokirja

Tästä kirjasta saa hyvin tietoa vegaaniksi ryhtymisestä. Hieno idea on esittää kuuden viikon ruokalistat. Reseptit on jaettu jokaiselle viikonpäivälle teeman mukaan. Eli maanantain kohdalla on kuusi perunan kaveriksi sopivaa reseptiä ja suununtain uuniruokia. Tämän kirjan ostin kotikirjastooni.

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Marie Kondo & Scott Shonenshein: Konmari työilon löytämisen taika

2010-luvun ilmiö konmarittaminen työpaikalle siirrettynä. Aineelliset ja aineettoman työympäristön siistimällä fokusoituu säkenöivään iloon, saa enemmän työtehoa ja tuottavuutta. Monet vinkit olivat sellaisia, jotka minulla on jo käytössä, osa oli uutta. Nopealukuinen opus.

Mari Manninen: Kiinalainen juttu

Manninen voitti vuonna 2016 Tieto-Finlandian Kiinan yhden lapsen politiikasta kertovalla kirjallaan. Vuonna 2018 julkaistussa Kiinalaisessa jutussa murretaan myyttejä Kiinasta, kuten se, että kiinalaiset syövät joka ateriallaan riisiä tai että Kiinalla olisi ollut tuhansien vuosien pituinen yhtenäinen historia. Erittäin mielenkiintoinen kirja.

Mindy Kaling: Why not me?

Kaling on tuttu muun muassa Office- sekä The Mindy Project-sarjoista. Kuuntelin omaelämänkerrallisen kirjoitelman Kalingin itsensä lukemana. Tason huomasi siitä, että moneen kertaan huomasin ajattelevani ihan muuta kirjaan keskittymättä.

Elisabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla

Acevedon edellinen kirja säeromaani Runoilija X on viiden tähden teos. Olinkin hiukan pettynyt, kun Kaikilla mausteilla onkin normaali nuortenromaani. Emoni on teini-äiti, jonka intohimona on ruuanlaitto. Onnistuuko hän keräämään rahaa koulun gastronomia-kurssin Espanjan matkaan ja selvittämään, mitä haluaa tulevaisuudelta? Kelpo romaani. 

Eeva Kilpi: Animalia

En ole aiemmin lukenut Kilven runoja. En ole runoja analysoija. Nämä runot kuitenkin liikuttivat jotain minussa. Näitä ei voinut ahmia montaa putkeen, vaan niitä piti makustella. Luen varmasti Kilpeä jatkossakin.

A.A. Milne: Nalle Puh

Tiedättekö, mikä on Nalle Puh ruotsiksi? Nalle Puh. Varasin tämän kirjan kirjastosta, koska Helmet-lukuhaasteeseen piti lukea kirja, jossa eksyttiin. Huomasin vasta kotona kirjan avattuani, että kyseessä olikin ruotsinkielinen Puh. Ihmeen kivuttomasti sain kuitenkin Puhin luettua, kielestä huolimatta. Olo oli kuin vuosia sitten, kun vasta aloitin englanninkielisen kirjallisuuden lukemista. Tärkeintä on, että ymmärtää juonen, sanastoa oppii siinä samalla.

Pettymys oli suuri, kun Tikru ei tullut vielä tässä kirjassa.

Riku Rantala & Tuomas Milonoff: Mad Music

Kirjassa käydään maanosa kerrallaan läpi maailman musiikkia ja musiikin historiaa. Mielenkiintoinen kirja. Varmasti saisi vielä enemmän irti, mikäli kuuntelisi kirjassa suositellut biisit. Esineenä kirja oli ärsyttävän muotoinen ja kokoinen, jolloin sitä oli vaikea lukea sängyssä. Kirjaan piti siis ihan perehtyä nojatuolissa kirja tyynyn alle tuettuna. 

Tyra Banks: Perfect Is Boring: 10 Things My Crazy, Fierce Mama Taught Me about Beauty, Booty, and Being a Boss

Mauri Kunnas: La magia de Papá Noel

Koska sain luettua Nalle Puhin ruotsiksi, päätin kokeilla, osaanko lukea huonolla lukioespanjallani. Tökki enemmän kuin ruotsi, mutta sain selkoa tarinasta. Voisin jatkossakin lukea ruotsin- ja espanjankielisiä lastenkirjoja.

Kunnaksen kirja esittelee Joulupukin Korvatunturilla. Espanjankielistä versiota lukiessani en malttanut olla miettimättä, miltä himmelit, joulutortut ja tonttujen joulusauna näyttää Skandinavian ulkopuolella.

Vesa Sisättö: Lukemisen voima

Taas yksi kirja, jossa pohditaan lukemisen tärkeyttä ja lukujumin voittamista. Kirjassa annetaan paljon konkreettisia vinkkejä lukemisen aloittamiseen ja lukuvinkkejä eri elämänvaiheisiin. Itselleni mielenkiintoisia osio kirjassa oli lukemisen historia. Tiesitkö, että vuosia luettiin ääneen ja hiljaa lukeminen tuli vasta paljon myöhemmin?

Alice Oseman: Heartstopper vol.3 

Nickin ja Charlien sympaattinen rakkaustarina jatkuu. Nyt pojat pohtivat, kuinka kertoa muille seurustelustaan. Koulun kanssa retken Pariisiin.

Tyra Banks: Perfect Is Boring: 10 Things My Crazy, Fierce Mama Taught Me about Beauty, Booty, and Being a Boss

Katsoin aikanaan innoissani Tyra Banksin luotsaamaa Amerikan Huippumalli haussa-realityä. Ystäväni toi minulle jopa Jenkkilässä käydessään t-paidan sarjan logolla. Olin siis innoissani, kun Banksin Perfect is Boring löytyi Audiblen alennuskirjoista.

Banksin tarinan lisäksi kirjassa suitsutetaan kehopositiivisuutta, sisukkuutta ja oman tien etsimistä. Banks ei luopunut ruuasta nauttimisesta ja taipunut mallitoimiston kehotukseen laihduttaa vaan muokkasi uraansa näköisekseen. Hän myös oppi kantapään kautta, milloin on aika luovuttaa.

Äänikirjan lukijoina vuorottelevat kirjan yhdessä kirjoittaneet Banks ja hänen äitinsä Carolyn London. Kirja on niin loistavasti luettu, etten osaa kuvitella sitä perinteisenä kirjana.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille oman tiensä kulkijoille sekä tietenkin Tyra Banksin faneille.

Katharine McGee: Amerikan kuninkaalliset

Halusin kevyttä kuunneltavaa. Vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuva Amerikan kuninkaalliset sopi siihen mainiosti.

Kirjan maailmassa Yhdysvalloissa ei ole missään vaiheessa ollut presidenttiä, vaan George Washingtonista oli tullut aikanaan ensimmäinen Amerikan kuningas. Tämä ilmeisesti on vaikuttanut siihen, että muuallakin maailmassa on enemmän monarkeja. Kirjassa mainitaan esimerkiksi Venäjän tsaari.

Kirjassa seurataan neljää nuorta naista. Hallitsevan kuninkaan isä sääti lain, jonka mukaan naisestakin voi tulla Amerikan hallitsija. Kruununprinsessa Beatrice on kunnollinen ja kansan suosikki. Hänen sisaruksensa kaksoset Jefferson ja Samantha sen sijaan päästelevät enemmän höyryjä ja pohtivat, mitä voivat tehdä elämällään kameroiden edessä.

Beatricen ja Samanthan lisäksi kertojina ovat kaksi hyvin erilaista naista: Nina ja Dafne (en ole varma, miten nimi kirjoitetaan, koska kuuntelin kirjan äänikirjan). Nina on Samanthan lapsuudenystävä. Heillä on samanlaiset tatuoinnit ystävyyden merkkinä. Siinä missä, Sam on villi rajojen kokeilija, Nina on järjen ääni. Dafne sen sijaan on entinen Jeffersonin tyttöystävä, jonka elämän tarkoitus on pitää yllä hyvää mainetta ja päästä prinssin puolisoksi.

Kirja vaihtoehtohistoriasta olisi voinut saada enemmänkin irti. Jos kuninkaat istuisivat vallan kahvasssa presidenttien sijaan, mikä olisi demokratian laita? Kirja on kuitenkin puhdasta rakkaushömppää. Kirjassa on useampiakin kiellettyjä rakkauksia.

Kirjan juonikuviot jäivät auki. Seuraava osa ilmestyykin suomeksi ensi keväänä. Kirja on kevyttää kuunneltavaa, jonka juonikuviot ovat arvattavissa. Kirjan amerikkalaiset rakastavat kuningashuonetta varauksettomasti. Olisikin mielenkiintoista lukea jatkossa kuningashuoneen vastoinkäymisistä.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11 vaihtoehtohistoria.

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän

Kyllä tulee selväksi, millä tätä kirjaa markkinoidaan. 1980-luvun puolivälissä ilmestyneen Orjattaresi- kirjan pohjautuneen Handmaid’s tale-TV-sarjan ansiosta viimeistään kuuluisuuteen ampaiseen Margaret Atwoodin sukunimi on tämän teoksen kannessa isommalla kuin kirjan nimi. Takakannessa ei ole juonikuvausta vaan iso kuva kirjailijasta.

Atwoodin sanotaan olevan dystopioiden mestari eikä tämänkään kirjan premissi petä. Yhdysvalloissa on massatyöttömyys. Kotinsa menetäneet Stan ja Charmaine asuvat autossa paeten välillä väkivaltaisuuksia. He kitkuttelevat Charmainen tarjoilijatyön tipeillä. Työpäivänsä lomassa tv:tä katsoessaan Charmaine huomaa mainoksen, jossa luvataan muuttaa heidän elämä.

He muuttavat suljettuun kaupunkiin, joissa asunnot jaetaan toisen pariskunnan kanssa. Vuorokuukausina Stan ja Charmaine ovat hyvin hoidetussa vankilassa. Vuorokuukausina toisen pariskunnan ollessa vankilassa, Charmaine ja Stan asuvat talossaan. Kaikki näyttää aluksi hyvältä. Kailla on töitä ja toimeentulo. Vähitellen kulissit alkavat rapistua.

Suoraan sanottuna Stan on ällöttävä tyyppi. Hän yrittää tehdä naisen vainoamisesta hyväksyttyä, kun Charmaine ei ole halutunlainen sängyssä. Ällötyksen tunteeni Staniä kohtaa muistuttivat inhoa, jonka koin lukiessani Rosa Liksomin Hytti Nro 6:ta. Minun piti ihan kysyä puolisoltani, onko tälläisiä ihmisiä olemassa. Toisaalta, onhan se hieno, että jollaine on taito kirjoittaa hahmoja, jotka herättävät näin vahvoja tunteita.

Kirjassa tapahtuu odotettua enemmän ja silti loppu onnistuu yllättämään. Lopullinen kysymys onkin, valitaanko rakkaus vai vapaus?

Lokakuun luetut 2020

Lokakuussa tuntui, etten lue niin paljoa kuin haluaisin. Äänikirjat siivittivät metsäkävelyitäni. Kuun lopussa päätin lopettaa kirjastosta varailuin, poistin varauksia ja keskittyä hyllynlämmittäjiin. Kunhan saan ensin kotona jo olevat kirjaston kirjat luettua.

Drew Barrymore: Wildflower

Kuuntelin Barrymoren teoksen hänen itsensä lukemana. Kyseessä ei ole perinteinen elämänkerta vaan erinäisiä tarinoita ja juttuja hänen elämästään. Kevyttä kuunneltavaa.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä

Tatu ja Patu menevät käymään Helsingissä Jori-serkkunsa luona, joka on kiireinen liikemies. Niin kiireinen, että paikasta toiseen syöksytään pää kolmantena jalkana. Mutta miksi Jorin salkku savuaa?

Sarah Crossan: Weight of water

Mukiinmenevä säeromaani puolalaisesta Kasienkasta, joka muuttaa äitinsä kanssa Britteihin etsimään isäänsä. Tätä ei ole valitettavasti suomennettu.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä

Demi Moore: Inside out

Kuuntelin Demi Mooren elämänkerran hänen itsensä lukemana. Barrymoren teokseen verrattuna hänen tarinansa eteni kronologisesti. Lopussa hän kertoi haluavansa kertoa tarinansa omilla ehdoillaan. Toisin kuin Barrymore Moore ei huutanut välillä, joten kuuntelukokemus oli mukavampi.

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Mukiinmenevä kirja japanilaisesta naisesta, joka on työskennellyt 18 vuotta lähikaupassa. Ulkopuoliset paheksuvat 36-vuotiasta naimatonta osa-aikatyöntekijää, joka ei etene elämässään. Mukava välipalakirja.

Evie Wyld: Me olemme susia

Takakansi lupaa näkökulmaa naisväkivaltaan 1700-, 1900- ja 2000-luvuilla. Väkivaltaa kirjassa oli odotettua vähemmän. 1900- ja 2000-luvun tarinat kietoutuivat toisiinsa, mutta 1700-luvun tarina jäi irralliseksi. Kaikesta huolimatta tämän luki mielellään. 

Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa

Mukava välipalakirja, jossa pohditaan kävelyä. Kagge on kävellyt muun muassa Pohjoisnavalle ja kertoo tutustuvansa mielummin paikkoihin kävellen kuin jonkin ajoneuvon kyydissä. Kagge ei mieti päämäärää vaan arvostaa itse matkaa.

Annie Austen: Hulluna kirjoihin

Todella nopealukuinen kirja, jossa pohditaan muun muassa kuinka kirjahyllyn voi järjestä, mitä Obama lukee sekä siteerataan kirjoja, joissa puhutaan lukemisesta. 

Riku Rantala & Tuomas Milonoff: Mad Spirit

Riku Rantala & Tuomas Milonoff: Mad world Seikkailijan atlas

Lapsena kulutin aikaa lukemalla vanhempieni kirjahyllyjä lämmittäneitä tietosanakirjoja. Rantalan ja Milonoffin Seikkailijan atlas herätti minussa nostalgisia tunteita. Uppouduin tutkimaan kirjan karttoja ja eri maiden kuvauksia sekä tietenkin oppimaan uutta. Niiden jälkeen on muutamia eri aiheita, joihin pureudutaan tarkemmin kuten uskonnot ja talous. Tämä kirja ehdottomasti uppoutumistarkoitukseen!

Kevin Panetta: Bloom

Ari haluaisi jo kovasti muuttaa kotoa, mutta hänen isänsä velvoittaa hänet työskentelemään perheen leipomossa. Leipomoon palkataan myös Hector, jonka leipomusintoa Ari hiukan kadehtii. Ainakin minun silmääni miellytti tämän sarjakuvan piirostyyli.

Yuval Harari, Daniel Casanave & David Vandermeulen: Sapiens ihmiskunnan synty Osa 1.

Viiden tähden sarjakuva, jossa kerrotaan populaaristi Yuval Hararin Sapiens-kirjasarjaan liittyneitä oppeja ihmiskunnan synnystä maanviljelyn alkuaikoihin. 

Riku Rantala & Tuomas Milonoff: Mad Spirit. Täydellisen juhlimisen opas

Tämä kirja odotti iloisesti. Odotin lähinnä hedonismin ylistystä ja viinan huuruisia seikkailuja, mutta sainkin jotain muuta. Yllätyksekseni ahmaisin kirja parisssa illassa.

Madventures-matkailusarjasta tutut Riku ja Tunna ovat Docventures-dokumenttiohjelman ja Madcook-ruokaohjelman lisäksi kunnostautuneet kirjoittamalla kirjoja muun muassa reissuissa selviytymisestä sekä musiikista. Katsottuani vanhoja Madventures-pätkiä Youtubesta, mieleni teki lukea Rikun ja Tunnan kirjoittamia kirjoja. Olen aiemmin lukenut Maailman selityksen ja hyllyäni lämmittä Mad success, joten en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Mad Spirit-kirja johdattaa sivistyneisiin juominkeihin, joihin kuuluu sosiaalinen kanssakäyminen ja ruoka. Kirja jokaisessa luvussa esitellään jokin juomakultttuuriin liittyvä asia kuten esimerkiksi viini tai krapulan olemus. Lisäksi luvun on reseptejä muun muassa etkoilla ja jatkoilla nautittaviin ruokiin sekä erilaisiin drinkkeihin.

Kirja nimenomaan korostaa sivistynyttä juomakulttuuria, jolloin juhlijan pää on selkeä eikä seuraavan päivän dagen efteristä olekaan tietoa. Muistutetaan myöskin alkoholin huonoista puolista sekä siitä, ettei se sovi kaikille.

Kaiken kaikkiaan mainio kirja, jota oli ilo ahmia. Harkitsen jopa kirjan hankkimista kotikirjastooni hyvin reseptien vuoksi.