Maria Laakso, Johanna Rojola: Taltuta klassikko

Innostuin Pirjo Heikkilästä äänikirjan lukijana. Niinpä etsin Bookbeatiltä muitakin hänen lukemiaan kirjoja. Törmäsin Maria Laakson Taltuta klassikko-kirjaan, josta sain kuulla syksyllä Turun kirjamessuilla.

Taltuta klassikko on kullanarvoinen teos yläaste- ja lukioikäiselle, jonka tarvitsee koulua varten lukea jokin klassikko. Sen lisäksi, että kirjasta saa jonkin verran valmiita vastauksia, opettaa se lukijansa analysoimaan kirjallisuutta ja tarkastelemaan suomalaista kirjallisuutta historiaansa vasten.

Kirjassa taltutetaan kahdeksan suomalaista klassikkoa kuten Kalevala ja Työmiehen vaimo ja luetellaan vielä innostuneille lopussa viisikymmentä klassikkoa lisää. Koko kirja on yhtä juonipaljastusta, mutta lisäksi pureudutaan klassikon taustoihin, vastaanottoon ja siihen, mikä tekee klassikosta klassikon.

Kirja on nopeatempoinen ja siinä viljellään paljon nuorisokieltä. Juuri nuorekas kieli saakin pohtimaan, miten kirja kestää aikaa. Esimerkiksi maininta nuorisoidoli Robinista Louhimiehen Tuntemattomassa saattaa olla kymmenen vuoden päästä kirjaa tavaavalle nuorelle outo.

Teos sijoittui nuorten sarjan toiselle sijalle Ihan totta -tietokirjakilpailussa 2017. Olisin kuitenkin toivonut myös, että useampi bloggaaja olisi tarttunut tähän teokseen. Jollei muuten, niin ainakin Heikkilän riemastuttavan luennan mukana.

Anni Saastamoinen: Sirkka

Olin vastarannankiiski, kun en innostunut syksyllä 2017 ilmestyneestä Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat-teoksesta, joka sai aikanaan sopivasti somepöhinää aikaiseksi. Saastamoisen Sirkka-romaaninkin ympärillä pöhisi. Lanseerattiin hashtag #jesuissirkka ja Instastoreissa täytettiin lomakkeita siitä, kuinka Sirkkoja sitä itse oltiin.

Sirkka on pedantti ja keskinkertainen suunnillen kolmikymppinen nainen. Sirkan äiti on räiskyvä persoona, joka ujuttaa leikillään vanhaksipiiaksi kutsumansa tyttärensä asuntoon keltaisen kiikkutuolin. Niin ikään Sirkan boheemi opiskeluaikainen ystävä Natalia lahjoittaa Sirkalle kissan, Naamansyöjän. Sirkka oppii loppujen lopuksi nauttimaan itsellisyydestään ja jatkaa huonekasvien kastelua olutta hörppien.

Helsingin Sanomat maalailee Sirkkaa naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi, mutta sellaisena minä en häntä näe. Vaikka Sirkka saattoi paheksua pilkkuvirheitä kaupan ilmoitustaulun lappusissa, ei hän ollut aktiivisesti negatiivinen vaan porhelsi eteenpäin tarkkaillen maailmanmenoa sivuhenkilönä.

Kuuntelin Sirkan äänikirjana Pirjo Heikkilän lukemana, jota oli ilahduttava kuunnella. Kirjassa ei tapahdu paljoa, mutta Heikkilän vivahteikas ääni maalaa silmieni eteen Sirkan harmaan elämän (muutamalla keltaisella valopilkulla).

Kirja on arvostelu myös Kirjarikas elämäni-, Tuijata– ja Amman kirjablogeissa.

Suvi Auvinen: Lihan loppu

Anarkistiksi itseään tituleeraava journalisti Suvi Auvinen dokumentoi Lihan loppu-kirjansa edistymistä Twitterissä. Kiinnostuin kirjasta jo tuossa vaiheessa ja pyysinkin kustantajalta kirjan e-kirjana lomamatkalla luettavaksi.

Vaikka Auvinen itse onkin vegaani, käsittelee hän lihansyöntiä ja -tuotantoa kirjassaan puolueettomasti muun muassa historian ja filosofian kautta. Läpi kirjan lukijalle tulee olo, että vaikka asiat ovat nyt huonosti, tulee vielä aika, jolloin elämme harmoniassa muunlajisten kanssa ja lihansyönti on muisto vain. Aivan kuten tupakkalaissakin on kohta, jonka mukaan tavoitteena on savuton Suomi, tulisi samaa Auvisen mukaan soveltaa lihaan.

Ruoka on henkilökohtaista. Vai miksi muuten olisi noussut kohu, kun opiskelijaravintola lopetti nauhdanlihan tarjoamisen valmistamissaan aterioissa? Auvinen nostaa kirjassaan muun muassa Valion mainoskamppanjan, jossa lehmät käyskentelivät idyllisessä ympäristössä. Onko maito tarkoitettu ihmiselle vai vasikalle?

Luin kirjan lomaillessani Singaporessa ja Malesiassa. Varsinkin Malesiassa tunsin pahaa oloa. Olin poissa omasta kuplastani, jossa kierrätetään ja suositaan kasvisruokaa maassa, jossa joukkoliikenteen suosimisen sijaan tukitaan liikennettä autolla tai muulla moottoriajoneuvolla. Kierrättämisen sijaan roskat viskataan samaan roskiin tai tienpientareille.

Kun yritin tehdä seitsemän vuotta sitten jouluksi seitanpaistia, jouduin metsästämään aineksia useasta eri kaupasta. Nyt Vegekaupasta ja Ruohonjuuresta saa seitanainekset, joihin tarvitsee lisätä vain vesi. Fleksaaminen on yhä helpompaa. Auvinen kertoo, että vegeburgerin ilmestyminen Mäkkäriin oli ennenkuulumatonta. Onko siis hänen visionsakin toteutuminen mahdollinen?

Tämä kirja sopii mainiosti Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Kirja on luettu myös seuraavissa: Mika Auvinen, Bibidi bobidi book ja Helmi Kekkonen.

Eino Nurmisto: Homopojan opas

Olen seurannut Tämän kylän homopoika-blogia vuosia. Eino Nurmisto alkoi kirjoittaa blogiaan asuessaan vielä pienellä paikkakunnalla ja tuntiessaan olevansa kylän ainoa homo. Vähitellen bloggaaminen on kasvanut somevaikuttamiseksi ja Nurmisto on ristinyt itsensä valtakunnan ykköshomoksi.

Nurmisto kirjoitti homopojan oppaan, koska kaipasi itse sellaista nuorena. Pelkäsin opasta lukiessani olevani väärää kohderyhmää ja leimautuvani tirkistelijäksi. Nurmisto torppasi kuitenkin Instagramissa kohderyhmäajattelun ja vakuutti kirjan toimivan kaikille.

Kirjassa on seitsemän osiota, jotka vastaavat hyvin aiheesta kiinnostuneen kysymyksiin. Aiheina on muun muassa homohistoria, seksi, seuranhakusovellukset, homoyhteisö ja luku- ja katseluvinkit. Lisäksi Nurmisto laittaa itsensä likoon kertomalla omakohtaisia kokemuksia.

Mikäli ei halua lukea koko opusta, suosittelen tutustumaan ainakin vanhemmille ja muille aikuisille suunnattuun lukuun, joka pyrkiin vastaamaan yleisimpiin heränneisiin kysymyksiin. Tärkeintä on kuitenkin olla läsnä ja kohdata ihminen ihmisenä.

Siinä missä meillä on Jari Sillanpää, Jorma Uotinen sekä muita julkihomoja, miksei meillä ole julkilesboja? Tarvitaanko sellaisia? Minulle nousikin ihmetys, miksi lesboille ole samalla tavalla näkyviä esikuvia Suomessa tai omaa opaskirjaa? Miten lesbo- ja homokulttuuri eroaa toisistaan?

Joiltain osin Nurmiston kirja vastaa myös muidenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kysymyksiin esimerkiksi kaapistatulopohdintoihin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista lukea kaikille queereille suunnattu opas. Siltikin vahva peukku ja suositus Homopojan oppaan lukemiseen.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta (2015) odotti hyllyssäni miltei puoli vuosikymmentä ennen kuin tartuin siihen. Ja hyvä, että tartuinkin, sillä kirja oli mukaansatempaava. Se sai Kalevi Jäntin ja Tulenkantajien palkinnon sekä oli ehdolla Euroopan Unionin kirjallisuus-, Toisinkoinen- ja Helmet-palkintoen saajaksi.

Vaikka kirjan nimi on raflaava Seksistä ja matematiikasta, on siinä paljon muutakin. Päähenkilö on Erika, joka viihtyy matematiikan maailmassa. Häntä voisi luonnehtia miltei a-seksuaaliksi. Matematiikka ja järki tuovat Erikalle rauhaa ja inhimillisyys kauhistuttaa häntä. Vanhempiensa ja kehitysvammaisen Emilia-siskonsa sijaan hän on läheinen Rehtoriksi kutsutun isoisänsä kanssa, joka jo varhain huomasi hänen matemaattiset kykynsä.

Välillä huomio kiinnittyy miltei toiseksi päähenkilöksi nousevaan Tuoviin, joka potee ilmastoahdistusta. Aika ajoin kirjassa otetaankin esiin luonnonkatastrofit ja Tuovi käy puhdistamassa öljyn tahrimia lintuja. Tuovista on vaikea sanoa, onko tämä lintu vai kala. Sivumennen lukijalle selviää, että tämä on korjannut sukupuolensa naisesta mieheksi, mutta siitä ei tehdä numeroa.

Emilia näkee oudon koirapojan, jonka Erika kuittaa hallusinaatioksi. Kun Erikakin alkaa nähdä näkyjä, alan pohtia onko kirja sittenkin maagista realismia.

Tykkäsin todella paljon tästä kirjasta. Selattuani muutamia muita bloggauksia kirjasta, useat suosittelivat erityisesti Rauman esikoiskirjaa Katoamisten kirjaa. Tartun siihen varmaan sitten loman jälkeen.

Erityisplussat vielä miellyttävästä kansimateriaalista!

Henrik Karlsson & Tiina Nevala: Ihan niin kuin me

Varasin tämän kirjan ystäväni suosituksesta. Koska kappaleet olivat lyhyitä, kirja oli oikein sopiva yöpöydän kirjaksi. Siihen palasi mielellään iltaisin.

Kirja seuraa Jensiä ja Liviä. Jens on sukulaisineen Kreetalla, jonne myös Liv on päätynyt parisuhdematkalle Martinan kanssa. Eräänä iltana he päätyvät suutelemaan. Ruotsin kamaralla Jens on kirjakrittiikkejä kirjoittava kirjallisuudentutkija ja Liv kustannustoimittaa viihdekirjallisuutta. Toisistaan tietämättä he päätyvät vastakkaisille puolille kulttuuridebatissa. Jensin ja Livin välillä kipunoi, mutta miten käy, kun matkassa on debatin painolastin lisäksi myös Martina?

Jotain kuitenkin kertoo kirjasta, että nyt viikko kirjan lukemisen jälkeen, minun on vaikea palauttaa mieleen lukemaani. Loppuratkaisua en kuolleksanikaan muista. Hyvää kertakäyttöistä viihdekirjallisuutta siis.

Kirjan on lukenut myös Amma.

Turun Kirjamessut 2019 koonti

Kuva Turun messukeskuksen sivuilta

Olin tänä vuonna Turun Kirjamessuilla perjantaina ja lauantaina. Raportoin messuista ahkerasti instastoreihini ja Twitteriini. Onneksi oli vara-akku mukana! Olin aiemmin tutustunut ohjelmaan Turun Kirjamessujen-internetsivuilla ja myöhemmin vielä painettuna TS Opus-lehtisen avulla. Olen todennut, ettei oman ohjelman kannata olla pilkulleen lukkoon lyöty tai tiukkaan ahdettu. Joskus sali voi olla täynnä ja joutuu keksimään muuta tekemistä. Tärkeää on myös varata aikaa haahuilulle.

Aloitin perjantain kirjamessupäivän puolen päivän jälkeen haahuilulla. Vaikka koululaiset tukkivatkin käytäviä, onnistuin saamaan hyvän yleiskuvan messuhallien tarjonnasta. A-hallissa oli enimmäkseen uutuuskirjoja, B-hallissa muun muassa antikvariaatteja, C-hallissa Ruoka- ja Viinimessut sekä D-hallissa levymessut.

Maria Laakso kertoo vinkkejä klassikoihin tarttumisesta

Kallas-lavan löytäminen oli ihmeen vaikeaa. Aulassa olevassa päiväohjelmassa luki, että lava olisi toisessa kerroksessa. Sen sijaan TS Opus-lehtinen ilmaisi sen olevan jossain Auditorion takana. Viimein löysin aukon A-hallista Haamukustannuksen pisteen läheltä, josta löysin Kallaksen.

Ja onneksi löysinkin! Ensimmäiseksi Otavan edustaja haastatteli kirjallisuudentutkija Maria Laaksoa, joka oli kirjoittanut kirjan Taltuta klassikko! Monella on ennakkoluulo klassikoista puisevina järkäläinä. Tämän harhaluulon Laakso koettaa kumota kirjassaan.

Twitterissä seuraan monia kirjapöhinää nostattavia käyttäjiä. Yksi heistä on erikoiskirjastovirkailija Henriikka Tulivirta. Hänen lisäkseen kirjavinkkejä antoivat kirjastonhoitaja Lauri Seutu sekä Lukuklaani-hankekoordinaattorit Aino-Maria Kangas ja Lotta Luukila. Kangas ja Luukila ovat tunnettuja myös Kirjastokopla-tubekanavastaan.

Kolmas Kallaksessa seuraamani ohjelma oli Runoviikko ry:n järjestämä runokimara. Runoja lausuivat muun muassa Susinukke Kosola ja Jouni Teittinen. Runoviikko järjestetään Turussa 8.-17.11 ja suurin osa tapahtumista on ilmaisia. Lue lisää tästä.

Johanna Vehkoo haastatteli Suvi Auvista.

Ennen kotiinlähtöä kuuntelin Tieto-lavalla kolme eläinten oikeuksia sivuaa ohjelmaa. Ensimmäisessä Kristo Muurimaa, Jari Tamminen ja Laura Gustafssson pohtivat toislajisten eläinten esittämistä taiteen ja aktivismin keinoin. Olen aiemmin lukenut Gustafssonilta luonnon lähelle tuovan Korpisoturi-kirjan. Iso peukku sille.

Koe-eläimet ja etiikka-aiheesta olivat keskustelemassa Elisa Aaltola, Animalia-lehden päätoimittaja Laura Uotila sekä entinen koe-eläinbiologi Paula Hirsjärvi. Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen onkin se, että samat asiat, mitä koe-eläimille tehdään, ovat laittomia lemmikeille. Entisiä koe-eläimiä voi ottaa myös lemmikiksi, joka osaltaan lämmitti sydäntäni.

Olen Twitterissä seurannut Suvi Auvisen prosessi Lihan loppu-kirjan parissa. Olinkin innoissani kuulemassa, kun Johanna Vehkoo haastatteli Auvista. Auvinen koettaa purkaa yleistä ennakkoluuloa kasvissyöjistä sekasyöjiä syyllistävinä, mutta muistutti tosin ettei nykyisenlainen ruokakulttuuri pärjää muuttuvassa ilmastossa.

Kuva Turun Messukeskuksen sivuilta

Messulauantaini altoi Turun Kirjamessujen järjestämällä bloggaajatreffeillä, josta jatkoin Auditorioon, jossa Suomen Kirjailijaliiton edustaja haastatteli runoilijoita. Mukana oli vanhemman polven edustajia: Jukka Itkonen, Aulikki Oksanen ja Olli Sinivaara. Haastattelun aikana pohdittiin, miten ilmastonmuutos vaikuttaa runouteen. Millainen on jälkipolvien luontokokemus?

Millaista on lukea omaa kirjaa ääneen?

Tein oikein hyvän ratkaisun ja pesiydyin toisen kerroksen Onerva-tilaan peräti seitsemän ohjelmanumeron ajaksi. Aktiivisuusranneke ei tykännyt, mutta mikäs siinä, kun oli mielenkiintoista ohjelmaa rauhallisessa tilassa.

Neljä ensimmäistä kuuntelemaani ohjelmaa käsittelivät tavalla tai toisella äänikirjoja. Millaista on lukea äänikirjaa? Miten äänikirja ja podcast eroavat toisistaan? Onko äänikirja portti painettujen kirjojen maailmaan? Puhumassa oli muun muassa äänikirjasovellusten BookBeatin ja Storytellin edustajia, mutta myös ääneenlukijoita.

Kuunneltuani Onervasta lähdettyäni vielä hetken, kun Tuomas Kyrö, Matti Rönkä ja Pajtim Statovci puhuivat kirjailijan ja kustantajan suhteesta, päätin lähteä kohti uusia seikkailuja.

Turun Kirjamessut olivat tänä vuonna menestys: messuilla oli pitkälti yli 23 500 kävijää. Luku on messuhistorian kolmanneksi suurin. Ensi vuonna messujen teemana on musiikki ja vuonna 2021 visuaalinen kulttuuri sisältäen muun muassa elokuvan.