Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

olimme-ihan-suunniltamme.jpg

Tähänkään kirjaan en olisi tarttunut, mikäli sitä ei olisi suositeltu aiemmin muissa kirjablogeissa. Kirja kiinnitti huomion myös kauniilla kannellaan. Tuon haluan lukea!

Alku lähti kannerrellen. Opiskelijatyttö joutuu vaikeuksiin. Tarina kuitenkin alkaa avautua perheen vaikeuksia selventäessä. Tyttö ei olekaan ainoa lapsi. Mihin ja miksi sisarukset ovat kadonneet?

Kun vielä sadannen sivun paikkeilla tapahtuu yllättävä paljastus, mielenkiintoni roihahtaa. Alan ahmia kirjaa ja olisin ahminut yötä myöten mikäli puolisoni ei olisi käskenyt nukkumaan.

Päästyäni kirjan loppuun, jäljelle jäivät kysymykset: Miten tälläistä annetaan tapahtua?

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

IMG_20160729_193632

Bridellä ja hänen äidillään on vaikea suhde. Bride on musta, sysimusta, lapsi. Bride päättää kohdata lapsuudensa lapsuutensa, oman rakkautensa raunioilla.

Kuten Facebookissa ja Twitterissä minua seuraavat tietävät, olin pari viikkoa sitten kotikonnuilla käymässä. En ollut ottanut yhtään kirjaa mukaan (!) vaan olin ladannut luettavaa tabletilleni. Ja sitten tabletista loppui virta ja laturi jäänyt kotiin. Onneksi Iisalmen kirjastosta löysin keväällä kirjablogistaniassa  kehutun Nobel-kirjailija Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon.

Kirja oli ohut, alle kaksisataa sivua, mutta voimakas. Lukaisin sen päivässä muun vetelehtimisen ohessa. Kirja käsittelee rankkojan aiheita, mutta sen verran kepeästi, että lukeminen soljuu.

 

Blogijumi

Joskus lukeminen sujuu, mutta bloggaaminen jumittaa. Vaikka kovin uhosin, että saisin luettua Draculan klassikkohaasteeseen, se ei lähtenyt vetämään. Olen lukenut tämän kahden viikon aikana kuitenkin paljon niin lehtiä, blogeja kuin kirjojakin.

Kirja, joka sai minut ryhtymään toimeen…

kuva

Hyvän mielen vaatekaapin luin samalla agendalla kuin Täydellisen vaatekaapin aiemmin, halusin järjestystä elämääni, lopettaa aamujen asukriisit ja lopettaa ”Ei ole mitään päälle pantavaa”- valituksen. Kirjan periaate on sama kuin edellä mainitussa, mutta valmiita vastauksia ei anneta ja kauniiden kuvien sijaan panostetaan faktoihin ja tietoon.

Tämä kirjan innoittaman viimein siivosin vaatekaappini, kysyin vaatteiltani rakastanko niitä todella ja asukriisit ovat nyt ainakin pari viikkoa pysyneet poissa🙂

Kirja, joka sai minut haaveilemaan…

odottavan_aidin_kirja01.jpg

Joo, biologinen kello tikittää ja luin tämän kätilöiden kirjoittaman kirjan raskaudesta ja synnytyksestä. Vastasi todella moniin kysymyksiin, joita tälläinen n00b ei olisi osannut tai uskaltanut kysyä.

Kirja, joka sai minut surulliseksi…

rrr1

Tämä kirja neuvoo hyväntahtoisesti, miten syödä ja liikkua raskauden aikana. Minä koin kirjan kuitenkin painostavaksi. En koskaan saisi lapsia, koska olen ylipainoinen ja niin edespäin! Onneksi seuraavana päivänä pystyin jo nauramaan reaktioilleni yltiöterveellisestä elämäntavasta. Kelpaan hyvin näin.

Kirja, joka ilahdutti…

Yotsuba&!_Manga_Volume_13_en_new

Yotsuba on pieni tyttö, jonka elämää seuraava sarjakuva on edennyt jo 13 osaan. Lukija pohtii väistämättä, miksi hänkin voisi arjessaan olla yhtä utelias ja avoin. Suosittelen tätä sarjaa lämpimästi niillekkin, jotka eivät normaalisti mangaa luekaan.

Tämmöistä tällä. Nyt äkkiä lukemaan.

Inga Röning: Unisammakko

9789513188825_frontcover_final_original

Inga Röningin esikoiskirjassa Hippiäinen (arvosteluni täällä) ei enää parhaassa synnytysiässä oleva Kreeta tulee raskaaksi ja kipuilee heittelehtivien (en osaa kirjoittaa) mielialojen ja menneisyytensä kanssa.

Unisammakko-kirjassa Hippiäinen on jo syntynyt ja kietoo vanhempansa pikkurillinsä ympärille. Kreeta kuitenkin pelkää koko ajan ettei ole hyvä äiti. Sama huumorin kukka kukkii kuin edellisessäkin Röningin kirjassa, tosin ei yhtä voimakkaasti.

Hippiäinen oli yksi viime vuoden suosikkikirjoitani. Vaikka tämänkin lukeminen soljui yhtä mukavasti, ei se aiheutanut samanlaisia hikerryskohtauksia.

Lue näyte kirjasta täältä.

Kirjan arvostelu Suomi Lukee-blogissa.

 

Kesän 2016 lukumaraton

lukumaraton2016

Kesän lukumaraton on täällä. Tämä postaus tiivistettynä: Pro tip: älä lupaa osallistua lukumaratonille, mikäli olet reissussa.

IMG_20160709_112741.jpg

Olen siis Tartossa kesäkoulussa. Viikonloppu on toki vapaa, niin ajattelin pyhittää lauantain lukumaratonille. En ollut ottanut ollenkaan kirjoja mukaan tälle kahden viikon reissulle vaan ladannut luettavaa tabletille. Aloin kuitenkin kaipaamaan perinteistä kirjaa. Tasku ostoskeskuksessa on todella mukava Rahva Raamatud – kirjakauppa, josta löysin Liane Moriartyn Big Little lies-kirjan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Mustat valkeat valheet.

20160709_123613.jpg

Tarkoituksenani oli pyhittää päivä lukemiselle. Mutta sitten tapahtui panimokierros.Olin paikalla ajoissa, niin ehdin lukea ensimmäiset 50 sivua Liane Moriartya.  A le coqin panimokierroksella tutustuttii muun muassa oluen valmistukseen, panimon historiaan (iisalmelainen Olvi on osaomistaja. Torilla tavataan!).

13644088_10153861412669891_1583979512_n

Panimokierroksen jälkeen päädyimme nälissämme Pussirohukeller-ravintolaan. Heti kun olin saanut litran oluttuopin, saimme tietää, että odotusaika pääruualle olisi tunti. Kyllähän se sen oluen kanssa sujui, mutta aika oli poissa lukemisesta. Kuvassa on Pussirohukellerin erikoisuus: sienikeittoa leivän sisällä.

Kämpille palattuani luin vielä tabletilta yhden Longplay-artikkelin Marjanpoimijoista. On aina ilo lukea laatujournalismia.

On tässä vielä onneksi aikaa muutama tunti lukea ennen kuin maratonaika loppuu. Raportoin illemmalla siitä, mitä sain aikaan.


 

9789513188825_frontcover_final_original.jpg

Viimeisillä voimillani kuin vielä 50 sivua Inga Röningin Unisammakko-kirjaa. Ihanaa mustaa huumoria vauva-arjesta. Hykertelin enkä meinannut päästä nukkumaan, kun kirja oli niin mukaansatempaava.

Opimmepaha, ettei reissussa kannata alkaa lukumaratoonaamaan, kun kuitenkin paljon muutakin koettavaa. Ensi kerralla paremmin!

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

talven_hallava_hevonen00706.jpg
Kuva: Gummerus

Ostin tämän kirjan Turun Pienestä Kirjapuodista viime talvena, kun oli kylmä. Siihen viimaan tämän kirjan tunnelma sopikin. Siksi ihmettelinkin luettuani, että tämä on julkaistu alunperin kesäkuussa 2015.

Tämä kirja oli pitkään käsilaukkukirjanani, kunnes kevät alkoi ja talvisen tarinan lukeminen alkoi tökkiä. Ei kirjassa missään kohtaa ole talvi, tunnelma vaan vie ajatukset talveen.  Kävin hakemassa kirjaan omistuskirjoituksenkin tammikuun lopussa kirjailijan ollessa kaupunginkirjastolla haastateltavana. Lue lisää siitä täältä.

Kirjassa seikkaillaan eri vuosikymmenillä ja kertojat vaihtuvat. Osa tarinoista avaa aiemmin luettua, osa ei. Pidin kirjan alusta todella paljon ja petyin kovasti, kun leijaileviin leluihin ja Ronin perheeseen ei millään tavalla enää palattukaan.

Tunnelmansa puolesta haluaisin kierrättää kirjan äidilleni, mutta pieni selittämätön yliluonnollinen elementti seuraa pitkin kirjaa – elementti, josta kaikki lukijat eivät välitä. Itse jäin tämän kirjan jälkeen lähinnä hämmentyneeksi.

Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

IMG_20160627_200107

Tätä kirjaa on jonotettu kirjastosta. Itse en paljoa seuraa muotiblogeja. Koska kirjan takana on Hannele Lampela, suositun Rakkaudella Hannele-blogin kirjoittaja, luulen sen olleen osasyynä kirjan suosioon.

Moni tuskailee täyden vaatekaapin kanssa, josta ei löydy mitään päällepantavaa. Vaatteiden lahjoittaminen tai kirppikselle vieminen ja uusien ostaminen on ikuinen limbo. Lisäksi heräteostokset saavat täydellisen vaatekaapin metsästäjät ottamaan lainaa tai kulutusluottoja, joissa ei ole pidemmän päälle mitään järkeä.

Totta kai kirjassa on luettelo niistä must-vaatteista, jotka ovat vaatekaapin peruspilarina, joiden ympärille tyylikäs leidi rakentaa asukokonaisuutensa. Jos minulla tosiaan olisi luettelon verran vaatteita olisi aamuinen vaatteiden valinta helpompaa (ja pyykkipäivä paljon useammin!).

Kirjassa ei kerrota pelkästään täydellisen vaatekaapin metsästyksestä vaan myös siitä, miten tulla tuhlaajasta säästäjäksi ja miten pitää kuukauden kauneuskuuri (liikunta, riittävä vesi jne.)