Osamu Tezuka: Viidakon valtias

 

onesheet

Ainakin spekulatiivisen fiktion ystäville Fritz Langin vuonna 1927 julkaistu Metropolis on tuttu. Näin loistavan vuonna 2001 julkaistun Tezukan mangan pohjalta tehdyn animen ja päätin tutustua mestarin töihin jossain vaiheessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tezuka on sinänsä mielenkiintoinen linkki animen ja länsimaisen piirretyn välillä, että nokkelimmat voivat huomata edestakaista kulttuurista vaihtoa. Tezukan tunnetuimpiin töihin lukeutuva Astro Boy on saanut innoitustaan sekä Mikki Hiireltä että Teräsmieheltä.

Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että toisen maailmansodan jälkeen Japani sai paljon vaikutteita Yhdysvalloista. Muun muassa baseball kasvatti tuolloin suosiotaan.

Kulttuurinen vaihto ei ollutkaan yksipuolista ja sen huomaa varsinkin, kun alkaa tarkastella Viidakon valtiaan ja Leijonakuninkaan yhteyttä:

Ei se ollut juuri tämä video vuosia sitten, mutta samalla periaatteella, kun totesin yhden lempipiirretyistäni mukailleen japanilaista Kimba-animea. Tuolloin päätin lukevani jonain päivänä sarjakuvan, johon piirretty perustuu.

Periaatteessa tämä kaksiosainen Viidakon valtias-sarja sopisi klassikkohaasteeseen, koska se Tezukan manga kuuluu japanilaisen sarjakuvan kaanoniin. Minulla on kuitenkin päässäni aivopieru, jonka mukaan haasteeseen sopivan klassikon on oltava kaikkien tuntema.

Jatketaan.

Viidakon valtias kertoo Leo-leijonan poikkeuksellisen tarinan. Ihmiset tappavat hänen isänsä ja hänet napataan äitinsä kanssa rahtilaivaan. Äiti kehottaa pienokaistaan karkaamaan ja palaamaan Afrikkaan. Kuitenkin ihmisten kohtaaminen muuttaa Leoa.

Kirjan teemana on sekä isän jäljissä kulkeminen että ihmisen ja eläimen suhde. Aluksi minun oli vaikea antaa kirjalle anteeksi kaikkia outouksia. Esimerkiksi vietettyään tarpeeksi aikaa ihmisten seurassa Leo kokee tarpeelliseksi käyttää housuja. Lopulta annoin kuitenkin kirjalle periksi.

Aivan kuten Tarzantakin lukiessa, on Viidakon valtiaan kohdalla muistettava konteksti. Sarjakuva on julkaistu 1950-luvulla Japanissa. Juonessa näkyy slapstick huumori ja hahmot ovat oudon väkivaltaisia toisiaan kohtaan.

Mietin, oliko eläinten inhimillistäminen taas yksi Tezukan keino matkia Disneyä. Hän tosin vei sen pidemmälle. Leo menee naimisiin naaraansa kanssa ennen kuin hankkii jälkikasvua. Leijonakuninkaassa on leijonille tyypillisempi systeemi, vaikkei sitä hierotakaan katsojan naamalle. Kiinnostaisikin lukea tutkimus, miksi yleensäkin on lähdetty eläinten rajuun inhimillistämiseen lasten piirretyissä.

Toisessa osassa Leolla ei tosin nähdä enää housuja. Vaikkei hän enää seurustelekaan enää niin paljoa ihmisten kanssa, on hänellä kuitenkin tarve rakentaa itselleen palatsi ja suojella muita viidakon eläimiä.

Lue lisää Viidakon valtiaan ja Leijonakuninkaan suhteesta.

 

Mainokset

Syyskuun lukumaraton

superlukuhaaste

Kuten someseuraajani ja muut kirjabloggaajat tietävät, oli eilen lukumaraton. Tarkoitukseni oli alunperin aloittaa jo lauantaina. Sitten sunnuntaina aamupäivällä. Lopulta monien muuttujien takia, aloitin vasta viiden aikaan iltapäivällä sunnuntaina. Periaatteessa maanantaitani sulostuttavat muutamat lukemiseen suotavat tunnit ennen kuin maraton loppuu viideltä.

Olen todella huono suunnittelemaan lukemistani. Kuten lukijani ovatkin jo aiemmin huomanneet, tipun monista haasteista jo alkumetreillä. Tämä takia en julkaise kauniita kuvia lukumaratonia varten valkatusta kirjapinosta vaan menen virran mukana.

IMG_20170924_160851.jpg
Somessa jakamani kuva halusi kertoa kiireistäni.

Luin lukumaratonini aikana siellä täällä Kjel Westön uusinta, Rikinkeltaista taivasta. En kirjoita sen enempää kirjan herättämistä ajatuksista, sillä tarkoituksenani on osallistua Turun kirjamessuilla Westön lukupiiriin ja kirjoittaa siitä enemmänkin ajatuksia.

Luin selailemalla useamman graduoppaan. En viitsi merkitä niiden sivumääriä tähän, koska kyseessä oli nimenomaan selailevaa lukemista. En suinkaan ole tekemässä gradua. Olen antamassa epävirallista graduohjausta ystävälleni ja halusin poimia vinkkejä ohjaukseen.

viidakon_valtiaan_kansi

Olin aiemmin kesällä lukenut Osamu Tezukan Viidakon valtias-sarjan ensimmäisen osan. Nyt luin toisen. Tämä sarjakuva herätti niin paljon ajatuksia, että teen siitä ihan oman postauksensa.


Kirjoitin tuon yllä olevan tekstin aamupäivällä ja olin suunnitellut, että ihan varmasti luen vielä. No, enpä ehtinyt lukea.

Yleensä lukumaratonin lopuksi lesoillaan luetuilla sivumäärillä. En laske nyt mukaan niitä graduoppaita, joita selailin, koska en oikein laske sitä oikeaksi lukemiseksi.

Luettu siis:

Viidakon valtias 2: 272 sivua

Rikinkeltainen taivas alle puolivälin 187 sivua.

Yhteensä: 459 sivua

Leffa vai kirja: Death note

SNote.jpg

Siitä on melkein kymmenen vuotta, kun lukaisin englanninkielisen käännöksen Death Note-mangasta. Sarja oli jo tuolloin tullut päätökseensä. Kaksitoista osaa on sopiva manga. Varsinkin, jos vertaa toiseen pojille suunnattuun suosittuun mangaan, Narutoon, josta on mennyt maku sen jatkuessa yhä vaan.

Light Yagami on lukioikäinen pojankloppi, kun hänen eteensä tippuu muistikirja. Ryuk- shinigami, kuoleman jumala, on omistanut sen aiemmin ja seuraa tapahtumia puolueettomani, hieman toki huvittuneena, kun Light ymmärtää pitävänsä käsissään Death Notea. Mikäli kirjaa hallussava pitävä tietää kohteensa nimen ja kasvot, voi hän kirjoittaa tämän nimen muistikirjaan. Jollei kuolintapaa määritellä tarkemmin, kuolee kohde sydänkohtaukseen parin minuutin kuluessa.

Light näkee tässä mahdollisuuden oman käden oikeuteen. Pian rikolliset alkavat kuolla sitä mukaa kuin heistä kerrotaan mediassa. Osa ihmisistä on tyytyväisiä, että joku ottaa oikeuden omiin käsiinsä hitaan oikeuslaitoksen sijaan. Kaikki eivät kuitenkaan yhdy Kiran, Lightin keksimän alter egon, oikeuskäsitykseen. Niinpä juttua alkaa selvittää ryhmä poliiseja ja agentteja, muun muassa Lightin isä sekä eksentrinen Lightin ikätoveri, L.

Lue lisää Death Note-mangasta täältä.

Totta kai manga sovitettiin animeksi. Lisäsin ylös ikonisen kohtauksen, jossa Light onnistuu naruttamaan Kiran jahtaajia näyttäen syyttömänä.

Usein animeversiot manga-sarjoista noudattavat pitkälti mangan polkua ja tarinan kulkua. Samoihin aikoihin Japanissa tuli myös live action elokuvatrilogia Death Notesta.

Miksi kirjoitan tästä nyt tänään? Katsoimme eilen Netflixistä jenkkiversion Death Notesta. Olin kuullut tästä versiosta paljon huonoa, mutta halusin katsoa sen silti, koska haluan nähdä aina eri versioita samasta tarinasta. Esimerkiksi Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas-filmatisointien vertailu on hauskaa.

Useimmiten on käynyt niin, että pidän eniten alkuperäisestä tuotteesta oli se sitten kirja tai elokuva. Jotkut uudelleenfilmatisoinnit eivät satu niin paljoa kuin tämä Death Note. Esimerkiksi vuonna 2001 Tom Cruisen tähdittämä Vanilla Sky pohjautuu 1997 ilmestyneeseen espanjalaiseen Abre los ojos-elokuvaan. Penelope Cruz näyttelee molemmissa elokuvissa samaa hahmoa, joka huvittaa minua suuresti. Hollywood versio on suunnilleen sama tarina isommalla rahalla.

Jenkkiversio Death Notesta on sen sijaan selkeästi haluttu kääntää nykyistä amerikkalaista nuorisoa miellyttäväksi. Premissi on sama, mutta mitä pidemmälle elokuva etenee se erilaisemmaksi se muuttuu mangaan verraten. Huomasin kysyvänä usein elokuvan aikana: MIKSI?

Minua kiinnostaisi nähdä enemmänkin japanilaisten kommentteja jenkkien versioista heidän elokuvistaan. Japanilainen ja amerikkalainen kauhu ovat erilaisia. Jenkkiversioissa on paljon enemmän säikyttelyä, kun taas japanilaiset rakentavat tunnelmaa hitaasti ja taitavasti. Myös juurikin tässä Death Note-filmatisoinnissa minua häiritsi Lightin ja hänen tyttöystävänsä suhde. Toisaalta, jos he olisivat käyttäytyneet kuten japanilaiset nuoret, ei elokuva olisi ollut uskottava jenkeille.

Lopuksi haluan mainita guilty pleasure-artististani. Taylor Swiftin kolme vuotta sitten ilmestyneen Blank space-biisin musiikki video oli jo silloin mielestäni viittaus muun muassa juurikin Death Note-sarjakuvaan. Lisää pohdintaa tästä viittauksesta voitte lukea muun muassa täältä.

 

Syksyn menovinkkejä

kulttuurikortti_mari-saisa-2-1600.jpg
Kuva: Salla Koskialho

Olen aiemminkin tehnyt postauksia Turun kirjallisista menovinkeistä. Tässä postauksessa vinkkaan siis tapahtumia, joihin olen itse menossa tai joihin menisin, jos mahdollisuus olisi. Turku on kuitenkin sen verran rikas kulttuurikaupunki, etten saa kaikkea upeaa vinkattua samassa postauksessa. Jos jokin vinkki jää puuttumaan, niin huudelkaa toki kommenteissa!

Kesällä minua haastatetliin Kulttuurikorttiin liittyen. Kirjastokortti Turussa toimii siis myös kulttuurikorttina, jolla pääsee kokemaan monenlaista kulttuuria halvemmalla tai jopa ilmaiseksi. Haastattelu julkaistiin lyhennettynä elokuun lopulla turkulaisiin koteihin jaettavassa Turkupostissa. Teksti vaikutti ihan propagandalta tai ostetulta mainokselta, vaikka se olikin juuri minun suustani poimittua. Minkä sille voi, jos kerrankin on tyytyväinen johonkin palveluun. Koko haastattelun voit lukea täältä.

Uusimmassa kulttuurikortti-uutiskirjeessä vinkattiin muun muassa Seikkiksessä esillä olevaa Pikku Kakkosen juhlanäyttelyä, museoalennuksia sekä 17.9 järjestettävää Turun päivää. Lisää Turun päivän ohjelmasta täällä.

Kulttuurikorttilaiset pääsevät myös ilmaiseksi filharmonisen kenraaliharjoituksiin. Lue lisää täältä.

Turun kaupunginkirjasto on jälleen täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Mainitsin edellisessä postauksessani lukupiirit, joissa aion käydä syksyn aikana, mutta muistakaatte toki myös kaupunginkirjaston lukupiirit.

Kirjastolla on myös paljon mielenkiintoisia luentoja.  Itseäni kiinnostaa muun muassa Maamme. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria-, Historia nyt!– sekä Uskontoja ja katsomuksia- luentosarjat.

Mikäli historiaan liittyvät luennot kiinnostavat, niin suosittelen  myös Sinivalkoista humanismia-luentosarjaa, joka järjestetään Aboa Vetuksessa 26.10-31.11 tiistaisin 17-19. Allekirjoittanut saattaa olla pitämässä jonkun luennon siellä. Saa tulla tuijottamaan painostavasti. Tapahtuman FB-sivu.

Jos minulla olisi mahdollista ottaa vapaaehtoistyötä, niin alkaisin lukulähetiksi. Infoa lukulähettinä toimimisesta voi saada muun muassa pääkirjastolta 11.9, 16.10, 13.11 ja 11.12 klo 17-18.30.

Lisää kirjaston syksyn tapahtumista voit lukea täältä.

Toinen hyvä lähde tapahtumille Turussa on Turun Aika-lehti, jonka voi napata mukaan muun muassa pääkirjaston tuulikaapista tai tsekkailla täältä.

Lopuksi museoiden ystäville vahva suositus seurata Twitterissä ja Instagramissa Museomursuja. Allekirjoittanut ei ole ainoa, jolla on lusikka siinä sopassa.

Loppuvuoden lukusuunnitelmia

FB_IMG_1503952900046.jpg
SPOILER: Näin loppuu Game of Thrones

Mistä tietää, että olen sairas? En saa luettua. Siinä missä normaali lukutahtini on päätä huimaava, sain elokuussa luettua säälittävät kolme kirjaa. Kun vihdoin alan palautua, voisin hiukan kertoa loppuvuoden lukusuunnitelmista. Niitähän on paljon.

klassikkohaaste6

Olen innoissani siitä, että klassikkohaaste jatkaa porskutustaan. Olen todella innoissani, että sain alkuvuoden klassikkohaasteen kunnialla suoritettua. Ilmoittaudun toki tälläkin kertaa mukaan, mutta hyväksyn sen, että suunnitelmat voivat muuttua useampaan otteeseen.

Tällä kertaa haastetta emännöi Heidi P. Kirjapöllön huhuiluja-blogista. Alle kopioin haasteen säännöt. Tarkemmin voit tutustua haasteeseen täällä.

  1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Jos et vielä keksi, ei haittaa. Voit ilmoittaa pelkästään osallistumisestasi haasteeseen, klassikon voit päättää myöhemmin.)
  2. Lue valitsemasi klassikko.
  3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2018. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.1.2018.
  4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
  5. Toista kohta neljä, useasti.

Kirjahamsteri minussa heräsi keräämään WSOY:n Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemia klassikoita, joita ilmestyy joka kuukausi yksi. Klassikkohaasteeseen haluaisin lukea niistä Juhani Ahon Rautatien. Kävinhän yläasteen Juhani Ahon koulussa.

superlukuhaaste

Minua ärsytti kovasti, että jokaisen kesän lukumaratoonin aikana minulla oli jotain muuta tekemistä. Siksipä olen innoissani, että Carry on reading- ja Vino pino kirjoja- blogit emännöivät superlukumaratonia. Lukumaratonia vietetään siis loppuvuoden ajan jokaisen kuun viimeisenä sunnuntaina sekä vuoden viimeisellä viikolla. Lue lisää maratonista täältä.

lukupiiri.jpg

Olen osallistumassa nyt loppuvuodesta myös useampaan lukupiiriin. Turun seudun kalevalaisten lukupiiri kokoontuu kuun ensimmäisenä maanantaina klo 16.30 Elvina Cafe:ssa. Ohessa tulevat kirjat:

2.10. Ilona Rauhala: Taivaslaulu
6.11. Helen McDonald: H, niin kuin Haukka
4.12. Petri Tamminen: Meriromaani

Joka tapaamisella luetaan myös Kalevalaa!

Lisätietoa Kalevalaisten toiminnasta täältä.

Kirjis.jpg

Lisäksi osallistun Turun kirjakahvilassa järjestettävään afrikkalaisen kirjallisuuden lukupiiriin. Lukupiiri kokoontuu siis Vanhan Suurtorin tuntumassa Brinkkalan sisäpihalla klo 19.

Syksyn lukemisto:
ma 11.9. Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
Homegoing (2016), suom. Sari Karhulahti
Otava 2017

ma 9.10. Juan Tomas Ávila Laurel: Yössä vuori roihuaa
Arde el monte de noche (2008), suom. Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus 2017

ma 6.11. Chigozie Obioma: Kalamiehet
The Fishermen (2015), suom. Heli Naski
Atena 2016

ma 11.12. Sembene Ousmane: Jumalan puupalikat
Les bouts de bois de Dieu (1960), suom. Leena Jokinen
Tammi 1973

Tässä tapahtuman FB-event.

kirjamessut_2017_logo.jpg

Totta kai olen osallistumassa sekä Turun että Helsingin kirjamessuille. Turussa ei ole kirjabloggaajien kokoontumisajoja tarpeeksi usein, joten olen osaltani myös innoissani bloggaajakavereiden näkemisestä. Lisää hypeä kirjamessuista tulossa piakkoin.

autumnreading.jpg

Tässäpä jonkin verran lukusuunnitelmiani loppuvuodelle. Suunnitelmat toki elävät. Hyvää syksyä ja ruskan aikaa kaikille lukioilleni.

Tea Tauriainen: Mad Tea Party ynnä muita helmiä

bty

Ei ole ensimmäinen kerta, kun innostun jostain sarjakuvasta luettuani ensin sen tekijän blogia. Olen lukenut vuosia Tea ”Tee” Tauriaisen Mad Tea Party-sarjakuvablogia. Sain viimein ostettua omakseni hänen julkaisujaan.

Kuten arvata saattaa pohjautuvat kolme Mad Tea Party-kirjaa Tauriaisen sarjakuvablogiin. Takakansiteksti lupaa sarjakuvaa arjesta totuutta hipoen. Aivan kuten aiemminkin luettuani muun muassa Ahdistunut pupu-sarjakuvaa, koin voimakasta samaistumista kuvattuun päähenkilöön. Goodreadsin arviossa tätä sarjakuvaa suositellaan nimenomaan 15-30-vuotiaille naisille, mutta itse en koe samaistumista pelkästään sukupuolen ja iän kautta vaan myös luonteen: vaikkakin päähenkilö on synkistelyyn taipuva, hän osaa olla oma itsensä ja selviytyä eri koettelumuksista.

System error on eläinten kautta kerrottu tarina kissasta, joka tuntee suurta ahdistusta. Maan pinnalle hänet saa koira. Luettuani ensin Mad Tea Party- sarjakuvat näin suoran vertauksen kissan ja koiran ja Mad Tea Partyn-pariskunnan välillä.

Tottelematon kusipää läski on vaatimaton sarjakuva koirasta, joka koirapuistossa kohtelee muita koiria itseään alempiarvoisina. Sarjakuvaa lukiessa olisi halunnut uskoa koiran kehitykseen ja hyväksi muuttumiseen. Loppu onkin jotain aivan muuta.

Pidän todella paljon Tauriaisen piirrostyylistä. Jälki on minulle tärkeää sillä usein, jos se ei miellytä silmääni jää hyväkin tarina lukematta. Kehotan tutustumaan ensin Tauriaisen blogiin, jonka jälkeen voi sukeltaa hänen julkaisuihinsa.

Kari A. Sihvonen: Kapteeni Kanki

IMG_20170730_192355.jpg

Olen tainnut aiemminkin mainita, että minulla on mielenkiintoinen huumori. Eräänä iltana puolisoni toi minulle alennuksesta löytämänsä Kapteeni Kanki: Onnenavaimet-sarjakuvan. Luin sen samana iltana ja hykertelin naurusta. Minun oli saatava lisää tätä! Onneksi löysin muutaman lisää (kuvassa yllä) Turun Sarjakuvakaupasta.

Kapteeni Kanki on ilmestynyt alunperin Myrkky-lehdessä vuodesta 2003. Myrkky-lehden lopetettua Sihvonen on piirtänyt Kanki-sarjakuvia valitettavasti harvemmin. Harvoin päivittyvältä Kangen FB-sivulta voi seurata sankaremme retkeä.

Toisin kuin moni muu supersankari, on Kapteeni Kanki monellakin tapaa supersankareiden Aku Ankka tai Uuno Turhapuro. Kangen samaistaminen edellä mainittuihin suomalaisten rakastamiin hahmoihin kertookin jo paljon hahmosta. Toinen puoli onkin siinä, että sarjaa on alunperin julkaistu juuri räävittömässä Myrkky-lehdessä.

Kanki saattaa ajautua välillä omille teilleen joillei omasta tahdostaan, niin Viinamäenmiehen kannustamana. Kangelle pitää kotona kuria Justiinan lailla feminismiinkin taipuvainen Pirjo. Kankea vastassa ovat erilaiset superpahisten irvikuvat.

Mikäli sinulla on vinksahtanut huumori, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Kapteeni Kankeen!