Tommi Kinnunen: Pintti

9789510434130_frontcover_final_medium

Pidin todella paljon Neljäntienristeyksestä. Lopotti oli ihan jees. Pintti sen sijaan… Totta kai halusin uskoa, että Pintti yltäisi Neljäntienristeyksen tasolle. Sen sijaan sen lukeminen oli välillä kuin suossa tarpomista.

Pintti on kolmen päivän romaani, jossa seurataan lasitehtaan varjossa elävää Tyynelän perhettä. Vuorotellen äänen saavat Jussi, Helmi ja Raili. Ikävä kyllä tarina alkoi lähteä lentoon vasta Railin näkökulmaa lukiessa.

Tommi Kinnunen on tehnyt varmastikin kovan työn tutkiessaan lasitehtaan arkea romaania varten. Välillä kuitenkin tuntuu, että työn kuvausta on kirjoitettu tekstiin vain sen takia, ettei Kinnunen halua heittää hukkaan tekemäänsä tutkimustyötä. Lukija joutuu kärvistelemään  pitkäpiimäisen lasin valmistusselostuksen läpi.

Halusin tykätä kirjasta – ja tykkäsinkin lopun Railin osuudesta, mutta tähän kirjaan kustannustoimittajan olisi suonut tekevän enemmän korjauksia.

Mainokset

Annastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa

9789515246110.jpg

Olen törmännyt aika ajoin teoksiin, joissa esitellään ranskalaisten naisten erinomaisuutta. Milloin ranskattaret eivät liho, kasvattavat täydelliset bebet tai ovat tyyli-ikoneita. Annastiina Heikkilä on Yle:n Ranskan kirjeenvaihtaja, joka kurkistaa myytin taakse.

Kirjan kaksisataaviisikymmentä sivua täyttyvät artikkeleista, joissa pohditaan muun muassa #metoo-liikettä, uskonvapautta, ulkonäköä ja tasa-arvoa. Vaikka Ranska onkin olevinaan edistyksellinen demokratia, on naisen raskasta elää siellä täyttä elämää. Ongelmat lakaistaan pois silmistä.  Ihmetellään, missä ovat kaikki ylipainoiset ranskattaret. Lähiöissä näkymättömissä, sillä heitä syrjitään työnhaussa ja he joutuvat elämään puolinaista elämää. Samoin käy huivia tai muuta uskonnollista tunnusta käyttävälle.

Ainoa positiivinen viesti, jonka löysin kirjasta oli se, ettei äitiys nähdä suorittamisena ja paineena, kuten muualla. Tosin lapsentahtista kasvatusta ei Ranskassa ole vaan laitetaan päiväkotiin jo äidin palatessa töihin muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä. Eletään vanhempien, ei lasten ehdoilla.

Ranska pitää kynsin hampain kiinni ranskalaisuuden mielikuvasta, johon kuuluu niin tyyli kuin leikkisä flirtti. Jotenkin tuntuikin ”vain Ranskassa” – jutulta, se että #metoosta suivaantunet etuoikeutetut ylempään luokkaan kuuluvat naiset tekivät manifestin, jossa puolusteltiin ahdistelijoita ja sekoitettiin flirtti ja seksuaalinen ahdistelu.

Kirja oli hyvin ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Minulle tuli kuitenkin sellainen kuva Ranskasta, ettei tekisi mieli ensinkään asua siellä rakenteisiin pesiytyneen syrjinnän takia.

Jussi Ahlroth, Mike Pohjola: Westerosin kirjeenvaihtaja

9789511325819.jpg

Ainoa kirja Helsingin kirjamessuilta, josta maksoin täyden hinnan ja sain vielä signeerauksenkin oli spekulaatio-opus liittyen Game of Thrones-sarjaan. Näin Jussi Ahlrothin ja Mike Pohjolan kertovan kirjasta ja juttelevan sarjasta messuilla ja innostuin. Kotiin palattuani luin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Kirja keskittyy siis Game of Thrones-tv-sarjaan eikä suinkaan Tulen ja jään laulu-kirjansarjaan, johon tv-sarja perustuu.

Jussi Ahlroth on pitänyt tv-sarjan neljännen kauden ajoista lähtien Helsingin sanomien nettisivuilla Westerosin kirjeenvaihtaja-blogia, jossa hän on analysoinut ja spekuloinut sarjan käänteitä. Kustantamon puolelta tuli idea kirjasta, jotta faneilla olisi jotain viimeistä, kahdeksatta kautta odotellessa.

Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa kerrataan jo nähtyjen seitsemän kauden tapahtumia. Toisessa osassa on artikkeleita muun muassa sarjan linnoituksista ja sukupuolen reprensentaatioista sarjassa. Kolmas osa, noin viisikymmentä sivua, on omistettu viimeisen kauden spekulaatioille.

Kirja on pieteetillä tehty ja mukaan on otettu fanitkin. Kirjoittajat kysyivät Game of Thrones Suomi- facebookryhmässä fanien lempi- ja inhokkijaksoja ja -kohtauksia. Kirja ei tarkastele myöskään sarjaa kritiikittömästi vaan pohtii sarjan kohokohtia ja aallonpohjia.

Sarjan kahdeksannen tuotantokauden jaksot on kuvattu, muttei esitysajasta ole muuta tieto, kuin että se olisi vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla. Sitä odottaessa suosittelen faneille tätä kirjaa.

Johanna Sinisalo: Renaten tarina

9789510418819_frontcover_final_medium

Tämä helmi olisi mennyt minulta ohitse, mikäli en olisi tajunnut mennä Turun kirjamessuilla Johanna Sinisalon ja Timo Vuorensolan Ironsky-ohjelmaa kuuntelemaan Turun kirjamessuilla. Sain kirjan arvostelukappaleen Johnny Knigalta (kiitos!) ja ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Alunperin meinasin kuvata kirjasta arvostelun youtubeen, mutta ramppikuume iski ja päädyinkin kirjoittamaan normaalin bloggauksen.

Vaikka kyseessä onkin Ironsky-leffaan liittyvä kirja, voi kirjan lukea, vaikka leffa olisikin näkemättä. Kirjan päähenkilö Renate valottaa päiväkirjansa ja muistelmiensa kautta elämää natsina Kuussa. Vaikka osa tarinasta olikin minulle tuttua elokuvan kautta, sai se uusia ulottuvuuksia Renaten näkökulman kautta.

Tarina on hyvin vetävä. Olisin lukenut kirjan yhdeltä istumalta, mikäli minulla olisi ollut mahdollisuus. Toisin kuin elokuvassa, kirjassa nousivat esiin aistit. Renate oli hengittänyt koko elämänsä Kuussa keinotekoista ilmaa ja hänen tullessaan maahan hän kohtasi paljon eri tuoksuja ja erilaisen pinnan, jonka päällä kävellä. Kuunatsien ideologia oli hyvin mietitty ja Renaten maassa kohtaamia uusia asioita puhelimista erilaiseen ruokaan oli mielenkiintoista lukea.

Sinisalo oli mukana kirjoittamassa ensimmäistä Ironsky-elokuvaa ja aiheen tarkka tuntemus näkyy kirjassa. Tämä kirja sopiikin hyvin Ironsky-fanille, joka ei malta odottaa tammikuussa ensi-iltansa saavaa uutta Ironsky-elokuvaa.

Jarkko Jokinen: Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa

ajatukseni-olisivat-kaivanneet-ripauksen-ruususuolaa

Avasin tämän runokirjan summanmutikassa Turun kirjamessuilla ja silmiini osui runo, joka sai minut ostamaan kyseisen teoksen:

Olin varma, ettei Terminaattori löytäisi minua ainakaan kolmeen päivään tästä pikkukaupungin motellista. Koko olemukseni huokui onnea ja levollisuutta. Terminaattori löysikin, mutta nähdessään minut ei tappanut, sillä ei halunnut pilata olotilaani. Hän kertoi, että oli kyllästynyt ihmisten tappamiseen ja tympääntynyt Skynetin mielivaltaan. Luulin, etteivät terminaattorit käyttäytyisi niin. Olen tainnut myös tässä tapauksessa saada elokuvista ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.

Tämä on ensikosketukseni proosarunouteen ja pidän siitä. Lueskelin parin illan aikana Jokisen runokokoelman läpi ja mieleni olisi tehnyt tehdä uusi kierros runoja tarkempaan makustellen.

Ronja Westerlund on tehnyt pehmeän kuvituksen kirjaan, jonka pastellinvärinen maailma tukee teoksen mielikuvia.

Jos proosarunous on tätä, haluan sitä lisää.

Lukupiirissä Risto Isomäki: Viiden meren kansa

bty
Kustantajan edustaja haastatteli kirjailijaa ennen yleisöä.

Rakastan lukupiirejä, varsinkin niitä, joissa mukana on kirjailija ja yleisö, joilla on paljon sanottavaa teoksesta. Osallistuin bloggaajana lukupiirin, johon olin lukenut Risto Isomäen Viiden meren kansa-kirjan. Tilaisuuteen osallistui myös muun yleisön lisäksi lukupiiri.

Viiden meren kansa vie meidät esihistorialliselle ajalla tuhansien vuosien päähän muinaisten suomalaisten pariin. Kahdeksan novellin aikana liikutaan kaukaisesta menneisyydestä 1200/1300-luvulle ristiretkien aikaan. Moni novelli olisi ihan hyvin voinut rönsytä kirjaksi tai jopa kirjasarjaksi. Isomäki kertoi huomanneensa itsekin saman, mutta pidätelleen itseään, jotta paukut riittäisivät seuraaviinkin tarinoihin.

Kirjasta huomaa selkeästi, että Isomäki on tehnyt valtavan taustatyön. Kirjan lopussa hän kertookin historiaa ja muuta taustaa tarinoista. Isomäen kertoessa kirjojan taustatyöstä, voi huomata, kuinka innostunut hän on muinaishistorian tutkimuksesta. Hän kertoi käyneensä kaikissa novellien tapahtumapaikoissa ja pohtineen siellä, mitä aikalaisten päässä liikkui. Hän tähdensi myös, ettei tarinoita olisi voitu kirjoittaa vielä pari vuotta sitten, koska uudemmat tutkimukset valottivat esihistoriaa tavoilla, jotka mahdollistivat tarinoiden synnyn.

Tarinat olivat mukaansatempaavia ja niiden olisi tosiaan toivonut jatkuvan pidemmälllekin. Suosikkini oli Hylkeiden kansa, jossa Metsästäjä pakkaa kanoottinsa täyteen hylkeennahkoja ja -rasvaa ja meloo vaimonhakuretkelle. Läpi teoksen lukijalle paljastuu hylkeiden tärkeys muinaisten suomalaisten elinkeinona.

Risto Isomäki on minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa, joista ainakin osaan uskon vielä tutustuvani.

Helsingin kirjamessujen tunnelmia

IMG_20181028_165641_314.jpg

Päivitämpä kirjamessutunnelmat näin heti kotiinnuttuani. Olin Helsingin kirjamessuilla perjantai-iltana, koko lauantain ja sunnuntaina aamupäivällä. Kahdeksannentoista kerran järjestettävät Helsingin kirjamessut keräsivät hallit täyteen kirjoja ja kirjojen ystäviä. Samaan aikaan järjestettiin Ruoka- ja viinimessut, joilla harmikseni en ehtinyt kuin pyörähtää syömässä pasta-annoksen.

IMG_20181027_114132.jpg
Salla Simukka Kallio-lavalla lauantaina.

Paljon kiitosta annan Kallio-lavalle, jolla Kallion lukiolaiset haastattelivat kirjailijoita. Haastattelujen lopuksi kirjailijat signeerasivat lavalla nähdyt kirjat, jotka sitten lahjoitetaan Hope ry:lle hyväntekeväisyyteen.

Kallio-lavalla kävin kuulemassa muun muassa Sukupuolena ihminen- ja Itsenäisiä naisia – 70 suomalaista esikuvaa- kirjasta sekä Salla Simukkaa. Salla Simukan uudessa kääntökirjassa, Sammuta valot/Sytytä valot, on 20 kaunista ja kamalaa novellia. Erityisesti minua kiinnostaa novelli, jonka minä-kertojana on huvipuisto.

IMG_20181027_103606_556

Bonnierin bloggaaja-aamiaisella lauantaina haastateltiin Anja Snellmania, Antti Heikkistä, Satu Vasantolaa, Veera Niemistä ja Liina Putkosta.  Erityisesti minua huvitti Heikkisen savolainen lupsakkuus. Hän luki mainiolla murteellaan pätkän Kehveli-kirjastaan, joka vaikutti hupaisalta.

43250613_1605299362909562_1287514599863615488_o.jpg

Lauantaina oli myös Kirjakultin miitti. Eräät kirjanloggaajat ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja perustaneet yhteisen Youtube-kanavan. Vaikka Bibliofiilin päiväunilla onkin oma Youtube-kanava, koen että yhteinen kanava on helpommin hallittavissa ja rennompi. Tänään muuten ilmestyy kanavalla video, jossa avaan Once upon time book clubin syyskuun tilauksen.

IMG_20181027_140929.jpg

Osallistuin myös S&S:n bloggaajatilaisuuteen, jossa lavalla olivat kirjailijat Katja Lahti, Sabine Forsblom, Annastiina Heikkilä, Lauri Ahtinen ja Ida Salminen. Keskustelu siirtyi kirjoista luokkayhteiskuntaan ja #metoo:hun. Minua jäi kiinnostamaan Project mama– blogistaan tutun Katja Lahden Lasitehdas-kirja, jossa erilaiset perheet kohtaavat.

IMG_20181027_153733.jpg

Game of thrones-fanina menin tietenkin kuuntelemaan, kun Mike Pohjola ja Jussi Ahlroth kertoivat Westerosin kirjeenvaihtaja-kirjastaan. Ahlroth on pitänyt samannimistä Tv-sarjan käänteitä spekuloivaa palstaa Nyt-liitteen nettisivuilla jo useamman vuoden. Kirja julkaistiin nyt, jotta mukaan saadaan kahdeksannen ja viimeisen kauden spekulaatiot.

IMG_20181027_170634_1.jpg

Loppulauantain pyörin messuilla ystäväni runoilija Hanna Stormin kanssa. Kehoitan tutustumaan hänen runokirjaansa Kutsun itseni kylään, jonka on julkaissut Aviador.

IMG_20181028_161601.jpg
Helsingin kirjamessujen saalista

Sunnuntaina pyörin messuilla vain aamupäivän. Ennen kotiinlähtöä ehdin yleisen haahuilun lisäksi osallistua lukupiiriin, jossa käsiteltiin Risto Isomäen Viiden meren kansa-teosta. Siitä julkaisen oman postauksensa huomenna.

Kaiken kaikkiaan messuviikonloppu oli onnistunut seikkailu, jonka toivon uusivani vielä moneen kertaan.