Leffa vai kirja: Syysprinssi

Syysprinssi.jpg

Luin Syysprinssi-kirjan alunperin, koska siinä käsiteltiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja koska halusin lukea kirjan ennen elokuvan katsomista. Kirja perustuu Anja Snellman-Kaurasen nuoruuden kokemuksiin. Kirjan lopussa onkin kuva pariskunnasta aikanaan ja Kauranen-Snellmanin esipuheessa kerrotaan esikuvansa kohtalosta.

Kirja ja elokuva sijoittuvat 1980-luvun alun Helsinkiin. Punk-liike nostaa päätään ja kirjallisuuden uudet toivot kohtaavat. Elämää suuremmalta tuntuva rakkaus saa sankarittaremme hylkäämään poikaystävänsä ja syöksymään Syysprinssin kanssa jännittävään seikkailuun.

Suurin ja minua eniten häirinnyt ero kirjan ja elokuvan välillä oli kerronnan muutos. Kirjassa vuorottelee 1980-luvun nuoruuden kerronta ja 1990-luvun, jolloin Syysprinssi on sairaalassa ja kärsii muistinmenetyksestä sähköshokkien jäljiltä. Tässä kohtaa hänelle on kerrottava tarinaa hänen elämänsä rakkaudesta, joka on jo aika päivää sitten lipunut hänen käsistään. Elokuvassa mielisairaalassa käytiin vain alussa ja lopussa. Kyllähän kerronta etenee jouhevammin, kun ei koko ajan palata tulevaisuuden hetkeen, mutta se olisi alleviivannut väistämättömästi lähestyvää kohtaloa.

Kirjassa mainittiin Syysprinssin sairastavan nimenomaan kaksisuuntaista, jolloin hänen omituista käytöstään ei voinut panna pelkästään boheemin taiteilijuuden piikkiin. Sen sijaan elokuvassa puhuttiin depressiosta vasta lopussa sähköshokkien antamisen syynä. Tällöin hullut tempaukset näyttäytyivät hänen luonteeseensa kuuluvina.

Tälläkin kertaa joudun toteamaan, että kyllä kirja vain elokuvan voittaa.

Lisa Genova: Edelleen Alice

Still_Alice

Katsoin muutama vuosi sitten tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuva, josta Julianne Moore voitti mm. parhaan naisosan esittäjän oscarin. Elokuvan innoittamana laitoin kirjankin lukulistaani ja sainkin sen viimein luettua.

Alice työskentelee yliopistolla professorina, hänellä on ihana perhe ja aviomies. Hän alkaa kuitenkin vähitellen unohtaa asioita: tutun lenkkipolun ja työssä oleellisia asioita. Hänellä todetaan varhainen alzheimer. Alice yrittää taistella tautia vastaan erilaisin harjoituksin. Hän toivoisin enemmän aikaa ja pelkää, milloin menettää minuutensa.

Yleensä joko kirja tai elokuva on toista parempi (useimmiten kirja), mutta tällä kertaa molemmat versiot olivat yhtä lailla loistavia. Ikävää, ettei tarinassa ole onnellista loppua.

Kirja on luettu mm. blogeissa Kirjasfääri, Tarinoiden syvyydet ja Koko lailla kirjallisesti.

Eve Hietamies: Yösyöttö

yosyotto

 

Antti Pasaselle käy köpelösti. Juuri synnyttänyt vaimo nostaa kytkintä ja jättää miehensä yksin vauvan kanssa. Uraorientoitunut Antti joutuukin vanhempainvapaalle ja selviytymään vanhemmuuden viidakossa.

Annoin tälle kirjalle Goodreadsissä viisi tähteä, koska kirja oli sujuva ja nauroin moneen kertaan sitä lukiessani. Välillä kirjaa lukiessani tuli sama olo kuin Sinkkuelämää-leffaa katsoessani: kuinka monilta ongelmilta olisi selvitty, jos ihmiset osaisivat puhua ja tehdä kompromisseja!

Sarjaan on ilmestynyt myös kaksi jatko-osaa: Tarhapäivä ja Hammaskeiju. Kirjan pohjalta tehty elokuva tulee teattereihin lokakuussa.

Kirja on arvioitu ainakin myös blogeissa Lukukokemuksia ja vähän muutakin, Kirjoihin kadonnut ja Kirjakko.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

bookcover_9789511305675.jpg

Olen tykännyt jokaisesta lukemastani Riikka Pulkkisen kirjasta, eikä tämäkään ole poikkeus.  Pulkkinen kirjoittaa kaunista kieltä ja kietoo lukijansa pikkusormensa ympärille. Juteltuani kuitenkin äitini kanssa tästä kirjasta, kuulin erilaisen mielipiteen. Siinä missä minä olin ahminut kirjan miltei kerralla, oli äiti jättänyt kirjan kesken.

Berliinin murtumisen päivänä syntynyt Aurelia on työstämässä näytelmää, jossa kuvataan muurin murtumiseen johtaneita tapahtumia. Samaan aikaan hänen äitinsä kertoo hänen ja Aurelian isän rakkaustarinaa. Aurelian isä makaa saattohoito-osastolla ja hän oli juuri ennen sairaalaan joutumistaan ollut aikeissa kertoa tyttärelleen jotain tärkeää.

Olen aiemmin valittanut, etten osaa seurata muuttuvia kertoja, mikäli kertojaa ei nimetä luvun alussa. Pulkkinen kirjoitti kuitenkin kertojan muutoksen niin taitavasti, ettei minulle tullut ollenkaan vaikeuksia seurata tarinaa.

Aivan kuten aiemmin lukemissani kirjoissa Neljäntienristeyksessä ja Olimme ihan suunniltamme, suuri käänne tapahtuu kirjan puolivälin paikkeilla. Jos aluksi lukeminen on ollut vain kivaa, niin käänteen jälkeen se muuttuu mielenkiintoiseksi.

Kirjasta ovat bloganneet myös mm. Lumiomena, Mari A:n kirjablogi ja Oksan hyllyltä.

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

jos_olisit_tassa02564 (1).jpg

Pidin kovasti Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-kirjasta ja vihasin siitä tehtyä elokuvaa.  Varmasti kirjan ja elokuvan suosion takia Moyes päätti kirjoittaa jatkoa Louisa Clarkin tarinaan.

Edellisen kirjan lopussa Lou jäi Pariisiin ja alkoi toteuttaa elämäänsä Williltä jääneen perinnön turvin. Siihen olisi ollut hyvä lopettaa. Tämä kirja alkaa siitä, kun Lou on töissä kurjassa työpaikassa ja kipuilee edelleenkin Willin kuoleman kanssa. Olen hiukan pettynyt.

Oman lisälkuvionsa tuo mukaan Loun ovelle ilmestyvä tyttö, joka väittää olevansa Willin tytär. Kyllä tämä lukukokemuksena Sophie Kinsellan ylittää.

Koko kirja kuvaa siis matkaa surun ylipääsemiseksi. Premissi on mielestäni pöljä, koska olisin halunnut Loun vain jatkavan elämäänsä Willin kuolemasta riippumatta ja keskittyvän uusiin kokemuksiin. Moyes on kuitenkin kirjoittanut taas hauskan ja vetävän tarinan, jota oli ilo lukea.

Kirja on luettu myös mm. Kirsin book clubissa, Rakkaudesta kirjoihin ja Tuntematon lukija.

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Valo.jpg

Pidin kovin Pekka Kytömäen ensimmäisesä runokokoelmasta Ei talvikunnossapitoa. Oli siis pakko saada käsiin myös Kytömäen toinen runokokoelma Valo pilkkoo pimeää. Naurahdin, kun Kytömäki kuvaa itseään kannen sisäsivulla itseään keski-ikäiseksi tamperelaispojaksi. Aikuistuminen on tylsää.

Kokoelman runot ovat lyhyitä aforismimaisia paloja, jotka ahmii miellellään, mutta niitä jää miettimään vielä kirjan suljettuaankin.

Huvituin kovin kokoelman ensimmäisestä runosta:

 

En suisto jäämään

yhden hudin ihmeeksi.

Olen uusinut kynänkantolupani

ja tähtään ladon seinään.

 

Kytömäen runoja voi hyvällä mielellä suositelle runojen parissa aloittaville. Niistä tulee kerta kerran jälkeen hyvälle mielelle.

 

Kirjat rakastavat sinua

ja tietävät sinun

tuntevan samoin.

 

Runokokoelmasta on myös kirjoitettu mm. blogeissa Kirjojen keskellä, Luettua elämää ja Kirjakaapin avain.

James Carr & Archana Kumar: Hipster Hitler

1411207830496_Image_galleryImage_STIAN_HITLER_HIPSTER_OUTR

Minulla ja muutamilla kavereillani on huono huumori. Vitsaillemme mm. natseista ja hipstereista. Berliinissä näin kirjakaupassa kirjan, jossa oli keksitty yhdistää nämä kaksi asiaa. Onnekseni löysin kaupunginkirjastosta Hipster Hitler-sarjakuvan ja nauroin itseni kipeäksi.

Toisin kuin luulisi sarjakuvan Hitler ei seikkaile nykyhipsterien joukossa. Sehän olisi liian maistreamia! Tarina on sijoitettu Hitlerin aikaan, mutta tietyllä hipsteri twistillä. Joku voi jopa vahingossa oppia jotain historiasta tämän kirjan avulla ja ehkä innostuakin historian opiskelusta.

hitler.jpg

Yksi hauskimmista asioista yksinkertaisesti piirretyssä sarjakuvassa ovat Hipster Hitlerin nerokkaat t-paidat. Yllä olevasta kuvasta saa hyvän käsityksen. Ilokseni Hitlerin päätettyä elämänsä kirjan lopuksi saamme lukea lisää Borsef Stalinista.

Jos musta huumori iskee etkä jaksa etsiä käsiisi tätä helmeä, löytyvät sarjakuvat myös netistä.