Maria Veitola: Veitola

Maria Veitola on tunnettu muun muassa Yökylässä-sarjastaan ja muutamien vuosien takaisesta talk showstaan. Lisäksi hän on kirjoittanut kolumneja moniin eri aikakausilehteen. Sainkin odottaa tätä kirjaa, sillä kirjaston varausjono oli luvattoman pitkä.

Veitola-kirja kokoaa Veitolan kolumneja eri aihepiirien alle. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkä kokoelmateos vaan Veitola kommentoikin kolumnejaan 45-vuotiaan itsensä näkökulmasta kirjan kirjoituksen aikaan 2018. Ja on kirjassa myös muutama ennen julkaisematon teksti.

Tämän kirjan luin ahmien. Monissa kohdissa nyökyttelin Veitolan kokemuksille. Toisaalta oli myös mielenkiintoista sukeltaa Helsinkiin muuttavan musadiggarin elämään. Minulla, kun ei ole koskaan ollut halua muuttaa Helsinkiin ja olen musan sijaan diggaillut kirjallisuutta.

Kirjan on kuunnellut äänikirjana Reader, why did I marry him? -blogin Omppu.

Mainokset

Junji Ito’s cat diary Yon & Mu

Eipä olisi tullut tähänkään helmeen tutustuttua, jollei puolisoni antanut minulle sitä lahjaksi. Tykkään kissoista ja mangasta, joten mikä voisi mennä pieleen?

Junji Ito on tunnettu kauhugenren mangapiirtäjänä. Tässä sarjakuvassa hän kuitenkin kertoo, kuinka heidän kotiinsa tuli kissoja. Ensin taloon tulee Iton vanhempien kotoa Yon-kissa ja sitten sen kaveriksi otetaan Mu.

Iton tausta kauhusarjojen piirtäjänä näkyy muun muassa hänen tavassaan luoda tiheää tunnelmaa epävarmaan kissoihin tutustumiseen. Aluksi Ito tosiaan epäröi kissojen aikeita ja pitää niitä jopa kirottuina, mutta vähitellen ne kietovat hänet tassujensa ympärille.

Ito piirtää myöskin vaimonsa pupillittomaksi. Vaimon olemus on myöskin kissojen kanssa puuhatessa kuin kauhusarjasta.

Kaiken kaikkiaan tässä on oiva kissasarjakuva, jossa ei ole niinkään söpöstelyä.

Pääsiäisen lukumaraton 2019

20.4 14.41 Aloitan lukumaratonin kolmelta. Ennen sitä yritän saada kokattua eilisen karitsanpaistin karitsarisottoa. Periaatteessa rupesin pari viikkoa sitten kasvissyöjäksi, mutta aika paljon olen lipsunut muun muassa pääsiäisen ja pakastimen tyhjennyksen myötä. Tärkeintä on kuitenkin lisätä kasvisruuan määrää ruokavaliossa.

Kokatessa katson Youtubesta Lukutiloissa-kanavaa, jotta pääsisin lukumaraton fiilikseen.

15.00 Aloitan lukumaratonin perinteisesti Iisan Maraton-kappaleella.

Kai tääkin maraton on tavallaan tää jolta mä juuri palailen

Niin koville se otti et vieläkään itseni ole en

Sun reittis kulkee nelkytkaksi kilsaa keskellä saaristomaisemaa

Mun omani mun pään sisällä, sinne mutkia laittaa saa”

15.50 Luin Maisa Virtasen (nyk. Lyyra Virtanen) Epätodellisuusä-runokokoelman. Kirja on omistettu muun muassa koulukiusaajille ja kaikille niille vahemmille, jotka lyövät lapsiaan. Runot ovat proosamuodossa ja niitä oli ilo makustella. Aiheena oli niin mielisairaudet, sukupuoli, kiusaaminen kuin köyhyyskin.

täytän kyselyä kissanruoan ostamistottumuksistani

ensimmäinen kysymys: sukupuolesi on…?

vaihtoehdot on minulle valmiiksi päätetty

mies, nainen,

joku muu, mikä?

ympyröin kohdan: mikä?

Epätodellisuus 73 sivua

nor

18.05 Luin miltei yhdeltä istumalta Alan Mooren ja Melinda Gebbien eroottisen sarjakuvakirjan Lost girls. Kehystarinassa itävaltalaisessa hotellissa asuvat naiset löytävät toisensa ja alkavat kertoa toisilleen tarinoita lihallisen iloittelun lomassa. Naisilla on selkeät inpiraationlähteensä kirjallisuudesta: on Ihmemaan Ozin Dorythy Kansasista, Peter Panin Wendy sekä Ihmemaan Liisa.

Kirjan värimaailma on värikylläinen ja omalla tavallaan toi mieleeni toisen fiktiivisen eurooppalaisen hotellin elokuvasta Grand Budapest Hotel.

Lost Girls 320 sivua

nor

20.32 Ostin jo joitakin vuosia sitten Turun kirjamessuilta paikallisen scfi-seuran pisteeltä Mirka Ulannon Hämärä teehetki-kokoelman Spin-lehdessä ilmestyneistä holittomista kolumneista. Ulanto asui muutamia vuosia Britannian Cambridgessä keräämässä työkokemusta kääntäjänä opiskelujen jälkeen ja piti yhteyttä Turun nörttiyhteisöön kolumniensa kautta. Kolumneihin mahtuu nörttteilyn lisäksi populaaria tiedettä ja käännöstyön valoittamista.

Hämärä teehetki 162 sivua.

Kirjastojen maa-kirjan kansiteksti on keksiliäs.

21.4 11.15 Heräsin juuri ja juon nyt aamukahvia. Luin eilen suunnilleen yhteentoista jo aikoja sitten aloittamaani Kirjastojen maa-kirjaa. Palaankin pian sen kirjan pariin.

15.02 Lukumaraton on ohi! Viimeisenä luin tosiaan Mikko Lahtisen Kirjastojen maan, jossa Lahtinen käy melkein kaikissa Suomen kirjastoissa. Kirja on bibliofiilille ja kirjastojen ystävälle mieluisaa luettavaa. Jossain vaiheessa kirja tietenkin toistaa hiukan itseään, mutta siitä saa kattavan kuvan, millainen Suomen kirjastokenttä on ollut vuosituhannen ensimmäisen vuoden lopussa.

Olisin tosin kaivannut kirjaan lopputekstiä, joka olisi summannut Kirjastojen miehen reissun.

Kirjastojen maa 388 sivua.

Kaiken kaikkiaan oli onnistunut lukumaraton. Luettuja kirjoja kertyi neljä ja sivuja 943.

Lukusuunnitelmia ja kevätkuulumisia

Lopputalven ja alkukevään lukemista ja bloggaamista ovat verottaneet vaalit. Olin siis feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaana. Monena iltana olen ollut jos jonkinmoisessa vaalipaneelissa tai täytellyt vaalikoneita. Jollen muuta saanut vaalirupeamasta niin ainakin esiintymiskokemusta ja opin puolustamaan mielipidettäni.

Jotta pääsen kiinni taas lukemiseen, ajattelin osallistua pääsiäisen lukumaratoniin. Tällä kertaa lukumaratonia emännöi Yöpöydän kirjat-blogi. Lue lisää lukumaratonista täältä.

Puntaroin mielessäni, lukisinko maratonissa vain kevyitä tai semikevyitä opuksia. Toisaalta minun tekisi mieli tutustua jo Täällä pohjantähden alla – trilogiaan, jonka aion lukea klassikkohaasteeseen.

Osallistuin myös Kirjakultti- youtubekanavan Kirjafakta-videoon. Nyt kun sain viimein hankittua kolmijalan, voisin kuvata enemmänkin. Lisähaastetta tosin tuo se, ettei minulla ole mahdollisuutta editoida videoita.

Kesää kohti mennään ja pian ulkoiluni vaan lisääntyy. Samalla voikin, sitten kuunnella äänikirjoja.

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Minun ei ollut tarkoitus ottaa arvostelukappaleita tänä keväänä. Kuitenkin, kun Paula Nivukoski huhuili twitterissä kirja-alan vaikuttajia ja bloggaajia, olin kärppänä paikalla. Nivukosken kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten pyysin arvostelukappaleen.

Eletään 1900-luvun alkua. Liisan isä vannottaa Liisaa kuolinvuoteellaan pitämään tilan suvussa. Lupaus kantaakin Liisaa vaikeinakin aikoina. Siinä missä Liisan sisko, Senni, lähtee kaupunkiin räätälin oppiin ja Liisan mies, Kalle, lopulta Amerikkaan leveämmän leivän perään, pysyy Liisa uskollisesti kotitilallaan.

Liisan kaipaus on tekstissä käsin kosketeltavaa. Vaikka vuodet eivät kohtele aina häntä hellästi, piirtyy tekstistä Liisan rakkaus kotiseutuaan kohtaan. Kotiseutu on rakas pienistä ympyröistään ja kovasta tilan työstään huolimatta.

Liisan osana on hyväksyä kohtalonsa. Omalla tavallaan sekin on onnellinen loppu, vaikka olinkin odottanut erilaista loppua. Teksti imaisee mukaansa.

Erityiskiitokset vielä kauniista kannesta, joka vangitsee tavallaan teoksen maailmaa, sitä kuinka rukin takana kehrätessä ajatus voi lentää kauas.

Kirjasta on blogannut myös muun muassa Kirsin kirjanurkka.

Karl Ove Knausgård ja vuodenajat

Nyt se on luettu. Knausgårdin vuodenaika-sarja siis. Olo on tyhjä, kuten aina hyvän teoksen jäljiltä. Yritin säästellä viimeisen osa, Kesän, loppua, mutta ahmaisinkin sen vahingossa.

Olen aiemmin kirjoittanut sarjan ensimmäisestä osasta, Syksystä, jossa Knasgård avaa maailman ihmeitä syntymättömälle tyttärelleen. Muut sarjan osat jatkavat samaa, mutta Talvi-kirjassa mukaan tulee päiväkirjaosiot. Toisin kuin luulisi, ei tytär ole syntymätön koko sarjan ajan vaan on jo parivuotias sarjan lopussa. Knausgård pohtiikin, että tytär lukee tekstit todennäköisesti aikaisintaan kuusitoistavuotiaana.

Olen yrittänyt lukea Knausgårdin pääteosta Taisteluni-sarjaa, mutta jostain syystä se ei lähde vetämään samalla tavalla kuin vuodenaika-sarja. Knausgård löytää kauniilla kielellään ihmeitä arkipäiväisistä asioista. Kumpa tätä olisi lisää.

Jenni Holma, Veera Järvenpää, Apila Pepita Miettinen, Kimmo Lusta & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli – Ei-binäärisiä ihmisiä

Sain viimein käsiini vuonna 2017 ilmestyneen Näkymätön sukupuoli-teoksen. Kirjassa käsitellään muunsukupuolista eli sitä, kun ihminen ei koe olevansa nainen eikä mies vaan jotain muuta.

Kirja alkaa Tarja Halosen esipuheella. Sen jälkeen seuraa sanasto, josta tosiaan on hyötyä henkilökuvia lukiessa. Mutta ennen niitä on sarjakuvia, jotka valoittavat hyvin muunsukupuolisten arkea. Yhdessä niistä Kimmo Lust kertoo arjestaan muunsukupuolisena äitinä.

Kirja on avaa hyvin sukupuolen moninaisuutta, mutta jään miettimään, lukeeko kirjaa jo valmiiksi avarakatseiset ihmiset. Varmastikaan ne, jotka oppisivat siitä eniten, eivät tartu kirjaan. Sääli sinänsä.

Reader, why did I marry him-blogin Omppu Martin, ehdottaa, että Näkymätön sukupuoli tulisi lukea koulun terveystiedon tunnilla.  

Kirjanurkkaus-blogissa nostetaan esiin kirjan yhteiskunnallinen aspeksti. Translaki kuntoon!

Mitä luimme kerran-blogissa pohditaan cis-heteronaisen kohtaamaa sukupuoleen liittyvää kamppailua ja todetaan, ettei se ole niin paha kuin muunsukupuolisilla.