Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Valo.jpg

Pidin kovin Pekka Kytömäen ensimmäisesä runokokoelmasta Ei talvikunnossapitoa. Oli siis pakko saada käsiin myös Kytömäen toinen runokokoelma Valo pilkkoo pimeää. Naurahdin, kun Kytömäki kuvaa itseään kannen sisäsivulla itseään keski-ikäiseksi tamperelaispojaksi. Aikuistuminen on tylsää.

Kokoelman runot ovat lyhyitä aforismimaisia paloja, jotka ahmii miellellään, mutta niitä jää miettimään vielä kirjan suljettuaankin.

Huvituin kovin kokoelman ensimmäisestä runosta:

 

En suisto jäämään

yhden hudin ihmeeksi.

Olen uusinut kynänkantolupani

ja tähtään ladon seinään.

 

Kytömäen runoja voi hyvällä mielellä suositelle runojen parissa aloittaville. Niistä tulee kerta kerran jälkeen hyvälle mielelle.

 

Kirjat rakastavat sinua

ja tietävät sinun

tuntevan samoin.

 

Runokokoelmasta on myös kirjoitettu mm. blogeissa Kirjojen keskellä, Luettua elämää ja Kirjakaapin avain.

James Carr & Archana Kumar: Hipster Hitler

1411207830496_Image_galleryImage_STIAN_HITLER_HIPSTER_OUTR

Minulla ja muutamilla kavereillani on huono huumori. Vitsaillemme mm. natseista ja hipstereista. Berliinissä näin kirjakaupassa kirjan, jossa oli keksitty yhdistää nämä kaksi asiaa. Onnekseni löysin kaupunginkirjastosta Hipster Hitler-sarjakuvan ja nauroin itseni kipeäksi.

Toisin kuin luulisi sarjakuvan Hitler ei seikkaile nykyhipsterien joukossa. Sehän olisi liian maistreamia! Tarina on sijoitettu Hitlerin aikaan, mutta tietyllä hipsteri twistillä. Joku voi jopa vahingossa oppia jotain historiasta tämän kirjan avulla ja ehkä innostuakin historian opiskelusta.

hitler.jpg

Yksi hauskimmista asioista yksinkertaisesti piirretyssä sarjakuvassa ovat Hipster Hitlerin nerokkaat t-paidat. Yllä olevasta kuvasta saa hyvän käsityksen. Ilokseni Hitlerin päätettyä elämänsä kirjan lopuksi saamme lukea lisää Borsef Stalinista.

Jos musta huumori iskee etkä jaksa etsiä käsiisi tätä helmeä, löytyvät sarjakuvat myös netistä.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

5699916.jpg

Äitini kirjakerhossa Savonmailla luettiin tämä kirja. Moni siellä valitti, ettei ymmärtänyt kirjaa. Äitini alkoi lukea kirjaa ääneen ja mammat melkein kuulema itkivät kielen kauneutta.

Jukka Viikilä voitti viime vuonna Finlandian tällä kirjalla. Kirjan kielestä näkee, että kyseessä on runoilijan kirjoittamaa proosaa. Kirjan kieli on kaunista.

(tässä kohtaa toivon, että olisin kuin ne monet kirjabloggaajat, jotka käyttävät post it-lappuja muistaakseen hyvät kohdat. haluaisin kovasti esitellä enemmän Viikilän kaunista kieltä, mutten vaan nyt jaksa selata kirjaa. Sori siitä.)

Carl Ludwig Engel pestataan 38-vuotiaana suunnittelemaan Venäjän keisarikunnan alaisen Suomen uutta pääkaupunkia. Aiemmin Engel on suunnitellut mm. Tallinnaa ja Pietaria. Vaimolleen hän lupaa, että perhe olisi syrjäisessä pohjoisen kaupungissa korkeintaan kuusi vuotta.

Engel kuvaa tuttuja asioita ulkomaalaisille Suomessa: pimeyttä, kylmyyttä ja kielitaidottoman vastoinkäymisiä. Finlandia-palkitun kirjan valinnut Baba Lybeck kuvaili, kuinka Helsingissä oli hauska kävellä luettuaan sen suunnittelijan (fiktiivisiä) aatoksia.

Lisätessäni kirjaa Goodreadsissa luettujen joukkoon, huomasin jonkun todenneen kirjan liian tapahtuma köyhäksi. Toisaalta kuinka paljon odottaisi kiireisen arkkitehdin kirjoittavan yöpäiväkirjaansa? Varsinkin, kun tuntuu, ettei merkintöjä ole vuotta kohden yhtä paljon kuin normaaleissa päiväkirjoissa.

Kirja on luettu mm. blogeissa P.S Rakastan kirjoja, Kirja vieköön! ja Joklaaja.

Hergé: Tintti neuvostojen maassa

Tintti_neuvostojen_maassa.jpg

Pidin paljon vuonna 2011 leffassa pyörineestä Tintti-elokuvasta, jossa mielestäni 3D toimi ensimmäisen kerran. Sain jostain vastikää lukea ensimmäisen kerran elämässäni Tintti-sarjakuvaa. Kyllähän minä olin iät ajat tuntenut Tintin hahmot, mutten ollut saanut itseäni lukemaan sitä. Tintti on yksi suosituimmista sarjakuvista Euroopassa ja sitä on käännetty seitsemällekymmenelle kielelle. Oli siis aika ottaa enemmän selvää tästä ilmiöstä.

Belgiassa oikeistolaisessa lehdessä vuonna 1930 julkaistussa sarjakuva esittelee 20. vuosisata-lehden reportterin, Tintin ja hänen neuvokkaan Milou-koiransa. Tätä sarjakuvaa lukiessa onkin muistettava konteksti: oikeistolaisessa lehdessä maailmansotien välissä julkaistu Neuvostoliiton kuvausa. Ei ole siis vaikea arvata, kuinka naapurimaamme oloja kuvataan.

Mustavalkoinen piirrosjälki ei ollut niin hyvää kuin olin odottanut. Yllätyin myös väkivallan määrästä. Tintti ratkaisi monet hankalat tilanteet mätkimällä varsinkin bolsevikkejä nassuun. Minua ärsytti myös Tintin ylivoimaisuus. Vaikka hän jäi useamman kerran kiinni, hän livisti ties millä kulkuneuvolla ja selvisi junan alle jäännistä.

Tämän olisi tietenkin voinut lukea ärsyyntymättä ajankuvana. Itse en siihen kyennyt, vaikka sainkin kuitenkin kirjasen kahlattua loppuun saakka.

Tove Jansson: Taikatalvi

taikatalvi.jpg

Olen nyt lukenut Muumi-kirjoja satunnaisessa järjestyksessä lähinnä sen hetkisen mielentilan mukaan. Kiinnostuin tästä kirjasta luettuani jostain, että Tuutikki hahmo olisi ollut Janssonin kumppanin Tuulikki Pietiläisen kuvaus.

Muumit syövät mahansa täyteen kuusenneulasia ja painuvat sitten talviunille. Jostain käsittämättömästä syystä Muumipeikko kuitenkin herää keskellä talvea. Muumipeikko ihmettelee lumea ja pimeyttä eikä pidä näkemästään. Yhdessä Tuutikin ja myöskin talviunilta heränneen Pikku Myyn kanssa hän oppii vähitellen pitämään talvesta.

Teksti on taattua Janssonia, joka on vastannut myös kirjan kuvituksesta. Suosittelen Muumi-kirjojen ja sarjakuvien lukemista kaikille, jottei ainoaksi Muumi-näkökulmaksi jäisi 90-luvun animaatio.

Nadja Sumanen: Rambo

9789511292029.jpg

Olen tarttunut yhä enemmän Finlandian voittaneisiin tai ehdokkaina olleisiin kirjoihin. Tällä kertaa vuorossa oli Nadja Sumasen vuonna 2015 Finlandia juniorin voittanut Rambo.

12-vuotiaan Rambon äiti sairastaa masennusta ja Rambolla on todettu ADHD.  Äiti nukkuu lähinnä. Tällä hetkellä äidillä on kierroksessa poikaystävä, jota Rambo kutsuu mielessään Rotaksi. Kesäloma alkaa ja porukka lähtee Rotan vanhempien mökille. Rambo saa vatsansa kerrankin täyteen Rotan äidin keitoksia ja kala- ja saunakaverikseen Rotan isän. Mutta miten sitten käy, kun Rotta joutuu lähtemään viemään Rambon äiti sairaalaan ja Rotan sisko jättää mökille Rambon ikäisen tyttärensä Liinan?

Vaikka minusta tuntuu, että ADHD-nuorista on rakennettu häirikkömäinen kuva, ei Rambo tahallaan menetä keskittymistään. Hän on oikeudentuntoinen ja utelias ja päätyy mökilläänkin lomaillessaan muutamiin seikkailuihin.

En muista, milloin olisin lukenut nuortenkirjaa, jossa nuorella ja/tai hänen vanhemmallaan olisi diagnoosi. Kirjassa käsiteltiin myös eriarvoisuutta. Rambo ihmetteli, kun koulussa terkkari kertoi, että nuoren kuuluisi syödä viisi ateriaa päivässä. Liina oli mökillä kiinni älypuhelimessa, kun Rambolla ei ollut puhelinta, eikä ystäviä jotka siihen olisivat soittaneet.

Kirjasta on kirjoitettu muun muassa blogeissa Suomi lukee ja Luettua elämää.  Oli hauska huomata, että Luettua elämää-blogin Elinallakin oli tullut mieleen 1980-luvulla ilmestynyt Anna-Leena Härkösen klassikko Häräntappoase.

Victoria Jamieson: Roller Girl

RollerGirlCVR.jpg

Kirjastossa menen usein selaamaan nuorten sarjakuvaosastoa, koska sieltä löytyy mielestäni helpommin luettavaa kuin aikuisten sarjakuvahyllystä. Olen aiemmin yrittänyt harrastaa Roller derbyä, mutta se jäi muun muassa koska vauhti pelotti liikaa. Edelleen se on ainoa urheilulaji, jota jaksan katsoa.

Astrid on 12 ja pian siirtymässä yläasteelle. Hänen äitinsä vie hänet ja hänen bestiksensä katsomaan Roller Derby matsia. Astrid innostuu ja haluaa kesäleirille opettelemaan lajin saloja. Nicole haluaakin tanssileirille. Astrid ei kehtaa kertoa äidilleen, ettei olekaan ystävänsä kanssa samalla leirillä eikä saa Nicolen äidiltä kyytiä kotiin vaan kävelee päivittäin treenien päälle pitkän matkan kotiin.

Roller-Girl-1

Kirjassa on kuvattu onnistuneesti Astridin ja Nicolen erilleen kasvu ja Astridin kehittyminen luistelijana. Kaikkien tyttöjen ei tarvitse haluta vaaleanpunaisia ballerinaunelmia. Onkin hienoa, että tytöille annetaan kirjallisuudessa yjä enemmän muitakin olemisen malleja.

Lue lisää Roller Derbystä täältä.  Roller derbystä on tehty myös elokuva, jonka on ohjannut Drew Barrymore ja pääosassa luistelee Ellen Page. Lue siitä lisää täältä. Monissa kaupungeissa on joukkueita, joihin pääsee helposti mukaan alkeiskurssille tai toimitsijaksi. Kannattaa kokeilla!