Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Koska Tuntematon sotilas oli niin sujuva lukuinen edelliseen klassikkohaasteeseen, päätin pureutua kesän aikana Täällä Pohjantähden alla-trilogiaan. Koska omistin Pohjantähdestä Suomi 100 vuotta-yhteisniteen, oli sivuja miltei 1200, eikä lukeminen rennosti selällään onnistunut. Sainkin aseteltua itseni lukunurkkauksen nojatuoliin tyynyjen avulla niin, että lukeminen onnistui kivuttomasti.

”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”, alkaa Täällä Pohjantähden alla-teos. Jussi kaivaa suon ylös, tekee peltoa ja rakentaa torpan. Vanhan kirkkoherran kanssa on suullinen torpankontrahti, mutta kirkkoherran kuoltua uusi kiristää ehtoja ja lopulta vie osan maista. Jussi nielee kiukkunsa ja tekee töitä. Katkeruus periytyy kuitenkin lapsille ja kylän työväenyhdistyksen asia alkaa kiinnostaa.

Kirjassa saa hyvän kuvan siitä, millainen oli torppareiden ja muun väestön suhde tilallisiin ja muuhun parempaan väkeen. Vielä Jussin sukupolvi kesti sortoa, mutta hänen lapsensa halusivat nousta barrikadeille. Mukaan mahtuu paljon historian vyörytystä helmikuun manifestista Mäntsälän kapinaan. Juuri siksikin toivoisin, että olisin lukenut tämän teoksen jo lukioikäisenä syventääkseni aikakauden historian tietämystä.

Alunperin en tiennyt kirjasta muuta kuin juuri tuon kuuluisan alkulauseen sekä Akselin ja Elina häävalssin. Katsoin heti kirjan lukemisen päälle Areenasta Edvin Laineen ohjaaman Täällä Pohjantähden alla-filmatisoinnin, joka oli ahdettu kolmeen tuntiin. Filmatisoinnissa tuntui, että tapahtumat juoksutettiin läpi liian nopeaan eikä siinä käsiteltykään kaikkia tapahtumia vaan pitäydyttiin kahdessa ensimmäisessä kirjassa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että luin tämän klassikon. Hidaslukuinen se oli, mutta mieleni ei tehnyt ollenkaan pomppia pätkien yli.

Mainokset

Lukuisaa vuotta 2019!

Goodreads on siitä hyvä sivusto lukemisen seuraamiseen, että sieltä saa vuosittain tälläisen koonnin lukemistaan kirjoista. Tavoitteenani oli lukea sata kirjaa tänä vuonna, mutta tavoitteestani jäi puuttumaan kuusitoista. Siksipä asetin vuoden 2019 tavoitteeksi lukea 52 kirjaa. Vähemmän lukemiselle aikaa antava puolisoni asetti omaksi tavoitteekseen kaksitoista kirjaa.

Viime vuonna en lukenut mitään järkäleitä. Vuoden alussa muistan syventyneeni pidempiä aikoja kerrallaan lukemiseen, toisin kuin vuoden toisella puoliskolla, jolloin lukemiseen löytyi vain hetkiä.

Sain tietää saavani joululahjaksi Yotsuba-mangan viimeisimmän, neljännentoista, osan. Päätin lukea sarjan aiemmat osat ennen uusinta. Sarja kertoo viisivuotiaasta Yotsuba-tytöstä, joka elää täysillä. Ei sitä voi paremmin selittää. Viis kautta viis, muidenkin kuin minun mielestäni.

Pian on myös aika tarttua kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Aion lukea viimein Tuntemattoman sotilaan. Tällä kertaa haastetta emännöi Tarukirja-blogi.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee erityisen hyvä lukuvuosi.

Minna Canth: Työmiehen vaimo

9789510425398_frontcover_final.jpg

Viime kesänä kävin katsomassa Minna Canthin Työmiehen vaimo-näytelmän Jyrkän kesäteatterissa. Kirjoitin siitä täällä. Päätinkin lukea ensimmäiseen tämän vuoden klassikkihaasteeseen juurikin tuon Canthin näytelmän.

Olen aiemmin luullut, että näytelmien lukeminen olisi jotenkin vaikempaa kuin romaanien. Näytelmä tempaisikin minut mukaansa ja luin 142 sivuisen kirjan yhdeltä istumalta.

Kirjan työmiehen vaimo, Johanna menee naimisiin Riston kanssa, joka tuon aikaisen lain mukaan saa haltuunsa Johannan ennen avioliittoa hankkimat säästöt. Vuodessa rahat on juotu ja Johanna joutuu elämään kädestä suuhun. Siinä missä Johanna vaikuttaa kohtaloonsa alistuneelta, Riston entinen rakastettu, romanityttö Homsantuu on tulta ja tappuraa yrittäessään pistä Ristolle kampoihin.

Canth on ollut tekstissään vuonna 1885 ollut edistyksellinen kohdistaessaan huomion naisten oikeuksiin, mutta myös siinä, että hän nostaa romanin yhtäläiseksi henkilöhahmoksi muiden kanssa. Näytelmässä on mukana myös Vappu, joka kommentoi tapahtumia kuin olisi Canthin ääni.

Olisi mielenkiintoista lukea, millaisen vastaanoton edistyksellinen näytelmä on saanut aikanaan. Näytelmän avulla Canth on osallistunut aikanaan poliittiseen keskusteluun.

Loppuvuoden lukusuunnitelmia

FB_IMG_1503952900046.jpg
SPOILER: Näin loppuu Game of Thrones

Mistä tietää, että olen sairas? En saa luettua. Siinä missä normaali lukutahtini on päätä huimaava, sain elokuussa luettua säälittävät kolme kirjaa. Kun vihdoin alan palautua, voisin hiukan kertoa loppuvuoden lukusuunnitelmista. Niitähän on paljon.

klassikkohaaste6

Olen innoissani siitä, että klassikkohaaste jatkaa porskutustaan. Olen todella innoissani, että sain alkuvuoden klassikkohaasteen kunnialla suoritettua. Ilmoittaudun toki tälläkin kertaa mukaan, mutta hyväksyn sen, että suunnitelmat voivat muuttua useampaan otteeseen.

Tällä kertaa haastetta emännöi Heidi P. Kirjapöllön huhuiluja-blogista. Alle kopioin haasteen säännöt. Tarkemmin voit tutustua haasteeseen täällä.

  1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Jos et vielä keksi, ei haittaa. Voit ilmoittaa pelkästään osallistumisestasi haasteeseen, klassikon voit päättää myöhemmin.)
  2. Lue valitsemasi klassikko.
  3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2018. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.1.2018.
  4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
  5. Toista kohta neljä, useasti.

Kirjahamsteri minussa heräsi keräämään WSOY:n Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemia klassikoita, joita ilmestyy joka kuukausi yksi. Klassikkohaasteeseen haluaisin lukea niistä Juhani Ahon Rautatien. Kävinhän yläasteen Juhani Ahon koulussa.

superlukuhaaste

Minua ärsytti kovasti, että jokaisen kesän lukumaratoonin aikana minulla oli jotain muuta tekemistä. Siksipä olen innoissani, että Carry on reading- ja Vino pino kirjoja- blogit emännöivät superlukumaratonia. Lukumaratonia vietetään siis loppuvuoden ajan jokaisen kuun viimeisenä sunnuntaina sekä vuoden viimeisellä viikolla. Lue lisää maratonista täältä.

lukupiiri.jpg

Olen osallistumassa nyt loppuvuodesta myös useampaan lukupiiriin. Turun seudun kalevalaisten lukupiiri kokoontuu kuun ensimmäisenä maanantaina klo 16.30 Elvina Cafe:ssa. Ohessa tulevat kirjat:

2.10. Ilona Rauhala: Taivaslaulu
6.11. Helen McDonald: H, niin kuin Haukka
4.12. Petri Tamminen: Meriromaani

Joka tapaamisella luetaan myös Kalevalaa!

Lisätietoa Kalevalaisten toiminnasta täältä.

Kirjis.jpg

Lisäksi osallistun Turun kirjakahvilassa järjestettävään afrikkalaisen kirjallisuuden lukupiiriin. Lukupiiri kokoontuu siis Vanhan Suurtorin tuntumassa Brinkkalan sisäpihalla klo 19.

Syksyn lukemisto:
ma 11.9. Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
Homegoing (2016), suom. Sari Karhulahti
Otava 2017

ma 9.10. Juan Tomas Ávila Laurel: Yössä vuori roihuaa
Arde el monte de noche (2008), suom. Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus 2017

ma 6.11. Chigozie Obioma: Kalamiehet
The Fishermen (2015), suom. Heli Naski
Atena 2016

ma 11.12. Sembene Ousmane: Jumalan puupalikat
Les bouts de bois de Dieu (1960), suom. Leena Jokinen
Tammi 1973

Tässä tapahtuman FB-event.

kirjamessut_2017_logo.jpg

Totta kai olen osallistumassa sekä Turun että Helsingin kirjamessuille. Turussa ei ole kirjabloggaajien kokoontumisajoja tarpeeksi usein, joten olen osaltani myös innoissani bloggaajakavereiden näkemisestä. Lisää hypeä kirjamessuista tulossa piakkoin.

autumnreading.jpg

Tässäpä jonkin verran lukusuunnitelmiani loppuvuodelle. Suunnitelmat toki elävät. Hyvää syksyä ja ruskan aikaa kaikille lukioilleni.

Kesän lukusuunnitelmia

IMG_20170525_114545.jpg
Kesän ämpärilista bujossani

Tehdessäni bullet journaliini kesän ämpärilistaa, mietin samalla lukusuunnitelmiani. Yleensäkin minulle tulee huono omatunto, jos vietän liikaa aikaa nätillä ilmalla sisällä. Huonossa kesäilmassa olisi sekin hyvä puoli, että ehtisin lukea kaikki kirjat lukujonosta ja katsoa uutuussarjat (Twin Peaks! Game of Thrones!).

kirjabloggaajienklassikkohaaste (1).jpg

Kuten ämpärilistasta voi lukea, on siellä lukemiseen liittyen lähinnä tavoite lukea klassikko. Olen moneen kertaan uhonnut osallistuvani kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tällä kertaa olen saanut aikaiseksi jopa lainata ko. kirjan kirjastosta. Katsotaan miten käy!

Haastessa isännöi tällä kertaa Tekstiluola-blogi. Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

  1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään.
  2. Lue valitsemasi klassikko.
  3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2017. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani samaisena päivänä.
  4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
  5. Toista kohta neljä, useasti.

Kohdan tämä postaus = Tekstiluola linkin postaus.

BFF:ni koijasi kerran minua väittämällä lukeneensa Sinuhen. Hassua tässä oli, ettei hän siihen aikaan (vielä) lukenut paljoa. Viimeksi kuukausi sitten hän ihmetteli, kun en ole vieläkään saanut Sinuhea luettua. Jollei Danten lukeminen luonnistu, niin kokeilen Sinuhea.

kesalukumaratonit2017.jpg

Lukumaratoneista minä pidän! Merkitsinkin innoissani kaikkien kolmen lukumaratonin päivät kalenteriin. Kesäkuun maraton osoittautuu hankalaksi, koska silloin olen äidin luona Iisalmessa käymässä ja äipällä on kuulema to do-lista minulle.

Kesäkuun maratonia emännöi Kirjokansi-blogi. Tässä vielä lukumaratonin ohjeet:

  1. Mukaan ilmoittaudutaan tämän postauksen kommenttiosiossa. Jos sinulla on blogi, kerro myös sen osoite.
  2. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
  3. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 16.6. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 18.6., kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
  4. Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  5. Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi joka tapauksessa lasketaan luettu sivumäärä, ilmoitetaan se blogissa ja linkitetään tuo tulospostaus minun blogiini, erilliseen lähtölaukauspostaukseen, jonka julkaisen juuri ennen maratonin alkua. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan myös luetut kirjat.
  6. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa blogia. Tällöin maratonilla luetut sivut voi käydä raportoimassa minun lähtölaukauspostaukseni kommentteihin, jos haluaa, että ne lasketaan mukaan maratonin aikana luettuun kimppasivumäärään, jonka julkaisen koostepostauksessani maratonin jälkeen.
  7. Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton. (Yllä olevaa kuvaa saa myös käyttää vapaasti.)

koko-nayton-kaappaus-5-10-2016-131153-001

Varmasti saan myös ideoita Uudelleen luettua-lukuhaasteen tiimoilta. Mietin myös vakavasti, josko jättäisin kirjastossa käymisen vähemmälle. Varausmaksujen poistuttua kirjastosta lainaaminen on ”hiukan” ryöstäytynyt käsistä enkä enää ehdi lukea omia kirjoja.

Kesän tavoitteena onkin välttää kirjastoa (paitsi, jos jokin pitkään jonottamani kirja vapautuu minulle viimein) ja ahmia kirjoja omasta hyllystä. Samalla pääsen pureutumaan pitkästä aikaan myöskin hyllynlämmittäjät-haasteeseen.

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

9789510364154_frontcover_final_original.jpg

Tartuin klassikkohaasteeseen, kun haasteen loppumiseen on enää alle kaksi viikkoa. Tarkoitukseni oli lukea keskeneräisenä kotona lojuva Tove Jansssonin Farlig midsommar ja harjoitella ruotsia, mutta kirja oli karannut jonnekin. Siispä kirjastoon ja lainasin sieltä Tove Janssonin Muumipappa ja meri, jonka nimi vie kummasti Hemigwayn Vanhus ja meri-kirjaan, jota en surukseni ole lukenut.

Muumipappaa vaivaa levottomuus, joka ei meinaa lakata. Koko perhe seilaa Seikkailu-veneellä saarelle, jonka majakanvartijaksi Muumipappa ryhtyy. Mammaa vaivaa koti-ikävä, mutta hän koittaa peittää sen papalta. Muumipeikko kokeilee hetken asua ulkona poissa vanhempiensa jaloista ja käy öisin katsomassa myrskylyhdyn loistessa merihevosia ja Mörköä. Pikku Myy tuntuu sopeutuvan joka paikkaan.

Kirjan teeman luulisi äkkiseltään olevan keski-ikäisen miehen levottomuus ja se, että koti tuntuu enemmän kodiltaa vasta, kun on käynyt kaukana. Kuitenkin mielestäni Muumipeikon yölliset seikkailut ansaitsevat tulla tarkastelluiksi. Mörköä karsastetaan jo kirjan alusta saakka. Möröllä ei ole koskaan ollut ystäviä. Oman teoriani mukaan Mörkö yrittää hymyillä, mutta hänen hymynsä näyttää ennemminkin irvistykseltä. Muumipeikkoa kiehtoo kauniit merihevoset, jotka kuitenkin tuntuvat pilkkaavan häntä. Vasta kirjan lopussa Muumipeikko ymmärtää, ettei Mörkö tule hänen luokseen myrskylyhden takia, vaan ystävyyden.

Annoin kirjalle Goodreadsissä viisi tähteä, sillä mielestäni tämä on ajaton klassikko. Kirja sopii myös Helmet-lukuhaasteen kohtiin Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta, käännöskirja, suomalainen klassikkokirja ja kirja, jossa kukaan ei kuole.

Jokken kirjanurkka vertaa merihevosia Niiskuneitiin.

Lukutoukan kulttuuriblogin Krista pelkäsi pienenä kalastajaa. 

Ei vain mustaa valkoisella-blogissa Tiina näkee kirjan melankolisena ja filosofisena.

 

Lukemisen suunnittelua

screenshot

Huomasin, etten ole ehtinyt blogata tänne pariin viikkoon. On ollut milloin äiti kylässä, milloin olen ollut ollut hommissa. Lukenut kyllä olen, mutten ole saanut mitään luettua loppuun.

Koska olen lukenut viime aikoina vähän sieltä, vähän täältä, päätin alkaa tavoitteelliseksi lukijaksi ja käyttää samaa projektinhallintatyökalua lukemisen suunnitteluun kuin, mitä käytän väitöskirjaa väsätessäni. Lisäsin myös kesken olevat kirjat tuonne sivupalkissa olevaan Goodreadsin vimpaimeen.

Lukijan roolissa Riikan kanssa on tarkoitus kokeilla ensi viikolla vloggaamista. Olen aiemmin tehnyt kirjavloggauksia Nörttityttöjen kanssa. Katsotaan saammeko luettua sopimamme kirjat ajoissa 🙂

Blogissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä emännöidään kirjabloggaajien kolmatta klassikkohaastetta. Ajattelin saada siis heinäkuun loppuun mennessä lukea sen kuuluisan Bram Stokerin Draculan.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa laajemminkin Yle Areenassa nähtävillä olevasta Sekasin-sarjasta. Aivoni eivät tunnu kuitenkaan toimivan näillä helteillä tarpeeksi hyvin, jotta pystyisin kirjoittamaan sarjasta mitään uutta. Masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat aihe, joista pitäisi voida puhua ja stigmtisointi lopettaa. Katsoin sarjan kerralla putkeen. Lyhyitä, mutta oivaltavia jaksoja.

Minun oli tarkoitus myös kirjoittaa uudesta Type&Tell-omakustanne palvelusta.  Oli tarkoitus osallistua dekkariviikkoon lukemalla dekkareita ja lukea Fabulasta e-kirjoja.

Kaikkea ei voi ehtiä eikä jaksaa. Ei edes lukea kaikkia maailman kirjoja 😦