J.P Ahonen: Pelinavaus

IMG_20170811_125209_BURST001_COVER (1).jpg

Kyllä olen niin tyytyväinen itseeni ja keksintööni. Nimittäin kun keksin, mitä teota J.P Ahosen Villimpi Pohjola-sarjakuvan kansi mukailee. Plussaa vielä siitä, että tajusin mennä Turun Taidemuseoon, jossa oli esillä tuolloin juuri se Robert Doisneun teos, sain napattua kuvan ja postattua someen.

Kyllähän minä myös ahmin tämän sarjakuvan. En muista milloin luin ensimmäisen kerran Ukon, Muusan, Minnan ja kumppaneiden seikkailuista ensimmäisen kerran. En muistaakseni ollut edes yliopistossa silloin ja silti samaistumisen tunne iski minuun.  Kun nyt verestin muistoja Pelinavaus-kokoelmaa lukiessani, totesin etten toki ole samanlainen lusmu kuin kirjan henkilöt, mutta silti jokin heissä kolahtaa.

Pääosassa on siis ikuisuusopiskelijoista koostuva kaveriporukkaa. Puolisoni luki kirjan myös ja häntäkin häiritsi, missä kaupungissa porukka opiskelee. Johtolankoja on muutamia. Osa heistä opiskelee humanistisia aloja ja jossain kohtaa mainitaan etelään muuttaminen. Vaikka J.P Ahonen asuu ainakin WSOY:n tietojen mukaan Tampereella, sijoittaisin tarinan vähintäänkin Jyväskylän korkeudelle.

Koska nykyään opiskeluaikaa on rajoitettu, pohdin miten tulevaisuuden sarjakuvien ahmijat ymmärtävät ikuisuusopiskelijat. Vaikka itse valmistuin tavoiteajassa, niin samaistun asioiden välttelyyn ja nuoren aikuisen ihmissuhdekiemuroihin.

Tämä kirjan heikkoutena on se, ettei se ole sinänsä uusinta uutta vaan kokoelma aiemmin julkaistuja ja muuta uusi. Mikäli ymmärsin oikein aiemmat albumit on myyty loppuun, jonka takia koettiin tarpeelliseksi julkaista best of-kokoelma.

Käy toki tykkäämässä Villimpi Pohjola-feisbuuksivusta.

Mainokset

Loppuvuoden lukusuunnitelmia

FB_IMG_1503952900046.jpg
SPOILER: Näin loppuu Game of Thrones

Mistä tietää, että olen sairas? En saa luettua. Siinä missä normaali lukutahtini on päätä huimaava, sain elokuussa luettua säälittävät kolme kirjaa. Kun vihdoin alan palautua, voisin hiukan kertoa loppuvuoden lukusuunnitelmista. Niitähän on paljon.

klassikkohaaste6

Olen innoissani siitä, että klassikkohaaste jatkaa porskutustaan. Olen todella innoissani, että sain alkuvuoden klassikkohaasteen kunnialla suoritettua. Ilmoittaudun toki tälläkin kertaa mukaan, mutta hyväksyn sen, että suunnitelmat voivat muuttua useampaan otteeseen.

Tällä kertaa haastetta emännöi Heidi P. Kirjapöllön huhuiluja-blogista. Alle kopioin haasteen säännöt. Tarkemmin voit tutustua haasteeseen täällä.

  1. Valitse joku klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Jos et vielä keksi, ei haittaa. Voit ilmoittaa pelkästään osallistumisestasi haasteeseen, klassikon voit päättää myöhemmin.)
  2. Lue valitsemasi klassikko.
  3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2018. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani 30.1.2018.
  4. Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä!
  5. Toista kohta neljä, useasti.

Kirjahamsteri minussa heräsi keräämään WSOY:n Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemia klassikoita, joita ilmestyy joka kuukausi yksi. Klassikkohaasteeseen haluaisin lukea niistä Juhani Ahon Rautatien. Kävinhän yläasteen Juhani Ahon koulussa.

superlukuhaaste

Minua ärsytti kovasti, että jokaisen kesän lukumaratoonin aikana minulla oli jotain muuta tekemistä. Siksipä olen innoissani, että Carry on reading- ja Vino pino kirjoja- blogit emännöivät superlukumaratonia. Lukumaratonia vietetään siis loppuvuoden ajan jokaisen kuun viimeisenä sunnuntaina sekä vuoden viimeisellä viikolla. Lue lisää maratonista täältä.

lukupiiri.jpg

Olen osallistumassa nyt loppuvuodesta myös useampaan lukupiiriin. Turun seudun kalevalaisten lukupiiri kokoontuu kuun ensimmäisenä maanantaina klo 16.30 Elvina Cafe:ssa. Ohessa tulevat kirjat:

2.10. Ilona Rauhala: Taivaslaulu
6.11. Helen McDonald: H, niin kuin Haukka
4.12. Petri Tamminen: Meriromaani

Joka tapaamisella luetaan myös Kalevalaa!

Lisätietoa Kalevalaisten toiminnasta täältä.

Kirjis.jpg

Lisäksi osallistun Turun kirjakahvilassa järjestettävään afrikkalaisen kirjallisuuden lukupiiriin. Lukupiiri kokoontuu siis Vanhan Suurtorin tuntumassa Brinkkalan sisäpihalla klo 19.

Syksyn lukemisto:
ma 11.9. Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
Homegoing (2016), suom. Sari Karhulahti
Otava 2017

ma 9.10. Juan Tomas Ávila Laurel: Yössä vuori roihuaa
Arde el monte de noche (2008), suom. Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus 2017

ma 6.11. Chigozie Obioma: Kalamiehet
The Fishermen (2015), suom. Heli Naski
Atena 2016

ma 11.12. Sembene Ousmane: Jumalan puupalikat
Les bouts de bois de Dieu (1960), suom. Leena Jokinen
Tammi 1973

Tässä tapahtuman FB-event.

kirjamessut_2017_logo.jpg

Totta kai olen osallistumassa sekä Turun että Helsingin kirjamessuille. Turussa ei ole kirjabloggaajien kokoontumisajoja tarpeeksi usein, joten olen osaltani myös innoissani bloggaajakavereiden näkemisestä. Lisää hypeä kirjamessuista tulossa piakkoin.

autumnreading.jpg

Tässäpä jonkin verran lukusuunnitelmiani loppuvuodelle. Suunnitelmat toki elävät. Hyvää syksyä ja ruskan aikaa kaikille lukioilleni.

Lisa Genova: Edelleen Alice

Still_Alice

Katsoin muutama vuosi sitten tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuva, josta Julianne Moore voitti mm. parhaan naisosan esittäjän oscarin. Elokuvan innoittamana laitoin kirjankin lukulistaani ja sainkin sen viimein luettua.

Alice työskentelee yliopistolla professorina, hänellä on ihana perhe ja aviomies. Hän alkaa kuitenkin vähitellen unohtaa asioita: tutun lenkkipolun ja työssä oleellisia asioita. Hänellä todetaan varhainen alzheimer. Alice yrittää taistella tautia vastaan erilaisin harjoituksin. Hän toivoisin enemmän aikaa ja pelkää, milloin menettää minuutensa.

Yleensä joko kirja tai elokuva on toista parempi (useimmiten kirja), mutta tällä kertaa molemmat versiot olivat yhtä lailla loistavia. Ikävää, ettei tarinassa ole onnellista loppua.

Kirja on luettu mm. blogeissa Kirjasfääri, Tarinoiden syvyydet ja Koko lailla kirjallisesti.

Tove Jansson: Taikatalvi

taikatalvi.jpg

Olen nyt lukenut Muumi-kirjoja satunnaisessa järjestyksessä lähinnä sen hetkisen mielentilan mukaan. Kiinnostuin tästä kirjasta luettuani jostain, että Tuutikki hahmo olisi ollut Janssonin kumppanin Tuulikki Pietiläisen kuvaus.

Muumit syövät mahansa täyteen kuusenneulasia ja painuvat sitten talviunille. Jostain käsittämättömästä syystä Muumipeikko kuitenkin herää keskellä talvea. Muumipeikko ihmettelee lumea ja pimeyttä eikä pidä näkemästään. Yhdessä Tuutikin ja myöskin talviunilta heränneen Pikku Myyn kanssa hän oppii vähitellen pitämään talvesta.

Teksti on taattua Janssonia, joka on vastannut myös kirjan kuvituksesta. Suosittelen Muumi-kirjojen ja sarjakuvien lukemista kaikille, jottei ainoaksi Muumi-näkökulmaksi jäisi 90-luvun animaatio.

Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi

9789510419175_frontcover_final_original

Tämä kirja kertoo suuresta surusta. Tutkijapariskunnan toivottu lapsi syntyy keuhkot liian pieninä, munuaiset ja sydän liian suurina ja pariskunta joutuu tekemään raskaan päätöksen.

Kirja pomppii aluksi epäkronologisesti, kunnes rauhoittuu lapsen kuoleman äärellä. Toisen lapsen saaminen ja surusta yli pääseminen eivät ole mutkattomia asioita.

Samaan aikaan minulla on luvussa Tom Malmquistin Joka hetki olemme elossa, jossa lapsen sijasta vaimo kuolee ja jäädään surun keskelle vastasyntyneen kanssa. Varmastikin luettuani sen kirjan loppuun vertaan paljon mielessäni sitä tähän kirjaan.

Tuntematon lapsi – nimi vertautuu paljon Tuntemattomaan sotilaaseen. Hetken elänyt lapsi taisteli elämästään, mutta jäi persoonaltaan vanhemmilleen ja muille tuntemattomaksi.

Tämän kirjan lukaisi nopeasti. Huomasi kyllä, että kirjoitta kirjoittaa töikseen ja tutkii kirjallisuutta. Välillä kuin täytteenä kirjassa mainitaan, mitä kirjaa kirjoittaja on lukemassa ja pohdin, onko ko. kirjan tapahtumilla merkitystä kerronan kanalta.

Kirja on myös luettu muun muassa blogeissa Kirjabrunssi, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Hemulin kirjahylly.

Lukupiirissä: Kaikki se valo, jota emme näe

9789510409749_frontcover_final_medium

Osallistuin Kalevalaisten naisten lukupiiriin pari viikkoa sitten, jolloin käsittelimme lukumaamme viime vuonna ilmestynyttä Anthony Doerrin kirjaa Kaikki se valo, jota emme näe. Lukupiirin aluksi luimme ääneen kymmenen minuuttia Kalevalaa.

Kirja on järkäle, mutta viihdyin sen parissa koko sen viikonlopun, jonka sitä luin. Kirjassa liikutaan vuorotellen nuoren saksalaisen Wernerin ja ranskalaisen Marie-Lauren mukana. Werner kuulee nuorena orpokodissa ranskalaisen radiolähetyksen, jossa kerrotaan lapsille tieteestä. Hän kiinnostuu radioista ja niiden kanssa puuhailu johdattaa hänet sotilaalliseen sisäoppilaitokseen ja lopulta rintamalle toiseen maailmansotaan. Marie-Laure on sokea pariisilaistyttö, joka pakenee isänsä kanssa merenrantakaupunkiin ja on paljon rohkeampi ja viisaampi kuin moni meistä.

Vaikka sodasta ja toisesta maailmansodasta on kirjoitettu satoja ja tuhansia kirjoja, tarjosi tämä kirja taas oman näkökulmansa yhteen historiamme ikävimmistä aikakausista.

Lisätietoa Turun kalevalaisten naisten loppuvuoden 2016 ohjelmasta täältä.