Karolina Kouvola: Soturit Assasiineista samuraihin

36146095.jpg

Soturikulttuureja tutkineen Karolina Kouvolan kirja Soturit on ilahduttavaa luettavaa. Vaikka kirjan keskiössä onkin eri aikoina ja eri kulttuureissa eläneet soturit, kertoo Kouvola samalla paljon muutakin kunkin aikalaissoturin maailmasta.

Mukaan on valikoitunut viikingit, assasiinit, temppeliherrat, samurait, lakotot sekä intialaiset tugeeni-kuristajat. Kirjaa olisi lukenut pidemmällekin. Mukana olisi voinut olla vaikka Suomen sisällisosdan jääkärit.

Mitä lähemmäs nykyaikaa kirjassa tullaan nykyaikaa, sitä runsaammaksi teksti muuttuu lähteiden varmentuessa ja monipuolistuessa. Tarinoissa viikinki-berserkeistä on mukana paljon legendaa, kun taas samurai- ja lakoto-kappaleissa on jo valokuvia.

Tämä kirja ei sopinut kassi-kirjaksi eli pätkissä luettavaksi vaan vaatii keskittymistä. Siis käpertykää lukunurkkauksiinne ja lukekaa sotureista.

Mainokset

Huhtikuun lopun pikaiset

Lukujumi on hellittänyt, mutta blogijumi on edelleen. Siksipä kirjoitan lukemistani kirjoista lyhyesti, jos se vaikka avaisi tulpan.

mitamattitarkoittaa-web.jpg

Silmäilin tätä kirjaa useampana vuosia kirjamessuilla Savukeitaan pisteellä ennen kuin ostin sen. Nyt sain viimein sen luettuakin. Benita Heiskasen toimittamassa esseekokoelmassa kulttuurintutkijat pohtivat Matti-ilmiötä sankaruuden ja antisankaruuden tematiikkaa sivuten. Kirja oli miellyttävä luettava ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat Matista muutakin kuin keltaisen lehdistön pintaraapaisun.

lataus

Chimanda Ngozi Adichien Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on ohut pamfletti, joka puhuu tasa-arvon puolesta. Minulle kirjassa oli uutta lähinnä naisten asema Nigeriassa. Ymmärtääkseni teksti pohjautuu Adichien TEDxEustonissa pitämään puheeseen.  Tämä on jaettu jokin aika sitten kaikille yhdeksäsluokkalaisille. Toivottavasti kirja avasi monille heistä uusia maailmoja ja antoi ajattelemisen aihetta.

6182.jpg

Markku Ojasen Onnellisuuksien oivaltaja pureuttuu onnellisuuteen tieteen näkökulmasta. Kirjassa määritellään onnellisuutta ja pohditaan mitkä tekijät edistävät onnellisuutta. Vaikka kirja onkin populaaritiedekatsaus on teksti paikoin raskasta luettavaa kaikenmoisten tilastotietojen keskellä. Päädyin hyppimään lukiessani ja lukemaan lähinnä kunkin kappaleen loppukaneetit.

Tälläistä tällä kertaa.  Kohti vapun odotusta!

Yuval Noah Harari: Homo Deus Huomisen lyhyt historia

Harari_Homo_Deus_katalogiin.jpg

Katkaisen blogihiljaisuuden kirjoittamalla juuri lukemastani populaarista ihmisen historiaa ja tulevaisuutta käsitelleestä kirjasta. En ole lukenut Hararin edellistä teosta, Homo Sapiens, mutta tämän kirjan alkuosa summaa hyvin Homo Sapiensin voittokulkua ja historiaa.

Harari toimii historian professorina Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Sekä edeltävä Homo Sapiens että tämä Homo Deus ovat saaneet kiitosta. Vaikka kyseessä on populaaritiedekirja, ei teksti ole liian kevyttä. Luin kirjaa pätkissä ja uuteen vauhtiin pääsemiseen meni aina hetki.

Harari vertaa aatteita ja uskontoja sekä pohtii, miten teknologian kehitys vaikuttaa ihmiskunnan kohtaloon. Kehitys kehittyy yhä nopeampaa vauhtia emmekä pysty ennustamaan tulevaa. Millaiset työmarkkinat ovat parinkymmenen vuoden kuluttua, kun koneet valtaavat yhä enemmän työmarkkinoita.

Ihmisen olemuksen pilkkominen algoritmeiksi kuulostaa sekä masentavalta että kylmältä. Kun kone pystyy tekemään taidetta, mikä on lopulta ihmisen olemus? Pelkkää geenien koodistoa?

Ajatuksia herättävä kirja, kirjoittaa Kirjojen pyörteissä-blogi. Harari on samalla aaltopituudella kuin Lukuisa-blogin kirjoittaja.

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät

9789510419359_frontcover_final_original.jpg

Sain tämän kirjan käsiini jo kesällä. Lukeminen lähti ensin nopsaan käyntiin, mutta pysähtyi sitten kokonaan, kunnes sain luettua tämän viime viikolla loppuun. Mikä mätti?

Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat minulle tuttuja alunperin blogimaailmasta, jonne molemmat ovat naputelleet lapsiperhearjestaan. Rämö on kirjoittanut myös aiemmin kaksi Vuoden mutsi-kirjaa Katja Lahden kanssa. Nyt hän tsemppaa lukijoita löytämään kutsumuksensa Hanne Valtarin kanssa.

Unelmahommissa-kirjassa kerrotaan, miten Rämö ja Valtari ovat tehneet bloggaamisesta työn. Molemmilla on toki muitakin työprojekteja, mutta bloggaaminen on molempien vakituinen tulonlähde. Kirja avaa ikkunan siis bloggaajan arkeen siloteltujen kulissien taakse. Kirjan neuvoja voi soveltaa muunkinlaisen työn tavoitteluun kuin bloggaamiseen. Vinkkejä saa niin luovan työn tekijät kuin kivijalkakaupasta haaveileva.

Lukujumini syy oli nimenomaan yrittäjyyden hehkuttaminen. Itseäni korpeaa yhteiskunnan tapa puhua yrittäjyydestä ongelmien ratkaisuna työttömille. Onneksi kirjassa kerrotaan myös siitä, kuinka paljon luovalla alalla varsinkin menestyminen vaatii. Mutta silti pitäisi muistaa mainita, ettei yrittäminen sovi kaikille. Vaikka kyse onkin unelmahommasta, ei se joka päivä maistu.

Kirjan suurena plussana on jokaisen luvun lopussa olevat tehtävät, jotka kannustavat lukijaa pohtimaan suuntaansa. Mikäli lukee kirjan ajatuksella saa varmasti vinkkejä tulevaa elämäänsä ajatellen.

Tuomas Marjamäki: Spede, nimittäin

spede_nimittain_web.jpg

Olen syvästi huolissani vuosituhannen jälkeen syntyneistä suomalaisista. Itse kasvoin nauraen Uuno-elokuville ja katsellen Speden Spelejä, nykylapset eivät pääse varmastikaan kärryille Speden huumorista.

Luettuani Tuomas Marjamäen perusteellisen Spede-elämänkerran opin paljon lisää Pertti Pasasesta. Sen lisäksi, että hän teki useita elokuvia, sketisiviihdeohjelmia ja kisaili televisiossa, oli hän myös aikaansaavaa keksijä ja ennätti pitää hetken ravintolatoimintaakin. Spedeen on yhdistetty naiskauneus ja sen osan hänen elämästään Marjamäki kirjoittaa repostelematta.

Vaikka Spede oli ruudun takana huuliveikko, ei pidemmän päälle julkisuus häntä kiinnostanut. Muun muassa spelejä katsoessa saattoi huomata, ettei Spede pitänyt häviämisestä. Hän oli ystävilleen hyvää pataa, mutta saattoi omia muiden ideoita tai suuttua vuosiksi. Esimerkiksi Uuno Turhapurojen  ja Vääpeli Körmyn ohjaajana tunnetuksi tulleen Ere Kokkosen kanssa Spede saattoi olla välillä vuosiakin riidoissa.

Kirjan ratkaisu lajitella luvut sekä kronologisesti että temaattisesti on mielenkiintoinen ratkaisu. Onneksi sivun yläreunaan on luvun nimen lisäksi painettu käsiteltävät vuodet, niin lukija ei tipu kartalta. Vaikka teksti on helppolukuista, on Speden tahti ollut aikanaan niin hengästyttävää, että lukiessa alkaa hengästyttää.

Marjamäeltä on ilmestynyt myös elämänkerta Speden sidekickkinä toimineesta Simo Salmisesta, jonka arvostelen piakkoin. Voisi luulla, ettei kahta ilman kolmatta eli odottelen Marjamäeltä kirjaa Vesa-Matti Loirista.

Anne Mattsson: Tellervo Koivisto

a4dfa7c62501cd77d93ef0b9d01bb6ba

Ilman Manua ei olisi Tellervoa eikä ilman Tellervoa olisi Manua. Toki Tellervo Kankaanpäästä olisi voinut tulla jotain suurta ilman Manuaan, mutta viimeistään tämä kirja sinetöi ajatuksen siitä, miten Koivistojen suhteessä pienellä naljailullaan tuettiin toisiaan. Ilman Manu-ilmiötä tosin Tellervosta ei olisi kirjoitettu elämänkertaa.

Synnyin Mauno Koiviston presidenttikauden aikaan. Lapset eivät pidä muutoksesta. Siksipä saadessani tietää, että Koivisto ei ole ikuisesti presidentti, itkin. Ilmeisesti Koiviston olemuksessa oli jotain rauhoittavaa lamakauden lapsen mielestä.

Mielikuvissani Tellervo on ollut lähinnä Maunon taustajoukoissa ja pitänyt huolta, että kotona ja heidän maaseutukodissaan Tähtelässä voi Mauno rentoutua. Vaikka Tellervo omistautuikin myös kotirouvana toimimiselle, toimi hän myös hetken niin kansanedustajana kuin kunnallisvaltuutettuna. Hän toimi myös toisen aallon feministisessä ryhmässä yhdistys 9:ssä. Tellervo tuli kansalle tutuksi myös Suomen kuvalehdessä vuosien ajan ilmestyneen pakinansa kautta, jossa hän antoi mahdollisuuden kurkistaa pääministerin rouvan arkeen.

Kiinnostuin Tellervon elämänkerrasta myös senkin takia, että hän on puhunut avoimesti masennuksestaan julkisuudessa. Kuitenkaan Mattsonin elämänkerta ei mässäile maan äidin mielenterveysongelmilla vaan nostaa sen esiin varoen yhtenä osana Tellervon elämää.

Mattsson on tehnyt oivan ratkaisun jättämällä lähdetiedot kirjan loppuun. Viitteiden vilinä tekee monesta elämänkerrasta raskaan lukea. Tellervo Koiviston elämänkerta ilmestyi juuri oikeaan aikaan: rouvan muisti ei vielä ollut haastatteluja tehtäessä liian huonossa kunnossa.

Suosittelen kaikille, jotka nauttivat helppolukuisista elämänkerroista.

Joel Williams: 101 very Finnish Problems

101_Very_Finnish_Problems07507.jpg

Tässäpä loistava joululahjaidea joko sille ulkosuomalaiselle ystävälle tai sille ulkomaalaiselle, joka on erehtynyt tänne muuttamaan.

Moni varmaan tietää niin kutsutut ensimmäisen maailman ongelmat, turhasta valittamisen. Joel Williams alkoi laittaa Very Finnish Problems – sivulleVery Finnish Problems – sivulle samalla tyylillä ongelmia helmikuussa 2016.

lataus.jpg

Äkkiseltään tulee mieleen Karoliina Korhosen piirtämä Finnish Nightmares-sarjakuva, jossa seikkailee Matti-niminen introvertti suomalaismies. Finnish Nightmares-sarjakuvaa on ilmestynyt jo kaksi kirjaa ja sitä on tuotteistettu muun muassa Matti-siiderin ja -heijastimen muotoon.

Very-Finnish-Problems-sauna-5-1.jpg

Siinä, missä Williamsin suomalaiset ongelmat esiintyvät feisbuuk-sivulla kuvamuodossa, kuten meemit yleensäkin, avaa hän kirjassaan suomalaisia stereotypioita ilman kuvia. Miksi suomalaiset pakenevat juhannuksena kaupungista? Mikä on Viron viinaralli? Kun feisbuuk-sivu on lähinnä hauskaa ajanvietettä, rakentaa Williams suomalaista kuvaa kirjallaan ulospäin.

Mutta missä on Suomi100-tarra kannesta?