Olin onnistunut unohtamaan novellihaasteen. Onneksi sain arvostelukappaleen Aviadorin syyskuussa ilmestyneestä suomalaisia saunanovelleja-kokoelmasta. Aivan kuten kirjan kannessakin seisoo kyseessä on saunaan liittyvien novellien kirjo Juhani Ahosta Mikko Rimmiseen. Osa novelleista oli tilaustöitä osa valmiita.
Luin kokoelmaa iltapuhteella. Novellien pituudet olivatkin suurimmaksi osaksi sen pituisia, että sen lukaisi ennen nukahtamista. Muutamia poikkeuksia oli. Hannu Salaman novelli Näkymä kuivaushuoneen ikkunasta oli ylipitkä ja liian suuri osa siitä käsitteli muuta kuin saunomista. Mielestäni onnistunut novelli kiteyttää lyhyeen mittaansa oleellisen.
Novellihaasteen suhteen pokkaan tästä paikka-osion. Suomalaisia saunanovelleja on hyvä koonti suomalaisille tärkeästä paikasta eli saunasta. Plussaa siitäkin, että kirja on onnistuttu pitämään sopivan kokoisena iltalukemistoksi.
Aviador on vuonna 2012 perustettu kustantamo, jolla tällä hetkellä on vain verkkokauppa. Kustantamon painopisteinä ovat kauno- ja musiikkikirjallisuus. Syksyn uutuuskirjoina ovat Andérs Caidedonnin Eläköön Rumba ja Wilmar Silva de Andraden runokokoelma Säröjä purppuranpunaisessa järvessä.
Tänään oli ensimmäinen päiväni Turun kirjamessuilla tältä vuodelta. Aiemmin olen ollut vain yhden päivän, mutta tällä kertaa päiviä kertyykin kaksi. Saavuttuani messukeskuksen eteen yhdentoista aikaan huomioni kiinnitti saamelaiskota. Messukeskuksen salossakin liehui Saamenmaan lippu. Olisin toki halunnut seurata kodankin ohjelmaa, mutta se olisi vaatinut messualueelta poistumista, jolloin en olisi voinut enää sinne palata.
Hannele Huovi lukee Urpoa ja Turpoa
Ensimmäiseksi suuntasin Fiore-lavalle. Satuin puoliväliin ohjelmaa, jossa Tittamari Marttinen haastatteli Hannele Huovia, joka on tunnettu Urpo ja Turpo kirjoistaan. Olin lapsena katsonut Urpo ja Turpo-animaatiota, mutta ääneen luettuna tarina kuulosti mielestäni paljon hauskemmalta. Huovi kertoi, että suuri osa hänen ideoistaan on tullut omilta lapsilta.
Tiina on aina Tiina
Seuraavaksi Kirsti Kuronen jutteli Netta Walldénin ja Anu Holopaisen kanssa Tiina-kirjoista. Kuten aiemmin kirjoitin, Tiina-kirjojen kirjoittajan Anni Polvan syntymästä kulunut 100 vuotta. Tiina on kirjoissa reipas ja oikeudentuntoinen tyttö, joka rankaisi itseään virkkaamalla tai tekemällä joitain muita inhottavia askareita. Keskustelussa pohdittiin, onko Tiina-kirjat kestäneet vuosikymmeniä ja olisiko sarja ollut yhtä pitkäikäinen, mikäli Tiinan nimi olisi ollut Annuli.
Pelottava nukketeatterin nukke
Kierrellessäni messuilla pelästyin teatteria mainostavaa nukketeatterin nukkea. Kaikki tuollaiset nuket ja ihmiset esim. Risto Räppääjä-puvuissa ovat jotenkin pelottavia. Nukke suositteli minulle ÅST:n Myrskyluodon Maijaa.
Kirste Palto ja Niklas Holmberg
Seuraavaksi palasin Fiore-lavan luo, jossa saamelainen kirjailija Kirste Palto ja runoilija Niklas Holmberg kertoivat saamelaisen taiteilijan elämästä. Mielestäni tässä kohtaa haastattelija Tuula-Liina Varis oli liikaa äänessa ja johdatteli hiukan kysymyksillään. Molemmat antoivat terveisiä, että saaamelaisten asema olisi tunnustettava Suomessa. Lopuksi Holmberg luki suomennettuja runojaan.
Riikka Pulkkinen lukee Ali Smithin Satunnainen-kirjasta otteen. Sormikin halusi kuvaan.
Seuraavana Fiore-lavalle astui Riikka Pulkkinen, joka keskusteli lempikirjoistaan Marjo Heiskasen kanssa. Mukaan oli valikoituneet Ali Smithin Satunnainen, W.G Sebaldin Austerliz sekä Linn Ullmanin Ennen unta. Pulkkinen kertoi lukevansa mielellään suomenkielistä kirjallisuutta, vaikka osasikin monia kieliä, koska monet käännökset ovat niin taitavia. Kirjailijana hän saa muiden kirjoista ahaa-elämyksiä omaan työhönsä. Kuten kuvasta näkyy tämä esitys tulkattiin viittomakielelle.
Runo-Kaarinan kekseliäs pöydän jalka.
Tämän jälkeen kiertelin suurimman osan alueesta. Jumituin pitkäksi aikaa Teehetki-yrityksen pisteelle, josta lähti totta kai mukaan teetä.
Kuisti-lavalla oli tunnelmaa ja puhetta väkevistä.
Jumiinnuin Kuisti-lavan tuntumaan, jolla Ari Turunen ja H.J Vilkuna esittelivät teoksiaan Mika Rönkön johdolla. Turunen oli kirjoittanut Humalan henki-kirjan ja Vilkuna oli kirjoittanut Juomareiden valtakunta-teoksen, jossa käydään läpi suomalaista alkoholikulttuuria 1500-luvulta 1850-luvulle. 1500-luvulla juotiin olutta, siinä missä vahvemmat olivat lääkkeeksi tarkoitettu.
Milla Paloniemi kertoo Kiroilevasta Siilistä.
Seppo Lahtinen haastatteli seuraavaksi Milla Paloniemeä. Paloniemi on pitänyt taukoa Siilin piirtämisestä. Siinä missä Paloniemi oli aiemmin sisäänpäinkääntynyt ja Siili räiskyvä, on siili pehmentynyt ja Paloniemestä tullut ärhäkämpi. Paloniemi kertoi, että kaikista tunnetiloista voi tehdä taidetta. Seuraamani Paloniemen En vaan osaa-sarjakuvablogi toimii kuulema terapiablogina, vaikkei hän ei sinne kaikkea vuodatakaan.
Pieni söpö Aviador-kustantamo
Istuin tämän jälkeen pitkän tovin Turun scifi-seuran pisteellä juomassa kahvia ja lärpättämässä kavereiden kanssa. Etsiessäni Vihreiden ständiä, jolla minulla oli loppupäivästä päivystysvuoro, törmäsin pienen Aviador-kustantamon ständiin. Kustantamolla on vain verkkokauppa, mutta tarjonta vaikutti kiinnostavalta. Mukana oli runoutta, musiikki-kirjallisuutta ja jalkapalloaiheisten novellien kokoelma. (Itseäni aktiivisena pitävänä) lukijana ja kirjabloggaaja olenkin ihmeissäni, etten ollut kuullut aiemmin kyseisestä kustantamosta. Toivottavasti kuulemme vielä paljon toisistamme!
Ensimmäisen päivän kirjasaalis
Tehtyäni päivystysvuoron Vihreiden pisteellä suuntasin kotiin. Oli aika käydä kassit läpi, mitä oli tarttunut mukaan. Vaikka kassit olivat painavat, mukaan oli tarttunut vain (!) neljä kirjaa ja kasa muuta materiaalia.
Pysähdyin Osuuskumman pisteelle nähdessäni sinihiuksisen kirjailija Magdaleena Hain. Hän suostutteli minulle Anni Nupposen Joen Jumala-kirjaa. Ensimmäisellä kerralla en vielä sortunut. Kun Morre oli mainostanut somessa olevansa Osuuskumman pisteellä neljän aikoihin, saavuin paikalle. ”Kun luet Nupposen nyt, niin Helsingin kirjamessuihin mennessä ilmestyy toinen osa,” Morre puhui. Samaan syssyyn mukaan lähti ruotsalaisten scifistien Surupukki-antologia.
Vihreiden pisteellä ennen vuoroni alkua Andrei Sergejeff koitti puhua minulle, että Gaudeamuksen pisteellä myytäisiin hänen kirjoittamiaan kirjoja mm. Aikamme monta islamia. Pelästyin kuitenkin kirjan hintaa ja vaikka olisinkin saanut Sergejeffin omistuskirjoituksen, aloin silmäillä halvempia opuksia. Mukaan lähti Mikko Lahtisen Kirjastojen maa ja Caitlin Moranin Naisena olemisen taito.
Huomenna taas uusi messupäivä. En voi ymmärtää, minulla tulee kirjamessuilla aina onnellinen ja taivaissa leijaileva olo. Vähän niin kuin hääpäivänä. Tämän saa sentään kokea useammin kuin hääpäivän.
Lopuksi mainostan Turun Art Cafessa kerran kuukaudessa kokoontuvaa Vihreää lukupiiriä. Lukupiirin FB-sivut ovat täällä.
