Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Koska Tuntematon sotilas oli niin sujuva lukuinen edelliseen klassikkohaasteeseen, päätin pureutua kesän aikana Täällä Pohjantähden alla-trilogiaan. Koska omistin Pohjantähdestä Suomi 100 vuotta-yhteisniteen, oli sivuja miltei 1200, eikä lukeminen rennosti selällään onnistunut. Sainkin aseteltua itseni lukunurkkauksen nojatuoliin tyynyjen avulla niin, että lukeminen onnistui kivuttomasti.

”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”, alkaa Täällä Pohjantähden alla-teos. Jussi kaivaa suon ylös, tekee peltoa ja rakentaa torpan. Vanhan kirkkoherran kanssa on suullinen torpankontrahti, mutta kirkkoherran kuoltua uusi kiristää ehtoja ja lopulta vie osan maista. Jussi nielee kiukkunsa ja tekee töitä. Katkeruus periytyy kuitenkin lapsille ja kylän työväenyhdistyksen asia alkaa kiinnostaa.

Kirjassa saa hyvän kuvan siitä, millainen oli torppareiden ja muun väestön suhde tilallisiin ja muuhun parempaan väkeen. Vielä Jussin sukupolvi kesti sortoa, mutta hänen lapsensa halusivat nousta barrikadeille. Mukaan mahtuu paljon historian vyörytystä helmikuun manifestista Mäntsälän kapinaan. Juuri siksikin toivoisin, että olisin lukenut tämän teoksen jo lukioikäisenä syventääkseni aikakauden historian tietämystä.

Alunperin en tiennyt kirjasta muuta kuin juuri tuon kuuluisan alkulauseen sekä Akselin ja Elina häävalssin. Katsoin heti kirjan lukemisen päälle Areenasta Edvin Laineen ohjaaman Täällä Pohjantähden alla-filmatisoinnin, joka oli ahdettu kolmeen tuntiin. Filmatisoinnissa tuntui, että tapahtumat juoksutettiin läpi liian nopeaan eikä siinä käsiteltykään kaikkia tapahtumia vaan pitäydyttiin kahdessa ensimmäisessä kirjassa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että luin tämän klassikon. Hidaslukuinen se oli, mutta mieleni ei tehnyt ollenkaan pomppia pätkien yli.

Mainokset

Pääsiäisen lukumaraton 2019

20.4 14.41 Aloitan lukumaratonin kolmelta. Ennen sitä yritän saada kokattua eilisen karitsanpaistin karitsarisottoa. Periaatteessa rupesin pari viikkoa sitten kasvissyöjäksi, mutta aika paljon olen lipsunut muun muassa pääsiäisen ja pakastimen tyhjennyksen myötä. Tärkeintä on kuitenkin lisätä kasvisruuan määrää ruokavaliossa.

Kokatessa katson Youtubesta Lukutiloissa-kanavaa, jotta pääsisin lukumaraton fiilikseen.

15.00 Aloitan lukumaratonin perinteisesti Iisan Maraton-kappaleella.

Kai tääkin maraton on tavallaan tää jolta mä juuri palailen

Niin koville se otti et vieläkään itseni ole en

Sun reittis kulkee nelkytkaksi kilsaa keskellä saaristomaisemaa

Mun omani mun pään sisällä, sinne mutkia laittaa saa”

15.50 Luin Maisa Virtasen (nyk. Lyyra Virtanen) Epätodellisuusä-runokokoelman. Kirja on omistettu muun muassa koulukiusaajille ja kaikille niille vahemmille, jotka lyövät lapsiaan. Runot ovat proosamuodossa ja niitä oli ilo makustella. Aiheena oli niin mielisairaudet, sukupuoli, kiusaaminen kuin köyhyyskin.

täytän kyselyä kissanruoan ostamistottumuksistani

ensimmäinen kysymys: sukupuolesi on…?

vaihtoehdot on minulle valmiiksi päätetty

mies, nainen,

joku muu, mikä?

ympyröin kohdan: mikä?

Epätodellisuus 73 sivua

nor

18.05 Luin miltei yhdeltä istumalta Alan Mooren ja Melinda Gebbien eroottisen sarjakuvakirjan Lost girls. Kehystarinassa itävaltalaisessa hotellissa asuvat naiset löytävät toisensa ja alkavat kertoa toisilleen tarinoita lihallisen iloittelun lomassa. Naisilla on selkeät inpiraationlähteensä kirjallisuudesta: on Ihmemaan Ozin Dorythy Kansasista, Peter Panin Wendy sekä Ihmemaan Liisa.

Kirjan värimaailma on värikylläinen ja omalla tavallaan toi mieleeni toisen fiktiivisen eurooppalaisen hotellin elokuvasta Grand Budapest Hotel.

Lost Girls 320 sivua

nor

20.32 Ostin jo joitakin vuosia sitten Turun kirjamessuilta paikallisen scfi-seuran pisteeltä Mirka Ulannon Hämärä teehetki-kokoelman Spin-lehdessä ilmestyneistä holittomista kolumneista. Ulanto asui muutamia vuosia Britannian Cambridgessä keräämässä työkokemusta kääntäjänä opiskelujen jälkeen ja piti yhteyttä Turun nörttiyhteisöön kolumniensa kautta. Kolumneihin mahtuu nörttteilyn lisäksi populaaria tiedettä ja käännöstyön valoittamista.

Hämärä teehetki 162 sivua.

Kirjastojen maa-kirjan kansiteksti on keksiliäs.

21.4 11.15 Heräsin juuri ja juon nyt aamukahvia. Luin eilen suunnilleen yhteentoista jo aikoja sitten aloittamaani Kirjastojen maa-kirjaa. Palaankin pian sen kirjan pariin.

15.02 Lukumaraton on ohi! Viimeisenä luin tosiaan Mikko Lahtisen Kirjastojen maan, jossa Lahtinen käy melkein kaikissa Suomen kirjastoissa. Kirja on bibliofiilille ja kirjastojen ystävälle mieluisaa luettavaa. Jossain vaiheessa kirja tietenkin toistaa hiukan itseään, mutta siitä saa kattavan kuvan, millainen Suomen kirjastokenttä on ollut vuosituhannen ensimmäisen vuoden lopussa.

Olisin tosin kaivannut kirjaan lopputekstiä, joka olisi summannut Kirjastojen miehen reissun.

Kirjastojen maa 388 sivua.

Kaiken kaikkiaan oli onnistunut lukumaraton. Luettuja kirjoja kertyi neljä ja sivuja 943.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

nor

Valitsin klassikkohaasteeseen luettavaksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Olen lapsesta saakka katsonut Edvin Laineen elokuvan itsenäisyyspäivänä, katsonut Louhimiehen version kahdesti ja kerran Molmbergin. Siksipä oli jopa ihme, etten ollut lukenut Tuntematonta kirjana vielä ollenkaan.

Kirja seuraa konekiväärikomppanian taivallusta jatkosodassa. Joukkion miehet ovat eri puolilta Suomea ja se kuuluu heidän puheenparrestaan. Olin kuullut aiemmin sanottavan, että Tuntematon olisi sodan vastainen teos ja sen huomaakin paremmin lukiessaan kuin elokuvia katsoessa. Joukkojen väsymys, nälkä ja likaisuus tulevat iholle.

Usein klassikkoteosten lukeminen on ollut minulle suossa tarpomista. Tuntemattoman kieli oli murredialogistaan huolimatta sujuvaa. Miltei kuudensadan sivun paksuinen teos tuntui kuluvan nopsaan. Tämä valoi minuun uskoa, että uskallan tarttua lähiaikoina vieläkin paksumpaan Täällä Pohjantähden alla-trilogiaan.

Kehotankin jokaista, joka ei ole vielä lukenut tätä klassikkoa tarttumaan tähän. Viis kautta viis.

Loppiaisen lukumaraton koontipostaus

Ihan hyvin sain nopealla aikataululla lukijoita mukaan loppiaisen lukumaratoniin. Kirjaimia-blogin Laura luki yhteensä 621 sivua ja pääsi vauhtiin aloittamalla urakan Mummo-sarjakuvasta. Kirjanmerkkinä lentolippu-blogin Paula aloitti maratonin kuuntelemalla äänikirjaa. Yhteissaldo maratonista 547 luettua sivua ja 62 kuunneltua minuuttia. Oksan hyllyltä-blogin Marika luki kolmea eri kirjaa yhteensä 664 sivua. Taikakirjaimet-blogin Raija luki yhteensä kolme pienoisromaania ja aloitti yhtä kirjaa, sivusaldonaan 404.

Miten minun kävi?

Kaikenmoisten kulttuurimenojen vuoksi aloitin maratonin vasta sunnuntaina hiukan ennen puoltapäivää. Halusin aloittaa Tuntemattomalla sotilaalla, koska tahdon saada sen luetuksi klassikkohaasteeseen ja se sopii myös moneet Helmet-haasteen kohtaan.

Teksti oli vetävämpää kuin olin kuvitellut. Kuitenkin edellisilta verotti ja nukahdin useammaksi tunniksi sohvalle.

Välipalakirjana luin Jarkko Jokisen runokokoelman Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä. Olin saanut kirjan arvostelukappaleena runoilijalta, kun olin kirjoittanut blogiini hänen toisesta teoksestaan Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa. 

Jokisen runot olivat yhtä valloittavia kuin aiemminkin. Tällä kertaa runoja säesti Teemu Juhanin piirrokset.

Heiluttelen jalkojani meressä. Kun tarkemmin tuumin, jalkani heiluttelevat merta. Kun lopulta nostan jalkani vedestä, ne eivät ole enää likaiset, mutta varpaista roikkuu levää.

Puolisoni teki loistavaa makkarapataa ja katsoimme Itse ilkimys 3-elokuvan, jonka jälkeen jatkoin Tuntemattoman lukemista.

Tarkoitukseni oli lukea vielä ennen töihin lähtöä maanantaiaamuna, mutta tiedättehän te maaanantaiaamut. Kuuntelin kuitenkin työmatkalla puoli tuntia Michelle Obaman kirjoittamaa ja lukemaa kirjaa Becoming.

Lukumaratonin saldoksi jäi minulla siis 68 sivua runoja ja 183 sivua Tuntematonta sotilasta.

Mikäli oikein laskin kaikki osallistujien lukumaratonin osallistuneiden lukusaldo oli 1866 sivua ja 92 minuttia äänikirjoja.

Kiitoksia kaikille lukumaratoniiin osallistuneille. Mukavaa vuoden alkua!

Loppiaisen lukumaraton 2019

Eikö ole tekemistä ensi viikonlopulle? Kasaantuuko keskeneräisten tai äkkiä nämä lukuun-kirjojen pinot? Oletko odottanut tekosyytä päästä syventymään lukemiseen. Ällös huoli lukumaraton on täällä taas! Ja pitkästä aikaa emännöimässä olen minä.

Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa!

Lukumaratonin säännöt:

  • Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan (perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).
  • Maratoonaamisen voi aloittaa lauantain 5.1. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 6.1. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00).
  • Maratoniin saa sisältyä taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  • Maratonista voi halutessaan blogata etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Voit esimerkiksi kertoa tunnelmista, uusista ideoista ja hyvistä lukuvinkeistä. Maratonin lopuksi lasketaan luettu sivumäärä ja kirjataan ylös luetut kirjat sekä tehdään koontipostaus ja linkitetään se tässä blogissa 6.1. julkaistavaan postaukseen.
  • Voit osallistua myös ilman blogia ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut kirjat ja sivumäärät kommenteissa.
  • Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.

Lukuisaa vuotta 2019!

Goodreads on siitä hyvä sivusto lukemisen seuraamiseen, että sieltä saa vuosittain tälläisen koonnin lukemistaan kirjoista. Tavoitteenani oli lukea sata kirjaa tänä vuonna, mutta tavoitteestani jäi puuttumaan kuusitoista. Siksipä asetin vuoden 2019 tavoitteeksi lukea 52 kirjaa. Vähemmän lukemiselle aikaa antava puolisoni asetti omaksi tavoitteekseen kaksitoista kirjaa.

Viime vuonna en lukenut mitään järkäleitä. Vuoden alussa muistan syventyneeni pidempiä aikoja kerrallaan lukemiseen, toisin kuin vuoden toisella puoliskolla, jolloin lukemiseen löytyi vain hetkiä.

Sain tietää saavani joululahjaksi Yotsuba-mangan viimeisimmän, neljännentoista, osan. Päätin lukea sarjan aiemmat osat ennen uusinta. Sarja kertoo viisivuotiaasta Yotsuba-tytöstä, joka elää täysillä. Ei sitä voi paremmin selittää. Viis kautta viis, muidenkin kuin minun mielestäni.

Pian on myös aika tarttua kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Aion lukea viimein Tuntemattoman sotilaan. Tällä kertaa haastetta emännöi Tarukirja-blogi.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee erityisen hyvä lukuvuosi.

Minna Canth: Työmiehen vaimo

9789510425398_frontcover_final.jpg

Viime kesänä kävin katsomassa Minna Canthin Työmiehen vaimo-näytelmän Jyrkän kesäteatterissa. Kirjoitin siitä täällä. Päätinkin lukea ensimmäiseen tämän vuoden klassikkihaasteeseen juurikin tuon Canthin näytelmän.

Olen aiemmin luullut, että näytelmien lukeminen olisi jotenkin vaikempaa kuin romaanien. Näytelmä tempaisikin minut mukaansa ja luin 142 sivuisen kirjan yhdeltä istumalta.

Kirjan työmiehen vaimo, Johanna menee naimisiin Riston kanssa, joka tuon aikaisen lain mukaan saa haltuunsa Johannan ennen avioliittoa hankkimat säästöt. Vuodessa rahat on juotu ja Johanna joutuu elämään kädestä suuhun. Siinä missä Johanna vaikuttaa kohtaloonsa alistuneelta, Riston entinen rakastettu, romanityttö Homsantuu on tulta ja tappuraa yrittäessään pistä Ristolle kampoihin.

Canth on ollut tekstissään vuonna 1885 ollut edistyksellinen kohdistaessaan huomion naisten oikeuksiin, mutta myös siinä, että hän nostaa romanin yhtäläiseksi henkilöhahmoksi muiden kanssa. Näytelmässä on mukana myös Vappu, joka kommentoi tapahtumia kuin olisi Canthin ääni.

Olisi mielenkiintoista lukea, millaisen vastaanoton edistyksellinen näytelmä on saanut aikanaan. Näytelmän avulla Canth on osallistunut aikanaan poliittiseen keskusteluun.