Hyvää ystävänpäivää

Otin varaslähdön ystävänpäivään antamalla miehelleni eilen kukkasia. Vaihtariystäväni olivat ihmeissään, kun ostin kukkia miehelle, mutta kerroin ettemme muutenkaan ole kovin perinteikkäitä.

Hieno poseeraus pallon kanssa.

Heräsin (taas) ennen herätyskelloa. Viimein mieheni herättyä annoin hänelle hienon ilmapallon sekä pari Stephen Kingin kirjaa. Ostiko mieheni mitään minulle? Toki toki. Nimittäin Deadpool-värityskirjan, koska siinä yhdistyy kaksi lempiasiaani.

Lähdimme Monarch nimiseen teehuoneeseen Afternoon tealle. Miekkonen ei vieläkään suostunut juomaan teetä, mutta kaffe ja muut herkut toki kelpasivat. Voileipien lisäksi tarjolla oli skonsseja, kakkua, keksiä sekä tietysti kuohuviiniä.

Varmastikin nokkelimmat pokkelimmat arvasittekin, mikä elokuva kruunasi iltamme? Tietenkin uusi Deadpool-pätkä! Deadpool-sarjakuvia olen lukenut ja arvioinut useampaankin kertaa.

Premissi selviää hyvin tuosta trailerista. Olen tyytyväinen, että elokuva on lapsilta kielletty, sillä muutoin leffaan ei olisi saatu samanlaista runnomista ja ruokottomuutta, jota löytyy sarjakuvastakin.

Ainoa, mikä häiritsi elokuvassa oli Deadpoolin kasvot. Niiden olisi pitänyt olla hirveämmät. Vai olenko minä karaistunut?

Kaikesta huolimatta ja senkin takia: Hyvää ystävänpäivää!

Ai niin…

Tänään on myös Lukurauhan päivä. Joten nyt, kun isäntä tekkee loppuillan omia juttujaan, voinkin minä vetäytyä teen ja kirjan kera kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

 

Deadpool: The Good, the bad and the Ugly

Tämän Deadpoolin premissi on yhtä outo kuin edellisenkin. Edellistä lukiessa kysyin, miksi ihmeessä Deadpool haluaa tappaa Marvelin sankareita. Nyt ihmettelin, miksi Deadpool herää 1970-luvulla.

Deadpool lyöttäytyy yhteen Power manin ja Iron fistin kanssa, halusivat nämä tai eivät. Yhdessä he mättävät pahiksia 1970- ja 2010-luvulla. Deadpool saa vinkin Buttlerista, joka on kaiken takana ja päätyy taistelemaan tätä vastaan Kapteeni Amerikan ja Wolferinen kanssa.

Pohdin jo edellistä Deadpoolia lukiessani, että mikä siinä on, kun verta ja väkivaltaa voi amerikkalaisissa sarjakuvissa olla vaikka millä mitalla, mutta seksuaalisuus on vihjailtua tai kokonaan piilotettua.

Kirjan ensimmäinen puolikas ei vakuuttanut, mutta toisella puolikkaalla pääsin jo ahmimismoodiin. Tälläistä sarjakuvaa haluankin lukea!

Deadpool: Killustrated

Kevättalvella luin ensimmäisen Deadpool-sarjakuvan. Koska pidin siitä niin kovasti, on mieheni kantanut minulle kotiin lisää niitä. Nyt lukumaratonin aikaan päätin vihdoin tarttua niihin ja hyvinhän niiden seurassa viihtyi.

Deadpool Killustrated sopii bibliofiilille, koska siinä antisankarimme matkaa tappamassa klassikkokirjojen hahmoja sen mukaan kenen Marvel-sankarin syntymään he ovat vaikuttaneet. Tappamalla klassisen hahmon, Deadpool tappaa samalla kyseisen supersankarin. Jossain vaiheessa Sherlock Holmes huomaa Deadpoolin puuhat ja lähtee selvittämään sotkua.

Kyllä, Deadpool on aivotonta mättöä, mutta ainakin sitä lukiessa aivot lepäävät ja rentoudun. Suurimman tyydytyksen lukija saakin tunnistaessaan kuolevia hahmoja ja nauraessaan Deadpoolin sutkauksille.

Deadpool: Dead presidents

Mitä lukea silloin, kun muuten lukeminen jumittaa? Sarjakuvia tietenkin! Olin jo pidempään törmännyt Deadpooliin erinäisillä internetin meemisivustoilla. Pitkään naurettuani Deadpool-meemeille ja tarkkailtuani kasvavaa fanijoukkoa, päätin itsekin tarttua sarjakuvaan.

Deadpool ja Benjamin Franklin.

Deadpool on USA:ssa seikkaileva kanadalainen Marvelin antisankari, jota kohtaan muut supersankarit tuntevat vastenmielisyyttä. Voi johtua tietenkin hänen huumorintajustaan, väkivaltaisuudestaan taikka ihan siitä, että hänen ihonsa on kamalalla tavalla arpeutunut, jonka takia hän käyttää koko ajan naamiota.  Lisää Deadpoolin historiasta voit lukea mm. tästä Wikipedia-artikkelista.

Dead presidents-tarinassa mustaan magiaan tutustunut patriootti manaa Yhdysvaltain presidentit juonimaan epäkuolleina maahan uutta vallankumousta. S.H.I.E.L.D lupailee Deadpoolille lihavaa palkkashekkiä, mikäli tämä selvittää tilanteen ja siitähän soppa sitten syntyykin. Kuvan Benjamin Franklin ei toki ole yksi pahoista presidenteistä; hänhän ei ollut edes Yhdysvaltain presidentti, vaikka olikin valtiota perustamassa.

Sarjakuva on mielestäni todella viihdyttävä, vaikkakin hyvin väkivaltainen. Mikäli kuvat murskautuvista suolista ällöttävät, jätä tämä väliin. Huumori on loistavaa ja suosittelenkin tätä kaikkien supersankarisarjakuvien faneille.