Nadja Sumanen: Rambo

9789511292029.jpg

Olen tarttunut yhä enemmän Finlandian voittaneisiin tai ehdokkaina olleisiin kirjoihin. Tällä kertaa vuorossa oli Nadja Sumasen vuonna 2015 Finlandia juniorin voittanut Rambo.

12-vuotiaan Rambon äiti sairastaa masennusta ja Rambolla on todettu ADHD.  Äiti nukkuu lähinnä. Tällä hetkellä äidillä on kierroksessa poikaystävä, jota Rambo kutsuu mielessään Rotaksi. Kesäloma alkaa ja porukka lähtee Rotan vanhempien mökille. Rambo saa vatsansa kerrankin täyteen Rotan äidin keitoksia ja kala- ja saunakaverikseen Rotan isän. Mutta miten sitten käy, kun Rotta joutuu lähtemään viemään Rambon äiti sairaalaan ja Rotan sisko jättää mökille Rambon ikäisen tyttärensä Liinan?

Vaikka minusta tuntuu, että ADHD-nuorista on rakennettu häirikkömäinen kuva, ei Rambo tahallaan menetä keskittymistään. Hän on oikeudentuntoinen ja utelias ja päätyy mökilläänkin lomaillessaan muutamiin seikkailuihin.

En muista, milloin olisin lukenut nuortenkirjaa, jossa nuorella ja/tai hänen vanhemmallaan olisi diagnoosi. Kirjassa käsiteltiin myös eriarvoisuutta. Rambo ihmetteli, kun koulussa terkkari kertoi, että nuoren kuuluisi syödä viisi ateriaa päivässä. Liina oli mökillä kiinni älypuhelimessa, kun Rambolla ei ollut puhelinta, eikä ystäviä jotka siihen olisivat soittaneet.

Kirjasta on kirjoitettu muun muassa blogeissa Suomi lukee ja Luettua elämää.  Oli hauska huomata, että Luettua elämää-blogin Elinallakin oli tullut mieleen 1980-luvulla ilmestynyt Anna-Leena Härkösen klassikko Häräntappoase.

Mainokset

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

5586776.jpg

Tämä oon ensimmäinen lukemani Siri Kolun kirja eikä taatusti viimeinen. Kirja oli ehdokkaana tänä vuonna Nuorten Finlandian saarjaksi, muttei ikävä kyllä voittanut.

Etukäteen tiesin, että kirjassa on transsukupuolinen henkilö. Peetu saa isältään lahjaksi kymmenen purjelentoa. Taivaalla isän kanssa puhuminen onkin helpompaa. Käsittelyyn ei joudu pelkästään Peetun sukupuolenkorjaus vaan myös muiden perheenjäsenten tuntemukset.

Tämän 112 sivuisen kirjan lukaiseen nopeasti, mutta ajatuksissa se seuraa vielä pidempään.

Ronja Salmi & Jami Nurminen: Onks noloo?

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja Ruusun päivä.fi

Aiemmin olen kohkannut Kirjan ja Ruusun päivästä mm. täällä. Eipä siis ihmekään, että olin haukkana hankkimassa tämän vuoden Kirjan ja ruusun-päivän kirjaa 23.4. Tosin sain aikaiseksi luettua sen vasta eilen. Nopeasti tämän lukaisikin.

Tällä kertaa Kirjan ja Ruusun päivän-kirjana ei ollut suinkaan suositun kirjailijan välipalateosta. Sen sijaan haluttiin innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Onks noloo-kirjan takana ovat samannimisen nuortensarjan käsikirjoittajana ja juontajana tutuksi tulleet Ronja Salminen ja Jami Nurminen. 2014 Ylen tuottama Onks noloo-sarja on katsottavissa täältä.

Kirjassa seikkaillaan kuudesluokkalaisen Petjan maailmassa, joka pohtii muun muassa onks noloo tanssia hitaita. Ainakin tämän kirjan perusteella alkoi tuntui, ettei ala-asteen päättävien maailma olekaan niin erilainen nykyään kuin omana aikanani.

Kirjassa on hauskat sarjakuvamaiset kuvitukset ja varhaisteineille sopiva huumori. Olisin kuitenkin lukenut mielelläni Petjan ja kumppanien seikkailuja enemmänkin kuin 85 sivua.

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Punainen kuin veri Salla Simukka
Punainen kuin veri
Salla Simukka

Katja Ketun jälkeen kaipasin jotain kevyempää kuunneltavaa, joten päädyin kuuntelemaan Salla Simukan viime vuonna julkaistua Lumikki-trilogian avausosaa Punainen kuin veri.

Lumikki Andersson on hiukan rikkinäinen lukiolaistyttö. Eräänä päivänä hän löytää lukion pimiöstä kuivumasta seteleitä ja sotkeentuu tahtomattaan rikosvyyhtiin, jota alkaa painostuksen alla selvittää.

Lumikin hahmo avautuu hiljalleen ja siinä on kerroksia kuin sipulissa tai Shrekissä (eh heh). Aluksi Lumikki vaikuttaa kovalta ja hän toteaa, ettei yksin asuessaan ole yksinäinen. Hän yrittää pysytellä poissa tapahtumien keskiöstä ja liikkua omassa rauhassa. Kuitenkin tarinan edetessä Lumikin taustasta valottuu puolia ja syitä, siihen, miksi hän on niin varuillaan.

Luku jätettiin miltei aina cliffhangeriin. Luetussa kirjassa se olisi kannustanut ahmimaan kirjaa nopeammin, mutta äänikirjassa tuntui lähinnä hassulta, kun samaan lukuun sekoittui useampia henkilöitä.

Lukija Anna Saksman luki varmalla otteella ja hyvin, mutta piti välillä turhan pitkiä taukoja, jolloin luulin, että laitteeni on simahtanut.

Kirjasta ovat aiemmin kirjoittaneet muun muassa Kirsi, Heli ja Elina. Lumikki-trilogian omat sivut.

Kirjamuisto: Dragonlance

kirjalitta_logokuva2

Tampereella järjestetään tänä viikonloppuna (16.-18.10.2015) Kirjalitta eli lasten- ja nuortenkirjallisuusfestivaali. Vaikken pääsekään Kirjalitan ohjelmaan pääset tutustumaan täällä.

Itse en Kirjalittaan pääse paikalle, mutta innostuin muistelemaan nuoruuteni lempikirjoja. Esittelen tässä kirjasarjan, joka innosti minua eniten varsinkin yläasteaikana. Kyseessä on Tracy Hickmanin ja Margaret Weisin luoma Dragonlance.

SyyshämäränLohikäärmeet

Dragonlance-sarjan aloittaa Kronikat-trilogia, joka pohjautuu Weisin ja Hickmanin Dungeon & Dragons-pöytäroolipeli-istuntoihin. Tarina sijoittuu Krynnin fantasiamaailmaan, jota sekalainen seurakunta puolihaltioineen, ihmisineen ja kenttineen lähtee pelastamaan. Kronikat ovat ilmestyneet 1990-luvun alussa eivätkä ne ole tarinankerronnallisesti mitään loistavia. Kertomustyylistä näkee, että kirjoittajat ovat pohjanneet tarinan pöytäroolipeliseikkailuun, jossa on paljon taisteluja ja nopan heittelyä. Mutta kuten näette kirjastani, olen lukenut sitä huolella teinivuosinani.

Vuosina 1993-1996 ilmestyi Legendat-sarja, joka oli paljon tarinavetoisempi. Keskiössä ovat varsinkin kolmessa ensimmäisessä kirjassa kaksoset Raistlin ja Caramon Majere. Caramon on vahva ja eikä kovinkaan paljoa älynlahjoilla siunattu. Raistlin on taas sitäkin älykkäämpi, mutta sairaanoloinen velho, joka kääntyy kirjasarjan aikana hyvästä pahaksi.

HengenMiekka

Raistlin olikin lempihahmoni, joten olin innoissani, kun vuosituhannen vaihteessa ilmestyi hänen taustojaan valottava kirja Hengen Miekka. Tämä kirja on ylivoimaisesti lempikirjani Dragonlance-kirjoista.

Kaveripiirimme innostuksesta Dragonlance-maailmaan saattaa kertoa, että kirjoitimme yhdessä siihen perustuvaa Kolme viisasta-jatkotarinaa, jossa seikkaili kolme velhoa. Ja minun velhoni nimi olikin Raistlin.

Dragonlancesta on tehty kökkö animaatio, johon on saatu mukaan muun muassa Kiefer Shutherland ja Lucy Lawless.

Dragonlance-kirjoja on ilmestynyt paljon, mutta oma innostukseni lopahti lukion kynnyksellä. Lisää Dragonlancesta voit lukea muun muassa tästä Wikipedia-artikkelista. Mitä mieltä olette? Pitäisikö koettaa lukea Dragonlancea nyt kaksi kertaa vanhempana?