Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica on suosittu, koulun priimus ja menossa syksyllä huippuyliopistoon. Raskaustestiin piirtyy kuitenkin kaksi viivaa, eikä hän voi kertoa asiasta muille kuin peruskoulun aikaiselle ystävälleen, koulun hylkiölle, Baileylle. Vanhemmat ovat uskonnollisia ja nykyisille ystäville on pidettävä kulissia. Niinpä Bailey ja Veronica lähtevät road tripille toiseen osavaltioon, jossa voi tehdä abortin ilman vanhemman suostumusta.

Kirja saa arvostamaan Suomessa asumista. Mikäli abortti tulisi tarpeeseen, ei tarvitse ajaa tuhansia kilometrejä eikä kohdata klinikan ovella mielenosoittajia. Tosin viime aikoina on ollut puheenaiheena, onko nykyisessä suomalaisessa aborttilainsäädännössä sudenkuoppia: abortti pitäisi voida tehdä omasta tahdosta eikä jäädä kiinni lääkärin mielipiteeseen.

Kirjan huumori on nasevaa, sitä olisi ahminut enemmänkin, ja suomenkielisen teoksen lukija Maruska Verona eläytyi juuri sopivasti. Parasta kirjassa oli, ettei se saarnannut eikä päästänyt päähenkilöitään helpolla.

Kirja sopii vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteesee kohtaan 25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.

Juno Dawson: Mallikappale

Jana Novak on huvipuistossa, kun hänet bongaa mallitoimiston kykyjenetsijä. Tilanne tuntuu vitsiltä. 17-vuotias Jana ei tunne itseään kaunottareksi. Päinvastoin. Muotitoimisto ihastuu Janan pituuteen ja luo hänelle androgyynin tyylin. Pian häntä viedään ympäri maailmaa. Vaikka Jana ei rakasta mallin työtä, hän haluaa hankkia rahaa yliopistoa varten. Ja kyllä hän myöntää saavansa mielihyvää ollessaan catwalkilla huomion keskipisteenä.

Mallikappale paljastaa muotimaailman raadollisuuden. Kirjan englanninkielinen nimi Meat market kuvastaa hyvin mallien elämää muotiluomusten hengareina. Olen katsonut aikanaan toistakymmentä kautta Huippumalli haussa- realityä, joten nautin kirjan aihepiiristä. Kirjan ote on feministinen ja tuleehan se metoo- osuuskin esiin.

Kirja on nopealukuinen ja viihdyin sen parissa hyvin. Lukujen välissä on pätkiä Janan haastattelusta, joka enteilee tulevaa. Nykynuorten kirjoissa tuttua moninaisuutta esiintyy hyvin. En kuitenkaan malta olla miettimättä, josko kirjan loppu olisi vähemmän onnellinen, mikäli se olisi aikuisten romaani.

Salla Simukka: Lukitut

Joukko nuoria haetaan ilman ennakkovaroitusta vankilaan kärsimään rikoksia, jotka he tilastolaskennallisen ohjelman mukaan tekisivät tulevaisuudessa. Pois pääsee mikäli tunnustaa tulevan rikoksensa katuen. Nuoria rankaistaan sähköiskuin ja heitä kehotetaan itsetutkiskeluun. Myöhemmin muutama nuorista ylennetään vartijoiksi valvomaan muita ja antamaan juuri niitä sähköiskuja.

Kirjassa seurataan tarkemmin muutamaa nuorta. On muunsukupuolinen Vega, runopoika Kaspian, homopariskunta Oliver ja Johannes sekä maailmanparantaja Meea. Kaspianin runotausta näkyy runomuotoon kirjoitetetuissa kappaleissa, kun taas Johannes naputtaa tekstiviestejä kaksoissisarelleen Jennalle. Viestejä, jotka eivät vankilasta lähde minnekään.

Kirja oli taattua Simukkaa, ahmintamateriaalia. Itsekin ahmin sen yhden illan aikana.

Sanna Isto: Sirpale

Tämänkin kirjan otin lukuun Bibbidi bobbidi bookin suosituksesta. Kirjassa Berliinissä asuva suomalaisen äidin ja saksalaisen isän Minja jää muutamaksi viikoksi vahtimaan perheen koiraa, kun muu perhe lähtee sukuloimaan Suomeen. Edessä olisi siis vapautta, jota jokainen teini-ikäinen kaipaa.

Minja löytää kuitenkin kahvikupin korvan, jonka avulla hän tempautuu menneisyyteen. Hän matkaa ajassa kotonaan, joka on ollut 1900-luvun alussa isompi ja aivan erilaisen perheen asuttama. Aluksi Minja käy vain yöaikaan, kunnes hän saa tietää salaisuudesta menneisyydessä, jonka hän haluaa selvittää.

Tämä kirja on juonivetoinen lukukirja. Ahmin sitä mielelläni. Lopussa oli eräs päälleliimattu ihmissuhdekuvio ja yksi Minjan ystävistä jäi etäisiksi. Annan kuitenkin reilusti tälle kirjalle neljä tähteä ja peukun.

Maria Laakso, Johanna Rojola: Taltuta klassikko

Innostuin Pirjo Heikkilästä äänikirjan lukijana. Niinpä etsin Bookbeatiltä muitakin hänen lukemiaan kirjoja. Törmäsin Maria Laakson Taltuta klassikko-kirjaan, josta sain kuulla syksyllä Turun kirjamessuilla.

Taltuta klassikko on kullanarvoinen teos yläaste- ja lukioikäiselle, jonka tarvitsee koulua varten lukea jokin klassikko. Sen lisäksi, että kirjasta saa jonkin verran valmiita vastauksia, opettaa se lukijansa analysoimaan kirjallisuutta ja tarkastelemaan suomalaista kirjallisuutta historiaansa vasten.

Kirjassa taltutetaan kahdeksan suomalaista klassikkoa kuten Kalevala ja Työmiehen vaimo ja luetellaan vielä innostuneille lopussa viisikymmentä klassikkoa lisää. Koko kirja on yhtä juonipaljastusta, mutta lisäksi pureudutaan klassikon taustoihin, vastaanottoon ja siihen, mikä tekee klassikosta klassikon.

Kirja on nopeatempoinen ja siinä viljellään paljon nuorisokieltä. Juuri nuorekas kieli saakin pohtimaan, miten kirja kestää aikaa. Esimerkiksi maininta nuorisoidoli Robinista Louhimiehen Tuntemattomassa saattaa olla kymmenen vuoden päästä kirjaa tavaavalle nuorelle outo.

Teos sijoittui nuorten sarjan toiselle sijalle Ihan totta -tietokirjakilpailussa 2017. Olisin kuitenkin toivonut myös, että useampi bloggaaja olisi tarttunut tähän teokseen. Jollei muuten, niin ainakin Heikkilän riemastuttavan luennan mukana.

Jay Asher: Kolmetoista syytä

kansi_1139.jpg

Jokin aika sitten kuulin suositusta Netflixin sarjasta, joka perustui Kolmetoista syytä-kirjaan. Tottahan ajattelin, että tässä olisi tilaisuus verrata taas kirjaa ja filmatisointia.

Clay Jensen on tavallinen lukiolaispoika, kunnes saa postissa kenkälaatikon täynnä c-kasetteja. Kaseteilta kuuluukin vähän aikaa sitten itsemurhan tehneen Hannah Bakerin ääni. Hän on numeroinut kasetit. 7 kasettia, 13 puolta, joista jokainen kertoo syyn hänen itsemurhaansa. Kasettien on tarkoitus kiertää syyllisillä. Jollei kierto toimi, luotettu taho julkaisee kasetit kaikkine törkyineen.

Katsoin sarjaa ja luin kirjaa limittäin. Suurin ero sarjan ja kirjan välillä on aikajänne. Kirjassa Clay kuuntelee kasetit heti saman illan aikana. Hänen tuskaansa kuvataan hiukan, mutta siihen se jääkin.

Sarjassa sen sijaan nähdään koko yhteisön reaktio Hannahin kuolemaan. Vaikkei hän ollut suosittu koulussa, päinvastoin, tehdään hänelle muistoalttari koulun käytävälle ja puuhataan itsemurhan ehkäisy-kampanjaa. Siinä missä Clay kuuntelee paljoa kyseenalaistamatta kasetit kirjassa, meinaa hän moneen kertaan lopettaa projektin sarjassa. Sarjassa hänet täyttää myös kostonhimo niitä kohtaan, jotka ovat satuttaneet Hannahia.

Harvinaista, mutta mielestäni sarja on paljonkin parempi kuin kirja. Tosin en suosittele sitä herkkänahkaisille. Useammankin jakson alussa on sisältövaroitus liittyen muun muassa itsemurhaan tai raiskaukseen.

Nadja Sumanen: Rambo

9789511292029.jpg

Olen tarttunut yhä enemmän Finlandian voittaneisiin tai ehdokkaina olleisiin kirjoihin. Tällä kertaa vuorossa oli Nadja Sumasen vuonna 2015 Finlandia juniorin voittanut Rambo.

12-vuotiaan Rambon äiti sairastaa masennusta ja Rambolla on todettu ADHD.  Äiti nukkuu lähinnä. Tällä hetkellä äidillä on kierroksessa poikaystävä, jota Rambo kutsuu mielessään Rotaksi. Kesäloma alkaa ja porukka lähtee Rotan vanhempien mökille. Rambo saa vatsansa kerrankin täyteen Rotan äidin keitoksia ja kala- ja saunakaverikseen Rotan isän. Mutta miten sitten käy, kun Rotta joutuu lähtemään viemään Rambon äiti sairaalaan ja Rotan sisko jättää mökille Rambon ikäisen tyttärensä Liinan?

Vaikka minusta tuntuu, että ADHD-nuorista on rakennettu häirikkömäinen kuva, ei Rambo tahallaan menetä keskittymistään. Hän on oikeudentuntoinen ja utelias ja päätyy mökilläänkin lomaillessaan muutamiin seikkailuihin.

En muista, milloin olisin lukenut nuortenkirjaa, jossa nuorella ja/tai hänen vanhemmallaan olisi diagnoosi. Kirjassa käsiteltiin myös eriarvoisuutta. Rambo ihmetteli, kun koulussa terkkari kertoi, että nuoren kuuluisi syödä viisi ateriaa päivässä. Liina oli mökillä kiinni älypuhelimessa, kun Rambolla ei ollut puhelinta, eikä ystäviä jotka siihen olisivat soittaneet.

Kirjasta on kirjoitettu muun muassa blogeissa Suomi lukee ja Luettua elämää.  Oli hauska huomata, että Luettua elämää-blogin Elinallakin oli tullut mieleen 1980-luvulla ilmestynyt Anna-Leena Härkösen klassikko Häräntappoase.

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

5586776.jpg

Tämä oon ensimmäinen lukemani Siri Kolun kirja eikä taatusti viimeinen. Kirja oli ehdokkaana tänä vuonna Nuorten Finlandian saarjaksi, muttei ikävä kyllä voittanut.

Etukäteen tiesin, että kirjassa on transsukupuolinen henkilö. Peetu saa isältään lahjaksi kymmenen purjelentoa. Taivaalla isän kanssa puhuminen onkin helpompaa. Käsittelyyn ei joudu pelkästään Peetun sukupuolenkorjaus vaan myös muiden perheenjäsenten tuntemukset.

Tämän 112 sivuisen kirjan lukaiseen nopeasti, mutta ajatuksissa se seuraa vielä pidempään.

Ronja Salmi & Jami Nurminen: Onks noloo?

onks-noloo-kansikuva
Kuva: Kirjan ja Ruusun päivä.fi

Aiemmin olen kohkannut Kirjan ja Ruusun päivästä mm. täällä. Eipä siis ihmekään, että olin haukkana hankkimassa tämän vuoden Kirjan ja ruusun-päivän kirjaa 23.4. Tosin sain aikaiseksi luettua sen vasta eilen. Nopeasti tämän lukaisikin.

Tällä kertaa Kirjan ja Ruusun päivän-kirjana ei ollut suinkaan suositun kirjailijan välipalateosta. Sen sijaan haluttiin innostaa lapsia ja nuoria lukemaan. Onks noloo-kirjan takana ovat samannimisen nuortensarjan käsikirjoittajana ja juontajana tutuksi tulleet Ronja Salminen ja Jami Nurminen. 2014 Ylen tuottama Onks noloo-sarja on katsottavissa täältä.

Kirjassa seikkaillaan kuudesluokkalaisen Petjan maailmassa, joka pohtii muun muassa onks noloo tanssia hitaita. Ainakin tämän kirjan perusteella alkoi tuntui, ettei ala-asteen päättävien maailma olekaan niin erilainen nykyään kuin omana aikanani.

Kirjassa on hauskat sarjakuvamaiset kuvitukset ja varhaisteineille sopiva huumori. Olisin kuitenkin lukenut mielelläni Petjan ja kumppanien seikkailuja enemmänkin kuin 85 sivua.

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Punainen kuin veri Salla Simukka
Punainen kuin veri
Salla Simukka

Katja Ketun jälkeen kaipasin jotain kevyempää kuunneltavaa, joten päädyin kuuntelemaan Salla Simukan viime vuonna julkaistua Lumikki-trilogian avausosaa Punainen kuin veri.

Lumikki Andersson on hiukan rikkinäinen lukiolaistyttö. Eräänä päivänä hän löytää lukion pimiöstä kuivumasta seteleitä ja sotkeentuu tahtomattaan rikosvyyhtiin, jota alkaa painostuksen alla selvittää.

Lumikin hahmo avautuu hiljalleen ja siinä on kerroksia kuin sipulissa tai Shrekissä (eh heh). Aluksi Lumikki vaikuttaa kovalta ja hän toteaa, ettei yksin asuessaan ole yksinäinen. Hän yrittää pysytellä poissa tapahtumien keskiöstä ja liikkua omassa rauhassa. Kuitenkin tarinan edetessä Lumikin taustasta valottuu puolia ja syitä, siihen, miksi hän on niin varuillaan.

Luku jätettiin miltei aina cliffhangeriin. Luetussa kirjassa se olisi kannustanut ahmimaan kirjaa nopeammin, mutta äänikirjassa tuntui lähinnä hassulta, kun samaan lukuun sekoittui useampia henkilöitä.

Lukija Anna Saksman luki varmalla otteella ja hyvin, mutta piti välillä turhan pitkiä taukoja, jolloin luulin, että laitteeni on simahtanut.

Kirjasta ovat aiemmin kirjoittaneet muun muassa Kirsi, Heli ja Elina. Lumikki-trilogian omat sivut.