Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Tässä teille viiden tähden kirja. Säeromaani, jossa on intohimoa ja jota ei halua laskea käsistään. Vaikka loppu tulikin liian pian uskallankin suositella tätä kaikille, jotka eivät ole vielä säeromaaneihin tai runoihin tarttuneet.

Teini-ikäinen Xiomara taistelee äitinsä uskonnollisuutta vastaan ja yrittää löytää omaa ääntään. Kaksoisveljen ei tarvitse tehdä kotitöitä kuten hänen eikä varoa poikien katseita. Äiti vie Xiomaraa päivittäin messuun ja pian olisi aika uskon vahvistuksen (ymmärtääkseni meikäläisen rippikoulun).

Kaksonen antaa Xiomaralle syntymäpäivälahjaksi muistikirjan, johon hän alkaa kirjoittaa runoja. Äidinkielenopettajan mainostama lavarunouskurssi kiinnostaa, mutta se on Isä Seanin pitämien vahvistustuntien kanssa samaan aikaan.

Esimerkiksi Syyslukija mainitsi videollaan, että häntä häiritsi aika ajoin käytetty espanja. Mielestäni se kuitenkin kuvastaa sitä, kuinka eri vaiheissa Yhdysvaltoihin kotoutumista Xiomara ja hänen äitinsä ovat.

Englanninkielinen alkuperäisteos Poet X on ainakin BookBeatissa kuunneltavissa kirjailijan itsensä lukemana. Kuuntelin aluksi sitä, mutta keskittymiseni ei ollut parasta laatua, joten lainasin painetun kirjan kirjastosta.

Runoilija X on kovin aidon ja vilpittömän oloinen nuoren naisen kasvutarina,” kirjoittaa Marika Oksa Oksan hyllyltä-blogissa.

Runoilija X on hienoa ja koskettavaa luettavaa. Xiomara on elävä, uskottava romaanihenkilö, johon lukija kiintyy ja jonka puolella haluaa olla,” ylistää Eniten minua kiinnostaa tie-blogin Suketus.

”Voisin kuvitella, että tähän kirjaan tarttuvat herkemmin sellaisetkin nuoret, joille normaalin romaanin lukeminen on haastavaa, koska tällainen rivitys muistuttaa paljon laululyriikoita,” pohtii Yöpöydän kirjojen Niina.

Sarah Crossan: Kuunnousu

Seitsemäntoistavuotias Joe asuu siskonsa Angelan ja tätinsä Karenin kanssa. Eräänsä päivänä tulee kirje, jossa ilmoitetaan hänen Ed-veljensä kuolemantuomion päivämäärä. Joe lähtee Texasiin, jossa Ed on vankilassa, viettämään aikaa hänen kanssaan vielä, kun voi.

Mitä jos Ed on sellainen

kuin pidätyskuvan tyyppi,

mitä jos muistikuvani eivät olekaan totta?

Ed on Joeta kymmenen vuotta vanhempi. Joe miettii, tunteeko hän veljeään ollenkaan. Voiko hän olla syyllinen poliisin tappoon, josta hänet on tuomittu? Onnistuuko asianajaja saamaan jutun uudelleenkäsittelyyn ennen tuomion täyttöönpanoa?

Kirja tuo Texasin polttavan kuumuuden ja vankilan seisovan ilman iholle. Välillä säkeet vievät menneeseen, Edin ja Joen lapsuuteen ja pohjustavat Edin kotoa lähtöä. Se on myös tavattoman surumielinen ja voimaton kasvottoman systeemin edessä.

Säeromaaneja voi lukea säkeitä makustellen tai normaalin romaanin tapaan. Olisikin mielenkiintoista kuunnella säeromaani äänikirjana. Monille Crossanin Yksi on se The säeromaani. Itse pidän enemmän Kuunnoususta ja J.S Meresmaan Dodosta. Varsinkin heille, joille runot tuntuvat vaikeilta tarttua, suosittelen säeromaaneja.

Helmet 2020 -lukuhaasteessa Kuunnousu asettuu kohtaan 27: runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.

Lukumaratonin fiiliksiä

Parvekkeella rentoutumassa

Helatorstai oli sopiva aika Aamilukumaratonin alkamiseksi. Torstaista lauantaihin lueskelin parvekkeella, mutta sunnuntaina satoi, joten pesiydyin lukunojatuoliini. Tavoitteenani oli kuunnella äänikirjaa viisi tuntia ja lukea perinteistä kirjaa viisisataa sivua. Vauhtia lukemiseen sai Aamin järjestämiltä lukusprinteiltä Instagramissa lauantai- ja sunnnuntai-iltana.

Ensimmäiseksi luin Tuisku Hiltusen Kuutamo ja muita kertomuksia kokoelman, jossa oli kolme sarjakuvanovellia rakkauden kaipuusta. Hiltusen piirrosjälki miellyttää silmääni ja tarinat olivat koskettavia.

Olen yrittänyt päästä mukaan säeromaanihypeen. Luin Sarah Crossanin Yhden ja Kirsti Kurosen Merikin. Ne eivät kuitenkaan kolahtaneet kuten J.S Meresmaan Dodo. Dodo sai minut kaipaamaan rantasaunaa ja nuoruuden loppumattomia kesiä.

Säeromaaneihin tutustuminen on matalan kynnyksen lukemista, sillä ne ovat nopea- ja helppolukuisia. Niitä voi lukea säkeitä makustellen tai normaaliin tapaan kuin romaania.

Lukumaratonin aikana luin myös yhden hyllynlämmittäjän. Petteri Pietikäinen pureutuu tietokirjassa Hulluuden historia mielisairauksiin kaukaa historiasta nykypäivän. On järkyttävä lukea, millaisia erilaisia tapoja on ollut hoitaa mielisairaita insuliinsokeista lobotomiaan. Lobotomian kehittäjä sai muuten Nobelin 1940-luvulla. Lisäksi kirjassa käydään läpi, kuinka mieleltään sairaisiin on suhtauduttu eri aikoina. 1900-luvulla pakkosterilosoisiitin kymmeniätuhansia eugeniikan oppien innostamana.

Lukumaratonin ajan kuuntelin Harry Potter ja liekehtivä pikari-kirjaa Stephen Fryn lukemana käydessäni kävelyllä. Ihan maratonin loppupuolella ehdin aloittaa Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsenta, joka on ensimmäisen 85:n sivun perusteella todella hyvä.

Yhteensä kuuntelin maratonin aikana neljä tuntia Potteria ja luin 750 sivua perinteisiä kirjoja. Hyvin sujunut maraton mielestäni.