Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Satoru on täysverinen kissaihminen. Kun hän huomaa kulkukissan loukkaantuneen, hän ottaa sen hoiviinsa ja hoitaa kuntoon. Kissa saa nimen Nana ja muuttaa asumaan Satorun huomiin.

Satoru pakkaa Nanan kyytiin ja alkaa matkustaa vanhojen ystäviensä luo. Yhdessä muistellaan menneitä ja paljastuu, että Satoru on ollut täysiverinen kissafani jo lapsuudesta saakka. Tarinaan tulee melankolinen pohjavire, kun Satoru yrittää löytää Nanalle uutta kotia. Miksi hän niin tekee, vaikka Nana on selkeästi yhä hänelle rakas?

Oman lisänsä tarinaan tuo Nanan pohdinnat. Vaikka hän on yhä luonnoltaan kulkukissa, hän ei halua jättää isäntäänsä.

Matkakissan muistelmat on pakollinen lukusuositus kaikille kissafaneille, mutta myös rauhallisen viipyilevän kerronnan ystäville.

Mainokset

Annastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa

9789515246110.jpg

Olen törmännyt aika ajoin teoksiin, joissa esitellään ranskalaisten naisten erinomaisuutta. Milloin ranskattaret eivät liho, kasvattavat täydelliset bebet tai ovat tyyli-ikoneita. Annastiina Heikkilä on Yle:n Ranskan kirjeenvaihtaja, joka kurkistaa myytin taakse.

Kirjan kaksisataaviisikymmentä sivua täyttyvät artikkeleista, joissa pohditaan muun muassa #metoo-liikettä, uskonvapautta, ulkonäköä ja tasa-arvoa. Vaikka Ranska onkin olevinaan edistyksellinen demokratia, on naisen raskasta elää siellä täyttä elämää. Ongelmat lakaistaan pois silmistä.  Ihmetellään, missä ovat kaikki ylipainoiset ranskattaret. Lähiöissä näkymättömissä, sillä heitä syrjitään työnhaussa ja he joutuvat elämään puolinaista elämää. Samoin käy huivia tai muuta uskonnollista tunnusta käyttävälle.

Ainoa positiivinen viesti, jonka löysin kirjasta oli se, ettei äitiys nähdä suorittamisena ja paineena, kuten muualla. Tosin lapsentahtista kasvatusta ei Ranskassa ole vaan laitetaan päiväkotiin jo äidin palatessa töihin muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä. Eletään vanhempien, ei lasten ehdoilla.

Ranska pitää kynsin hampain kiinni ranskalaisuuden mielikuvasta, johon kuuluu niin tyyli kuin leikkisä flirtti. Jotenkin tuntuikin ”vain Ranskassa” – jutulta, se että #metoosta suivaantunet etuoikeutetut ylempään luokkaan kuuluvat naiset tekivät manifestin, jossa puolusteltiin ahdistelijoita ja sekoitettiin flirtti ja seksuaalinen ahdistelu.

Kirja oli hyvin ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Minulle tuli kuitenkin sellainen kuva Ranskasta, ettei tekisi mieli ensinkään asua siellä rakenteisiin pesiytyneen syrjinnän takia.

Helsingin kirjamessujen tunnelmia

IMG_20181028_165641_314.jpg

Päivitämpä kirjamessutunnelmat näin heti kotiinnuttuani. Olin Helsingin kirjamessuilla perjantai-iltana, koko lauantain ja sunnuntaina aamupäivällä. Kahdeksannentoista kerran järjestettävät Helsingin kirjamessut keräsivät hallit täyteen kirjoja ja kirjojen ystäviä. Samaan aikaan järjestettiin Ruoka- ja viinimessut, joilla harmikseni en ehtinyt kuin pyörähtää syömässä pasta-annoksen.

IMG_20181027_114132.jpg
Salla Simukka Kallio-lavalla lauantaina.

Paljon kiitosta annan Kallio-lavalle, jolla Kallion lukiolaiset haastattelivat kirjailijoita. Haastattelujen lopuksi kirjailijat signeerasivat lavalla nähdyt kirjat, jotka sitten lahjoitetaan Hope ry:lle hyväntekeväisyyteen.

Kallio-lavalla kävin kuulemassa muun muassa Sukupuolena ihminen- ja Itsenäisiä naisia – 70 suomalaista esikuvaa- kirjasta sekä Salla Simukkaa. Salla Simukan uudessa kääntökirjassa, Sammuta valot/Sytytä valot, on 20 kaunista ja kamalaa novellia. Erityisesti minua kiinnostaa novelli, jonka minä-kertojana on huvipuisto.

IMG_20181027_103606_556

Bonnierin bloggaaja-aamiaisella lauantaina haastateltiin Anja Snellmania, Antti Heikkistä, Satu Vasantolaa, Veera Niemistä ja Liina Putkosta.  Erityisesti minua huvitti Heikkisen savolainen lupsakkuus. Hän luki mainiolla murteellaan pätkän Kehveli-kirjastaan, joka vaikutti hupaisalta.

43250613_1605299362909562_1287514599863615488_o.jpg

Lauantaina oli myös Kirjakultin miitti. Eräät kirjanloggaajat ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja perustaneet yhteisen Youtube-kanavan. Vaikka Bibliofiilin päiväunilla onkin oma Youtube-kanava, koen että yhteinen kanava on helpommin hallittavissa ja rennompi. Tänään muuten ilmestyy kanavalla video, jossa avaan Once upon time book clubin syyskuun tilauksen.

IMG_20181027_140929.jpg

Osallistuin myös S&S:n bloggaajatilaisuuteen, jossa lavalla olivat kirjailijat Katja Lahti, Sabine Forsblom, Annastiina Heikkilä, Lauri Ahtinen ja Ida Salminen. Keskustelu siirtyi kirjoista luokkayhteiskuntaan ja #metoo:hun. Minua jäi kiinnostamaan Project mama– blogistaan tutun Katja Lahden Lasitehdas-kirja, jossa erilaiset perheet kohtaavat.

IMG_20181027_153733.jpg

Game of thrones-fanina menin tietenkin kuuntelemaan, kun Mike Pohjola ja Jussi Ahlroth kertoivat Westerosin kirjeenvaihtaja-kirjastaan. Ahlroth on pitänyt samannimistä Tv-sarjan käänteitä spekuloivaa palstaa Nyt-liitteen nettisivuilla jo useamman vuoden. Kirja julkaistiin nyt, jotta mukaan saadaan kahdeksannen ja viimeisen kauden spekulaatiot.

IMG_20181027_170634_1.jpg

Loppulauantain pyörin messuilla ystäväni runoilija Hanna Stormin kanssa. Kehoitan tutustumaan hänen runokirjaansa Kutsun itseni kylään, jonka on julkaissut Aviador.

IMG_20181028_161601.jpg
Helsingin kirjamessujen saalista

Sunnuntaina pyörin messuilla vain aamupäivän. Ennen kotiinlähtöä ehdin yleisen haahuilun lisäksi osallistua lukupiiriin, jossa käsiteltiin Risto Isomäen Viiden meren kansa-teosta. Siitä julkaisen oman postauksensa huomenna.

Kaiken kaikkiaan messuviikonloppu oli onnistunut seikkailu, jonka toivon uusivani vielä moneen kertaan.

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

9789515239693.jpg

Tämä kirja on ollut häpeäpilkkuna lukupinossani. Sain tämän arvostelukappaleen jo tammikuussa, mutta sain kirjan luettua loppuun vasta marraskuun puolella. Sillä välin kirjasta on ilmestynyt arvosteluja niin painetussa mediassa kuin blogistaniassakin.

Tom Malmquist kirjoittaa omasta kokemuksestaan terapeuttisen kirjan. Hänen Karin- vaimonsa on viimeisillään raskaana ja joutuu sairaalaan. Koittelemusten jälkeen sairaalasta palaakin kotiin vain lapsi isänsä kanssa.

Vertasin aiemmin Tuomas Juntusen Tuntematon lapsi-kirjaa tähän teokseen. Juntusen kirjassa lapsi kuolee ja Juntunen käsittelee suruaan kirjoittamalla kirjan. Malmquist jää yksin lapsen kanssa ja kirjan loppuvaiheilla hän menettää vielä isänsäkin.

Menetys on niin kova, että tekstiä lukiessa hengästyy. Eikä vähiten sen takia, että kappaleet ovat yhtä pötköä monen aukeaman verran.

Miksikö minulla jäi kirja kesken niin pitkäksi aikaa? Luin sukkelaan kuvauksen Karinin sairaalaan joutumisesta hänen kuolemaansa. Toinen puoliso kirjasta on ennemminkin puolison kuoleman käsittelyä, johon kuuluu ihmeen vähän lapseen tutustumista ja ihmeen paljon arkipäiväistä keskustelua sukulaisten kanssa, byrokratiaa ja arkea. Pakko se on tunnustaa: samaan aikaan, kun kirjailija menetti puolisonsa, kirja menetti imunsa.

Siksipä juuri takakannen ylisanat hämäävät. Virtuoosimainen? Uskommattoman kaunis? Totta sekin, mutta editoida olisi mielestäni saanut reippaammin.

Päivittyvä postaus: Ystävänpäivän lukumaraton 2017

Ystävänpäivä-logo 1.jpg

Kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Olen aina luullut, että lukumaratonia voi käydä vain niinä päivinä, jotka haasteessa on mainittu. Nyt sainkin kuulla, että kunhan se alkaa tai loppuu määrättyinä päivinä on kaikki ok. Mutta eihän lukumaratoneissa yleensäkään nipoteta.

Tällä kertaa ystävänpäivän lukumaratonia emännöi Tuntematon lukija. Voit lukea lisää lukumaratonista täältä.

  • Lukumaratonin pituus on 24 tuntia. Maratonin voi aloittaa mihin kellonaikaan vain, myös ensimmäistä päivää edeltävänä päivänä, kunhan osa suorituksesta osuu jollekin varsinaisista maratonpäivistä. Voit esimerkiksi aloittaa jo 10.2.2017 klo 12:00, jolloin maraton loppuu osaltasi 11.2.2017 klo 12:00. HUOMIO: maraton ei kestä yhden henkilön osalta neljää päivää, vaan saat valita parhaiten itsellesi sopivan 24 tunnin jakson maratonin ajankohdalta.
  • Jaloittelu-, ruoka- ja lepotaukoja saa pitää tarpeen mukaan, mutta niihin käytetty aika lasketaan mukaan kokonaissuoritusaikaan.
  • Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koontipostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Haasteen emäntä tekee koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä.
  • Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten vain! Luetpa siis esimerkiksi sarjakuvaa bussissa lukulaitteella tai kivikovaa klassikkoa kotisohvalla, ovat kaikki tyylit vapaita.
  • Lukumaratonin edistymistä voi raportoida myös somessa. Maratonin hashtagina on käytössä perinteinen #lukumaraton

Olen sairastanut kolmatta päivää ärhäkkää flunssaa. Järjestin Twitterissä kyselyn, että mitäs sitä seuraavaksi nuhanenänä tekisi. Kysely ei varmaan olisi ollut niin tasainen, mikäli olisin antanut enemmän aikaa…

Nyt kuitenkin päätin aloittaa lukumaratonin 10.2 klo 17. En ole paljoa suunnitellut, mitä lukisin, mutta todennäköisesti taputtelen loppuun muutamia keskeneräisiä kirjoja. Aloitin kuuntelemalla Iisan Maraton-kappaleen. Käytin kohtuuttoman paljon lukuaikaa etsiessäni youtubesta ko. biisiä. Tässä kuitenkin Spotify-linkki.


20.45

Suunnilleen kolme ja puoli tuntia lukemista takana ja hyytymistä alkaa olla havaittavissa. Uskoisin sen johtuvan enimmäkseen sitkeästä flunssasta.

IMG_20170210_172239.jpg

Ensimmäisenä luin S&S:ltä tilaamani Luovaa tekstausta-kirjan. Heti tuli hirveä himo hankkia kunnon mustekynä ja alkaa harjoittelemaan.

20170210_175544.jpg

Eräs rouva Turusta (minä) kokeili tälläisiä fontteja bullet journaliinsa. Suosittelen Luovaa tekstausta-kirjaa kalligrafiasta kiinnostuneille sekä bullet journalista innostuneelle, sillä bujon sivuja on aina kiva koristaa erilaisilla fonteilla.

144 sivua

51KHqdomSpL._AC_UL320_SR214,320_.jpg

A Silent voice-mangasta olen aiemmin kirjoittanut ainakin täällä. Sain loputkin osat sarjasta puolisolta ja päätin ahmaista tähän väliin neljännen osan. Suosittelen kaikille, joilla on jonkinlaista kokemusta kiusaamisesta ja/tai erilaisuudesta.

192 sivua

IMG_20170210_184439.jpg

Kuten aiemmin mainitsin, minulta jäi kesken Tuutikki Tolosen Mörkövahti, kun Bookbeat-palvelun tilaus päättyi. Kummia tapahtuu, kun äiti voittaa matkan Lappiin ja lapsia tulee vahtimaan mörkö. Neuvokkaat lapset Hilla, Kaapo ja Maikki näyttävät neuvokkuutensa. Mutta ketkä ovat puhuva kylpytakki ja näkymätön ääni?

Kirja jäi niin jännään kohtaan, että minun on pikimmiten etsittävä käsiini sarjan toinen osa Mörköreitti.

304 sivua

IMG_20170210_202610_678.jpg

Seuraavaksi tarkoituksenani on lukea loppuun Tommi Malmquistin Joka heti olemme yhä elossa.


11.2. 17.21

IMG_20170211_093340.jpg

Niin se flunssa hyydytti tätä lukumaratoniin osallistujaa. En jaksanut lukea Malmquistin kirjaa kovin montaa kymmentä sivua, kun jo nukhadin istualtani.

Ennen nukkumaanmenoa luin Leena Kirstinän kirjoittamaa Kirsi Kunnaksen elämänkertaa. noin 50 sivua.

Tänä aamuna oli ihan mökkihöperöolo, kun en ollut käynyt ulkona lääkärireissua lukuunottamatta sitten tiistain. Siispä lähdin kirjastossa käymään. Mukaan tarttui Mörkövahti-kirjan jatko-osa, Mörköreitti.

Päivällä luin 6o sivua Laura Gustafssonin Korpisoturi-kirjaa. Kuka muuten arvaa, mihin kohtaan Helmet-lukuhaastetta se sopii?

 

Sitten rupesimmekin leipomaan pullaa. Ruuanlaitossaja ja leipomisessa hurahtikin tovi ja sitten olikin lukumaraton ohi.

Mitä lukumaratonista siis jäi käteen?

Luettuja sivuja kokonaisuudessaan 770.

Kirjoja kokonaan luettu kolme.

Kesken jäi neljä.

Mitä opin tällä kertaa lukumaratonista?

Lukumaratonia varten kannattaa tehdä lukusuunnitelma. Välillä kannattaa lukea jotain kevyempää kuten sarjakuvia. Kirjastossa käyminen ja pullan leipominen sekä flunssa ovat kuitenkin hyviä syitä unohtua lukemasta.

Seuratkaa toki vielä muiden lukumaratoneja #lukumaraton

Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä. Opas hauskempaan elämään.

9789515238320.jpg

 

Tämä kirja julkaistiin jo keväällä, mutta ikäväkseni pääsin siihen käsiksi vasta nyt. Minä rakastan tätä kirjaa, enkä olisi halunnut sen loppuvan.

Saara Särmä on somessa nickillä huippumisukka ja hänen tohtoriväitöskaronkkansa teema oli yksisarviset. How cool is that? Roosa Meriläinen kohahdutti aikanaan eduskunnassa minihameessa, koska jakkupuvut ovat niin tylsiä. Yhdessä he ovat perustaneet feministisen ajatushautomo Hatun.

nelio-300x300.jpg
Rakastan tätä kuvaa, jossa Särmällä on päässään tohtorin hattu ja Meriläisellä kana.

Tämä kirja on täynnä niin paljon hyvää, etten rupea kaikkea tähän kirjoittamaan. Kannattaa tutustua kirjaan ihan itse. Muutamia loistavuuksia tässä:

  • Patriarkaatti on syvältä.
  • Jos kotona tuntuu olevan sotkuista, etkä jaksa siivota, tuijota kattoa. Se on aina siisti.
  • Kehu nainen päivässä. Itsellekin tulee hyvä mieli, eikä vain kehuttavalle.
  • Ihminen on kaunis.
  • TV-Sarjat ja elokuvat opettavat meille elämästä. Ja Mad Max – Fury Road on rautaa.
  • Avoin puhe poistaa häpeää.

Lue lisää tästä kirjasta täältä.

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni

20160417_162522.jpg

Jatkan edelleen runojen maailmaan. Sain S&S:ltä arvostelukappaleen Elämäni-runokirjasta, joka sisältää lyriikkaa elämästä, lääkäreiltä potilaille. Kansi on kutsuva ja siitä kävi selväksi, mitä sisältä löytyy.

Neurologi kokeillut kortisonia,

joka subjektiivisesti helpotti näköoiretta.

Tällä hetkellä ei murheita huulien kanssa.

Alkoholia aniharvoin.

Esipuheessa Niemi ja Öhman kertovat työskentelevänsä potilasohjeiden ja terveydenhuollon tekstien kääntäjinä. He alkoivat kerätä pieniä potilasrunoja työhuoneen ovenpieleen, joita muut tulivat ihastelemaan.

Hemmetissä asuva rouva.

Jalat ei kanna yhtään,

henkisesti kuitenkin virkeä ja asiallinen.

Vastaanoton aikana ei halua puhua.

Kirja on siis täynnä anekdootteja terveydenhuollon ja potilaiden elämästä. Ikävä kyllä, minulle eivät nämä runot auenneet. Ajattelin lähettää runokirjan äidilleni äitienpäiväksi, jos entinen sairaanhoitaja saisi tästä jotain irti.

Asiallinen ja huoliteltu rouva.

Ei kaarimaisia oksennuksia.

Potilaalla tai potilaan suvussa ei äkkikuolemia.