Eve Hietamies: Puolinainen

lataus.jpeg

Nautittuani kovin Paavo ja Antti Pasasen seikkailuista, joita olemme saaneet seurata trilogian verran (Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju), päätin tutustua Eve Hietamiehen muuhunkin tuotantoon. Soljuvaa tekstiä tämäkin, vaikkakaan ei yllä Pasasten seikkailujen kutkuttavalle tasolle.

Ilona ja Iivari ovat jo parin vuoden ajan yrittäneet saada lasta. Kuitenkin joka kerta alkuinnostuksen jälkeen lapsi on tullut ulos. Ilona taistelee katkeroitumista vastaan. Vähitellen alkaa tuntua, että elämästä on mennyt kaikki värit pentutehtailun aloittamisen vuoksi.

Hietamiehellä on taito saada lukijat puolelleen. Nopean googlauksen perusteella kovon moni muu ei ole blogannut kirjasta. Lillin kirjataivas-blogissa kerrottiin kirjan aiheuttaneen pettymyksen, kun kyseessä ei ollutkaan hauska kirja kuten Pasastrilogia. Itse kallistun samalle kannalle. Vaikka aihe on tärkeä ja teksti kuljettaa, en innostunut kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemistani Hietamiehen kirjoista.

Mainokset

Huhtikuun lopun pikaiset

Lukujumi on hellittänyt, mutta blogijumi on edelleen. Siksipä kirjoitan lukemistani kirjoista lyhyesti, jos se vaikka avaisi tulpan.

mitamattitarkoittaa-web.jpg

Silmäilin tätä kirjaa useampana vuosia kirjamessuilla Savukeitaan pisteellä ennen kuin ostin sen. Nyt sain viimein sen luettuakin. Benita Heiskasen toimittamassa esseekokoelmassa kulttuurintutkijat pohtivat Matti-ilmiötä sankaruuden ja antisankaruuden tematiikkaa sivuten. Kirja oli miellyttävä luettava ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat Matista muutakin kuin keltaisen lehdistön pintaraapaisun.

lataus

Chimanda Ngozi Adichien Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on ohut pamfletti, joka puhuu tasa-arvon puolesta. Minulle kirjassa oli uutta lähinnä naisten asema Nigeriassa. Ymmärtääkseni teksti pohjautuu Adichien TEDxEustonissa pitämään puheeseen.  Tämä on jaettu jokin aika sitten kaikille yhdeksäsluokkalaisille. Toivottavasti kirja avasi monille heistä uusia maailmoja ja antoi ajattelemisen aihetta.

6182.jpg

Markku Ojasen Onnellisuuksien oivaltaja pureuttuu onnellisuuteen tieteen näkökulmasta. Kirjassa määritellään onnellisuutta ja pohditaan mitkä tekijät edistävät onnellisuutta. Vaikka kirja onkin populaaritiedekatsaus on teksti paikoin raskasta luettavaa kaikenmoisten tilastotietojen keskellä. Päädyin hyppimään lukiessani ja lukemaan lähinnä kunkin kappaleen loppukaneetit.

Tälläistä tällä kertaa.  Kohti vapun odotusta!

Eve Hietamies: Hammaskeiju

hammaskeiju

Tätä on odotettu. Eve Hietamiehen Hammaskeiju ilmestyi jo keväällä. Ahmittuani aiemmat osat Yösyötön ja Tarhapäivän, varasin kolmannen osan Antti ja Paavo Pasasen seikkailuja. Elokuussa ollessani Iisalmessa luin osan kirjaa paikallisesta kirjastosta lainaamaani kappaletta. Kirja jäi kesken ja viimein saadessani kirjan noin viikko sitten Turun kirjastosta sain lukea kirjan uudelleen alusta alkaen. Uudelleen lukeminen ei haitannut yhtään, sillä Pasasten seikkailuja on ilo lukea ja teksti vie mukanaan.

Ensimmäisessä kirjassa Paavo oli vastasyntynyt, toisessa tarhaikäinen ja kolmannessa meni jo kouluun. Isä-Antti manailee ekaluokkalaisen koulupäivän pituutta. Miksi keväällä eskarilaisen ei oletettu osaavan läheskään niin paljoa kuin syksyllä koululaisen?

Kommelluksien lisäksi kirjassa on myös vakavampia aiheita. Edellisessä kirjassa raitiovaunun alle jäänyt Enni ei meinaa suostua leuan korjausleikkaukseen ja Antin kehitysvammainen veli on tulossa isäksi.

Ikävä kyllä tässä kirjassa vauhti alkaa hyytyä loppua kohti. Matka on silti onnistunut. Tämä kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, jotka haluaa lukea nopeasti loppuun, muttei halua loppuvan.

Maikki Harjanne: Ilmaiset monot

IMG_20171225_112047.jpg

Tänä vuonna sain joululahjaksi kaksi kirjaa, joista toisen luin melkein samantien. Muun muassa Minttu-kirjoistaan tuttu Maikki Harjanteen omaelämänkerrallinen Ilmaiset monot on kevyt joulun välipalakirja, jonka ahmaisi nopeaan.

bty

Kirjan kuvitus on tuttua Harjanteen tyyliä. Tarinat ovat koko elämän pituudelta kaivettuja sattumuksia. Tyyliltään ne tuovat mieleeni Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta– ja Ylipainolisämaksu-kirjat, vaikkakin Haastasen kirjat ovatkin fiktiota.

Ystäväni oli löytänyt tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä ja oli kirjoittanut omistuskirjoitukseen: ”jotenkin tuli mieleen, että tämä kirja kuuluu sinulle”. Totta tosiaan mielihyvin otan tämän kotikirjastooni ja luen kerran jos toisenkin.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

9789511272502

Olin odottanut pitkään, että saisin aikaiseksi lukea tämän kirjan. Pitkään yöpöydälläni odottanut kirja pääsi mukaan Savon reissulleni. Savon reissun aikaan sijoittavaa kesäkuun lukumaratonia varten olin varannut jäätävän pinon kirjoja, mutta muun muassa äitini tarve kehitellä ohjelmaa vierailuni ajaksi häiritsi kovasta maratonia. Tavoistani poiketen sain luettua vain tämän kirjan.

Olen ollut kiinnostunut Itä-Aasian kulttuureista niin kauan kuin muistan. Japani oli isompi juttu minulle 15-20 vuotiaana, mutta vähitellen olen laajentanut kiinnostustani koko Itä-Aasian alueeseen.

Kenties tunnetuin Heian-kauden teos on Murasakin Genjin tarina, joka on myös aikanaan suomennettu (voisi laittaakin senkin lukulistalle). Sen sijaan hovineitona toimineen Sei Shonagonin Tyynynaluskirja on vähemmän tunnettu. Se selviää muun muassa tässä kirjassa Kankimäen etsiessä tietoa Shonagonista ja törmäävänsä yhä uudelleen Murasakia koskeviin kirjoituksiin. Tyynynaluskirja on ilmestynyt suomeksi keväällä 2016 Teos-kustantomolta.

Kankimäki kirjoittaa päätöksestään irtisanoutua vakityöstään ja lähteä tutkimaan Sei Shonagania Kiotoon päämääränään julkaista aiheesta kirja. Tutkimus ei käykään niin helposti kuin Kankimäki oli olettanut. Aluksi aika Kiotossa kuluu kulttuuriiin tutustuessa, ihastellessa paikallisia nähtävyyksiä ja nauttiessa japanilaisista herkuista. Vihdoin hän käy töihin ja toteaakin sen odotettua haastavammaksi.

Ahmin Kankimäen kirjan nopeaan tahtiin. Tekstiä rytmittävät Shonaganin tekstit ja Kankimäen kuvaus yrittäessään tutustua idoliinsa. Hän pohtii, miksi naiskirjailijoita oli Heian-kauden Japanissa aiemmin kuin länsimaissa ja millaista oli tuon ajan hovielämä.

Lisää Sei Shonagonista voit lukea mm. tästä englanninkielisestä Wikipedia-artikkelista.

Kirja on luettu muun muassa P.S Rakastan kirjoja– , Kirsin kirjanurkka– ja Mari A:n kirjablogissa.

Eve Hietamies: Tarhapäivä

9789511259282.jpg

Nautittuani kovin Antti ja Paavo Pasanen-sarjan ensimmäisestä osasta, Yösyöttö, varasin oitis sarjan toisen osan, Tarhapäivän. Paavo on jo viisivuotias uhmakas tenava, Antti on palannut töihin ja elämä on asettunut omiin uomiinsa. Edellisen kirjan lopussa Antin ex-vaimo ilmestyi takaisin ja Antti yrittää parhaansa mukaan tyydyttää Paavon halua tavata äitiään, vaikkakaan Piia ei pysty aina huolehtimaan itsestäänkään.

Antin läheiseksi äitikaveriksi muodostui jo Yösyötössä Enni, jolla on Paavon ikäinen Terttu-tytär. Eräänä päivänä kuitenkin  Tertun päiväkodista soitetaan. Enni ei ole tullut hakemaan Terttua ja Antti rientää apuun. Kun Enni ei pystykään vähään aikaan hoitamaan tytärtään, joutuu Antti uuden eteen: miten selvitä arjesta kahden lapsen kanssa ja varsinkin tytön kanssa, jolle ei poikien kuumelääke kelpaa?

Tarina oli vetävä, kuten edellisessäkin kirjassa – selkeää ahmimisainesta. Vaikka muutamassa lukemassani blogissa, joissa oli luettu tämä kirja, löydettiin kritiikin kohteita, en itse jaksanut niistä välittää. Minulla oli pitkään ongelmana, etten kyennyt katsomaan historiallisia elokuvia, koska historiaa opiskelleena ja nuorena liikaakin lukeneena, pienet virheet pistivät silmään ja häiritsivät katselukokemusta. Kun viimein pystyin suhtautumaan fiktiivisiin teoksiin viihteenä, kykenin viimein katsomaan historiallisiakin elokuvia ärsyyntymättä. Uskon, että esimerkiksi tämän kirjan sukupuolistereotypioita lukevat vertaavat lukemaansa liikaa tietämäänsä. Tieto lisää tuskaa ja vaikeuttaa ilonpitoa.

Kirja on luettu myös muun muassa blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjoihin kadonnut ja Kirjojen keskellä.

Eve Hietamies: Yösyöttö

yosyotto

 

Antti Pasaselle käy köpelösti. Juuri synnyttänyt vaimo nostaa kytkintä ja jättää miehensä yksin vauvan kanssa. Uraorientoitunut Antti joutuukin vanhempainvapaalle ja selviytymään vanhemmuuden viidakossa.

Annoin tälle kirjalle Goodreadsissä viisi tähteä, koska kirja oli sujuva ja nauroin moneen kertaan sitä lukiessani. Välillä kirjaa lukiessani tuli sama olo kuin Sinkkuelämää-leffaa katsoessani: kuinka monilta ongelmilta olisi selvitty, jos ihmiset osaisivat puhua ja tehdä kompromisseja!

Sarjaan on ilmestynyt myös kaksi jatko-osaa: Tarhapäivä ja Hammaskeiju. Kirjan pohjalta tehty elokuva tulee teattereihin lokakuussa.

Kirja on arvioitu ainakin myös blogeissa Lukukokemuksia ja vähän muutakin, Kirjoihin kadonnut ja Kirjakko.