Leffa vai kirja: Marvel Civil War

civil-war-comic-review.jpg
Kuva: The-article.com

Olen lykännyt liian pitkään tämän arvostelun kirjoittamista. Sarjakuvaelokuvia tehdään liukuhihnalta ja ihmiset unohtavat sen tärkeän asian. Kirja on useimmiten parempi kuin elokuva! Jollet jaksa lukea analyysiani, niin kerron heti alkuun. Kyllä, tässäkin tapauksessa Civil war-sarjakuva on parempi kuin Captain America: Civil war – elokuva.

Civil war on vuosina 2006 ja 2007 julkaistu crossover-pläjäys. Captain America ja Ironman asettuvat vastakkain, kun ilmoille heitetään ehdotus supersankareiden rekisteröimisestä ja toimimisesta vain S.H.I.E.L.D:n alaisuudessa. Kumpikin saa asiansa taakse muita supersankareita. Ja kun asiat ei riitele vaan supersankarit, niin sitten mätetään. Lue lisää sarjakuvasta täältä.

Elokuvassa viitataan lähinnä Kostajien tekemiin missioihin, joissa on tullut sivullisia uhreja. Mukana ovat aiemmista Avengers-elokuvista tutut naamat. Sen sijaan, että Hulk ja Thor olisivat olleet mukana painimassa, mukana hääri Ant-Man (hauska tyyppi), Quicksilver (ei yhtä hauska kuin X-menissä), Musta Pantteri ja (jälleen rebootattu) Spiderman.

En väitä, etteikö elokuva olisi viihdyttävä, mutta vertailussa sarjakuvalle se ei pärjää alkuunkaan – ainakaan eeppisyyden mittapuulla. Jostain syystä Kapun ja Ironmanin eripuran ei odotettu kantavan koko elokuvaa, joten siihen oli ympätty sivujuonia, jotka pitkittivät mielestäni elokuvaa ihan turhaan.

Siinä missä, sarjakuva yllätti koko lukemisen ajan, elokuva oli juuri sitä, mitä odotinkin. Eniten haukoin henkeäni huomatessani, miten taitavasti Robert Downey Jr. oli maskeerattu flashback-kohtaukseen.

Suosittelen kuitenkin molempia supersankarien ystäville.

Vappulukuhaasteen koonti

20160429_160431.jpg

Monet tuntuivat jo torstaina ja perjantaina postaavan instassa Vapun lukuhaasteen kirjapinojaan. Itse tajusin torstaina munkkeja leipoessa, että hemmetti sehän on vappu. Kun ei ole enää kiinni opiskelijamenossa ja -meiningissä, en ainakaan vielä osaa päästä samalla tavalla tunnelmaan.

Perjantaina luin lähinnä koulutuksessa ollut kirjallisuutta yrittäjyydestä, enkä ehtinyt aloittamaan itse lukuhaastetta. Koulutuksen jälkeen suuntasin kampuksen parhaaseen opiskelija-anniskeluravinteliin, Proffan kellariin, joka vietti vappuaattona viimeistä iltaansa. Ajattelin hyvästellä paikan ennen suurta loppuryntäystä. En saanut luettua loppuillasta oikein muuta kuin Hesaria.

IMG_20160430_141015.jpg

Lauantaina paniikkisiivouksen jälkeen kunnostauduin. Luin alkupalaksi loppuun Marvelin Civil Warin (208 s.), josta kirjoittelen lisää, kunhan olen nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan.

Seuraavaksi luin Mia Jokinivan  Stressin luomuhoito-kirjan (173 s.), jossa pureuduttiin stresin fysiikkaan ja sen lievittämiseen joogan ja meditaatioharjoitusten avulla.

Tämän jälkeen en oikein saanut mistään kirjasta kiinni. Aloitin monen kirjan lukemista, mutta lopetin kesken. Sitten tulikin vappuaaton lautapelien pelaajat. Tarkoituksenani oli lukea vappupäivän pelien jälkeen, mutta siellä venähtikin pitkäksi.

Luettuja sivuja tuli ainakin sen 381.

Miten muilla sitten meni?

Evaria olikin ahkeroinut oikein urakalla. Luettuja sivuja oli kertynyt yhdestätoista eri kirjasta yhteensä 2151!

Hurja hassu lukija-blogin Jassu oli lukenut klassikoita ja saanut kokoon yhteensä 451 sivua.

Ullan luetut kirjat- blogin Ulla lueskeli ulkona yhteensä 571 sivua.

Serentis Madonluvut-blogista luki Uuno Turhapuro – Elämäni – kirjan. 258 sivua.

Timo oli lukenut mökin sohvalla useamman kirjan. Sivuja yhteensä 1126.

Muut eivät olleetkaan vielä tehneetkään koontipostausta lukemistaan kirjoista.

Yhteensä luettuja sivuja on tämän hetkisen laskun mukaan 5074.

Fantastic Four: Dark reign

Dark_Reign_Fantastic_Four_Vol_1_1.jpg

Ihmeneloset ovat ollet paheeni puolen elämääni. Eniten olen aina pitänyt 1980-luvun piirrostyylistä ja tarinoista. Keräsin 2000-luvun alussa Ihmeneloslehtiä divareista ja nyt minulla on mittava kokoelma niitä.

Ihmeneloselokuvat ovat kaikki olleet minulle pettymyksiä. Tosin en ole edes uusinta vaivautunut katsomaan.

Mies toi minulle syntymäpäiväni aikoihin kohtuu uuden Ihmenelosjulkaisun, jonka tarina on osa suurempaa kokonaisuutta. Silti tarinan voi lukea itsenäisenä julkaisunakin.

12436128_10153415744244891_523967983_n

Ihmeneloset rakentavat skrullien hyökkäyksen jäljiltä kotiaan. Reed kuitenkin unohtuu rakentamaan konetta, jolla hän pääsisi kurkistamaan vaihtoehtomaailmoja selvittäkseen, olisiko hän voinut estää supersankareiden sisällissodan (siitä lisää ensi kesän Marvel rymistely elokuvassa!). Reedin ja Suen lapset peukaloivat vahingossa talon teknisiä rakenteita ja niin Sue, Johnny ja Ben tempautuvat vaihtoehtomaailmojen seikkailuihin.

Yllätyksekseni piirrostyyli ei häirinnyt minua kuten 2000-luvun alun tyyli. Lopussa vielä oli realistisemmalla tyylillä piirretty lyhyt kertomus, joka taitaa liittyä suurempaan tarinaan. Minulle se oli lähinnä silmäkarkkia, kun en ole suuremmassa tarinassa ollut kärryillä.

Deadpool: The Good, the bad and the Ugly

Deadpool_Vol_3_17

Tämän Deadpoolin premissi on yhtä outo kuin edellisenkin. Edellistä lukiessa kysyin, miksi ihmeessä Deadpool haluaa tappaa Marvelin sankareita. Nyt ihmettelin, miksi Deadpool herää 1970-luvulla.

Deadpool lyöttäytyy yhteen Power manin ja Iron fistin kanssa, halusivat nämä tai eivät. Yhdessä he mättävät pahiksia 1970- ja 2010-luvulla. Deadpool saa vinkin Buttlerista, joka on kaiken takana ja päätyy taistelemaan tätä vastaan Kapteeni Amerikan ja Wolferinen kanssa.

Pohdin jo edellistä Deadpoolia lukiessani, että mikä siinä on, kun verta ja väkivaltaa voi amerikkalaisissa sarjakuvissa olla vaikka millä mitalla, mutta seksuaalisuus on vihjailtua tai kokonaan piilotettua.

Kirjan ensimmäinen puolikas ei vakuuttanut, mutta toisella puolikkaalla pääsin jo ahmimismoodiin. Tälläistä sarjakuvaa haluankin lukea!

Deadpool: Killustrated

Deadpool_Killustrated_Vol_1_1

Kevättalvella luin ensimmäisen Deadpool-sarjakuvan. Koska pidin siitä niin kovasti, on mieheni kantanut minulle kotiin lisää niitä. Nyt lukumaratonin aikaan päätin vihdoin tarttua niihin ja hyvinhän niiden seurassa viihtyi.

Deadpool Killustrated sopii bibliofiilille, koska siinä antisankarimme matkaa tappamassa klassikkokirjojen hahmoja sen mukaan kenen Marvel-sankarin syntymään he ovat vaikuttaneet. Tappamalla klassisen hahmon, Deadpool tappaa samalla kyseisen supersankarin. Jossain vaiheessa Sherlock Holmes huomaa Deadpoolin puuhat ja lähtee selvittämään sotkua.

Kyllä, Deadpool on aivotonta mättöä, mutta ainakin sitä lukiessa aivot lepäävät ja rentoudun. Suurimman tyydytyksen lukija saakin tunnistaessaan kuolevia hahmoja ja nauraessaan Deadpoolin sutkauksille.

Deadpool: Dead presidents

deadpool

Mitä lukea silloin, kun muuten lukeminen jumittaa? Sarjakuvia tietenkin! Olin jo pidempään törmännyt Deadpooliin erinäisillä internetin meemisivustoilla. Pitkään naurettuani Deadpool-meemeille ja tarkkailtuani kasvavaa fanijoukkoa, päätin itsekin tarttua sarjakuvaan.

Deadpool ja Benjamin Franklin.

Deadpool on USA:ssa seikkaileva kanadalainen Marvelin antisankari, jota kohtaan muut supersankarit tuntevat vastenmielisyyttä. Voi johtua tietenkin hänen huumorintajustaan, väkivaltaisuudestaan taikka ihan siitä, että hänen ihonsa on kamalalla tavalla arpeutunut, jonka takia hän käyttää koko ajan naamiota.  Lisää Deadpoolin historiasta voit lukea mm. tästä Wikipedia-artikkelista.

Dead presidents-tarinassa mustaan magiaan tutustunut patriootti manaa Yhdysvaltain presidentit juonimaan epäkuolleina maahan uutta vallankumousta. S.H.I.E.L.D lupailee Deadpoolille lihavaa palkkashekkiä, mikäli tämä selvittää tilanteen ja siitähän soppa sitten syntyykin. Kuvan Benjamin Franklin ei toki ole yksi pahoista presidenteistä; hänhän ei ollut edes Yhdysvaltain presidentti, vaikka olikin valtiota perustamassa.

Sarjakuva on mielestäni todella viihdyttävä, vaikkakin hyvin väkivaltainen. Mikäli kuvat murskautuvista suolista ällöttävät, jätä tämä väliin. Huumori on loistavaa ja suosittelenkin tätä kaikkien supersankarisarjakuvien faneille.