Toukokuun 2022 luetut

Nyt alkaa vähitellen tuntua, että lukujumi olisi menossa pois! Luin toukokuussa kymmenen sarjakuvaa sekä kaksi äänikirjaa. Niiden lisäksi on useampi muu kirja hyvässä vauhdissa. Listaa kortistaa myös yksi sarjakuva, jota ei löytynyt Goodreadsistä.

Kesän alkua on ilostuttanut Kirjagraminkesäkisa, jota suoritetaan pareittain. Ensimmäisenä tehtävänä oli lukea parin kanssa kirjat, joiden kirjailijat ovat maantieteellisesti mahdollisimman kaukana toisistaan. Pian selviää miten kävi! Lisäksi kisassa on paljon bonustehtäviä.

Ostin noin kuukausi sitten mainiosta Alfa Antikvasta kasan Roger Leloupin Yoko Tsuno-sarjakuvia. Muistoissani ole lukenut niitä mahdollisesti mökillä kesällä. Yoko on oikea voimanainen: jossain albumissa hän mainitsee olevansa reportteri, mutta sen lisäksi hän ohjelmoi tietokoneita, ajaa lentokoneella ja avaruusaluksella sekä matkustaa ajassa. Yoko on mielestäni hyvä roolimalli ja suosittelen sarjakuvan lukemista vähintäänkin kasvaville tytöille.

Lisa See: Lumikukka ja viuhka

Kuuntelin tämän lukupiiriin ja millainen kokemus se olikaan! Lilja syntyy 1800-luvun Kiinaan, jossa naisen tehtävänä on synnyttää poikalapsia ja kärsiä jalkojen surkastuttamisesta. Kirjassa ei ole pääosassa naisen ja miehen suhde, vaan Liljan ja Lumikukan ystävyys. Oliskin mielenkiintoista lukea, kuinka järjestetystä ystävyydestä kasvaa elämänpituinen taival. Moitteita kirjalle toistosta.

Eduourd Loius: Ei enää Eddy

Onneksi tämä kirja oli lyhyt! Pienen kylän kasvatti Eddy kärsii naismaisista piirteistään ja yrittää peittää homoseksuaalisuuttaan. Oma perhe ja muu kylä käyttäytyvät huonosti häntä kohtaa. Koko kirjan ajan oli huono mieli Eddyn puolesta.

Huhtikuun luetut 2022

Lukujumi vaan jatkuu. Äänikirjoja tuli kuunneltua kävellessä ja sarjakuvia sain kovalla vaivalla luettua. Yhteensä luin huhtikuussa kolme sarjakuvaa ja kuuntelin kaksi äänikirjaa. Onpa surkeata. Kirjagraminkaan kanssa en jaksa olla kovin aktiivinen, kun lukeminen on mitä on. Onko teillä mennyt lukuhommat hyvin?

Neil Gaiman & Fabio Moon & Gabriel Bá: How to talk to girls at parties

Neil Gaimanin käsikirjoittaminen sarjakuva on mystinen, muttei sytyttänyt. En pitänyt piirrostyylistä yhtään.

Dr. Pepperco: Goodbye My Rose Garden

Viktoriaaniseen englantiin sijoittuva manga Hanakosta, joka päätyy Lady Alicen sisäköksi. Lady Alicella on kuitenkin erikoinen toive: hän haluaa Hanakon tappavan hänet. Naisten välillä on kemiaa. Miten tarina jatkuu?

Stepan Séjic: Sunstone Vol.6

Sunstonen viisi ensimmäistä osaa kertoivat Lisan ja Allyn BSM:llä maustetun rakkaustarinan. Kuudennessa osassa Anne ja Alan raottavat menneisyyttään. Pidän paljon. Ainoana miinuksena hahmojen diversiteetin vähyys.

Sperhanie Garber: Caraval

Kuuntelin Caraval-trilogian avausosan, jossa saarella isänsä ikeessä kasvanut Scarlet Dragna joutuu ihmeellisen Caraval-pelin pyörteisiin, jonka aikana ei voi tietää, mikä on totta ja mikä tarua. Ihan ok kuuntelukokemus. En jatka seuraavaan osaan.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

Puuvillatehtaan perijä jatkaa Puuvillatehtaan varjossa-kirjan tarinaa vuosikymmen myöhemmin. Jennyn adoptoima Martta palaa Ruotsista Turkuun veljensä Matin kanssa. Matti aloittaa lyseon ja Martta etsii paikkaansa seurapiirien ja työläisen taustansa välillä.

Maaliskuun luetut 2022

Tämä kuukausi on ollut minulle edelleen lukujumia. Palasin tuttujen sarjojen pariin, sillä ne toivat turvaa jumissa. Maaliskuussa 2022 luin yhteensä yhdeksän kirjaa, joista 4 oli sarjakuvia, kaksi nuortenkirjoja, yksi YA ja yksi tietokirja.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Autofiktiivinen teos, jossa kuvataan Janssonin lapsuutta. En pitänyt tästä ollenkaan. Kärvistelin loppuun saakka, koska tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 23. Pieni kirja.

Anniina Mikama: Myrrys

Viiden tähden äänikirja Niilosta, joka päätyy tietäjän oppiin. Teos sijoittuu 1800-luvun Kainuuseen, josta en ollutkaan muistaakseni lukenut aiemmin. Kirjassa oli hiukan taikuutta, muttei se ollut pääsosassa. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä. Lukija Markus Bäckman oli loistava.

Azuma Kiyohiko: Azumanga daioh 1-4

Kärsin lukujumista, jolloin tuttu sarjakuva meni hyvin. Sarjassa seurataan lukioikäistä kaveriporukkaa kahden vuoden ajan. Suurin osa tarinoista on pystysuoraan luettavia muutaman ruudun tarinoita. Sopii useampaankin Helmet-lukuhaasteen kohtaan. Itse laitoin sen kohtaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana.

Kari Lumikero: Tätä en vielä kertonut – Uutismiehen tilinpäätös

Kuuntelin tämän lähinnä, jotta saan Helmet-lukuhaasteeseen kohdan 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole. Eläköitynyt toimittaja muistelee uraansa. Suurin osa tarinoista ei herättänyt kiinnostusta, eikä kovinkaan montaa naista mainittu. Annoin kaksi tähteä.

Kahsmeera Lokuge & Hyppe Salmi: Ilmatilaa

Eion Colfer: Artemis Fowl Ikuisuuskoodi

Toinen kirjasarja, joka menee lukujumissani. Nuori rikollisnero on kehittänyt keijujen tekniikan pohjalta uuden laitteen, joka varastetaan. Laite on saatava takaisin, ennen kuin tapahtuu kauheita. Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla.

Kashmeera Loguke & Hyppe Salmi: Ilmatilaa

Shehani on hukassa. Hän työskentelee osa-aikaisena kahvilassa, tulot riittävät hintsusti elämiseen, opinnot AMK:ssa eivät etene eikä vanhemmille ole kiva feikata kaiken olevan hyvin. Ulkopuolisuuden tuin on hukassa, mutta suurena plussana hänessä keho- ja seksipositiivisuus. Hän ei anna muiden pompottaa itseään.

Kaksi asiaa on muuttunut nuoruudestani: englanninkielen käyttö ja päihteet. Shehani käyttää päihteitä siekailematta. Jouduin kysymään muilta, mitä tarkoittaa ”laittaa denssi huuleen”. Niin viaton minä olen. Englantia sekoitettiin suomeen huoletta. Kirjassa esimerkiksi strugglattiin, kun oli vaikeuksia jonkin asian kanssa.

Tässä kirja, joka todellakin kannattaa kuunnella äänikirjana. Kirjan lukee itse kirjailija, Kashmeera Lokuge, ja lukujen alussa on luvun tunnelmaan vievä äänimaisema. En tiedä, miten juuri tuo kielien sekoittaminen olisi toiminut perinteisesta kirjasta luettuna. Äänikirjana kuus kautta viis. Mikäli äänikirjoja luetaan eläytyen, sen kuuluisi olla tälläistä.

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen 2022 kohtaan 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

Oletteko te huomanneet, että nuoret tai nuoret aikuiset puhuisivat suomea ja englantia sekaisin tai suhtautuisivat päihteisiin eri tavalla?

Ylpeys ja ennakkoluulo

Lupasin kirjoittaa fiiliksiä Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo – teoksen pohjalta. Olen aiemmin ihmetellyt muun muassa erästä kaveriani, joka katsoo BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo – sarjan joka joulu. Itse siis en ollut nähnyt minkäänlaista filmatisointiakaan tarinasta. Aiemmin olin nähnyt filmatisoinnin Emmasta (2020) sekä Järjestä ja tunteesta (1995), jonka jätin viime kesänä kesken kirjana.

Bennetin perheessä on viisi tytärtä. Kuten 1700-luvun lopulla kuuluu, pitäisi kullekin tyttärelle löytää sopiva puoliso. Kukaan tytöistä ei isän kuoleman jälkeen perisi kotitilaa, vaan se menisi sukulaiselle, joten tästäkin syystä kunnon naimakaupat olisivat tuikitärkeät. Rouva Bennet innostuu kuultuaan naapuriin muuttavasta rikkaasta poikamiehestä. Hänestä saataisiin varmastikin hyvä puoliso vanhimmalle tyttärelle! 

En olisi varmaan lukenut kirjaa loppuun, jollen olisi ollut kivenkovaa päättänyt kahlaavani sen läpi ennen kuin katson BBC:n sarjan. Kirjassa seurataan Bennettien toiseksi vanhinta Elizabeth – tytärtä. Hän on kirjan ennakkoluulo, joka saa aluksi väärän käsityksen Mr Darcyn luonteesta. Mr Darcy on se ylpeys, joka kuitenkin tarinan aikana myöntyy.

Ja siinä se tarinan pihvi onkin. Arvostellessa kirjan juonta, on muistettava että tuohon aikaan naimisiinmeno oli juurikin ylemmänluokan naisten päätavoite eikä elämässä ollut paljoa huvituksia. Kirjan loppupuolella tapahtuu skandaali, jota Elizabeth seuraa ulkopuolelta. Minä olisin mielummin lukenut skandaalin keskiössä olleesta tytöstä enkä sovinnaisesta Elizabethistä!

Se BBC:n filmatisointi oli pettymys. Ymmärrän kyllä nyt Colin Firthin yhteyden Mr Darcyyn Bridget Jonesissa. Mutta varsinkin kiekuva Rouva Bennet oli karmea. En todellakaan jaksanut katsoa kuutta osaa putkeen ja samaan aikaan kyllä vilkuilin puhelinta. 

Sitten eräässä Tiktok-videossa sanottiin vuoden 2005 filmatisoinnin olevan hienovaraisempi. Miten koko tarina oli saatu sovtettua pariin tuntiin? Hyvin. Ainoa mikä minua häiritsi, oli että tässä versiossa Mr Darcy ei ollut niin ylpeä vaan pikemminkin sosiaalisesti kömpelö. Tämä oli kuitenkin se Darcy, jonka perään minä voisin huokailla. 

Varmasti ihmettelette Herra Bingleyn 5000 punnan ja Mr Darcyn 10 000 punnan omaisuutta. Ellie Dashwood perehdyttää hyvin tuon ajan tapoihin ja Austenin kirjan maailmaan Youtube- videoillaan (klik klik). Hän myöskin kertoo sen ajan avioliittomarkkinoista ja mistä herrasmiehet saivat omaisuutensa. Suosittelen katsomaan! 

Tämän kokemuksen jälkeen minun pitäisi varmastikin tutustua Ylpeys, ennakkoluulo ja Zombiet – teokseen.

Helmikuun luetut 2022

Helmikuu oli normaalia hiljaisempi lukukuukausi, sillä huonot uutiset vaikuttivat elämänkulkuuni. Nyt palaan vähitellen lukemisen pariin uudella innolla. Helmikuussa luin yhteensä seitsemän kirjaa, joista yksi oli sarjakuva, kaksi äänikirjoja ja yksi nuortenkirja. Olen nyt maaliskuun alussa siitä oudossa tilanteessa, ettei minulla oli kahden käden sormien verran keskeneräisiä kirjoja! Keskeneräisten kirjojen määrä on huvennut kahteen. Syytän tästä tämänvuotista kirjastolakkoani. Miten teidän helmikuun lukunne menivät? Onko listassani yhtään tuttuja kirjoja?

Eion Colfer: Artemis Fowl Tehtävä pohjoisessa

Toisessa Artemis Fowl-kirjassa lähdetään pelastamaan Artemiin isää Venäjältä. Seikkailuun tulee kuitenkin mutkia. Jännittävä nuortenkirja piti otteessaan. 

Gösta Knutsson: Pelle Svanlös och Taxen Max

Luin ruotsinkielisen kirjan! Suomeksi tämä on Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira. Kirja sisältää Pekan ja kumppaneiden seikkailuita. Uutena tuttavuutena Max, jolta puutuu oikea korva. 

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Viimein se on luettu! Kirjoitan tästä pian myös pidemmän blogipostauksen. 

Matt Kindt & Matt Smith: Folklords #1

Fantasiakirjojen tyylisessä maailmassa Ansel, joka sonnustautuu oudosti pukuun – aivan kuten meidän maailmassakin! Hän kaipaa maailmaan, josta näkee unia. Kunkin kylän nuoren on seikkailtava aikuistumisriittinä ja niinpä Ansel päättää etsiä uniensa Folklordeja. Oikein nokkela sarjakuva!

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Jenny-leski seikkailee 1800-luvun Turussa. Ennalta-arvattava romanttinen juoni oli juuri sitä, mitä kaipasinkin. Sen verran hyvä kirja, että hyvin todennköisesti luen tai kuuntelen sarjan toisen kirjan Puuvillatehtaan perijä. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaa 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

E. Lockhart: Me olimme valehtilijoita

En olisi varmaan tarttunut tähän kirjaan ilman kimppalukua. Sinclairin suku haluaa näyttää ulospäin puhtoiselta. Teini-ikäiset serkukset viettävät kesää suvun kesäpaikass. Cadencelle tapahtuu onnettomuus, jonka jälkeen mikään ei ole kuten ennen. Kirja saa neljännen tähden nokkelan käänteensä ansiosta. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 7. Kirja kertoo ystävyydestä.

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Hyllyäni lämmittänyt Jää voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2012. Aika pitkään kirja siis lämmitti hyllyäni! Petter Kummel muuttaa perheineen ulkosaaristoon pastoriksi. Kirja sijoittuu muutaman vuoden aikajänteelle, jolloin perhe asettuu yhteisöön. Neljän tähden lukukokemus. Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa.

Tammikuun 2022 luetut

Tammikuu oli tiiliskivitammikuu. Luin kaiken kaikkiaan viisi tiiliskiveä! Kaiken kaikkiaan luin kolme nuortenkirjaa, yhden klassikon, yhden fantasiakirjan, yhden mangan, yhden runokirjan, yhden tietokirjan sekä kaksi ihan muuta kirjaa. Kaksi lukemistani kirjoista oli äänikirjoja. Kaiken kaikkiaan kuukausi oli lukuisa. Tälläistä lisää! 

Huom! Tänä vuonna pyrin lukemaan lähinnä oman hyllyn kirjoja eli hyllynlämmittäjiä. Onnistuinkin tavoitteessani! Vain yksi kirja oli kaverilta lainattu. Kaverilta lainatut ja äänikirjat ovat hyllynlämmittäjävuoteni porsaanreiät.

Eion Colfer: Artemis Fowl

Sain idean nuoruuden suosikin uudelleenluvusta Bibbidi boddidi bookin Youtube- kanavalta, jossa Laura luki sarjan (toissakesänä?). Sain syksyllä suurimman osan sarjan kirjoista ystävältä lainaan, joten voin lukea sen, vaikka välttelen tänä vuonna kirjastoja. 

Artemis Fowl on 12-vuotias rikollisnero, jonka aikomuksena on varastaa maan alla asuvien keijujen kulta. Onko se loppujen lopuksi niin helppoa?

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen. 

Victo Hugo: Kurjat

Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki – Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan.

Tämä tietokirja keskittyy terveyshumpuukiin Suomessa, vaikkakin meillä mentiin välillä suuren maailman mukana. Kirjaa lukiessa pyörittelee päätään ihmetellen, mihin kaikkeen humpuukin sitä ihmiset ovat uskoneet.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja.

Teiji Suzumaru: Love in Hell

Sain ystävältä lainaan viiden tähden mangan. Senzawa Rintaro joutuu helvetiin, eikä hän tiedä miksi. Kirja seuraa humoristisesti Rintaron synnyistä kärsimistä ja sopeutumista siihen.

Kirja sopii Helmet- lukuhaasteeseen 2022 kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

Delia Owens: Suon villi laulu

Tästä kirjasta haluaisin kirjoittaa pidemminkin, mutta pelkäänkin, että kaikki on jo sanottu. Marttendaali teki tästä kivan vlogin. 

Kay asuu suolla ja yksitellen jokainen hänen perheensä jäsen on jättänyt hänet selviämään yksin. Kylän väki karttelee häntä ja kutsuu rämelikaksi. Miten hän selviää? Onko hän sekaantunut murhaan? Ja kuinka ihanan kuuloinen marskimaa voikaan olla!

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 35. Kirjassa on oikeudenkäynti.

Hanna Storm: Kanootin säilyttämisestä talven yli

Tämä on ystäväni Hannan toinen runokirja. Sopii pieninä paloina nautittavaksi. Valitettavasti minun on sanottava, etten ymmärrä hänen runojaan, mutta muutama kolahti.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana.

Anna-Maija Aalto: Korento

Koska Mistä valo pääsee sisään oli niin loistava, halusin totta kai lukea aiemman osan, Korennon. Korento on itsenäinen tarina, joka sijoittuu samaan dystopiaan, mutta päähenkilö on eri. Satomi asuu internointikylässä eläen alistettua elämää. Voiko elämä muuttua paremmaksi? 

Mielestäni tässä kirjassa ei itse juonella ollut niin suuri merkitys kuin Satomin elämän ja maailman kuvauksella. Kyllähän tässä juonikin oli, mutta se eteni hitaasti.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin.

Haruki Murakami: 1Q84

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Kuuntelin tämän Kuopio-sarjan aloitus osan lukupiiriin. Ja ihan hyvä, että kuuntelin. Savon murteesta sain enemmän irti taitavan lukijan lukemana. 

Ensin pidin kirjan aloitusta, jossa Anna aloittaa nuorena piikatyttönä, tylsänä, mutta pian tarinaan tuli enenmmän sävyjä. En kuitenkaan innostunut muiden lukupiiriläisten lailla kirjasta, enkä todennäköisesti lue muita sarjan kirjoja.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja.

Sini Helminen: Hurme

Seela törmää entiseen deittiinsä, joka on kuollut! Miten mystinen Halla liittyy tähän kaikkeen? Tässä kirjassa on kummituksia, sateenkaarevia värejä sekä ihastuksen väreilyä.

Tämä kirja yllätti positiivisesti! Jännät kohdat olivat niin jänniä etten uskaltanut lukea juuri ennen nukkumaanmenoa. Kirja sai minut myös pitkästä aikaa nauramaan ääneen lukiessa. 

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija.

George R.R. Martin: Valtaistuinpeli

Ei varmaan ole tyyppiä, joka olisi välttynyt tältä kirjasarjalta tai tämän pohjalta tehdyltä Game of Thrones-sarjalta. Luin tämän ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi suomeksi 2003. Nyt oli uudelleenluvun aika.

Talvi on tulossa ja samalla myös Westerosin rauha järkkyy. Pohjoisen lordi Eddard Stark matkaa etelään kuninkaan palvelukseen. Juoni punoutuu kuin seitti useiden kertojien näkökulmaa seuraten. Lempihahmoni ovat älykäs Tyrion ja poikatyttö Arya. 

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa.

Victor Hugo: Kurjat

Kesä 2021 oli kuuma ja 1001kirjaa järjesti Instagramissa Victor Hugon Kurjat (1862) – kimppaluvun. Yhdellä, jos toisella hyvin alkanut Kurjien ahmiminen jäi kesken. Tammikuussa 50 kirjaa potkaisi käyntiin Tiiliskivitammikuu- haasteen, jonka aikana luetaan mahdollisimman paljon paksuja kirjoja. Niinpä päätin lukea loppuun miltei tuhat sivuisen Kurjat.

1800- luvun alkuun sijoittuvan Kurjien päähenkilö on eittämättä entinen kaleeriorja Jean Valjean. Hänen vapauduttuaan ehdonalaiseen Javert- poliisi piinaa häntä, eikä usko tämän tehneen parannuksen. Jean Valjeanin vastinpari on hänen suojattinsa Cosette-tyttö. Välillä kerrotaan myös Ranskan historian tapahtumista kuten Waterloon taistelusta ja kesäkuun 1832 kansannoususta. Saatoin pohtia joidenkin asioiden kertomisen mielekkyyttä, mutta myöhemmin tarinassa ne osoittivat merkityksensä.

Ei kannata pelästyä tämän klassikon paksuutta: suurimman osan ajasta nautin sen lukemisesta ja olin jopa hiukan pettynytkin sen loppumiseen. Välillä kirja oli niin jännittävä, että ahmin sitä sivukaupalla, välillä pakko pulla (esim. se Waterloon taistelu!). Varsinkin Jean Valjeanin pakoilu Javertilta tuotti välillä mielenkiintoisia tilanteita. Hugo on sisällyttänyt Kurjiin unohtumattomia ihmiskohtaloita, jotka kukin tavallaan koskettavat Jean Valjeania.

Kirjasta on tehty useampia filmatisointeja ja musikaalikin. Katsoin Kurjien lukemisen jälkeen vuoden 2012 musikaalielokuvan, jossa näyttelevät muun muassa Hugh Jackman ja Anne Hathaway. Minusta Kurjien tarina pääsisi paremmin oikeuksiinsa tv-sarjassa. Sellainen olikin Areenassa vuodenvaihteessa, mutten ehtinyt katsoa sitä.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta.

Osallistuin tämän kirjan lukemisella myös Kirjabloggajien 14. klassikkohaasteeseen, jota emännöi tällä kertaa Kartanon kruunaamaton lukija. Jospa seuraavaan klassikkohaasteeseen mennessä lukisin sen Ylpeyden ja ennakkoluulon, jota aina lupailen…

Kurjista on kirjotiettu myös muun muassa Tuulin viemää– ja Kirjavarkaan tunnustuksia– blogeissa.

Haruki Murakami: 1Q84

Aloitin paksuakin paksumman 1Q84-tiiliskiven (yli 1300 sivua!) lukemisen kesähelteillä spefi- lukupiiriin. Olin ostanut tämän opuksen hyllyäni lämmittämään 2017 Berliinistä. Puoliso sanoi kirjakaupassa, että saan ostaa vain yhden kirjan, joten ostin paksun. Kesällä tuli muita lukukiireitä, mutta päätin ahkeroida 1Q84:sen tammikuussa muiden tiiliskivien seuraksi. Kirja on julkaistu trilogiana, mutta koska luin sen yhteisniteenä, puhun tässä nyt kirjasta yksikkönä.

Tengo on tokiolainen preppauskoulun matematiikanopettaja, joka kirjoittaa kolumneja ja haaveilee oman kirjan kirjoittamisesta. Hänen tuttu kustannustoimittaja esittää hänelle tarinanraakileen, joka Tengon tulisi haamukirjoittaa kuntoon kirjoituskilpailua varten. Aomame on salamurhaaja, joka joutuu sattuman kautta vuoden 1984 maailmasta 1Q84 maailmaan. Miten näiden kahden kohtalot kietoutuvat yhteen? Millaisen tapahtumaketjun Tengon kirjoittama kirja saa aikaan?

Ei pidä pelästyä mainintaani spefistä tässä kirjassa, se on hyvin pienessä osassa. 1Q84:n maailma ei eroa paljoa 1984:n maailmasta. Muun muassa taivaalla on kaksi kuuta. Mikäili tämä olisi ollut kovempaa scifiä, kirjassa olisi mietitty, miten kuiden määrä vaikuttaa esimerkiksi vuorovesiin tai muutoin maapallon luontoon.

Kun aloitin tämän kirjan jälkeen lukemaan Valtaistuinpeliä, huomasin kirjojen erot: siinä missä Valtaistuinpelissä on lyhyitä lukuja, joissa tapahtuu paljon, 1Q84:ssä viipyiltiin, kuvailtiin ja kerrottiin myös ihan tylsästä monotonisesta elämästä. Näiden kahden väliltä valitsen Murakamin maailman.

Kesän Kafka rannalla- kimppaluvun yhteydessä moni mainitsi Murakamin ongelmallisen naiskuvan ja niin sanotun mieskatseen. Tässäkin kirjassa se oli esillä. Jäin pohtimaan, olisiko naiskirjailija kirjoittanut kirjan erään teoksen avainkohtauksen eri tavalla. Minä pystyn ohittamaan Murakamin tekstien ongelmallisuudet, koska pidän hänen luomistaan maailmoista niin paljon. Mikäli olette löytäneet vastaavia tarinankerronan taitureita, kertokaa toki minulle!

Tämä kirja sopii Helmet- lukuhaasteen kohtaan 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua.

Suuri kosmetiikkapostaus

Todella vaiheessa – blogin Reta Anna Maria julkaisi vuosi sitten postauksen, jossa esitteli vuonna 2020 tyhjäksi menneitä kosmetiikkapakkauksiaan. Year of Empties-haaste on pyörinyt jo vuosia kosmetiikkablogien puolella. Päätin siis hypätä postauksen ajaksi kosmetiikan maailmaan ja jakaa oppejani teille, rakkaat lukijani.

Taustaa: Aloin panostaa enemmän kosmetiikkatuotteisiin vuoden 2020 aikana, jolloin aloin seurata muun muassa Beuty by Ida M– ja Meikkimuija– blogeja ja IG-tileja. Luomalla itselleni ihonhoitorutiinin, sain pitkään vaivanneen näppymeren vähenemään otsallani. Lisäksi aloin opetella meikkaamaan, todettuani että eihän se suju, mikäli meikkaa vain juhliin. Nykyään saatan laittaa värikästä luomiväriä arjessakin omaksi ilokseni.

Miten toimin siis käytännössä? Minulla oli vaatekomerossa kori, johon kävin nakkaamassa tyhjentyneen kosmetiikkatuotteen. Huomautettava on kuitenkin, että minulla on erikseen kassi, jossa kannan pesu ym. tuotteet salille ja uimareissulle. Mikäli tuon kassin tuotteista joku on loppunut, olen nakannut sen roskiin paikan päällä. Mukana ei ole hammastahna, koska en koe sen olevan kosmetiikkaa. Käsisaippuasta ei jäänyt pakkauksia. Lisäksi huomasin, etten ollut säästänyt kuin yhden käytetyistä deodoranttipurkeista. Loppujen lopuksi tyhjentyneet pakkaukset mahtuivat yhteen koriin.

Sitten ne tyhjentyneet tuotteet.

Käyn joka aamu suihkussa plus tiety liikunnan jälkeen. Sinänsä yllätys, että kotona minulla kului vain kaksi putelia suihkusaippuaa. Mainittakoon, että toinen samanmoinen Body Shopin mangosaipu vetelee viimeisiään. Huomasin muute, että mikäli tuotteessa on pumppu, sitä annostelee vähemmän kuin normaalista pakkauksesta. Ja silti tulee puhdasta.

Tämä on tosi riittoisa shampoo. Itse asiassa ostin uuden shampoon ja hoitoaineen odottamaan tämän ja hoitoaineen tyhjenemistä Hulluilta päiviltä syksyllä 2020. Ne odottavat edelleenkin korkkaamattomana. Hoitoaineeseen laitoin muuten pumpun.

Nivean rasva on ihan pätevä kasvoille halvemmassa hintaluokassa. Ja riittoisa. Jossain vaiheessa toivoin, että se loppuisi, jotta saisin ”paremman” rasvan käyttöön. Keskellä oleva käsirasva tuli 2019 Essencen joulukalenterista. Ihan hyväntuoksuinen. En muuten suosittele ko. kalenteria, sillä siinä oli lähinnä krääsää. Oikeanpuolimmainen tuote on vartalokuorintatuote, joka tuli Body Shopin joulukalenterista 2020. Olen todennut, ettei mun kannata laittaa rahaa ainakaan vartalonkuorintaan. Käytän sitä lähinnä odotellessa, että hiusnaamio tm. vaikuttaa. En ole huomannut hyötyä.

Vasemmalla vartalonkuorintapurkki, jonka sain polttareissani vuonna 2014. Niin. Keskellä Vichyn silmämeikinpostoaine. Jotenkin tuntuu, että halvemmat silmämeikinpoistoaineet kirvelevät. Joten panostan tähän apteekista ostamaani tuotteeseen. Kolmantena ystävältä saatu Glossyboxin silmänympärysvoide. Ajoi asiansa.

Tässä näette loppuunkäytetyn tuotteen. Ostin tämän kasvojenpuhdistustuotteen Tescosta Kuala Lumpurista loppuvuodesta 2019. Leikkasin pään irti ja huuhtelinkin sitä, jotta sain varmasti kaiken irti. Ihan ok tuote.

Liityn mukaan korealaisen kosmetiikan hehkuttajiin. Huxleyn kasvovesi on parasta ikinä. En tiedä oliko kyseessä k-kosmetiikan taitava markkinointi vai ihan oikea tuntemus, mutta tämä tuntui kasvoilla erityisen hyvältä ja ravitsevalta. Lumenen Kirkas-kasvovesi oli sekin ihan ok. Oikealla se ainoa deodorantti, jonka muistin säästää.

Mitä opin? Kannattaako niiitä kosmetiikkatuotteita rohmuta alesta tilaa viemään? Pidän itseäni kuitenkin keskivertona kosmetiikankuluttajana, koska päivittäin kulutan vähintään viittä tuotetta. Huomasin kiinnittäväni huomion siihen, että kulutan tuotteet loppuun, enkä jätä niitä pyörimään.

Totesin myös, että meikkituotteeni kuluvat todella hitaasti. Kuitenkin, koska seuraan joitain kosmetiikkavaikuttajia saan välillä himoja ostaa meikkejä. Vuonna 2021 ostin kaksi Meikkimuijan kauneusboksia sekä Jeffrey Starrin Jawbreaker-luomiväripaletin. Kauneusboksin kautta löysin sen Huxleyn kasvoveden. Toisaalta tuollaiset yllätysboksit sisältävät myös paljon sellaista, mikä ei tule käyttöön, joten pidän niitä nyt aika turhina. Jawbreaker on tuottanut minulle tähän mennessä paljon iloa.

Tämä oli kuitenkin kiinnostava haaste. Voisin toteuttaa sen jälleen tänä vuonna.

P.S WordPress muistutti, että tänään on blogini perustamisesta kahdeksan vuotta. Mikä sen sopivampaa kuin julkaista ihan jotain muuta.