Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Ilman kirjabloggaajien klassikkohaastetta en tuskin tarttuisi klassikoihin puolivuosittaisin. Uudemmissakin kirjoissa on niin paljon luettavaa, että vanhemmat kirjat meinaavat jäädä niiden jalkoihin. Vähitellen klassikot eivät ole enää tuntuneet niin pelottavilta.

Suomen satavuotisjuhlavuonna WSOY julkaisi kerran kuussa klassikkoteoksen. Tämän myötä hyllyyni kertyi muun muassa sekä Tuntematon sotilas että Täällä Pohjantähden alla ja Edith Södergranin runoja. Eräs ystäväni kiusoitteli minua vuosia siitä, että olen olevinani lukutoukka, mutten lukenut Sinuhea (ei kylllä hänkään). Siksi päätin omistaa tämän klassikkohaasteen 970 sivuiselle opukselle.

Sinuhe löydetään vauvana ajelehtimasta kaislaveneestä Thebassa 14. vuosisadalla ennen ajanlaskua. Sinuhe päätyy seuraamaan kasvatti-isäänsä lääkärin ammattiin. Sinuhen värikkääseen elämään kuuluu muun muassa matkustelua Syyriaan, Babyloniin ja Kreetalle, joista kussakin hän ottaa oppia paikallisilta lääkäreiltä. Hän hoitaa niin köyhiä kuin ylhäisiäkin kunkin maksukyvyn mukaan. Ehkä pitkäikäisin ystävä hänelle ja kirjan värikkäin hahmo on Kaptah, joka on alunperin Sinuhen orja, mutta jonka Sinuhe vapauttaa. Kaptah on selkeästi tarkoitettu tunnelmaa keventäväksi koomiseksi hahmoksi.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia sanavalintoja. Seksistä puhuttaessa ”iloitaan naisen kanssa”. Kun Sinuhe ryyppää Babylonissa, hän ”iloitsee maksansa kanssa”. Aikanaan seksin kuvausta onkin Wikipedia-artikkelin mukaan kauhisteltu.

Osoittaa olevansa aikansa tuote, sillä Niilin eteläpuolella asuvat neekerit, jotka kuvataan villeinä, joista monet ovat noitia. Vaikka kirjassa puhutaan paljon tasa-arvosta ja orjien vapauttamisesta, ovat orjat ja muut alemman yhteiskuntaluokan ihmiset siinä tyytyväisiä osaansa, joka vaikuttaa minusta päälleliimatulta.

Sinuhe egyptiläistä pidetään Waltarin pääteoksena, se käännetty 41 kielelle ja siitä on tehty vuonna 1954 Hollywood-elokuva. Panu Rajalan kirjoittaman Unio mystica, Mika Waltari-elämänkerran mukaan Waltari kirjoitti Sinuhen mökissä muutamassa kuukaudessa.

Tämän kesän klassikkohaastetta emännöi Kirjan jos toisenkin Jane. Käy täältä kurkkaamassa lisätietoja ja muut haasteeseen osallistuneet.

Koska Sinuhe on kirjassa muistelija, sopii kirja Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja.

6 kommenttia artikkeliin ”Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

  1. Wau, kun olet lukenut tämän! Pidän kovasti siitä elokuvasta ja haaveilen lukemisesta. Kovasti kyllä vaatii sitoutumista, kun äänikirjan pituus on liki 40 tuntia!

  2. Anneli Airola 6.8.2020 / 20:16

    Olet valinnut todellisen klassikkokirjan tähän haasteeseen. Waltarin Sinuhe sopii todellakin hyvin tähän tarkoitukseen. Hieno teos kiinnostavista aiheista. Tämä kirja on omiaan historiasta kiinnostuneille lukijoille. Kun olin nuori, kuului kirjalliseen ”yleissivistykseen” lukea Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla ja Sinuhe egyptiläinen. Niin minäkin sitten luin kaikki nämä. Kaikki mielestäni erinomaisia kirjoja. Waltaria kirjailijana arvostan suuresti. Hänen historialliset kirjansa ovat kaikki merkittäviä ja sen lisäksi hän kirjoitti paljon kaikkea muutakin, esim. Komisario Palmu -dekkarit ja käsikirjoituksen Kulkurin valssi -elokuvaan.

  3. Jane / Kirjan jos toisenkin 8.8.2020 / 14:24

    Kiva kun osallistuit klassikkohaasteeseen ja wau millä teoksella!

    Mieheni kuunteli Sinuhen juuri äänikirjana mitä ihmettelen kovasti, kyllähän hän historiallisia seikkailuja lukee, mutta olisin luullut tämän olevan liian hidastempoista hälle, yllätyin kun kehui sitä. Tulihan siitä sitten juteltuakin, nyt olen vähän paremmin Sinuhesta kartalla, mutten usko että lähden itse urakoimaan.

  4. Airi 8.8.2020 / 21:21

    Olen aloittanut Sinuhen, mutta kesken jäi. Tosin yritin siinä vaiheessa, kun muutenkin luin vähän. Paksu klassikko ei ruuhkavuosiin mahtunut. Klassikkohaaste on hieno juttu siinäkin mielessä, että se muistuttaa näistä lukemattomista klassikoista. Ehkäpä minäkin vielä joskus …

  5. Amma 8.8.2020 / 23:08

    Sinuhe on ihan mahtava kirja, kieli on jotakin sellaista, mitä ei ole tullut vastaan missään muussa teoksessa. Se koskettaa jotakin syvällä sisällä. Kuten Anneli yllä mainitsee, on Waltarin tuotanto todella monipuolinen. Ja sekin on hämmästyttävää, kuinka nopeasti Waltari kirjoitti tällaisen järkäleen ja merkkiteoksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s