Minna Canth: Työmiehen vaimo

9789510425398_frontcover_final.jpg

Viime kesänä kävin katsomassa Minna Canthin Työmiehen vaimo-näytelmän Jyrkän kesäteatterissa. Kirjoitin siitä täällä. Päätinkin lukea ensimmäiseen tämän vuoden klassikkihaasteeseen juurikin tuon Canthin näytelmän.

Olen aiemmin luullut, että näytelmien lukeminen olisi jotenkin vaikempaa kuin romaanien. Näytelmä tempaisikin minut mukaansa ja luin 142 sivuisen kirjan yhdeltä istumalta.

Kirjan työmiehen vaimo, Johanna menee naimisiin Riston kanssa, joka tuon aikaisen lain mukaan saa haltuunsa Johannan ennen avioliittoa hankkimat säästöt. Vuodessa rahat on juotu ja Johanna joutuu elämään kädestä suuhun. Siinä missä Johanna vaikuttaa kohtaloonsa alistuneelta, Riston entinen rakastettu, romanityttö Homsantuu on tulta ja tappuraa yrittäessään pistä Ristolle kampoihin.

Canth on ollut tekstissään vuonna 1885 ollut edistyksellinen kohdistaessaan huomion naisten oikeuksiin, mutta myös siinä, että hän nostaa romanin yhtäläiseksi henkilöhahmoksi muiden kanssa. Näytelmässä on mukana myös Vappu, joka kommentoi tapahtumia kuin olisi Canthin ääni.

Olisi mielenkiintoista lukea, millaisen vastaanoton edistyksellinen näytelmä on saanut aikanaan. Näytelmän avulla Canth on osallistunut aikanaan poliittiseen keskusteluun.

Mainokset

Jyrkän ruukin kesäteatteri: Työmiehen vaimo

5813233
Kuva: Savon Sanomat

Savon reissulla äiti herätti päiväunilta ja ilmoitti, että lähdemme kesäteatteriin. Käsitykseni maakuntien kesäteattereista ei ole kummoinen, joten lähdin matkaan vasta hetken nuristuani.

Yllätyin kuitenkin iloisesti. Äiti oli seurueestamme, joka oli lukenut Minna Canthin alkuperäisteoksen. Hän totesi, että hyvinhän tämän näytelmän jaksaa istua, koska ei kirjakaan ollut kovin paksu.

Kesäteatterielämämykseen kuuluu usein myös kylmä ja sateinen ilma.  Parhaimmillaan katsomoa ei ole katettu. Muutamia vuosia sitten kävin katsomassa Aboa Vetuksen pihassa esitetyn Linnateatterin version Tuomas Kyrön Miniästä. Sinä iltana sekä näyttelijät että yleisö kastuivat litimäriksi. Olikin iloinen yllätys, ettei tällä kertaa tarvinnut värjötellä ulkona. Näytös oli Ruukin yläkerrassa ja tilaisuudessa tuli jopa lämmin, kun pieni katsomo oli täynnä yleisöä. Toisen näytöksen aikaan sade ropisi tunnelmallisesti kattoa vasten.

Teoksessa korostettiin Canthin feminististä otetta ja saavutuksia, joita hän teoksillaan sai aikaiseksi. Yllä olevassa kuvassa näyttelijä esitti silmälasit päässään Minna Canthia, joka kommentoi näyttämön tapahtumia. Otettuaan silmälasit pois hän  oli naapurin Vappu, joka auttoi Johannaa pulassa.

Tarina alkaa, kun Johanna menee naimisiin. Sulhasen kaveri onnittelee häntä hyvien naimakauppojen johdosta, morsian kun on rahoissaan. Avioliiton myötä Johannan omaisuus siirtyy kuitenkin hänen miehensä nimiin. Vuoden kuluttua on omaisuus ryypätty ja Johanna koitti pitää talouden kasassa.

Näytelmä kommentoi naisten oikeuksien lisäksi myös erilaisuutta. Kuviossa on myös romaninainen, jota yhteisö kohtelee kaltoin. Luokkaerot korostuvat rikkaampien arvioidessa köyhän äidin kykyä huolehtia lapsestaan.

Erityistä kiitosta näytelmä saa äänimaailmastaan. Esitykseen kuului myös lauluja. Huvituin suuresti, kun suomenruotsalaista eliittiä esittävät savolaisnäyttelijät huudahtelivat tanssin lomassa: ”Hopsan!”

Ikävä kyllä jäljellä on enää kolme näytöstä tämän viikon torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Mikäli olet Ylä-Savon suunnalla ja mielit nähdä tämän, tsekkaa Jyrkän Ruukin kesäteatterin sivut.