Victor Hugo: Kurjat

Kesä 2021 oli kuuma ja 1001kirjaa järjesti Instagramissa Victor Hugon Kurjat (1862) – kimppaluvun. Yhdellä, jos toisella hyvin alkanut Kurjien ahmiminen jäi kesken. Tammikuussa 50 kirjaa potkaisi käyntiin Tiiliskivitammikuu- haasteen, jonka aikana luetaan mahdollisimman paljon paksuja kirjoja. Niinpä päätin lukea loppuun miltei tuhat sivuisen Kurjat.

1800- luvun alkuun sijoittuvan Kurjien päähenkilö on eittämättä entinen kaleeriorja Jean Valjean. Hänen vapauduttuaan ehdonalaiseen Javert- poliisi piinaa häntä, eikä usko tämän tehneen parannuksen. Jean Valjeanin vastinpari on hänen suojattinsa Cosette-tyttö. Välillä kerrotaan myös Ranskan historian tapahtumista kuten Waterloon taistelusta ja kesäkuun 1832 kansannoususta. Saatoin pohtia joidenkin asioiden kertomisen mielekkyyttä, mutta myöhemmin tarinassa ne osoittivat merkityksensä.

Ei kannata pelästyä tämän klassikon paksuutta: suurimman osan ajasta nautin sen lukemisesta ja olin jopa hiukan pettynytkin sen loppumiseen. Välillä kirja oli niin jännittävä, että ahmin sitä sivukaupalla, välillä pakko pulla (esim. se Waterloon taistelu!). Varsinkin Jean Valjeanin pakoilu Javertilta tuotti välillä mielenkiintoisia tilanteita. Hugo on sisällyttänyt Kurjiin unohtumattomia ihmiskohtaloita, jotka kukin tavallaan koskettavat Jean Valjeania.

Kirjasta on tehty useampia filmatisointeja ja musikaalikin. Katsoin Kurjien lukemisen jälkeen vuoden 2012 musikaalielokuvan, jossa näyttelevät muun muassa Hugh Jackman ja Anne Hathaway. Minusta Kurjien tarina pääsisi paremmin oikeuksiinsa tv-sarjassa. Sellainen olikin Areenassa vuodenvaihteessa, mutten ehtinyt katsoa sitä.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2022 kohtaan 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta.

Osallistuin tämän kirjan lukemisella myös Kirjabloggajien 14. klassikkohaasteeseen, jota emännöi tällä kertaa Kartanon kruunaamaton lukija. Jospa seuraavaan klassikkohaasteeseen mennessä lukisin sen Ylpeyden ja ennakkoluulon, jota aina lupailen…

Kurjista on kirjotiettu myös muun muassa Tuulin viemää– ja Kirjavarkaan tunnustuksia– blogeissa.

9 kommenttia artikkeliin ”Victor Hugo: Kurjat

  1. Margit/Tarukirja 31.1.2022 / 11:52

    Kurjat on hieno klassikko. Mainitsemasi musikaalielokuva on aika viihteellinen näkemys kirjasta.

    • Seregi 31.1.2022 / 12:54

      Mietin just onko Kurjat tarinana sopiva musikaaliksi. Ehkä se olisi juurikin perinteisenä tv-sarjana parempi.

  2. Anki 8.2.2022 / 09:53

    Minäkin luin Kurjat tuossa loppuvuodesta tuohon klassikkohaasteeseen. Minusta sitä olisi sietänyt karsia lujalla kädellä, mutta pidin kuitenkin lukemastani loppujen lopuksi. 🙂

  3. Anneli Airola 9.2.2022 / 13:50

    Oletkin valinnut todellisen klassikon. En ole tätä lukenut, vaikka monesti se on tullut mieleeni. Olen katsonut musikaalielokuvan, josta Anne Hathaway sai Oscarin. Pidin siitä paljon, ja hyvä oli myös tv-sarja.

  4. Kuulostaa todella kivalta, että vaikka Kurjat jäi kesällä kesken, palasit sen pariin nyt tiiliskivihaasteessa. Tämä on sellainen klassikko, joka kiinnostaa itseänikin, mutta keskittymisongelmien ja lukuhitauteni vuoksi olen todella arka tarttumaan tiiliskiviin.

    • Seregi 13.2.2022 / 17:27

      Siihen tarvitsee päättäväisen mielentilan ja hyvän lukuasennon!

  5. Jane / Kirjan jos toisenkin 12.2.2022 / 23:37

    Kiva kun sait klassikon selätettyä, vieläpä noin paksun ja kertaalleen kesken jääneen. En ollutkaan kuullut noista haasteista, niin harvoin tulee käytyä instassa enkä tiedä mistä siellä edes haasteita löytää 😅
    Kurjat on tarina jonka juonen osaa hyvin ulkoa, niin hyvin etten jaksaisi sitä alkaa lukemaan. Jonkin elokuvaversion olen katsonut ja sen hienon tv-sarjan muutama vuosi sitten ja muistaakseni viime talvena se tuli taas telkkarista koska katsoin siitä muutaman osan uudestaan. Kurjat on mulle vähän sellainen suosikki, että jos se osuu tulemaan tv:stä eikä mulla ole mitään ihmeempää tekemistä jään seuraamaan sitä.

  6. Amma 13.2.2022 / 09:26

    Luin Kurjat lukiossa ja se on kyllä jäänyt mieleeni hyvin, vieläkin tietyt kohtaukset tulevat elävästi mieleen. Onhan tässä tietysti hurjasti sivuja, joten ei ole tullut toista kertaa luettua, vaikka kirjasta pidinkin.
    Luxemburgissa satuin sattumalta kylään, jossa Hugo asui ollessaan maanpaossa, jotenkin se oli pysäyttävä kokemus itselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s