Minna Rytisalo: Lempi

lempi04346.jpg

Tämä kirja sopisi loistavasti Helmet-lukuhaasteen kohtaan Kirjabloggaajan suosittelema kirja. Itsekin tartuin tähän viime vuonna ilmestyneeseen helmeen juuri kirjablogeissa virranneiden suositusten ansiosta.

Vaikka kirjan nimi onkin Lempi, ei Lempi itse pääse ääneen kirjassa ollenkaan. Lempistä kertovat kirjassa vuorollaan Lempin aviomies, piika ja sisko. Jokaisen kautta piirtyy erilainen kuva seikkailuihin karanneesta naisesta toisen maailmansodan ajan Kainuussa.

Lempi on kouluja käynyt kauppiaan tytär, jota osa kyläläisistä pitää hiukan hemmoteltuna ja nokkavana. Silti maatalon poika rakastuu häneen ja vie ottaa hänet emännäkseen. Jotta Lempi pääsisi oppimaan maatalon töitä, ottaa isäntä hänelle piian.

Aviomiehen kuvauksessa korostuu rakkaus ja intohimo, piian kateus ja siskon sisaruus ja yhdessä kasvaminen. Onkin mielenkiintoista miten erilainen kuva yhdestä ihmisestä piirtyy eri kertojien kautta.

Vaikka loppu onkin puistattava, suosittelen silti tätä kirjaa vahvasti.

Erica Jong: Elä ja uneksi ja Eppu Nuotio :Mutta minä rakastan sinua

9789515237712_e9d2a9cfa1732d7f6211475da0fd98bd_original
Kuva: Kirja.fi

Ensimmäistä kertaa päätin tehdä yhteispostauksen kahdesta eri kirjasta. Nämä vaan muistuttivat omalla tavalla toisiaan, niin päätin säästää aikaa ja vaivaa. Toisen näistä kirjoista sain S&S:ltä e-kirjana ja toisen kuuntelin äänikirjana.

Erica Jong on tunnettu 1970-luvulla ilmestyneestä kirjastaan Lennä ja uneksi, jota tulkitaan feministisenä kirjana, joka antoi naisille luvan nauttia seksistä. Luin Hesarista viikolla, jolloin tämä uusin kirja, Elä ja uneksi, ilmestyi, Jongin olleen aikanaan sukupolvensa ääni.

Tässä kirjassa Vanessa on elämänsä ehtoopuolella oleva rouvashenkilö. Miehen ollessa viisistoista vuotta vanhempin, on miehen ja vanhempien sairasvuoteiden vieressä istuminen ajankohtaista.

bookcover_9789511288886
Kuva: Ellibs

Äänikirjana kuuntelin viime vuonna ilmestyneen Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Siinä viisikymppinen nainen rakastuu odottamatta mieheen, jota havittelee toimistolla nuorempi nainen. Soppaa hämmentävät myös päähenkilön Uudessa-Seelannissa asuva tytär ja tämän kuviot. Tämä kirja ei etene nopeasti tai ole tapahtumarikas vaan makustelee ja fiilistelee.

Mitä yhteistä siis löysin kirjoista? Molemmissa oli vanhempi nainen, jonka elämään 20-30 vuotta nuoremman lukijan oli jännittävä eläytyä. Molemmissa oli pääosassa rakkaus. Toisessa tosin seksiä oli ja se oli päähenkilön mielessä ja toisessa päähenkilöä ei olisi voinut petipuuhat vähempää kiinnostaa.

Molemmista kirjoista kuitenkin löysin sanoman oman ihmisen löytämisestä ja rakkaudesta. Siitä, mikä on tärkeintä, kun elämä on ehtoopuolella.