Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen

”Hikan ennen aamunkoittoa, sumun haihduttua, ensimmäiset linnut nousivat laulamaan. Kuolema heräsi ja kuunteli: ainakin pari kyyhkystä, kauempana aloitti laulurastas.”

Tämänkin kirjan bongasin Bibbidi bobbidi bookin-youtubevideosta. Ja mikä kirja se olikaan! Taattua ahmintakirjallisuutta.

On sotavuosi 1943 ja helsinkiläisen Lydian isä saa sukulaiselta kirjeen, jossa ehdotetaan, että Lydia tulisi maalle työvoimaksi sotaa pakoon. Lydia muuttaa asumaan lapsuudenkotiinsa pieneen kylään asuintoverinaan eläväinen Anna. Naapuritalon matriarkka Gunhildin pojat ovat rintamalla ja toisen niistä on Anna kihlannut. Anna järjestää myös Lydialle kirjekaverin rintamalta. Gunhild on myös rakentanut mänennyppylälle tornin, josta kunkin kyläläisen on vuorollaan kiikaroitava viholliskoneita.

Aluksi kirja tuntui olevan vain Annan ja Lydian tarinaa pula-ajassa selvitytymisestä, kunnes kirjassa sattui käänne. Sen enempiä paljastamatta Lydian ja Annan elämän tulee salaisuuksia. Lopun tapahtumat tulivat hiukan yllättäen, mutta viimeiselle sivulle päästyäni huomaan palasten loksahtaneen paikoilleen.

Kirjan kauniista kielestä tulee mieleeni Pauliina Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet. Luvut olivat sopivan pituisia. Vielä yksi!

Minna Rytisalo: Lempi

lempi04346.jpg

Tämä kirja sopisi loistavasti Helmet-lukuhaasteen kohtaan Kirjabloggaajan suosittelema kirja. Itsekin tartuin tähän viime vuonna ilmestyneeseen helmeen juuri kirjablogeissa virranneiden suositusten ansiosta.

Vaikka kirjan nimi onkin Lempi, ei Lempi itse pääse ääneen kirjassa ollenkaan. Lempistä kertovat kirjassa vuorollaan Lempin aviomies, piika ja sisko. Jokaisen kautta piirtyy erilainen kuva seikkailuihin karanneesta naisesta toisen maailmansodan ajan Kainuussa.

Lempi on kouluja käynyt kauppiaan tytär, jota osa kyläläisistä pitää hiukan hemmoteltuna ja nokkavana. Silti maatalon poika rakastuu häneen ja vie ottaa hänet emännäkseen. Jotta Lempi pääsisi oppimaan maatalon töitä, ottaa isäntä hänelle piian.

Aviomiehen kuvauksessa korostuu rakkaus ja intohimo, piian kateus ja siskon sisaruus ja yhdessä kasvaminen. Onkin mielenkiintoista miten erilainen kuva yhdestä ihmisestä piirtyy eri kertojien kautta.

Vaikka loppu onkin puistattava, suosittelen silti tätä kirjaa vahvasti.

Tuntematon Rokka alias Viljam Pylkäs

IMG_20160930_104925.jpg

Kuten aiemmin kirjoitin, en uskonut Satakunta-alueelta Turu kirjamessuilta, löytyvän minulle mitään.  Heti paikalle päästyäni silmiini osuikin Tuntemattoman sotilaan Rokan esikuvaan Viljam Pylkäksesta kertova sarjakuva. Paikalla oli myös sarjakuvan käsikirjoittaja, Vesa Vitikainen, joka juttutuokion päätteeksi signeerasi teoksen.

Viime vuosina ”kansa” on raivostunut Tuntemattoman sotilaan esitysajan siirtämisestä itsenäisyyspäivänä. Sitten on ihmetelty, kuka tästä on vetänyt herneen nenään. Muun muassa minä. Lapsesta saakka olen katsonut Tuntemattoman sotilaan Edvin Laineen version. Lapsena katsoin sen isäni kanssa ja aikuisena suivaannuin, kun linnan juhlat ja tärkeä elokuva olivat päällekkäin.

Älkää toki luulko, että olisin yli-isänmaallinen! Teininä totesin isälleni, että mikäli olisin mies, en menisi armeijaan. Enemmän ko. teoksen ihannointiin kuuluu minulle muisto isästäni. Se oli niitä juttuja, joita tehtiin yhdessä.

Paras hahmo Tuntemattomassa on Rokan Antti, joka ei herroja kumartele ja hoitaa homman kotiin. Väinö Linna myönsi Rokan hahmon esikuvan olleen Viljam Pylkäs, josta tämäkin sarjakuva siis kertoo.

En ole ikinä lukenut Korkeajännitystä. Siksi varmaan konekiväärin ratatata-äänitehoste toi mieleeni ennemminkin Pokemonin. Suurinta onnea lukiessa oli Tuntemattomasta tutut tapahtumat ja tunnelma. Kaveria ei jätetä ja rankkaa on, mutta loppuun asti painetaan.