Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän

Kyllä tulee selväksi, millä tätä kirjaa markkinoidaan. 1980-luvun puolivälissä ilmestyneen Orjattaresi- kirjan pohjautuneen Handmaid’s tale-TV-sarjan ansiosta viimeistään kuuluisuuteen ampaiseen Margaret Atwoodin sukunimi on tämän teoksen kannessa isommalla kuin kirjan nimi. Takakannessa ei ole juonikuvausta vaan iso kuva kirjailijasta.

Atwoodin sanotaan olevan dystopioiden mestari eikä tämänkään kirjan premissi petä. Yhdysvalloissa on massatyöttömyys. Kotinsa menetäneet Stan ja Charmaine asuvat autossa paeten välillä väkivaltaisuuksia. He kitkuttelevat Charmainen tarjoilijatyön tipeillä. Työpäivänsä lomassa tv:tä katsoessaan Charmaine huomaa mainoksen, jossa luvataan muuttaa heidän elämä.

He muuttavat suljettuun kaupunkiin, joissa asunnot jaetaan toisen pariskunnan kanssa. Vuorokuukausina Stan ja Charmaine ovat hyvin hoidetussa vankilassa. Vuorokuukausina toisen pariskunnan ollessa vankilassa, Charmaine ja Stan asuvat talossaan. Kaikki näyttää aluksi hyvältä. Kailla on töitä ja toimeentulo. Vähitellen kulissit alkavat rapistua.

Suoraan sanottuna Stan on ällöttävä tyyppi. Hän yrittää tehdä naisen vainoamisesta hyväksyttyä, kun Charmaine ei ole halutunlainen sängyssä. Ällötyksen tunteeni Staniä kohtaa muistuttivat inhoa, jonka koin lukiessani Rosa Liksomin Hytti Nro 6:ta. Minun piti ihan kysyä puolisoltani, onko tälläisiä ihmisiä olemassa. Toisaalta, onhan se hieno, että jollaine on taito kirjoittaa hahmoja, jotka herättävät näin vahvoja tunteita.

Kirjassa tapahtuu odotettua enemmän ja silti loppu onnistuu yllättämään. Lopullinen kysymys onkin, valitaanko rakkaus vai vapaus?

Margaret Atwood: Orjattaresi

atwood_orjattaresi_tammi.jpg

Minua hävettää. Spekulatiivisen fiktion klassikoihin lukeutuva Margaret Atwoodin Orjattaresi julkaistiin jo 1980-luvun puolivälissä. Trumpin valinnan myötä se ponkaisi taas Bestseller-listalle. Ihmettelin jo tuolloin, miksen olen lukenut kirjaa aiemmin. Kesällä HBO Nordicille tuli kirjaan pohjautuva sarja, jonka katsoimme puolisoni kanssa. Löysin Turun kirjakahvilasta kirjan ruotsinkielisenä. Loppujen lopuksi sain sen kuunneltua äänikirjana.

Uskonnolliset fundamentalistit ovat vallanneet Amerikan. Naisilta on kielletty lukeminen ja Vanhasta testamentista on poimittu kohta, jossa Saara antaa Abrahamin maata Raakel–orjattarensa kanssa saadakeen perillisen. Siispä korkea-arvoisemmissa talouksissa Gileadissa sinisiin pukeutuneilla naisilla makaa jalkojen välissä verenpunaiseen pukeutunut orjatar, jota talon isäntä raiskaa siittäen mahdollisen jälkeläisen.  Hedelmälliset naiset on siis alistettu synnytyskoneiksi. Orjattarien ja vaimojen lisäksi Gileadissa on marttoja, joiden tehtävänä on lähinnä kotityöt.

Tein periaatteessa virheen siinä, että katsoin sarjan ennen kuin kuuntelin kirjan. Läpi kuuntelukokemuksen vertasin kuulemaani näkemääni. Äänikirjan luki Susa Saukko, jonka värikäs ääni vei dystopian kauhuihin. Vaikkei tapahtumien suhteen kirjassa ollut mitään uutta TV-sarjaan verrattuna, kirja tuntui raa’emmalta kuin sarja.

Toisin kuin sarjassa, päähenkilön nimeä ei kerrottu. Omalla tavallaan tämä sai hänet tuntumaan kyynisemmältä. Kirjassa kertoja paljasti useaan otteeseen olevansa epäluotettava kertoja ja värittävänsä tarinaa.

Kirjan lopussa oli pitkä osuus jonkin tieteellisen konferenssin puheenvuoroa. Tutkijat olivat löytäneet c-kasetit, jolle Gileadista paennut orjatar oli nauhoittanut kertomuksensa. Konferenssissa pohdittiin kasettiien ja kertomuksen aitoutta. Tämä osuus kirjasta tuntui hiukan turhalta.

Arwoodin mukaan romaanissa ei ole mitään, mikä ei olisi vielä tapahtunut. Mikäli puudutamme itsemme katsomalla lähinnä kevyttä populaarikulttuurin tuotetta, emme näe koko kuvaa kuten esimerkiksi aborttiklinikoiden räjäyttelijöitä.

handmaids-tale-protest-ohio-1497436884.jpg

Yllä oleva kuva on kesäkuulta, kun Yhdysvalloissa kiristettiin jälleen abortinvastaisia lakeja. Lue lisää täältä.

HS:n juttu Orjattaresi-kirjasta 10.2 (voi olla maksumuurin takana).

 

Paperilta ruutuun lukuhaasteen koonti

paperiltaruutuun

Innostuneena kevään lukuhaasteita miettiessäni ajattelin suorittavani tämän haasteen leikitin. Varsinkin, kun minulla on hyllyssäni monia kirjoja, joiden pohjalta on tehty elokuva. Noh, luettuani haasteen ohjeita tarkemmin, ymmärsin kyseessä on lähinnä TV-sarjoihin liittyvä kirjallisuus ja kirjoihin pohjautuvat TV-sarjat. Mutta nou worries, on niitä tullut tsekkailtua!

Luin tänä keväänä ensimmäisen Tintti-sarjakuvan, Tintti Neuvostojen maassa.  Tintti-sarjakuvien pohjalta on tehty useita elokuvia, mutta itse muistan lapsuudessani Suomessakin esittettyä animaatiosarjaa. Lisää animaatiosarjasta voi lukea mm. tästä Wikipedia-artikkelista.

Kuten haastetta emännöimässä olevassakin Karvakasan alta löytyi kirja-blogissakin vinkattiin, myös muumi-kirjat lasketaan mukaan.  Haasteaikana luin Muumikirjoista Taikatalvi- ja Muumipappa ja meri-kirjat.

Mietin myös, lasketaanko haasteeseen mukaan esimerkiksi kirja, joka kertoo tv-sarjan teosta kuten Gilmoren tytöistä tutun Lauren Grahamin Talking as fast as I can.

19ATWOOD3-master315-v2

Viime aikoina olen töllännyt HBO Nordicilta Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin (19845 alkup. 1986 suomennos) pohjautuvaa Handsmaid’s tale-sarjaa. Itse kirjan löysin onnekkaana sattumuksena Turun Kirjakahvilan vaihtohyllystä – ruotsinkielisenä toki, mutta kyllähän se niinkin menee. Jos dystopiat kiinnostavat, suosittelen tätä sarjaa lämpimästi!

Voisin myös laskea mukaan Madventures Maailmanselitys-kirjan, jonka luin joulukuussa. Kyllähän se liittyy TV-sarjaan ja olen katsonut myös viime aikoina Nelosella pyörivää ja Ruudusta löytyvää Madcook-sarjaa.

Vaikka luin ihmeen vähän TV-sarjoihin tai kirjoihin liittyviä kirjoja, niin luin monta kirjaa, joista toivoisin filmatisointia!