Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Helmet-haasteen urheiluun liittyvä kirja-kohta aiheutti harmaita hiuksia. Muistan lukeneeni joskus Karo Hämäläisen Yksin-kirjan, joka oli fiktiivinen elämänkerta Paavo Nurmesta. Urheilua oli siinä makuuni aivan liikaa. Onneksi Lappe lukee-youtubekanavalla mainittiin Fredrik Backamin Kiekkokaupunki-kirja, joka olisi urheilukirja, mutta myös paljon muutakin.

Onneksi en muistanut, että olen aiemmin yrittänyt lukea Backmanilta kirjaa Britt-Marie kävi täällä, joka oli mielestäni ihan kamala. Kirja jäi kesken. Onneksi on blogi, jotta voi muistella huonojakin lukukokemuksia.

Piskuinen Björnstad elää ja hengittää jääkiekkoa. Se tuo jotain iloa kuolevaan, kylmään ja pimeään pohjoisen kaupunkiin. Ne, jotka eivät pääse jääkiekon avulla kaupungista, päätyvät kaupungin tehtaaseen töihin. Mikäli juoniorijoukkue voittaisi mestaruuden, voisi kaupunki saada jääkiekkolukion ja nousta jaloilleen. 

Keskiössä on Anderssonin perhe, jonka isä Peter on palannut kaupunkiin NHL-uransa jälkeen johtamaan kotikaupunkinsa jääkiekkoseuraa. Peterin vaimo Mira on asianajaja, poika Leo pelaa jääkiekkoa ja tytär Maya soittaa kitaraa. Mayan paras ystävä Ana on Mayan toinen puolisko. Kirjassa tutustutaan myös juniorijoukkueen tähtipelaaja Keviniin, Boboon ja Benjiin, joka käykin aikamoisen kasvun kirjan aikana.

Jokaisella kaupunkilaisella tuntuu olevan jokin suhde jääkiekkoon, kunnes tapahtuu jotain, joka pakottaa jokaisen kaupunkilaisen valitsemaan puolensa. Kenen sanaan voi uskoa? Onko seura tärkeämpi kuin yksilön hyvinvointi?

Kiekkokaupunki ei kerro pelkästään jääkiekosta vaan myös ystävyydestä ja uskollisuudesta. Se nostaa tapetille myös pukuhuonepuheen, joka minulle naisena nostaa niskakarvat pystyyn. 

Viiden tähden lukukirja, jonka sivut kääntyivät kuin itsestään. 

HBO:lle on tulossa lähiaikoina kirjaan perustuva TV-sarja.

Sopii Helmet 2020-lukuhaasteeseen kohtaan 14. Urheiluun liittyvä kirja.

Lomalla viimeinkin

Kerroinkin Ei pulla tapa-blogin postauksessa olevani lomalla.  Nyt ajattelin tässä bloggauksessa kertoa kirjallisia lomavinkkejä.

9789511287155.jpg

Ensinnäkin. Yritin kovasti tutustua tähän naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi tituleerattuun Britt-Mariehin. Tahkosin kirjaa viisikymmentä sivua, kunnes totesin voivani käyttää aikana paremmin kuin  ärsyyntymällä koppavasta emännästä. Olihan Britt-Mariella ja Mielensäpahoittajalla yhtläläisyyksiä, mutta jostain syystä Britt-Marie osasi vetää oikeita naruja, jotta sai minut kiehumaan.

Ha!

Kirjan arvion voitte lukea muun muassa Lukutoukan kulttuuriblogista, Kirjasfääristä ja Kartanon kruunaamaton lukija-blogista.

9789527160008.jpg

Hyvä lukukokemus sen sijaan oli Viivi Rantasen omiin kokemuksiin pohjautuva kauniisti maalattu Mielisairaalan kesätyttö. Mielisairaiden ja tervieden raja ei ehkä olekaan niin tiukka, miltä näyttäisi.

Lue lisää HS:n artikkelista.

ahistaajuhlakansi.jpg

Samalla Turun sarjakuvakauppareissulla, jolla nappasin Mielisairaalan kesätytön, ostin myös #ahistaa -sarjakuvan, jossa on elämästä ahdistunut pupu. Itse koin kirjan hyvinkin voimauttavana, mieheni ei perustanut siitä lainkaan. Sarjakuvaan voit tutustua muun muassa täällä.

20160614_142828.jpg

Jotenkin Tampereen reissuani kuvaa tämä kuva, jossa kissa ottaa iisisti. Vaikka olen kävellyt kirjaimellisesti kengät puhki, olen saanut otettua rennosti. Normaalisti en saa rentouduttua, kun ajattelen aina, että jotain olisi tekemättä. Sen sijaan täällä sain katsottua pitkästä aikaa elokuvan alusta loppuun ilman stressipeikkoa.

Löysin myös ihanan Antikvariaatin.  Oheisessa videossa kerron kirjasaaliistani.

Käykää siis Tampereelle eksyessänne ihmeessä Lukulaarissa. Kaksi kerroksinen (!) antikvariaatti löytyy osoitteesta Puutarhakatu 23.