Keskenjääneet kirjat 2021

Maailmassa on liikaa hyviä kirjoja. Miksi siis tuhlata aikaa huonoihin kirjoihin? Mietin jo viime vuoden puolella listan tekemistä kesken jääneistä kirjoista. Nyt toteutan sen.

Alice Oseman: Solitaire

Pidin kovasti Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvista. Aiemmin ilmestynyt romaani Solitaire takkusi. Jätin kesken parinkymmenen sivun jälkeen. Alussa oli myös intoilua Pottereista, joka ei varmastikaan avaudu Pottereita lukemattomalle.

Volker Kutcher: Babylon Berlin

1920-luvulle sijoittuva saksalainen dekkari. Luin 170 sivua kirjan 588 sivusta. Kirjassa ei ole sinänsä vikaa, mutta sitä paljon puhuttua lukuimua ei vaan syntynyt. Odottelen, että vaihdan jossain kohtaa Netflixin HBO:hon ja katson Babylon Berlin tv-sarjan sieltä.

Hannu Mäkelä & Kirsi Piha: Pimeän yli

Tykkäsin ideasta, että Piha kirjoitti kirjeitä lapsuutensa kirjailijan kanssa. Kirja on kuitenkin liian paksu. Luin ensimmäiset 50 sivua ja tuntui, ettei aihe kanna 463:a sivua. 

Barack Obama: Promised land

Kuuntelin kymmenen tuntia tätähä 28 tuntista äänikirjaa Obaman itsensä lukemana h i t a a l l a äänellä. Kirja on liian yksityiskohtainen ja olisi kaivannut paljon karsintaa. Näin Instagramissa, kun joku lehteili painettua yli 700-sivuista kirjaa ja totesi sivujen olevan vanhan perheraamatun sivujen paksuisia. Tykkäsin Obaman ensimmäisestä Dreams from my Father-kirjasta, koska se oli henkilökohtaisempi. Uusimmassa käydään esimerkiksi yksityiskohtaisesti hallinnon jäsenten nimiä ja taustoja. Ei kiinnosta.

Candice Carty-Williams: Queenie

Luin tätä kirjaa yli 130 sivua, kunnes alkoi tuntua, että olisin jo lukenut tämän kirjan aiemmin. Mustien oikeudet ja nuori epävarma nainen deittailemassa tuntuivat joltain, mitä luin jo viime vuonna useammassa kirjassa.

Emily Brontë: Humiseva harju

Kahlasin tätä jopa puoleenväliin ennen kuin luovutin. Hahmot olivat luotaantyöntäviä ja menin sekaisin vuosiluvuissa. Cathyjäkin oli kaksi! Yritin katsoa vuonna 2011 tehtyä elokuvaa, mutta sekään ei napannut. Onneksi Kate Bushin Wutherinh heights-biisi on hyvä.

Satu Pihlaja: Valinnan paikka. Näin teet parempia päätöksiä. 

Self-help kirja, jonka nimi kertookin kaiken. Olisin tarvinnut tätä uupumisen ja burnoutin kynnyksellä 2012. Nyt taas tuntui, et osaan jo nää jutut. 

Florence Given: Olen upea, mutta en sinun mieliksesi.

Tämä on varmastikin sopiva kirja aloittelevalle feministille tai itseään etsivälle nuorelle. Itse en pitänyt kirjoittajan tyylistä ja olisin halunnut syvällisempää sukellusta aiheisiin voimaantumisen sijaan.

Antti Nylén: Johdatus filmiaikaan

247 sivua esseemuotoista perustelua sille, miksi filmikuvaaminen on hienompaa kuin digikuvaaminen. Jätin kesken liian myöhään sadan sivun kohdalla.

Jane Austen: Järki ja tunteet

Klassikkolukupiirissä oli tarkoituksena lukea Austenia. Luin kirjaa neljäsosan, mutta totesin, että menen sekaisin edelleen hahmoissa ja liika teen lipittäminen alkoi kyllästyttää. Toisin kuin Humisevan harjun tapauksessa, elokuva oli hyvä. Tässä tapauksessa se oli vuoden 1995 elokuva.

Juha Ketola: Älä syötä ruokahukkaa

Kirjassa yritetään opettaa ruokahukan välttämistä. Minua kuitenin alkoi ärsyttää, kun kirjassa hoettiin, että kaupassa tulisi käydä mahdollisimman usein, jotta kotona olisi tuoretta ruokaa. Itse olen suunniteltujen viikko-ostosten kannalla. Itse varmasti muutoin menisin nälkäisenä kauppaan ja kyllähän sen tietää, miten siinä kävisi.

Johanna Tolppola: 15 tarinaa hyvinvoinnista

Ex tempore-laina kirjastosta. Luin kaksi ensimmäistä tarinaa ja selasin muita. Tarinat vaikuttivat liian samanlaisilta, joten en enää tuhlannut aikaani.

Frank Herbert: Dyyni

Tämän minä oikeasti haluaisin lukea, mutta kirjaston eräpäivä ja muut luettavat kirjat painoivat vastaan. Kirja olisi vaatinut perehtymistä ja kaipasin sillä hetkellä kevyttä lukemista. 

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Odotin paljon enemmän Hercule Poirotin seikkailuilta! Kirja on tylsä ja siinä on paljon toistoa. Eiköhän sen jo kerralla usko, että muut pitävät uhria liioittelijana ja valehtelijana. 

Marisha Rasi-Koskinen: Katatina

Ei vaan lähtenyt. En halunnut kiduttaa itseäni.

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista. 

Halusin mukaan Joenpelto-hypeen. Tän lukeminen tökki kuitenkin paljon, koska en ymmärtänyt murretta! En haluaisi olla se, joka dissaa murteita, mutta tässä tapauksessa ei murre ollut edukseen.

Leila Slimari: Toisten maa

Luen ensimmäiset kaksikymmentä sivua. Ei napannut. En saanut tarinasta kiinni. Seuraava.

Héctor García: Ichigo ichie

Self-help-kirja, jonka sanoman osasin tiivistää jo parin sivun jälkeen “nauti hetkestä”. 

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat

Pidin tästä kirjasarjasta… joskus 20 vuotta sitten. Yritin kuunnella tätä äänikirjana, mutta Beckyn huono työmoraali ja holtiton rahankäyttö ei naurattanut

Pauli Kallio & Pentti Otsamo: M.A Castren ja Siperian kielioppi

Sarjakuva kertoo M.A Castrenista, joka matkustaa Siperiaan tutkimaan suomensukuisia kansoja. Lukeminen tyssäsi siihen, että välill kursiivia tekstiä oli vaikea lukea. Lisäksi kunkin luvun alalaidassa oli sarjakuva, jota olisi pitänyt vielä erikseeen seurata päätarinan lisäksi.

Jeff Mariotti, Tom Morgan & Scott J. Campbell: Barack Obama: the comic book biography

Olin lukenut aiemminkin Obaman tarinan monesta lähteestä enkä tuntenut saavani mitään uutta tästä.

Juha K. Tapio: Frankensteinin muistikirja

Kirjassa on hyvä premissi Frankensteinin hirviöstä 1900-luvun alussa. Tarina ei kuitenkaan lähtenyt vetämään, joten jätin kesken.

J.R.R Tolkien: Satujen valtakunta

Luin pari lukua, mutta ei ollut minua varten. Suoritan varmaan Helmet-lukuhaasteen satukirja kohdan jollain ohuemmalla kirjalla.

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi? 

Luin vastaavan kirjan Eeva Joenpellosta, jossa oli katkelmia Joenpellon tuotannosta ja haastatteluista sekä Aholan esseitä. Konsepti on kiva, mutta jostain syystä en innostunut Canth-versiosta niin paljoa.

Jäikö sinulla kesken kirjoja vuonna 2021?

Joulukuun luetut 2021 + lukusuunnitelmia vuodelle 2022

Joulukuussa 2021 luin neljä sarjakuvaa, kaksi tietokirjaa, yhden (Finlandian voittaneen!) nuortenkirjan sekä kolme muuta romaania. Kirjoista kolme oli äänikirjoja. Koko kuukautta tuntui leimaavan, varsinkin konferenssimatkan jälkeen, lomalle siirtymisen unelias fiilis. Joensuussa konferenssissa tuntui epätodelliselta, sillä siellä ei ollut samalla tavalla koronarajoituksia kuin Varsinais-Suomessa.

Koko vuoden aikana luin noin 180 kirjaa. Muutama puuttuu luvusta, koska niitä ei löytynyt Goodreadsistä. Lisäksi en laske työhommiin liittyvää kirjallisuutta mukaan. En haluaisi keulia lukusuorituksellani, sillä tärkeintä on, että yleensäkin lukee. Minusta tuntuu, että mitä enemmän lukee, sitä sujuvampaa se on. Vaikka lukumääräni on kunnioitettava, silti minusta tuntuu, että olisin voinut lukea enemmän. Liikaa on tullut vietettyä aikaa somessa ja hömppää kuluttaen. Muistutan myös, että minä en elä esim. ruuhkavuosia, jolloin lukemiseen on todennäköisesti yhä vähemmän aikaa.

Ensi vuodelle minulla onkin hankala lukuhaaste. Aion lukea pelkästään oman hyllyn kirjoja eli hyllynlämmittäjiä. Laskin lukemattomat kirjat toissasyksynä ja silloin niitä oli yli 200. Mikäli lukuvauhtini pysyy samana, saan hyvän osan hyllystäni luettua. Ajatukseni on myös, että luettuani kirjoja, voin karsia osan ja siivottua hyllyni edustavaan kuntoon.

Haasteeseen kuuluu myös, etten lainaa kirjastosta muuta kuin videomateriaalia. Kompastuskiveni hyllynlämmittäjien suhteen on ollut lukea paljon kirjastonkirjoja. Eräpäivien takia ne menevät hyllynlämmittäjien edelle. Videoaineistoa tarvitsen kirjastosta suorittaakseni Helmet-elokuvahaastetta.

Niin. Helmet-lukuhaaste. Yritän suorittaa sitä parhaani mukaan hyllynlämmittäjillä. Poikkeuksen tekevät äänikirjat. BookBeat tarjoaa minulle mahdollisuuden kuunnella kirjoja, joita ei ole omassa hyllyssäni. Tällöin pystyn osallistumaan lukupiireihin ja paikkaamaan lukuhaasteen kohtia. Puolisoni mielestä tämä on huijaamista, mutta minun mielestäni parasta viihdettä kävelylenkeillä.

Mutta pidemmittä puheitta, toivotan teille lukuisaa vuotta 2022. Seuraavaksi joulukuun 2021 luetut:

Markku Henriksson: Tähtilipun maa. Yhdysvaltain alueen historia.

En olisi varmaan tarttunut näin paksuun kirjaan, jollei se olisi ollut Tieto Finlandiaehdokkaana. Älä anna paksuuden hämätä! Mukana on paljon kuvia ja karttoja ja kirjan viimeiset 150 sivua ovat lähdeluetteloa. Teksti oli niin sujuvaa, että sivut kääntyivät kuin itsestään. Olisin antanut viisi tähteä, mutta muutama luku oli puiseva ja joitain lyöntivirheitä oli jäänyt.

Chuck Palahniuk: Fight club

Helmet lukuhaasteeseen piti lukea kirja, jossa ei kerrota päähenkilön nimeä. Tämä viiden tähden kirja sopi kuvaukseen! Päähenkilö kärsii unettomuudesta ja perustamaan kaverinsa kanssa tappelukerhon, jossa miehet.. no, tappelevat. Homma kuitenkin alkaa riistäytyä käsistä. Suosittelen myös kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa.

Dess Terentjeva: Ihana

Tosiihana säeromaani Liljasta, joka nimittää ihastustaan Ihanaksi. Miten käy, kun selviääkin, että Ihana on Liljan isän uuden naisystävän lapsi?

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään

Tämä kirja jätti sellaisen jäljen, että oli tarkoitus kirjoittaa siitä enemmänkin, mutta jouluväsy tuli tielle. Finlandia Juniorin voittaneessa teoksessa eletään dystooppisella entisen Japanin alueella. Aleksei palaa opinnoistaan auttamaan isänsä ihmiskoelaitokseen. Opintojensa aikana Aleksei on kumminkin alkanut kyseenalaistaa hallintoa ja haluaa toimia sitä vastaan. Tämä oli todellakin viiden tähden lukukokemus, jota suosittelen kaikille teineistä vaariin.

Anna Karhunen: Jos

Kirjassa jossitellaan elämän suurten päätösten äärellä. Kirjan heikkoutena on, että tapahtumia luetellaan eikä kuvailla. Lisäksi monessa kohtaa mietin, olivatko jotkut mielipiteet kirjailijan ja päähenkilön. Olisi muuten saanut vain kaksi tähteä, mutta ihon alle päässyt aihe nosti tähtiluokituksen kolmeen.

Tuutikki Tolonen: Joulusatuja – 24 satua joulun odotukseen

Ihan ok satukirja jouluun. Tosin jostain syystä äänikirjaa lukiessa alkoi kyllästyttä “Sen pituinen se”

2040 Tarinoita demokratian tulevaisuudesta

Mietin pitkään, laitanko tämän kirjan luettujen vai keskeneräisten joukkoon. Kirjassa on siis kymmenen suomalaisen kirjailijan teksti demokratiasta. Osa teksteistä oli tosi hyviä, osan skippasin lyhyen tutustumisen jälkeen. Saara Turusen teksti oli tuttua autofiktiota. Suosittelen kuitenkin tutustumaan.

Jóse-Luis Bocquet & Catel: Josephine Baker

Sarjakuvaelämänkerta 1920-luvulla kuuluisuuteen itsensä Ranskassa tanssineesta Bakerista, joka menestyi paremmin Euroopassa kuin kotonaan Yhdysvalloissa. Suosittelen tutustumaan hänen vaiherikkaaseen elämäänsä.

Jóse-Luis Bocquet & Catel: Kiki Montparnassen kuningatar

Toinen sarjakuvaelämänkerta 1920-luvun ranskalaisesta ikonista. Tämä ei mielestäni ollut niin hyvä kuin Bakerin elämänkerta, mutta toisaalta eihän sitä elämänkertaan voi lisätarinoita keksiäkään.

Guy Delisle: Factory Summers

Olen aiemmin lukenut Delisleltä muun muassa hänen sarjakuviaan Pohjois-Koreasta. Nyt Delisle palaa nuorteensa, jolloin hän oli kesätöissä kotikaupunkinsa paperitehtaalla. Tarinassa ei tapahdu paljoa, mutta sitä on mukava lukea.

Alice Oseman: Heartstopper vol.4

Ihmettelin jo tätä sarjakuvaa lukemaan alkaessa, mistä saadaan tarinaa, kun Charlie ja Nick ovat jo päätyneet yhteen. Charliella ilmenee kuitenkin ongelmia, joita Nickin on vaikea kantaa. Muuten kyseessä on sympaattinen ja hyväntuulinen sateenkaarisarjakuva.

Lucinda Riley: Enkelipuu

Kuuntelin tämän kirjan lukupiiriä varten. Kirjan kehyskertomuksessa Gretan muistinmenetys alkaa väisty 1980-luvulla. Hän paikkaa muistiaan läheistensä avulla ja muistelee elämäänsä. Kirjan pohjavireenä on itselleen anteeksianto ja hyväksyntä.

Tove Jansson: Kesäkirja

Isoäiti ja Sofia viettävät kesiään saarella. Kaikki tunteet käydään läpi. Virkistävää, kun isoäiti ei ole jeesjees-mummo vaan sanoo välillä Sofialle vastaan. Tämä kirja kruunasi Helmet- lukuhaasteeni 2021, sillä se sopi kohtaan vuodenaikaan sopiva kirja.

Marraskuun 2021 luetut

Marraskuussa luin paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta (4) ja sarjakuvia (5). Lisäksi luin kaksi tietokirjaa ja kaksi romaania. Yhteensä siis kolmetoista kirjaa. Joulukuussa tavoitteenani on saada tämän vuoden Helmet-lukuhaaste suoritettua ja lukea kaikki nyt lainassa olevat kirjaston kirjat. Mutta ne marraskuun luetut:

Briitta Hepo-Oja: Sydämiä seireeneille

Mukiinmenevä jatko-osa Suomea lohikäärmeille-kirjalle. Tällä kertaa seikkaillaan Botnian erämaissa noitaa etsimässä. 

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

Pitihän minun tarkistaa, mikä tässä suursuosioon nousseessa sarjassa on niin hienoa. Kirja oli todellakin lukukirja, sillä sivut kääntyivät kuin itsestään. Tarina oli lässy ja siinä oli omat heikkoutensa, mutta lukukokemuksen nautinnollisuuden takia annoin neljä tähteä. Joskus pitää vain saada lukea hömppää.

Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait.

Lainasin tämän kirjan, koska olen pitänyt Porrasmaan suomentamista romaaneista. Kirjan nimi kertookin paljon. Tosin välillä oli vaikeuksia löytää punaista lankaa.

Miska Karhu: Nimeni on Alex

Suvi Ahola: Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?

Loistava yhdistelmä esseitä Joenpellosta ja pätkiä Joenpellon teksteistä. Suosittelen kaikkia Joenpellosta kiinnostuneiden lukemaan!

Sara Valta: Monisuhdetta: Päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta

Sarjakuva polyamoriasta. Sopii sekä monisuhteisille, siitä kiinnostuneille että ihan kaikille muille. Voi aiheuttaa maailmankuvan laajenemista.

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 4. Annikki ja Poppamiehet.

Ihana sarjakuva lapsuuden kesistä. Lyhenevä kesä sijoittuu aikaan ennen videopelejä ja somea, jolloin rajana oli vain mielikuvitus.

Elisa Macellari: Kusama: The Graphic Novel.

HAM:ssa oli vuonna 2016 japanilaisen Kusaman näyttely, jossa minäkin kävin uppoutumassa pilkkujen maailmaan. Sarjakuva kertoo Kusaman elämäntarinan. Ikävä kyllä sarjakuva painottuu liikaa Kusaman nuoruusvuosiin.

Arne Bellstorf: Baby’s in black: Astrid Kircherr, Stuart Sutcliffe, and The Beatles

Tiesitkö, etttä Beatles aloitti soittamalla Hampurilaisella klubilla. En minäkään. Sarjakuva kertoo siitä ajasta viidennen beatlen ja häneen rakastuneen Kircheririn näkökulmasta.

Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 Terra: Kloonit

Pitihän minun tarkastaa tämän vuoden Finlandia-ehdokkaita. Kepler62 on suosittu lanu- kirjasarja, jota on ilmestynyt jo monia osia. Terra aloittaa uuden “tuotantokauden”, jonka mukaan voi hypätä aiempia kirjoja lukematta. Luin kirjan nopsaa, sillä Parvelan tarinaa rytmittivät Pitkäsen kuvitukset. Aikuislukija löytää viitauksia muun muassa Mad Maxiin ja Game of Thronesiin.

Barnaby Legg, James McCarthy & Jim McCarthy: Death Rap Tupac Shakur: A Life

Kirjaston nettisivuilla suositeltiin elämänkertasarjakuvia. Minua olisi kiinnostanut enemmän lukea myös Tupacin lapsuudesta ja idän ja lännen räppäreiden kaunoista. Sarjakuva tuntui pintaraapaisulta.

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Jos kohtaat karhun

Ilahduttava lastenkirja tuli luettua, koska se on tänä vuonna lanufinlandiaehdokkaana. Koska kirja on kirjoitettu alunperin ruotsiksi, voisin harkita treenaavani kieltä ja lukevani sen uudelleen alkuperäiskielellä.

Vappu Kannas: Rosa Clay

Romaani historiallisesta henkilöstä, suomalaisesta mustasta 1800-luvun lopun Suomessa. Minua häiritsi, että kirja oli suurimmaksi osaksi pitkälti kuin Rouva C., mutta välillä seassa oli kirjailijan omaa pohdintaa, jotka muistuttivat Mia Kankimäen kirjojen pohdintaa. Tähän olisin kaivannut jotain muuta ratkaisua.

Pia Krutsin & Jani Itkonen: Kaupunki kukaties

Ilahduttavasti kuvitettu lasten urbaani runokirja, jonka olisin suonut voittavan Finlandian.

Miska Karhu: Nimeni on Alex

Alex on kadonnut.

Turun Varissuolle Alexin asuntoon kokoontuvat hänen avopuolisonsa Anssi, Anssin äiti Kerttu sekä Alexin vanhemmat Marjut ja Petri. Alex on kadonnut automatkalla Tampereelta Turkuun. Onko katoaminen tahallinen vai tahaton?

Näkökulma käy jokaisen mainitun läheisen pään sisällä ja välillä Alexinkin. Anssi pohti katoamisin syitä eikä Marjut suostumaan päästämään irti Alexin deadnamesta, Anusta. Olikin mielenkiintoista sukeltaa transmiehen äidin näkökulmaan, jossa surraan menetettyä tytärtä, omia unelmia ja ristiriitaista suhdetaa lapseen.

Esikoiskirjailija Miska Karhu punoo vahvan tarinan Alexin läheisten tuskasta. Pääosassa ei ole etsinnät, vaan se, mitä Alex on merkinnyt kellekin. Kirjan lopussa Alexin löytyminen on toissijaista. Tärkeämpää on, että hän tuli nähdyksi.

Turun kaupungin kirjasto oli luokitellut kirjan jännitys- genreen ilmeisen sateenkaarihyllyn sijaan. Näin turkulaisena oli myös kiva lukea tutuista paikoista. Kaikesta huolimatta oikein mukava lukukokemus, jota kehtaa suositella muillekin.

Lokakuun luetut 2021

Lokakuu oli kirjaisa kuukausi! Kuuntelin äänikirjoja ja luin paljon. Lisäksi kävin sekä Turun että Helsigin kirjamessuilla, vaikka alunperin ei ollutkaan tarkoitus. Tapasin muita kirjojen ystäviä ja vinkkasin kirjoja. Odotan marraskuulta samanlaista kirjoihin syventymisen aikaa.

Kirjamessuilla tuli myös puheeksi kirjamediat. Monet bloggaajat ovat siirtyneet vallan tekemään pelkästään kirjagramia. Osa porukasta keskittyy edelleen blogiin. Mielestäni kaikille medioille on paikkansa. On kiva huomata, että ihmiset löytävät lukuvinkkejä eri alustoilta – oli se sitten perinteine blogi tai some. Blogissa on kuitenkin enemmän työtä ja somen nopeus ja vuorovaikutus houkuttavat lyhyempään julkaisuun. Mitä mieltä sinä olet?

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Kattava katsaus suomalaiseen ruokahistoriaan. Tiesitkö esimerkiksi, että jo 1800- luvulla valitettiin marjojen jäävän keräämättä? Toivon tämän kirjan päätyvän vähintäänkin Tieto- Finlandiaehdokkaaksi.

Tiitu Takalo: Rakkaus on köyhän rikkaus

Kokoelma Takalon lyhyitä sarjakuvia. Marginaalissa taiteilijan huomioita niistä. 

Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia

Suomalaisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu useampiakin kirjoja. Tämä tosin on hyvin yleistajuinen teos. Kirjasta oli myös mukava poimia lukuideoita loppumattomalle TBR-listalle.

Markius Zusak: Kirjavaras

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Yksi tämän syksyn sarjakuvatapauksista on feministinen Tympeät tytöt. Teos muistuttaa osin Liv Strömqvistin teoksia. Tosin tekstiä oli ajoittain vaikea lukea. Minulle kirjan aiheet olivat tuttuja, mutta voiko feminististä sarjakuvaa olla liikaa?

Kyohiko Azuma: Yotsuba 1- 15

Paras mangasarja ikinä. Luen aina uudelleen, kun saan uuden osan. Viisivuotias Yotsuba ihmettelee maailmaa. Tarinaa saadaan muun muassa rannalla käymisestä ja kastanjoiden poimimisesta.

Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista

Toimittaja muuttaa 97-vuotiaan mummonsa luo ja pohtii vaatteiden merkityksen muutosta järjestellessään mummon vaatekaappeja. Mukavan verkkainen tyyli.

Laura Friman: Tauko – Jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin.

Vihakuuntelin tämän kirjan, sillä Friman oli tässä todella ärsyttävä. Mietin, olikohan se osaltaan tehokeino. Kuka sanoo elokuvia yleisesti tylsiksi ja pitää vaatteita käyttökelpoisina lähinnä parin ensimmäisen käyttökerran aikana? Suuri kontrasti Pörstin kirjaan, vaikka molemmissa käsiteltiinkin vaatteiden ostolakkoa.

Mikko Knuuttila: Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi

Kirja keskittyy Kiinan tasavallan aikaan. Se miten lapsia lähetetään urheilukouluun mahdollisemman paremman toimeentulon toivossa, muistuttaa korealaisten nuorten pyrkimyksiä poptähdiksi: kovaa työtä, joka ei välttämättä kanna hedelmää. Kirja avasi myös silmiä urheilun roolista politiikassa.

Yumi Sakugawa: I think I am in Friend-Love with you

Söpö kirja, jonka voi lahjoittaa vaikkapa tyypille, jonka kanssa haluaa ystävystyä.

Jonás Aguilar: 7 vidas

“Minäpä luen nyt espanjankielistä sarjakuvaa,” sanoi hän ja lainasi kirjan, jossa ei ollut tekstiä nimeksikään. Kertomus kissan elämistä eri omistajien matkassa.

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä

Sammakko kustannus on kunnostautunut ruotsalaisen sarjakuvan kustantajana. Puolet kirjan jutuista aiheuttivat hymähdyksen, osa myötähäpeää ja osan jätin kesken. 

Elisa Macellari: Papaya salad

Thaimaalainen isoisä muistelee nuoruuttaan 1930- ja 1940-luvulla. Pidin piirrostyylistä, mutta tarinasta puuttui jokin.

L.M Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Netflixin Anna-sarja on katsottu, joten kuuntelen Anna-kirjat ensimmäisen kerran sitten nuoruuden. Sarja mielessäni, olin kuitenkin hämmentynyt, kun nuoruutta on vain yksi kirja. Vanhoille sisaruksille adoptoitu Anna joutuu kommelluksiin 1900-luvun alun (?) Prinnssi Edwardin saarella. Suurella mielikuvituksella siunattu tyttö rauhoittuu kasvaessaan. 

Briitta Hepo-Oja: Suomea lohikäärmeille

Vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuva nuorten aikuisten kirja, jossa Etelä-Suomi on kuningaskunta ja kansanusko voimissaan. Lohikäärmettä olisi voinut olla enemmän ja ihmissuhdesotkuja vähemmän. Sen verran jännään kohtaan kuitenkin jäi, että kuuntelin jatko-osan heti perään. 

Helsingin kirjamessut 2021 tärppejä

Tänä vuonna ei ollut tarkoittuksenani mennä ollenkaan kirjamessuille. Kävin Turun kirjamessuilla pikaisesti ja nyt olen saanut bloggaajapassin Helsingin kirjamessuille. Tässä postauksessa nostan muutamia kiinnostavia ohjelmapoimintoja. Lisäksi arvon Instagramin puolella kaksi messulippua. Laitan arvonnan pystyyn tämän illan aikana, käy kurkkaamassa!

Mikäli koronaturvallisuus mietityttää, Helsingin kirjamessujen sivuilla on siitä infoa täällä.

Torstai 28.10

Hanasaari 11.00-11.30

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky? Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi.

Näytöskeittiö 12.30- 13.30

Mitä jos suosikkireseptisi toimisikin vegaanisena? Oona-Emilia Enkelsaari kertoo tuoreesta teoksestaan, jossa kulkevat rinnakkain sekä perinteinen että vegaaninen resepti. Ne opastavat myös satunnaisesti kasvisruokaa kokkaavat vegemaailman pariin.

Senaatintori 14.30 – 15.00

Helsingin Sanomat: Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta

Kuinka Taru sormusten herrasta kääntyi suomeksi? Maamme huomattavimpiin suomentajiin kuuluva Kersti Juva sai Tolkienin klassikon käännettäväkseen vain 23-vuotiaana aloittelijana. Muun muassa örkki-sanan keksinyt Juva jätti käännöstyöllään lähtemättömän vaikutuksen suomen kieleen.

Perjantai 29.10.

Esplanadi 12.00 – 12.30

Banksy – katutaiteen ristiriitainen supertähti

Banksy on maailmankuulu katutaiteilija, salaperäinen supertähti ja virkavaltaa pakoileva kapinallinen, jonka todellista henkilöllisyyttä ei edelleenkään tiedetä. Kapitalismikriitikko, jonka kaupallisuutta irvailevista teoksista maksetaan huippuhintoja. Suomen ensimmäinen Banksy-näyttely Serlachius-museossa myytiin loppuun ennen avajaisia. Näyttelyn pohjalta tehty kirja – myös ensimmäinen lajiaan Suomessa – käsittelee Banksyn tuotantoa taidehistorian ja -teorian näkökulmasta.

Töölönlahti 14.00 – 14.30

Sarjakuva piloillaan

Keskustelua sarjakuvien menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vieraana sarjakuvataiteilija Pertti Jarla. Valopäät-podcastin juontajat Jan Ahonen ja Henri Järvinen

Suomenlinna 16.00 -16.30

Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?

Eeva Joenpelto oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista, Lohja-sarjan luoja sekä aikansa kirjallinen vaikuttaja ja megajulkkis. Suvi Aholan esseet valottavat Joenpellon ajatuksia, persoonaa ja julkisuuskuvaa, jota hän tarkasti vaali.

Lauantai 30.10

Kallio 11.00 – 11.30

YA-kirja Hurme edustaa mustanpuhuvaa sateenkaarifantasiaa ja käsittelee kuoleman, menetyksen sekä muunsukupuolisuuden teemoja. Hurme on itsenäinen avaus Lujaverinen -trilogialle, joka yhdistää urbaania fantasiaa, kauhua ja romantiikkaa hirtehiseen huumoriin. Kirjailija Sini Helminen on aiemmin kirjoittanut kotimaista mytologiaa käsitelleen nuortenkirjasarjan Väkiveriset.

Kallio 14.00 – 14.30

Nimeni on Alex

Trillerimäinen esikoisromaani pohtii transsukupuolisuutta vähemmistön omalla äänellä. Nuori transmies Alex katoaa ajomatkalla Turusta Tampereelle. Polttava huoli tuo yhteen joukon eripuraisia ihmisiä: miesystävä Anssin, Anssin äidin Kertun ja Alexin vanhemmat, joista erityisesti Marjut-äiti ei vieläkään kykene hyväksymään lapsensa korjattua sukupuolta ja uutta nimeä. Löytyykö Alexin yksityisviesteistä johtolankoja? Liittyykö tapaukseen rikos, vai onko Alex kadonnut omasta halustaan?

Lonna 17.00 – 18.00

Lukupiiri. Laura Malmivaara: Vaiti

Ravisuttavan omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.

31.10.

Esplanadi 10.30-11.00

Kevät ilman kosketusta

Kevät ilman kosketusta on yllättävä, moniääninen ja sensuelli novellikokoelma tarinoiden kuningasaikakaudella. Se on ajankohtainen novellikokoelma ajasta, jolloin lähirakkauden puutosta korvattiin mielikuvituksella. Kaikki kirjoittajat ovat kirjoittamisen ammattilaisia, ja se näkyy tuloksessa. Lukija saa arvuutella, kuka on kirjoittanut minkäkin novellin. Kirjoittajat keskustelevat idean isän Jan Erolan johdolla, oliko kirjoittaminen inspiroivaa vai pelottavaa.

Kruunuhaka 14.00 – 14.30

Viikingeistä Victoriaan – Ruotsin monarkian tarina

Suomalaisena arvostettuna hoviasiantuntijana ja menestysteoksen Monarkian muruset kirjoittajana tunnetuksi tullut Sanna-Mari Hovi vie uudessa kirjassaan lukijan matkalle Ruotsin kuningashuoneen värikkääseen historiaan. Teos tarjoaa lukijalle runsaasti uutta ja yllättävää tietoa esimerkiksi siitä, kuinka pitkään ensimmäisen Bernadotte-kuninkaan hiusten kähertäminen kesti, miksi erästä prinssiä kutsuttiin veturia vajaammaksi ja kuinka Carl Philipistä meinasi tulla Viron kuningas.

Kallio 15.00 – 15.30

Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä

Räjäytetään tyttöyden raja-aidat! Tympeät tytöt -kirjan värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. Kirja on riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Tympeät tytöt eivät etsi syntipukkia, vaan joutuvat kerta toisensa jälkeen toteamaan, että asenteet elävät kaikkialla yhteiskunnassamme, myös heissä itsessään.

Nähdäänkö messuilla?

Markus Zusak: Kirjavaras

Viime talvena löysin lähikirppikseltä kuvan Kirjavaras-kirjan. Onneksi se ei ehtinyt lämmittää kirjahyllyäni kovin pitkään: alkusyksystä osallistuin Kirjavaras-kimppalukuun Instagramissa. Olen auttamattomasti myöhässä, sillä kirja ilmestyi suomeksi 2008. Se oli siis juttu kirjablogeissa joskus kymmenen vuotta sitten. Ennen tätä bloggausta katsoin myös kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, jonka traileri on alempana.

9-vuotias Liesel ajautuu kasvatettavaksi Hubermaneille Natsi-Saksassa 1938. Kasvatti-isä Hans alkaa opettaa öisin painajaisten vaivaamaa Lieseliä lukemaan. Lieselistä tulee innokas lukija. Vaikka hän onkin kirjavaras, oli kirjojen varastamista teoksessa ihmeen vähän.

Yksi parhaista asioista kirjassa onkin Hansin ja Lieselin lämmin suhde. Välillä Hubermanien luona vierailee heidän aikuiset lapsensa, mutta tuntuu, että Lieselissä Hans saa haluamansa isä-lapsisuhteen. Maininnan arvoinen on myös ystävyys naapurin Rudy-pojan kanssa.

Kirjassa kuvataan myös Natsisaksaa tavallisten ihmisten näkökulmasta, ja niiden, jotka eivät halua kuulua puolueeseen. Kirjan kuluessa puolueeseen kuulumattomuus alkaa vaikuttaa Hansin elämään.

En oiekin tiedä, mitä mieltä olen ratkaisusta ujuttaa aikaajoin kuolema kaikkitietäväksi kertojaksi. Kuoleman osuudet ovat alleviivaavia. Tekstin seassa on myös tarinaan kuuluvaa kuvitusta, joka mielestäni sopi kirjaan kuoleman osuutta paremmin.

Elokuva oli ihan ok sovitus kirjasta. Siinä oli kuitenkin mielestäni liian vähän Lieselin ja hänen ystäviensä kolttosia (Liesel oli poikatyttö!) eikä kirjojen julmuuksia tuotu valkokankaalle. Muutenkin minua otti päähän, että Lieselin näyttelijä oli kuin soma nukke. Lisäksi elokuvassa puhuttiin englantia saksalaisittain murtaen. Outo ratkaisu! Kirja on toki australialainen, joten oliko ratkaisun tarkoitus tuoda elokuvasta helpommin lähestyttävä englanninkielisille?

Kirjavaras olisi ollut minulle vaikuttava lukukokemus nuorempana. Joten suosittelisin tätä nuorille sen iänikuisen Sinuhe-suosituksen sijaan 😉 Ja onhan tämä vaihtelua Auschwitch-kirjojen tulvalle. Mutta jos haluat lukea toiseen maailmansotaan sijoittuvan kirjan, lue mielummin Anthony Doerin Kaikki se valo jota emme näe.

Sopii muun muassa Helmet-lukuhaasteen 2021 kohtaan 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä.

Syyskuun luetut 2021

J.S Meresmaa: Khimaira

Viiden tähden säeromaanii suomenvenäläisestä Sarasta. Tämän hankin itselleni.

Adebayo, Ayobami: Älä mene pois

Janne Kukkonen: Voro 3

Viiden tähden päätös loistavalle sarjakuvatrilogialle. (luin toki uudelleen myös sarjan aiemmat osat)

Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Tillie Walden: I love this part

Suloinen sarjakuva nuoresta tyttörakkaudesta

Timo Ronkainen: Ankkamestarin salaisuus: näkökulmia Carl Barksin tuotantoon

Minja Mäkilä: K-pop – Unelma huomisesta

Suurena K-popfanina luin toki tämän kirjan. Kirjasta paljastuu raastava todellisuus K-popin taustalla. Vähän tekee pahaa tämän jälkeen tukea K-popteollisuutta tämän raastavan kirjan jälkeen. 

Marianne Boucher: Talking to Strangers. A Memoir of My Escape from A Cult.

Sarjakuvan nimikin sen kertoo. Omakohtainen kertominen nuoren Mariannen ajautumisesta kulttiin, aivopesusta ja poispääsystä.

Tille Walden: The end of Summer

Varmaan olette huomanneet, että olen ihastunut Waldenin piirrokseen ja tarinankerrontaan? Tässä kirjassa odotettiin vuosi vuodelta kevättä suuressa linnassa. Pysähtynyt tunnelma. Jotenkin kuitenkin aistin, ettei tämä esikoisteos olisi palkintoja voittanut. Pidin tosin ajatuksesta jättikissalla ratsastamisesta.

Aino Huilaja: Pakumatkalla

Kuutelin omakohtaisen kertomuksen oravanpyörästä jättäytymisestä, pakettiautoon muuttamisesta ja reissaamisesta. Kesken Euroopanmatkan korona iskee. Jotenkin tuli mieleen, ettei tälläinenkään minimalistinen elämä ja oranvanpyörästä hyppääminen ole kaikille mahdollista. On siitä kuitenkin mukava lukea.

Riina Katajavuori & Martin Baltscheit: Oravien sota

Oravien välisen sodan voi lukea myös vertauskuvana Suomen sisällissodalle. Jännä ajatus: lastenkirja sisällissodasta.

Stjepan Sevic: Sunstone Vol. 1-5.

Lukaisin päivässä tarinan Lisasta ja Allystä, dommesta ja subista, jotka löytävät toisensa internetistä. Sarjakuvassa korostettiin luottamuksen tärkeyttä kinkyissä suhteissa. Silti draaman keskeisenä sytykkeenä on se, etteivät naiset puhu tunteistaan. Argh! Muuten hyvä. Sarjaa olisi vielä kaksi osaa, mikäli löydän ne jostain hyllystäni. Allyn ja Lisan tarina käsitellään viidessä osassa. Viimeisissä osissa kerrotaan sivuhenkilöiden tarinaa.

Timo Ronkainen: Carl Barks – ankkamestarin salaisuus

Suomalaisten on vuosia sanottu oppineen lukemaan Aku Ankkaa tavaten. Monille onkin siis tuttuja Carl Barksin (1901 – 2000) sarjakuvat. Barksin kynästä ovat myös monet tunnetut hahmot Roopea Ankasta Pelle Pelottomaan. Tartuinkin suurella mielenkiinnolla Timo Ronkaisen pieteetillä kirjoittamaan teokseen.

Ronkaisen kirja ei ole elämänkerta vaan peilaa Barksin sarjakuvia hänen elämäänsä ja yhteiskuntaan. Barksin tarinoissa oli alusta asti enemmän syvyyttä kuin muissa funny animal-sarjakuvissa ja piirretyissä. Ronkaisen mukaan Barksin tausta animaattorina näkyy hänen piirrosjäljessään. Kirjasta voi lukea myös alan muutoksen: Barksin uran alussa yhtiöillä oli aikaa palautekeskusteluihin ja palkollistensa työhyvinvoinnista huolehtimaan, kun myöhemmin yhteydenpito typistyi ja päätöksiä sarjakuvien sisällöstä saatettiin tehdä taiteilijalta kysymättä.

Barksin aikaan vaikutti sarjakuvien comic code (luen tästä lisää), jonka tarkoituksena oli siivota sarjakuvista liika väkivalta ja seksuaalisuus. Comic codesta ei ollut lakia, mutta käytännössä suurin osa sarjakuvien julkaisijoista noudatti sitä. Tämä kertoo siitä, kuinka sarjakuvien pitkään ajateltiin olevan lasten viihdettä. Olikin mielenkiintoista lukea, miten se vaikutti Barksin työhön, varsinkin kun hänen julkaisijansa Western Publishing noudatti vieläkin tiukempaa linjaa.

Muina aiheina kirjassa ovat muun muassa Barksin naishahmot, eksoottiset lokaatiot sekä joulutarinat. Vaikka Barks ei ilmeisesti välittänyt joulusta, ovat hänen joulutarinansa erityisen väkeviä, esiteltiinhän Roopekin alunperin joulutarinassa!

Kirjan kirjoittanut Timo Ronkainen on ansioitunut ankisti ja sarjakuvaneuvos, joka on päätoimittanut yli 20 vuoden ajan Ankkalinnan pamaus-zineä. Disney-maailmaan ja erityisesti Barksiin keskittyvä julkaisu palkittiin amerikkalaisen Carl Barks Fan Clubin myöntämällä Goose Egg Nugget Award -palkinnolla 2005. Ronkaisen kirjoitustyyli on juuri sopivasti asiallisen tietokirjailijan ja paneutuneen ankistin välillä. Tekstiä rytmittävät Barksin ruudut sekä englannin- että suomenkielisellä tekstauksella.

Mikä on sinun lempparisi Barksin luomista ankkahahmoista? Omani on Milla Magia.

Arvostelukappale saatu Arktiselta banaanilta. Kiitos.

Jenni Hendricks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Veronica on suosittu, koulun priimus ja menossa syksyllä huippuyliopistoon. Raskaustestiin piirtyy kuitenkin kaksi viivaa, eikä hän voi kertoa asiasta muille kuin peruskoulun aikaiselle ystävälleen, koulun hylkiölle, Baileylle. Vanhemmat ovat uskonnollisia ja nykyisille ystäville on pidettävä kulissia. Niinpä Bailey ja Veronica lähtevät road tripille toiseen osavaltioon, jossa voi tehdä abortin ilman vanhemman suostumusta.

Kirja saa arvostamaan Suomessa asumista. Mikäli abortti tulisi tarpeeseen, ei tarvitse ajaa tuhansia kilometrejä eikä kohdata klinikan ovella mielenosoittajia. Tosin viime aikoina on ollut puheenaiheena, onko nykyisessä suomalaisessa aborttilainsäädännössä sudenkuoppia: abortti pitäisi voida tehdä omasta tahdosta eikä jäädä kiinni lääkärin mielipiteeseen.

Kirjan huumori on nasevaa, sitä olisi ahminut enemmänkin, ja suomenkielisen teoksen lukija Maruska Verona eläytyi juuri sopivasti. Parasta kirjassa oli, ettei se saarnannut eikä päästänyt päähenkilöitään helpolla.

Kirja sopii vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteesee kohtaan 25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.