Bronnie Ware: Viisi viimeistä toivetta – elä, älä kadu!

Luin enemmänkin self help-kirjallisuutta nuorempana, mutta viime vuosina se on jäänyt. Tähän kirjaan tartuin suosituksesta ja jo päästyäni alkumetreille, aloin suositella sitä eteenpäin.

Australialainen Bronnie Ware on elänyt yhdeksästä viiteen-elämää, kunnes päättää alkaa toteuttaa unelmiaan. Unelmiin kuuluu muun muassa kaiken turhan karsiminen elämästä ja luovan toiminnan lisääminen. Britanniassa asuessaan hän työskentelee aluksi baarimikkona, mutta ajautuu sitten hoiva-alalle. Palattuaan Australiaan hän alkaa työskennellä saattohoitopotilaiden parissa. Karsittuaan omaisuutensa minimiin, hän majoittaa itsensä muiden asuntoihin toimimalla talovahtina.

Mistä ne viisi toivetta sitten tulevat? No, niiltä kuolevilta tietenkin. Ware käy paljon keskusteluja kuolevien kanssa, jotka katuvat jotain ja viisi asiaa toistuvat:

  1. Olisipa minulla ollut rohkeutta elää uskollisena itselleni eikä muiden odotusten mukaan.
  2. Kunpa en olisi tehnyt niin paljon töitä.
  3. Olisipa minulla ollut rohkeutta ilmaista tunteeni.
  4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini.
  5. Olisinpa antanut itselleni luvan olla onnellinen.

Toiveiden paljastaminen näin blogitekstissä ei ole mielestäni spoilaamista, sillä ne ovat nähtävillä jo sisällysluettelossa. Ware tietenkin lupaa kuoleville noudattaa näitä elämänohjeita ja kertoo sitten lisää omasta elämästään ja muista mieleen jääneistä kuolevista.

Jossain kohden kirja alkoi toistaa itseään. Voi olla myös omaa tylsyyttäni, mutta jossain vaiheessa alkoi jo tympäistä, kun Ware on koko ajan kyynelissä. Suuri kritiikin paikka on myöskin, kun hän kertoo kirjan loppupuolella parantuneensa vakavasta sairaudesta meditoimalla.

Kirja on ihan ok lukukokemus, joka tosin ei tuonut juuri minulle uusia ajatuksia. Olen jo hyväksynyt sen, että elän materian keskellä.

Hal Elrod: Aamun ihme. Miten yksi tunti päivässä voi muuttaa elämän.

aamun-ihme

Olin kuullut Aamun ihmeestä lähinnä amerikkalaisten youtube-videoiden kautta. Monet bullet journal-videoiden käyttäjät esimerkiksi Boho Berry  vannovat sen nimeen. Siksi päätin lainata Hal Elrodin kirjan ja katsastaa, onko hypetetystä menetelmästä mihinkään.

Ensinnäkin kirjasta en voi sanoa nauttineeni. Idea on hyvä, mutta name droppailu ja mainostaminen on todella ärsyttävää. Kirja on helppolukuista self help-kirjallisuutta, jonka lukaisee silmät ristissä iltalukemisena.

Kun nyt kirjan heikkoudesta eli myyntipuheista on päästy yli niin selvitetään hiukan tätä Aamun ihmettä eli Miracle morningia. Elrod kertoo kirjassaan kohdanneensa elämässään kaksi suurta vastoinkäymistä: autokolarin, jonka seurauksena miltei menetti kävelykykynsä ja  henkilökohtaisen konkurssin. Masennuksen kourissa hän päätti alkaa kehittää itseään. Kun ei muuhun aikaan päivästä tuntunut olevan tarmoa, jaksamista tai aikaa hän päätti alkaa heräämään aikaisemmin ja muuttaa elämänsä kukonlaulun aikaan.

Pelkkä aikaisin herääminen ei Elrodin mielestä tietenkään riitä. Hän luettelee kuusi hengenpelastajaa

  1. Hiljaisuus
  2. Vahvistuslauseet
  3. Visualisointi
  4. Liikunta
  5. Lukeminen
  6. Kirjoittaminen

Hiljaisuus voi tarkoittaa meditointia, mindfullnessharjoitusta, rukoilua jne. ihan sama mitä tekee, kunhan istuu vähintään minuutin hiljaisuudessa. Vahvistuslauseet olivat minusta kaikein amerikkalaisin ja oudoin osio. Aamun ihmeen harjoittajan tulisi laatia itselleen positiivinen motivaatiolause ja toistella sitä ääneen muutamia minuutteja päivittäin. Kun siihen uskoo se toteutuu ja sitä rataa. Visualisointi tarkoitti tulevan päivän positiivista visualisointia. ”Soitan puheluita ja ne sujuvat hyvin.” Liikunta herättää kehon ja on terveellistä. Lukemisella ei tarkoiteta, mitä tahansa lukemista vaan nimenomaan self help-kirjallisuutta tai muuta itseään kehittävää kirjallisuutta. Itse näkisin, että tässä kohtaa voisin lukea myös tentti- tai tutkimuskirjallisuutta. Kirjoittamiseen kuuluu päiväkirjan, kiitollisuuslokin tai muun sellaisen kirjoittaminen, jonka avulla käydään läpi opittua.

Mitä tästä jäi käteen?

Harvemmin olen viettänyt kiireisiä aamuja, koska olen aina tottunut heräämään vähintään kaksi tuntia ennen kuin jossain tarvitsisi olla. Nyt kuitenkin aloin heräämään kuudelta eli vähintään tuntia ennen normaalia. Aamulla en tosin voi jumppailla ja kolistella kotona, kuten Elrod tekee, mutta keväämmällä ajattelin aloittaa aamuni kävelylenkillä. Yritin visualisointia ja vahvistuslauseita, mutteivat ne minulta luonnistuneet. Sen sijaan lukemisen ja kirjoittamisen, johon olen viime aikoina ollut liian väsynyt iltaisin, olen siirtänyt aamuun. Aamulla on vähemmän ihmisiä hereillä, niin ei myöskään sähköposti- ja somenotifikaatiot pomppaa koko ajan silmille.

Voit tutusta lisää aiheeseen Miracle morning-sivustolla, jossa on tietysti kaikkea maksullista.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?