Turun kirjamessut 2015: Lauantai

Turun kirjamessujen yksi teema oli  Saamenmaa
Turun kirjamessujen yksi teema oli Saamenmaa

Tänään oli ensimmäinen päiväni Turun kirjamessuilla tältä vuodelta. Aiemmin olen ollut vain yhden päivän, mutta tällä kertaa päiviä kertyykin kaksi. Saavuttuani messukeskuksen eteen yhdentoista aikaan huomioni kiinnitti saamelaiskota.  Messukeskuksen salossakin liehui Saamenmaan lippu. Olisin toki halunnut seurata kodankin ohjelmaa, mutta se olisi vaatinut messualueelta poistumista, jolloin en olisi voinut enää sinne palata.

Hannele Huovi lukee Urpoa ja Turpoa
Hannele Huovi lukee Urpoa ja Turpoa

Ensimmäiseksi suuntasin Fiore-lavalle.  Satuin puoliväliin ohjelmaa, jossa Tittamari Marttinen haastatteli Hannele Huovia, joka on tunnettu Urpo ja Turpo kirjoistaan. Olin lapsena katsonut Urpo ja Turpo-animaatiota, mutta ääneen luettuna tarina kuulosti mielestäni paljon hauskemmalta. Huovi kertoi, että suuri osa hänen ideoistaan on tullut omilta lapsilta.

Tiina on aina Tiina
Tiina on aina Tiina

Seuraavaksi Kirsti Kuronen jutteli Netta Walldénin ja Anu Holopaisen kanssa Tiina-kirjoista. Kuten aiemmin kirjoitin, Tiina-kirjojen kirjoittajan Anni Polvan syntymästä kulunut 100 vuotta. Tiina on kirjoissa reipas ja oikeudentuntoinen tyttö, joka rankaisi itseään virkkaamalla tai tekemällä joitain muita inhottavia askareita. Keskustelussa pohdittiin, onko Tiina-kirjat kestäneet vuosikymmeniä ja olisiko sarja ollut yhtä pitkäikäinen, mikäli Tiinan nimi olisi ollut Annuli.

Pelottava nukketeatterin nukke
Pelottava nukketeatterin nukke

Kierrellessäni messuilla pelästyin teatteria mainostavaa nukketeatterin nukkea. Kaikki tuollaiset nuket ja ihmiset esim. Risto Räppääjä-puvuissa ovat jotenkin pelottavia. Nukke suositteli minulle ÅST:n Myrskyluodon Maijaa.

Kirste Palto ja Niklas Holmberg
Kirste Palto ja Niklas Holmberg

Seuraavaksi palasin Fiore-lavan luo, jossa saamelainen kirjailija Kirste Palto ja runoilija Niklas Holmberg kertoivat saamelaisen taiteilijan elämästä. Mielestäni tässä kohtaa haastattelija Tuula-Liina Varis oli liikaa äänessa ja johdatteli hiukan kysymyksillään. Molemmat antoivat terveisiä, että saaamelaisten asema olisi tunnustettava Suomessa. Lopuksi Holmberg luki suomennettuja runojaan.

Riikka Pulkkinen lukee Ali Smithin Satunnainen-kirjasta otteen.
Riikka Pulkkinen lukee Ali Smithin Satunnainen-kirjasta otteen. Sormikin halusi kuvaan.

Seuraavana Fiore-lavalle astui Riikka Pulkkinen, joka keskusteli lempikirjoistaan Marjo Heiskasen kanssa. Mukaan oli valikoituneet Ali Smithin Satunnainen, W.G Sebaldin Austerliz sekä Linn Ullmanin Ennen unta. Pulkkinen kertoi lukevansa mielellään suomenkielistä kirjallisuutta, vaikka osasikin monia kieliä, koska monet käännökset ovat niin taitavia. Kirjailijana hän saa muiden kirjoista ahaa-elämyksiä omaan työhönsä. Kuten kuvasta näkyy tämä esitys tulkattiin viittomakielelle.

Runo-Kaarinan kekseliäs pöydän jalka.
Runo-Kaarinan kekseliäs pöydän jalka.

Tämän jälkeen kiertelin suurimman osan alueesta. Jumituin pitkäksi aikaa Teehetki-yrityksen pisteelle, josta lähti totta kai mukaan teetä.

Kuisti-lavalla oli tunnelmaa ja puhetta väkevistä.
Kuisti-lavalla oli tunnelmaa ja puhetta väkevistä.

Jumiinnuin Kuisti-lavan tuntumaan, jolla Ari Turunen ja H.J Vilkuna esittelivät teoksiaan Mika Rönkön johdolla. Turunen oli kirjoittanut Humalan henki-kirjan ja Vilkuna oli kirjoittanut Juomareiden valtakunta-teoksen, jossa käydään läpi suomalaista alkoholikulttuuria 1500-luvulta 1850-luvulle. 1500-luvulla juotiin olutta, siinä missä vahvemmat olivat lääkkeeksi tarkoitettu.

Milla Paloniemi kertoo Kiroilevasta Siilistä.
Milla Paloniemi kertoo Kiroilevasta Siilistä.

Seppo Lahtinen haastatteli seuraavaksi Milla Paloniemeä. Paloniemi on pitänyt taukoa Siilin piirtämisestä. Siinä missä Paloniemi oli aiemmin sisäänpäinkääntynyt ja Siili räiskyvä, on siili pehmentynyt ja Paloniemestä tullut ärhäkämpi. Paloniemi kertoi, että kaikista tunnetiloista voi tehdä taidetta. Seuraamani Paloniemen En vaan osaa-sarjakuvablogi toimii kuulema terapiablogina, vaikkei hän ei sinne kaikkea vuodatakaan.

Pieni söpö Aviador-kustantamo
Pieni söpö Aviador-kustantamo

Istuin tämän jälkeen pitkän tovin Turun scifi-seuran pisteellä juomassa kahvia ja lärpättämässä kavereiden kanssa. Etsiessäni Vihreiden ständiä, jolla minulla oli loppupäivästä päivystysvuoro, törmäsin pienen Aviador-kustantamon ständiin.  Kustantamolla on vain verkkokauppa, mutta tarjonta vaikutti kiinnostavalta. Mukana oli runoutta, musiikki-kirjallisuutta ja jalkapalloaiheisten novellien kokoelma. (Itseäni aktiivisena pitävänä) lukijana ja kirjabloggaaja olenkin ihmeissäni, etten ollut kuullut aiemmin kyseisestä kustantamosta. Toivottavasti kuulemme vielä paljon toisistamme!

saalis
Ensimmäisen päivän kirjasaalis

Tehtyäni päivystysvuoron Vihreiden pisteellä suuntasin kotiin. Oli aika käydä kassit läpi, mitä oli tarttunut mukaan. Vaikka kassit olivat painavat, mukaan oli tarttunut vain (!) neljä kirjaa ja kasa muuta materiaalia.

Pysähdyin Osuuskumman pisteelle nähdessäni sinihiuksisen kirjailija Magdaleena Hain.  Hän suostutteli minulle Anni Nupposen Joen Jumala-kirjaa. Ensimmäisellä kerralla en vielä sortunut. Kun Morre oli mainostanut somessa olevansa Osuuskumman pisteellä neljän aikoihin, saavuin paikalle. ”Kun luet Nupposen nyt, niin Helsingin kirjamessuihin mennessä ilmestyy toinen osa,” Morre puhui. Samaan syssyyn mukaan lähti ruotsalaisten scifistien Surupukki-antologia.

Vihreiden pisteellä ennen vuoroni alkua Andrei Sergejeff koitti puhua minulle, että Gaudeamuksen pisteellä myytäisiin hänen kirjoittamiaan kirjoja mm. Aikamme monta islamia. Pelästyin kuitenkin kirjan hintaa ja vaikka olisinkin saanut Sergejeffin omistuskirjoituksen, aloin silmäillä halvempia opuksia. Mukaan lähti Mikko Lahtisen Kirjastojen maa ja Caitlin Moranin Naisena olemisen taito.

Huomenna taas uusi messupäivä. En voi ymmärtää, minulla tulee kirjamessuilla aina onnellinen ja taivaissa leijaileva olo. Vähän niin kuin hääpäivänä.  Tämän saa sentään kokea useammin kuin hääpäivän.

Lopuksi mainostan Turun Art Cafessa kerran kuukaudessa kokoontuvaa Vihreää lukupiiriä. Lukupiirin FB-sivut ovat täällä.

Mainokset

Anni Polva: Ota minut mukaasi

Anni Polva 100 vTänään on kulunut sata vuotta Anni Polvan syntymästä, jonka kunniaksi kirjabloggaajat päättivät lukea kukin Polvan kirjan ja tehdä siitä arvostelun. Polva on tunnetuin nuorille suunnatuista Tiina-kirjoistaan.

Polva palkittiin elämäntyöstään vuonna 2000 Suomen kirjailijaliiton palkinnolla. Lisäksi hän sai kolme Plättä-palkintoa. Lisäksi hänen mukaansa on nimetty Anni Polva-kirjallisuuspalkinto.

198497

Luin Polvan kirjan Ota minut mukaasi. Olen aiemmin nuoruudessani lukenut Polvalta Tiina-kirjoja, mutta nyt halusin lukea jotain muuta. Olo oli kuitenkin kotoisa, sillä Polvan tyyli oli kuvaileva ja kutsuva.

Tanu asuu mummonsa kanssa maalla. Äiti on hylännyt poikansa itkusilmin ja lähtenyt kaupunkiin. Tanua se ei haittaa, sillä mikäs hänellä on maalla asustellessa. Kirjassa seurataa Tanun seikkailuja. Aikuisten maailma tuntuu oudolta ja mummon selitykset ylimalkaisilta. Tanu pohtii myös elämän ja kuoleman kysymyksiä; jos kettu syö naapurin kanoja, saako ketun silti tappaa?

Monessa kohtaa jäin pohtimaan, mihin aikaan kirja sijoittuu. Äiti asuu kaupungissa, mutta toisaalta maalla tuntuu olevan vielä agraariyhteiskunta. Vaikken ole itse elänytkään tuohon aikaan, huokuu kirjasta tietty nostalgia.

Lue lisää Anni Polvasta.

Lue muiden kirjabloggaajien Anni Polvan kirjojen arvosteluja.