Kuten someseuraajani ja muut kirjabloggaajat tietävät, oli eilen lukumaraton. Tarkoitukseni oli alunperin aloittaa jo lauantaina. Sitten sunnuntaina aamupäivällä. Lopulta monien muuttujien takia, aloitin vasta viiden aikaan iltapäivällä sunnuntaina. Periaatteessa maanantaitani sulostuttavat muutamat lukemiseen suotavat tunnit ennen kuin maraton loppuu viideltä.
Olen todella huono suunnittelemaan lukemistani. Kuten lukijani ovatkin jo aiemmin huomanneet, tipun monista haasteista jo alkumetreillä. Tämä takia en julkaise kauniita kuvia lukumaratonia varten valkatusta kirjapinosta vaan menen virran mukana.
Luin lukumaratonini aikana siellä täällä Kjel Westön uusinta, Rikinkeltaista taivasta. En kirjoita sen enempää kirjan herättämistä ajatuksista, sillä tarkoituksenani on osallistua Turun kirjamessuilla Westön lukupiiriin ja kirjoittaa siitä enemmänkin ajatuksia.
Luin selailemalla useamman graduoppaan. En viitsi merkitä niiden sivumääriä tähän, koska kyseessä oli nimenomaan selailevaa lukemista. En suinkaan ole tekemässä gradua. Olen antamassa epävirallista graduohjausta ystävälleni ja halusin poimia vinkkejä ohjaukseen.
Olin aiemmin kesällä lukenut Osamu Tezukan Viidakon valtias-sarjan ensimmäisen osan. Nyt luin toisen. Tämä sarjakuva herätti niin paljon ajatuksia, että teen siitä ihan oman postauksensa.
Kirjoitin tuon yllä olevan tekstin aamupäivällä ja olin suunnitellut, että ihan varmasti luen vielä. No, enpä ehtinyt lukea.
Yleensä lukumaratonin lopuksi lesoillaan luetuilla sivumäärillä. En laske nyt mukaan niitä graduoppaita, joita selailin, koska en oikein laske sitä oikeaksi lukemiseksi.
Luettu siis:
Viidakon valtias 2: 272 sivua
Rikinkeltainen taivas alle puolivälin 187 sivua.
Yhteensä: 459 sivua