Nähdessäni Witcher-sarjan trailerin Youtubesta (alla) kesällä 2019, en tiennyt, mitä odottaa. Joulukuussa Netflixiin tullut sarja vei kuitenkin mukanaan. Monet ovat lukeneet aiemmin puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjasarjaa tai pelanneet siihen perustuvia pelejä. Olin kuullut, että kirjat kuuluu lukea nimenomaan suomeksi (mikäli ei osaa puolaa), sillä suomennokset ovat englanninkäännöksiä parempia. Koronan takia jouduin odottamaan sarjan ensimmäistä osaa Viimeinen toivomus-novellikokoelmaa pitkään.
Noiturit ovat mutaatioon pakotetuttuja, joilla on muun muassa normaaleja ihmisiä paremmat refleksit. He kiertävät maita ja mantuja tappaen hirviöitä maksua vastaan. Vai ketkä lopulta ovatkaan hirviöitä?
Kehyskertomuksena on Järjen ääni- tarina, jonka lomaan eri pituiset novellit on sijoitettu. Noituri, Geralt Rivealainen, lepää temppelissä parannellessaan taisteluhaavojaan ja novellit ovat takaumia tähän tarinaan nähden.
Noiturien ja hirviöiden lisäksi sarjan maailmassa on pitkäikäisiä velhoja ja haltioita sekä pahasuisia kääpiöitä. Geraltin ystävänä muutamassa tarinassa seikkailee bardi Valvatti ja kirjan lopussa mukaan astuu velho Yennefer.
Osa novelleista oli tuttuja tv-sarjasta, vaikkakin sarjaa varten tarinoita oli muutettu. Kaiken kaikkiaan kirja oli ahmintatavaraa ja juuri sitä mitä kaipasin kesäiltaani.
En ole tv-sarjaa katsonut, koska katson televisiota ylipäätään todella vähän. Mietin myös, pitäisinkö tällaisesta kirjallisuudesta, mutta jos kyseessä on novellikokoelma, saattaisin kirjasta pitääkin.
Tämä on kiehtova kirjallisuudenlaji sikäli, että en tunne siihen minkäänlaista vetoa. Ja toisaalta luen kadehtien teidän genreä rakastavien blogipostauksia koska ymmärrän, että fantasia on todella aivan oma maailmansa, jonka sisälle on mahtava uppoutua. Itse viihdyn tylsissä arkipäivän realismista ammentavissa tarinoissa ja kaikki yritykseni lukea fantasiaa ovat päättyneet mahalaskuun. Huoh…
Katsoin sattumalta tänään Netflixistä, mitkä olivat 10 katsotuinta leffaa Suomessa. Totesin, että mikään niistä ei ollut lähelläkään sellaista, mitä haluaisin katsoa. Taistelua ja outoja maailmoja. Tämän The Witcherin pistän samaan kategoriaan, sillä mitkään taistelut eivät ole minun juttuni, mutta kiva, jos tämä oli juuri sitä, mikä sinua miellytti.
Olen pistänyt merkille Witcherin suosion. Tämä ei ole varsinaisesti minunkaan kuppiin teetä, mutta mieheni lukee mielellään fantasiaa toisinaan. Täytyykin kysäistä, onko hän jo tutustunut tähän!
Minulle monen muun lailla Witcher tuli tutuksi Netflix-sarjan myötä. En aluksi tiennyt, että sarja perustuu kirjoihin. Sarja oli minusta aika ovela ja kiintoisa. Kirjojen kohdalla edelleen ehkäilen lukisko vai ei. Nyt tosin alkoi huolettaa enkkukäännösten taso (enkuksi pitäisi lukea).
Me ollaan varmaan suunnilleen viimeinen suomalainen kotitalous jossa ei ole Netflixiä 😉 On siitä joskus sentään keskusteltu, mutta kiitos miehen jaljopallokanavien ja Canal Digitalin kuukausittainen tv:n katselu maksaa nyt jo viisikymppiä, niin ylimääräiset tilaukset on toistaiseksi bannissa. Sillä en kai tästäkään sarjasta ole kuullut, tosin fantasiajutut eivät välttämättä jäisi nimenkään vertaa mieleeni, kun ovat niin kaukana omalta mukavuusalueeltani. Mutta niin oli dekkaritkin vielä vuosi sitten ja nykyään kuuntelen niitä äänikirjoina, joten, never say never!