Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Helmet-haasteen urheiluun liittyvä kirja-kohta aiheutti harmaita hiuksia. Muistan lukeneeni joskus Karo Hämäläisen Yksin-kirjan, joka oli fiktiivinen elämänkerta Paavo Nurmesta. Urheilua oli siinä makuuni aivan liikaa. Onneksi Lappe lukee-youtubekanavalla mainittiin Fredrik Backamin Kiekkokaupunki-kirja, joka olisi urheilukirja, mutta myös paljon muutakin.

Onneksi en muistanut, että olen aiemmin yrittänyt lukea Backmanilta kirjaa Britt-Marie kävi täällä, joka oli mielestäni ihan kamala. Kirja jäi kesken. Onneksi on blogi, jotta voi muistella huonojakin lukukokemuksia.

Piskuinen Björnstad elää ja hengittää jääkiekkoa. Se tuo jotain iloa kuolevaan, kylmään ja pimeään pohjoisen kaupunkiin. Ne, jotka eivät pääse jääkiekon avulla kaupungista, päätyvät kaupungin tehtaaseen töihin. Mikäli juoniorijoukkue voittaisi mestaruuden, voisi kaupunki saada jääkiekkolukion ja nousta jaloilleen. 

Keskiössä on Anderssonin perhe, jonka isä Peter on palannut kaupunkiin NHL-uransa jälkeen johtamaan kotikaupunkinsa jääkiekkoseuraa. Peterin vaimo Mira on asianajaja, poika Leo pelaa jääkiekkoa ja tytär Maya soittaa kitaraa. Mayan paras ystävä Ana on Mayan toinen puolisko. Kirjassa tutustutaan myös juniorijoukkueen tähtipelaaja Keviniin, Boboon ja Benjiin, joka käykin aikamoisen kasvun kirjan aikana.

Jokaisella kaupunkilaisella tuntuu olevan jokin suhde jääkiekkoon, kunnes tapahtuu jotain, joka pakottaa jokaisen kaupunkilaisen valitsemaan puolensa. Kenen sanaan voi uskoa? Onko seura tärkeämpi kuin yksilön hyvinvointi?

Kiekkokaupunki ei kerro pelkästään jääkiekosta vaan myös ystävyydestä ja uskollisuudesta. Se nostaa tapetille myös pukuhuonepuheen, joka minulle naisena nostaa niskakarvat pystyyn. 

Viiden tähden lukukirja, jonka sivut kääntyivät kuin itsestään. 

HBO:lle on tulossa lähiaikoina kirjaan perustuva TV-sarja.

Sopii Helmet 2020-lukuhaasteeseen kohtaan 14. Urheiluun liittyvä kirja.

Kim Liggett: Armonvuosi

Tierney elää piirikunnassa, jossa hirttotuomio tulee unien näkemisestä. Hän on nähnyt unia pienestä tytöstä ja punaisesta kukasta. Pian tulee aika, jolloin hänen valkoinen hiusnauhansa vaihdetaan punaiseen ja vartijat saattavat hänet ja monet muut tytöt kauas metsään viettämään armonvuotta. Armonvuotta, jonka aikana tyttöjen on päästävä eroon taikavoimistaan.

Armonvuodesta ei ole ollut lupa puhua piirikunnassa, mutta sen rankkuudesta on kielinyt palaavien tyttöjen huono kunto. Yksitellen tytöt kääntyvät toisiaan vastaan. Heidän leirinsä ulkopuolella vaanivat saalistajat, jotka nylkevät tyttöjä elävältä.

Tämä kirja on yhdistelmä Handsmaid’s talea ja Kärpästen herraa. Se pitää otteeseen loppuun asti. Olisin antanut teokselle viisi tähteä, mikäli se olisi osattu lopettaa noin kymmenen sivua aiemmin. Muutoin annan vahvan suosituksen tämän kirjan lukemiseen.

”Mitään iloista kevytmielistä kesälukemista tämä kirja ei ole,” todetaan Siniset helmet-blogissa.

”Kun pääsin tarinaan kiinni, en malttanut lopettaa lukemista!” hehkuttaa Kirjoihin kadonnut.

”Näin kirjaa lukiessani tämän elokuvana, ja pikaisella googlettelullahan selvisikin, että Universal on ostanut kirjan elokuvaoikeudet,” tietää Kirjapöllön huhuiluja.

Taylor Jenkins Reid: The Seven Husbands of Evelyn Hugo

Kirjasomessa on pompannut useamman kerran silmiini Taylor Jenkins Reidin The Seven Husbands of Evelyn Hugo-kirjan ylistystä. Kuultuani siitä tarpeeksi hehkutusta, oli minunkin pakko käydä hakemassa tämä helmi kirjastosta.

Monique saa pomoltaan jymyuutisen: vanhan Hollywoodin tähti Evelyn Hugo haluaa antaa haastattelun juuri hänelle. Paikalle päästyään Hugo kuitenkin kertoo hänelle, että Moniquen olisi kirjoitettava elämänkerta hänestä.

Kirja jakaantuu siis kehyskertomukseen, jossa Hugo kertoo elämäntarinaansa ja seitsemään osioon Hugon aviomiesten mukaan. Mutta kuka oli Evelyn Hugon elämänrakkaus?

Enempää paljastamatta kerron, että kyseessä on suuria tunteita, oma edun tavoittelua ja ryysyistä rikkauksiin tarina. Valitettavasti tätä kirjaa ei ole vielä suomennettu.

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Tässä teille viiden tähden kirja. Säeromaani, jossa on intohimoa ja jota ei halua laskea käsistään. Vaikka loppu tulikin liian pian uskallankin suositella tätä kaikille, jotka eivät ole vielä säeromaaneihin tai runoihin tarttuneet.

Teini-ikäinen Xiomara taistelee äitinsä uskonnollisuutta vastaan ja yrittää löytää omaa ääntään. Kaksoisveljen ei tarvitse tehdä kotitöitä kuten hänen eikä varoa poikien katseita. Äiti vie Xiomaraa päivittäin messuun ja pian olisi aika uskon vahvistuksen (ymmärtääkseni meikäläisen rippikoulun).

Kaksonen antaa Xiomaralle syntymäpäivälahjaksi muistikirjan, johon hän alkaa kirjoittaa runoja. Äidinkielenopettajan mainostama lavarunouskurssi kiinnostaa, mutta se on Isä Seanin pitämien vahvistustuntien kanssa samaan aikaan.

Esimerkiksi Syyslukija mainitsi videollaan, että häntä häiritsi aika ajoin käytetty espanja. Mielestäni se kuitenkin kuvastaa sitä, kuinka eri vaiheissa Yhdysvaltoihin kotoutumista Xiomara ja hänen äitinsä ovat.

Englanninkielinen alkuperäisteos Poet X on ainakin BookBeatissa kuunneltavissa kirjailijan itsensä lukemana. Kuuntelin aluksi sitä, mutta keskittymiseni ei ollut parasta laatua, joten lainasin painetun kirjan kirjastosta.

Runoilija X on kovin aidon ja vilpittömän oloinen nuoren naisen kasvutarina,” kirjoittaa Marika Oksa Oksan hyllyltä-blogissa.

Runoilija X on hienoa ja koskettavaa luettavaa. Xiomara on elävä, uskottava romaanihenkilö, johon lukija kiintyy ja jonka puolella haluaa olla,” ylistää Eniten minua kiinnostaa tie-blogin Suketus.

”Voisin kuvitella, että tähän kirjaan tarttuvat herkemmin sellaisetkin nuoret, joille normaalin romaanin lukeminen on haastavaa, koska tällainen rivitys muistuttaa paljon laululyriikoita,” pohtii Yöpöydän kirjojen Niina.

Sarah Crossan: Kuunnousu

Seitsemäntoistavuotias Joe asuu siskonsa Angelan ja tätinsä Karenin kanssa. Eräänsä päivänä tulee kirje, jossa ilmoitetaan hänen Ed-veljensä kuolemantuomion päivämäärä. Joe lähtee Texasiin, jossa Ed on vankilassa, viettämään aikaa hänen kanssaan vielä, kun voi.

Mitä jos Ed on sellainen

kuin pidätyskuvan tyyppi,

mitä jos muistikuvani eivät olekaan totta?

Ed on Joeta kymmenen vuotta vanhempi. Joe miettii, tunteeko hän veljeään ollenkaan. Voiko hän olla syyllinen poliisin tappoon, josta hänet on tuomittu? Onnistuuko asianajaja saamaan jutun uudelleenkäsittelyyn ennen tuomion täyttöönpanoa?

Kirja tuo Texasin polttavan kuumuuden ja vankilan seisovan ilman iholle. Välillä säkeet vievät menneeseen, Edin ja Joen lapsuuteen ja pohjustavat Edin kotoa lähtöä. Se on myös tavattoman surumielinen ja voimaton kasvottoman systeemin edessä.

Säeromaaneja voi lukea säkeitä makustellen tai normaalin romaanin tapaan. Olisikin mielenkiintoista kuunnella säeromaani äänikirjana. Monille Crossanin Yksi on se The säeromaani. Itse pidän enemmän Kuunnoususta ja J.S Meresmaan Dodosta. Varsinkin heille, joille runot tuntuvat vaikeilta tarttua, suosittelen säeromaaneja.

Helmet 2020 -lukuhaasteessa Kuunnousu asettuu kohtaan 27: runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Nähdessäni Witcher-sarjan trailerin Youtubesta (alla) kesällä 2019, en tiennyt, mitä odottaa. Joulukuussa Netflixiin tullut sarja vei kuitenkin mukanaan. Monet ovat lukeneet aiemmin puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjasarjaa tai pelanneet siihen perustuvia pelejä. Olin kuullut, että kirjat kuuluu lukea nimenomaan suomeksi (mikäli ei osaa puolaa), sillä suomennokset ovat englanninkäännöksiä parempia. Koronan takia jouduin odottamaan sarjan ensimmäistä osaa Viimeinen toivomus-novellikokoelmaa pitkään.

Noiturit ovat mutaatioon pakotetuttuja, joilla on muun muassa normaaleja ihmisiä paremmat refleksit. He kiertävät maita ja mantuja tappaen hirviöitä maksua vastaan. Vai ketkä lopulta ovatkaan hirviöitä?

Kehyskertomuksena on Järjen ääni- tarina, jonka lomaan eri pituiset novellit on sijoitettu. Noituri, Geralt Rivealainen, lepää temppelissä parannellessaan taisteluhaavojaan ja novellit ovat takaumia tähän tarinaan nähden.

Noiturien ja hirviöiden lisäksi sarjan maailmassa on pitkäikäisiä velhoja ja haltioita sekä pahasuisia kääpiöitä. Geraltin ystävänä muutamassa tarinassa seikkailee bardi Valvatti ja kirjan lopussa mukaan astuu velho Yennefer.

Osa novelleista oli tuttuja tv-sarjasta, vaikkakin sarjaa varten tarinoita oli muutettu. Kaiken kaikkiaan kirja oli ahmintatavaraa ja juuri sitä mitä kaipasin kesäiltaani.

Colleen A.F Venable & Ellen T. Crenshaw: Kiss number 8

Bongasin tämän sarjakuvan Todella vaiheessa-blogista. Tätä ei ole suomennettu ja sainkin englanninkielisen version kirjastosta odotettuani sitä kirjastojen ollessa suljettuna. Mutta vihdoinkin se on täällä! Ahmin kolmisensataa sivuisen opuksen kerralla.

Amanda, tai Mads, joksi häntä kutsutaan, kokee olevansa normaali teini vuonna 2004, joka sattuu käymään katolista koulua. Hän on läheinen isänsä kanssa, jonka kanssa hän käy sunnuntaisin katsomassa urheilua ja katsoo arkisin tv:tä. Ystävinä hänellä on riehakas Cat ja rauhallisempi Laura. Lauran veli Adam on ihastunut Amandaan, joka on hänestä hiukan kiusallista.

Amanda huomaa isänsä salailevan jotakin. Ei kai hän petä Amandan äitiä? Lisäksi roskakorista löytyy vanha valokuva ja Amandan nimiin laitettu iso shekki. Samaan aikaan, kun Amanda selvittää arvoitusta, Cat yrittää saada häntä pahoille teille. Pian huhut alkavat kiertää eikä Amanda itsekään ole varma tunteistaan.

Sarjakuvan nimi viittaa Amandan elämän ensimmäiseen pusuun, jotka kerrataankin kirjan alussa. Kirjan lopuksi paljastetaan ne loput.

Pidän paljon sarjakuvan piirostyylistä, jossa hahmojen elekieli kuvastaa heidän luonteita ja tunteita. Catilla tuntui olevan huoleton kehonkieli ja Lauralla taas vetäytyvämpi.

Virkistävää oli tässä se, ettei kaikki sujunut suunnitelmien mukaan. Ihmiset eivät automaattisesti hyväksyneet erilaisuutta. Lisäksi Amandan perhe käy kirkossa, jota en ole huomannut nuortenkirjoissa. Sisältövaroituksena huomautettakoon, että kirja sisältää homo- ja transfoobisia hahmoja.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Luulin rehellisesti lainanneeni tietokirjan, sillä olen lukenut Matt Haigilta aiemmin tietokirjat Syitä pysytellä heingissä ja Huomioita neuroottiselta planeetalta, joista pidin paljon. Millaisen romaanin olinkaan lainannut! Ahmin sen kolmisensataa sivua kahdessa pyräyksessä ja sen jälkeen tyrkytin puolisolleni.

Tom on nelikymppisen näköinen historianopettaja Lontoossaa. Tosin hän on vain nelikymppisen näköinen, sillä oikeasti hän on syntynyt 1500-luvulla. Murrosiässä hänen ikääntymisensä alkoi hidastua radikaalisti. Hän koki suuren rakkauden 1500- ja 1600-luvun taitteessa. Tuosta avioliitosta syntynyt Marion, on Tomin tietojen mukaan samanlainen, hitaasti ikääntyvä kuin hän. Hän vain ei tiedä, missä Marion on.

Haig kirjoittaa hyvin siitä, miltä aika saattaa alkaa tuntua sitten, kun sitä on liikaa. Muistot limittyvät toisiinsa ja niiden kasaantuminen aiheuttaa Tomille päänsärkyä. Kun aikaa on paljon, ehtii miettiä moneen kertaan, mitä haluaa elämällään tehdä.

Tomin ongelmaksi muodostuu myös muiden suhtautuminen häneen. Häntä pelotellaan koe-eläimeksi joutumisella ja häntä ja hänen läheisiään epäillään noituudesta. Paljastumisen pelon vuoksi hän ei voi asettua pitkäksi aikaa aloilleen.

Kirja liikkuu vuoroin nykyajassa ja vuoroin menneessä avautuen kuin kukka. Loppua kohden Tom ymmärtää, ettei asiat olekaan kuten hän on luullut.

”Maailmaa ymmärtääksesi katso isoa kuvaa. Älä jumitu yksityiskohtiin tai pintailmiöihin. Mieti, mikä on oikeasti tärkeää,” summaa Kulttuuri kukoistaa- blogi.

”Eniten kiinnosti 1600-luvun haisevan ja kuhisevan Lontoon kuvaus. Shakespearen ajan teatteriesitysten hurjasta älämölöstä oli myös hauska lukea,” kirjoittaa Kirja vieköön!-blogi.

”Iloitsin siitä, että tarina liki vinksahti päälaelleen ja ainakin yllätti edetessään kohti loppua,” kertoo Annelin kirjoissa-blogi.

Bronnie Ware: Viisi viimeistä toivetta – elä, älä kadu!

Luin enemmänkin self help-kirjallisuutta nuorempana, mutta viime vuosina se on jäänyt. Tähän kirjaan tartuin suosituksesta ja jo päästyäni alkumetreille, aloin suositella sitä eteenpäin.

Australialainen Bronnie Ware on elänyt yhdeksästä viiteen-elämää, kunnes päättää alkaa toteuttaa unelmiaan. Unelmiin kuuluu muun muassa kaiken turhan karsiminen elämästä ja luovan toiminnan lisääminen. Britanniassa asuessaan hän työskentelee aluksi baarimikkona, mutta ajautuu sitten hoiva-alalle. Palattuaan Australiaan hän alkaa työskennellä saattohoitopotilaiden parissa. Karsittuaan omaisuutensa minimiin, hän majoittaa itsensä muiden asuntoihin toimimalla talovahtina.

Mistä ne viisi toivetta sitten tulevat? No, niiltä kuolevilta tietenkin. Ware käy paljon keskusteluja kuolevien kanssa, jotka katuvat jotain ja viisi asiaa toistuvat:

  1. Olisipa minulla ollut rohkeutta elää uskollisena itselleni eikä muiden odotusten mukaan.
  2. Kunpa en olisi tehnyt niin paljon töitä.
  3. Olisipa minulla ollut rohkeutta ilmaista tunteeni.
  4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini.
  5. Olisinpa antanut itselleni luvan olla onnellinen.

Toiveiden paljastaminen näin blogitekstissä ei ole mielestäni spoilaamista, sillä ne ovat nähtävillä jo sisällysluettelossa. Ware tietenkin lupaa kuoleville noudattaa näitä elämänohjeita ja kertoo sitten lisää omasta elämästään ja muista mieleen jääneistä kuolevista.

Jossain kohden kirja alkoi toistaa itseään. Voi olla myös omaa tylsyyttäni, mutta jossain vaiheessa alkoi jo tympäistä, kun Ware on koko ajan kyynelissä. Suuri kritiikin paikka on myöskin, kun hän kertoo kirjan loppupuolella parantuneensa vakavasta sairaudesta meditoimalla.

Kirja on ihan ok lukukokemus, joka tosin ei tuonut juuri minulle uusia ajatuksia. Olen jo hyväksynyt sen, että elän materian keskellä.

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta

Aikana ennen koronaa nappasin kirjastosta norjalaisen Geir Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta-kirjan. Osa syy kirjan suomentamiseen on varmastikin se, että Gulliksen tunnetaan Klaus Ove Knausgårdin kustannustoimittajana. Knasun tavoin Gulliksenkin luottaa autofiktioon. Sen sijaan, että luin kirjaa pätkissä, kirja olisi selkeästi kaivannut yhdeltä istumalta lukemista.

Kirjan päähenkilö on mies avioeron kynnyksellä. Pariskunta on ollut naimisissä parikymmentä vuotta ja he kokevat olevansa onnellisia ja läheisiä. Paratiisiin kuitenkin hiipii ongelma. Vaimo alkaa tuntea vetoa naapurista löytyneeseen lenkkiseuraansa.

Mies kertoo avioliittonsa tarinaan ja avioeroon johtaneista tapahtumista vaimonsa näkökulmasta. Kyseessä on siis tavallaan epäluotettava kertoja, sillä hän olettaa paljon: mitä vaimo on tuntenut ja mitä on tapahtunut silloin, kun hän ei ole ollut läsnä.

Kirjan loppu oli mielestäni jotenkin groteski. No, lukekaa itse niin tiedätte.

Kirja sopii laadukkaan pohjoismaisen proosan ystävälle, kirjoittaa Kulttuuri kukoistaa-blogi.

”Väliin tuskastun Joniin ihan kokonaan ja kirjoittelen hänestä muistikirjaani vähemmän mairittelevia adjektiiveja,” kertoo Reader, why did I marry him?-blogi

”En voi ajattelematta, kuinka laimeaa on, että maailmanmaineeseen nousseen Knausgårdin ystävä ja editori kopioi menestyneen kirjailijaystävänsä konseptin ja leväyttää oman avioliittonsa kaiken kansan luettavaksi,” toteaa Nannan Kirjakimara-blogi.